Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Rahakätkö kuumottaa ja elämä ärsyttää (12.07.2019 klo 12:47:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.07.2019, klo 15:03:44

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
475503 viestiä 10555 aihetta kirjoittanut 7412 jäsentä. Uusin jäsen: KalleK
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kritiikki ja sarjakuva mediassa
| | |-+  Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 5 6 7 8 9 [10] 11 12 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kuka kaipaa sarjakuvakriitikkoa?  (Luettu 38621 kertaa)
JJalonen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 806



« Vastaus #135 : 20.06.2013, klo 00:45:48 »

Se mitä JJalonen nimittää metamodernismiksi vastaa kaiketi sitä mitä minä kutsun postmoderniksi.

Sinä olet sitten jo auttamattomasti pudonnut vauhtipyörästä. Minä vielä yritän roikkua reunassa kiinni ja olla hip(pi). laugh

Tuolla todellisuutta analysoivissa tieteenaloissa on koko 2000-luku pähkäilty, että mitä aikaa nyt eletään.

Modernismi ja postmodernismi ovat teollisen vallankumouksen synnyttämää jatkumoa. Ensimmäinen positiivista uskoa uuteen uljaaseen maailmaan; jälkimmäinen reagointia, kun kaikki ei mennytkään aivan putkeen.

Postmodernismi on ollut taiteentekemisen ja -teorian ponnistusalustana 1950-luvun lopulta lähtien. Sitä on kuitenkin myös kritisoitu sen epäjohdonmukaisuuksista ja sisällyksettömyydestä.  Bittivallankumos vuosituhannen vaihtuessa on vain nostattanut lisää hajaääniä, niin taiteellisissa, kuin myös akateemisissa piireissä. Termiäkin pystyy venyttämään vain tiettyyn epäuskottavuuspisteeseen saakka. Todellisuus on kait ajanut ohi postmodernista.

Uusia nimityksiä on koitettu lanseerata. Löytyy post-postmodernismi, pseudomodernismi, digimodernismi, metamodernismi... yksikään ei ole vielä tarttunut yleiskieleen.

Siis se ei ole tyylisuunta vaan konditio, tilanne. Mitään uutta ei enää synny, vaan ainoastaan yhdistellään menneen maailman sirpaleita eri tavoin.

Virtuaalitodellisuushan oli yksi postmodernismin lempilapsista. Onkin huvittavaa havaita, miten hukassa 1980- ja 1990-luvun spekulaatiot ovat nykypäivän todellisuudesta. Kuinka arkipäiväistä teknologia on, käytännössä huomaamatonta.

Silti väittäisin, että konsolipelit ja pc-pelit ovat jotakin uutta. Itse löydän jostain Dead Space-peleistä aivan erityislaatuista potkua. Näissä yhdistyy taiteellinen nautinto hienoista graafisista yksityiskohdista, kerronnallinen nautinto pelin sisällä ja toiminnallinen nautinto räiskinnän tiimellyksessä. Kauhuvibat pelissä ovat myös ihan erilaiset, kuin perinteisissä kerrontamuodoissa.

 
tallennettu
Miha
Vieras
« Vastaus #136 : 20.06.2013, klo 08:47:38 »


Silti väittäisin, että konsolipelit ja pc-pelit ovat jotakin uutta. Itse löydän jostain Dead Space-peleistä aivan erityislaatuista potkua. Näissä yhdistyy taiteellinen nautinto hienoista graafisista yksityiskohdista, kerronnallinen nautinto pelin sisällä ja toiminnallinen nautinto räiskinnän tiimellyksessä. Kauhuvibat pelissä ovat myös ihan erilaiset, kuin perinteisissä kerrontamuodoissa.
  

Vaikka pidinkin kovasti dead spacesta, siinä ei ollut edes ilmestyessään yhtään mitään uutta. Samat kerrontamuodot ja pelaamistavat lanseerattiin jo 90-luvulla resident evileissä ja 2000-luvulla silent hilleissä (joiden kolme ensimmäistä osaa olivat ne luovimmat). Dead space on pelkkä kierrätys näistä hieman kauniimmalla kuorella. Ensimmäinen niistä oli toki Hyvä peli, toinen ok, kolmas julkaisijan sanelemaa kauniiksi kuorrutettua p*skaa.

Mutta nyt eletään vaihetta jossa konsolipelit, sellaisena kun dead space niitä edustaa, ovat tulossa tiensä päähän. Mitään uutta niiden kerronta-tai pelaamistavassa ei ole nähty enää kymmeneen vuoteen. Samanlainen haaksirikko niitä odottaa kuin hollywoodin megaspektaakkeleita budjettien kasvaessa ja riskien oton pienentyessä.

