Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)

[STD]

Monissa sarjakuvanteko-oppaissa neuvotaan vaihtelevien kuvakulmien käyttöön, jotta sivujen seuraaminen olIsi lukijasta mielenkiintoista. Ja näin asia epäilemättä onkin.

Mutta joskus voi onnistua tekemään luettavan ja viihdyttävän sivun vaikka kamerakulma on oikeastaan koko ajan sama. Ja tylsin mahdollinen, suoraan sivulta nukkekotimaisesti (ilman merkittävää sysyysvaikutelmaa). Mielestäni.



Ja on muistettava että tämä sivu on 1950-luvulta. Olisiko tällainen kuvakerronnallisten keinojen niukka käyttö mahdollista nykyään laajalevikkisessä mainstream-sarjakuvassa?

[Timo Ronkainen]

"laajalevikkisessä mainstream-sarjakuvassa". Eihän semmoista ole enää. 
No, mutta nykykatsannossa tuossa on kuitenkin liikaa tekstiä. Ja sivutaitto olisi aivan toisenlainen nykyään. Ja silleen.

Timo

[STD]

Tekstin paljous kiinnitti minunkin huomioni. Ja teksti on aika isokokoista.

Saattaa johtua iästäni ja vanhoista lukutottumuksista, mutta vaikka kuvakulmien vaihdokset ovat aika minimaalisia, ovat nämä vanhat Franquinin Pikot ja Fantasiot omasta mielestäni sitä kaikkein parhainta sarjakuvaa.

Ruudut ja ruutujako on suunniteltu viimeisen päälle huolella. Niissä on juuri tarpeelliset asiat, jotta lukeminen on mitä miellyttävintä. Nykynuori voi olla eri mieltä...

Sieninevan keltainen paita (ja muut keltaiset) piristää  ja rytmttää sivun ilmettä kivasti.

[STD]

Vaikka sivutaitto on "tylsä", niin tapahtimien leikkaus on napakkaa ja ripeää. Kerronnassa ei ole yhtään löysää.

[J Lehto]

Eihän tuo mitään niukkaa kuvakerrontaa olekaan, vaan siinä on tavoitettu hyvin liikkeen tuntu, joka menee ruuduissa oikealta vasemmalle. Fantasio individualistisena vastarinnan kiiskenä sotii virtausta vastaan, loppukuvassa jäykästi kaatuen vastakkaiseen suuntaan.  

Marcinelle-traditiolle on tyypillinen kuvakulma tuo lattiatason perspektiivi, kokokuvat jossa hahmot astelevat ruudun alareunaa pitkin, tällä sivulla ruuduissa 3, 5, 6, 7, 8 (tavallaan myös 2). Se on perustavanlaatuinen ja hallitseva, ja siksi lähi- ja puolikuvat ym toimivat paljon tehokkaammin, koska niitä aina tiedostamattaankin vertaa oletusperspektiiviä vasten.

Kokonaan oma aiheensa on kuplien ja fonttikoon muutosten ym. sijoittelu ja dynamiikka...

En ole juurkaan nähnyt näitä asioita syvällisemmin pohdittavan, enkä huomioitavan sarjakuvaopetuksessa, vaikka ehkä syytä olisi.

[Reima Mäkinen]

En ole juurkaan nähnyt näitä asioita syvällisemmin pohdittavan, enkä huomioitavan sarjakuvaopetuksessa, vaikka ehkä syytä olisi.

Kuvien purkaminen sanoiksi, tai siis se miten se ainoalla oikealla tavalla pitäisi tehdä, ei liene aivan yksiselitteinen juttu. McCloudhan sitä on hieman yrittänyt ja muutama muu. Sarjakuvaopetus keskittyy usein aivan muihin asioihin ja persoonallisia tapoja kertoa kuvilla on loputon määrä. Samoin erilaisia lähestymistapoja sarjakuvan tekemiseen ylipäätään. Miten syvälle siis edes olisi järkevä pohdiskelussa mennä.
Kivaahan se on ja opettavaista, mutta niin on moni muukin asia. (Ja perusasiat ensin.  )

[Curtvile]

tämä lienee siis hyvä hetki jakaa Strip Panel Nakedin suurelle yleisölle selkeyttämä esitys Hergen Tintistä ja kuvakerronnasta sivusommitelmalla

linkki vie youtuben ihmeelliseen maailmaan ja syö lähes seitsemän minuuttia elämääsi tuolla englannin möngertävällä kielellä.

[J Lehto]

Kuvien purkaminen sanoiksi, tai siis se miten se ainoalla oikealla tavalla pitäisi tehdä, ei liene aivan yksiselitteinen juttu.

Hyvä alku olisi käsittää että sarjakuvan peruselementti
ei ole kuva. Se on joko sivu tai strippi, ja kumpikin sisältää
aina kertomuksen.

[STD]

ei ole kuva. Se on joko sivu tai strippi, ja kumpikin sisältää
aina kertomuksen.

Hyvin sanottu.