Tämän olisi voinut kirjoittaa "Sarjakuvalehden kuolema" -ketjuun, mutta asiasisältö lienee enemmän huomioita digisarjakuvan kuluttamisesta.
Toiseen ketjuun olen julistanut sarjakuvalehden kuolevan, mutta jenkkityylinen sarjakuvalehti formaattina selviytyy digiaikana mainiosti, sillä on suorastaan etunsa.
Kuten moni on todennut, sähköinen lukukokemus tekee lukijan kärsimättömäksi. Fyysisen sarjakuvan formaatista riippumatta voi laskea käsistään, siirtää syrjään ja oikealle sivulle palaaminen on vaivatonta.
Sähköisenä sarjakuva on vaateliaampi, oikea kohta tuppaa hukkumaan, sarjakuva, sovellus tai itse laite tulee suljettua huolimattomasti, sovelluksia ja laitteita vaaditaan (tai on muutoin vain käytössä eri tarkoituksia, käyttötilanteita ja sijainteja tms. varten) useampia, tämä laite tai sovellus voi vikaantua, se täytyy uudelleenkäynnistää, akku loppuu tai täytyy ladata (ja lukija joutuu siirtymään toiseen paikkaan) ja niin poispäin.
Sähköinen sarjakuva ei rohkaise satojen sivujen lukukokemukseen.
Lyhyt mitta sopii sähköisenä kulutettavaksi, keskittyä tarvitsee vain hetken ja on helpompi muistaa missä numerossa kuin mille sivulle sitä onkaan jäänyt.
Kun tämän yhdistää siihen, että kustantajilla on valtava määrä luettavaa vanhojen numerojen muodossa, uuteen sankariin tai väliin jääneisiin lehtiin voi tutustua kursorisesti, ihan vain uteliaisuudesta ja siirtyä sen suurempia surematta taas uusille vesille.
Sama koskee, kuten olen jo riemuiten todennut, uusia sarjoja. Kun neliosainen minisarja alkaa, sen ensimmäisen osan perusteella voi lukea jatkon tai jättää sen välistä. Kustantajasta ja tekijöistä riippuen tämä voi tietysti vaatia pitkää pinnaa, välillä kun sarjan jatkoa saa odottaa vuoden päivät. Kustantajan kannalta osissa julkaisu on tietysti ihan jo hyvä malli, kun kassavirta aukeaa ennen kuin kokonaisuus on vedetty loppuun.