Uutta pelaamista edustavat tällä hetkellä tablettipelit ja yhteisölliset f2p-pelit, sekä indiepelit (clash of clans, league of legends, hotline miami joka sekin retroilua). Tietty jos on vasta nyt hypännyt pelaamisen kelkkaan, niin tämän päivän konsoli- ja pc-pelit saattavat tuntua uusilta ja innovatiivisilta. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta (minecraft, flower, journey) ne eivät sitä todellakaan ole, päinvastoin.
« Viimeksi muokattu: 20.06.2013, klo 08:53:59 kirjoittanut Miha » tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 020



« Vastaus #137 : 20.06.2013, klo 08:59:33 »

Kai taidekokemus on eri asia kuin taidekritiikki?

Sarjakuvan lukukokemuksesta voi sarjakuvakriitikko (joka on tämän ketjun aihe) toki kertoa sarjakuvakritiikissään.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 963


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #138 : 20.06.2013, klo 10:56:10 »

Kyllähän se ajan henki vaikuttaa tekijän lisäksi myös kriitikon ja yleisön vastaanottoon sekä kriitikon ulosannin odotushorisonttiin. Näinpä nykyteosten postmodernistinen ja ironinen lähestymistapa jopa edellyttävät kriitikolta (muttei välttämättä lukijalta) niiden tunnistamista. Yhtä lailla kuin genren tai lajityypin tunnistamista.
Mulle on kyllä hieman epäselvää miten tai miksi ironisesta teoksesta (esim. Fok it) pitäisi edes kritiikkiä tai analyysia laatia? Postmodernissa (vrt. Hagelbergin tuotanto) sentään kriitikko voi yrittää päteä intertekstuaalisten viittausten bongaajana. Varsinkin ironisena aikana kriitikon on aika turha lähteä taidetta analysoimaan, ja niinpä tullaan nykyiseen malliin jossa kriitikko vain tyytyy hieman kuvailemaan teosta ja kenties kertomaan millaisia omia visioita teos herätti.

Jotenkin mulla on sellainen tytinä että seuraavaksi jutuksi sopisi taas hyvin jyrkät idealismit (vrt. 60-lukulaiset vassarit). Eli vaikka sarjakuvan puolella vieläkin tiukemmat genre-erottelut (ja muun kuin oman suosikin kieltäminen).
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 020



« Vastaus #139 : 29.06.2013, klo 20:29:47 »

Postmodernissa (vrt. Hagelbergin tuotanto) sentään kriitikko voi yrittää päteä intertekstuaalisten viittausten bongaajana.

Ja se on hauskaa!

Hagelbergin Läskimooses toisaalta perustuu suurelta osin intertekstuaalisen pöhköön assosiaatioleikkiin, johon arvostelijankin on syytä lähteä mukaan, sillä muutenhan koko arvostelu olisi vielä teostakin pöhkömpi, varsinkin siis tässä tapauksessa.

Siis jos arvottaisi tai tarkastelisi Läskimoosesta "tavallisena" sarjakuvalehtenä.
tallennettu
Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 577



« Vastaus #140 : 30.06.2013, klo 15:25:03 »

Kun Fok_It on nyt nostettu mukaan tähän keskusteluun niin sarjan kustantajana kommentoin että näkisin mielelläni kritiikin jonka näkökulmana olisi pohdiskella sarjan kerronnallista evoluutiota. Salakavalasti siinä on ensimmäisen kirjan hokemahuumorista kehitytty kolmannen kirjan omaan Fok_It-mytologiaan. Jutut ovat pinnallisesti samaa mutta huumori kumpuaa nyt ihan eri lähteestä kuin varhaiset jutut. Kolmesta ilmestyneestä kirjasta on kirjoitettu yksi kaikki teokset kattava kritiikki (1/2-lehti), mutta siinä pohdiskeltiin ensisijaisesti sitä kuinka kriitikko netistä juttuja lukiessaan ei pitänyt niitä juuri minään, mutta Fok_It-maailma avautui ja kiteytyi uudella tavalla kirjojen myötä. Se ei sinänsä ole mikään ihme koska olen kirjoja toimittaessani pyrkinyt valitsemaan kokoelmiin strippejä joissa on jotain kestävämpää huumoria. Jotain heikompia juttuja olen ottanut mukaan silloin jos kirjan sisältö on sitä sattunut kaipaamaan. Tähän liittyen toinen mahdollisesti mielenkiintoinen näkökulma voisi olla internetissä ilmestyvän, sosiaalisessa mediassa hyvinkin vahvasti näkyvän stripin ja sen kirjaversion erojen pohtiminen. Fok_Itissa kun on hyvin usein juttuja jotka toimivat netissä ja vaikkapa Facebooksissa hyvin ja tuhannet jakavat niitä kavereilleen mutta kirjassa vaikuttaisivat olevan vailla ideaa. Tällaisessa kritiikissä pääsisi tutkiskelemaan sarjakuvastripin viimeaikaista kehitystä muutenkin (uudet tavat lukea ja jakaa sarjakuvaa).
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 020



« Vastaus #141 : 30.06.2013, klo 17:34:31 »

Joko arvostelijat eivät oikeasti tiedä mitään, tai sitten heitä on ohjeistettu, että vaiva ei ole sen väärtti, kun eihän pidempiä jaaritteluja jaksaisi kukaan edes lukea.

Arvostelija on niin kuin poliitikko. Heti kun hän tittelinsä saa, muiden mielestä hän kadottaa kaikki kykynsä ja taitonsa...

Arvostelut ovat nykyään lyhyitä. Kaikkea on niin paljon. Jutuille annetaan etukäteen pituus (merkkimäärä).

Onneksi pitkiä esseitä on alkanut taas näkyä kulttuurisivuilla.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 963


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #142 : 01.07.2013, klo 11:26:55 »

näkisin mielelläni kritiikin jonka näkökulmana olisi pohdiskella sarjan kerronnallista evoluutiota. Salakavalasti siinä on ensimmäisen kirjan hokemahuumorista kehitytty kolmannen kirjan omaan Fok_It-mytologiaan.
Lyhyesti kommenttina tähän, että puhtaan huumorisarjan (=viihde) kritisointi lienee aina melko haasteellista, oli ironia sitten mukana tai ei. Siis jos arvioitavana on vain se miten hauska sarjakuva on.
Lukemistapojen ja sarjakuvan vastaanoton arviointi taas on enemmän tutkijan kuin kriitikon tonttia.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
pertti jarla
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 981



« Vastaus #143 : 02.07.2013, klo 19:45:39 »

Minulla ei ole mitään postmodernia (tykkäsin 1990-lukulaisesti viittailevasta Django Unchainedista) ja ironiaa vastaan niin kauan kuin ne tulevat tekijöiltä luontevasti. Siinä vaiheessa alkaa ottaa pattiin, jos niitä aletaan edellyttää, joku kriitikko tai muu valittaa että tervettä ironiaa ja intertekstuaalisuutta tämä tekele nyt kaipaisi. Eli kulttuurillisen virtauksen deskriptiosta tulee preskriptio. Erityisen omituista on sanoa jostain uutuudesta että tämä ei ole tätä päivää. Todellisuudessahan kaikki tänä päivänä syntyvä on tätä päivää, kriitikolla voi olla joku vuosia vanha käsitys siitä mitä sen pitäisi olla.
« Viimeksi muokattu: 02.07.2013, klo 19:48:02 kirjoittanut pertti jarla » tallennettu

Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti
tertsi
Vieras
« Vastaus #144 : 02.07.2013, klo 22:31:24 »

Sarjakuvien kohdalla moni käännösalbumi ei ole "tätä päivää". Mukavaa kuitenkin, että Haikaralaivue kääntyy suomeksi edes nyt.
tallennettu
pertti jarla
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 981



« Vastaus #145 : 03.07.2013, klo 12:16:16 »

Sarjakuvien kohdalla moni käännösalbumi ei ole "tätä päivää". Mukavaa kuitenkin, että Haikaralaivue kääntyy suomeksi edes nyt.

Ovathan julkaisupäätöksetkin aikansa ilmiöitä, 2010-luvusta kertoo jotain, että silloin on päätetty huolella toimittaa suomeksi Haikaralaivuetta. Tällaisen sarjakuvan kohdalla kriitikko voi valittaa että se "ei puhuttele tämän päivän lukijaa" tjms., todellisuudessa sellaista ei voi sanoa koska erityisesti nyt lukijat eivät ole yhtenäistä massaa.
tallennettu

Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 020



« Vastaus #146 : 03.07.2013, klo 12:31:02 »

Sanaa "lukija" ei varmaankaan pitäisi arvosteluissa käyttää (vaikka on tullut itsekin käytettyä), se kun usein kiertoilmaisu sanalle "minä" tai tosiaankin sillä tavoin yleistävä kuin Jarla edell. kommentissa toteaa.
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 18 075


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #147 : 03.07.2013, klo 12:35:07 »

"Lukijaa" voi käyttää jos siinä on jokin määräävä, erittelevä tms. adjektiivi edessä. Ja jos käyttää vielä sanaa "ehkä", niin kriitikko on mukavasti luistanut vastuustaan  Grin
"Nuori lukija ei ehkä ymmärrä sarjakuvan kaikkia vitsejä"...

Timo
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 020



« Vastaus #148 : 03.07.2013, klo 12:43:12 »

Hyvä täsmennys, Timo. Juuri tuo "nuori lukija" saa arvosteluun niin holhoavan sävyn, että.
tallennettu
Jari Lehtinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 055


Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan


« Vastaus #149 : 03.07.2013, klo 14:08:19 »

Jarlan kanssa olen liikuttavan samaa mieltä.

Sen sijaan jonkin sanan pannaan asettaminen on yhtä huono tapa kuin edellyttää tekijöiltä sitoutumista tiettyyn virtaukseen. Lukija ei joka tilanteessa välttämättä arvosta sitä, että julkaisu on kolmen kilon painoinen jööti. Lukijaa ei aina miellytä käytetty fontti. Saa saman sanottua ilman lukija-sanaakin, jos niin väkisin vaaditaan, mutta keskustelun lukijan mielestä tässä viipaloidaan ihokarvoja.
tallennettu

”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.
Sivuja: 1 ... 5 6 7 8 9 [10] 11 12 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: