Sarjakuvamarkkinoiden koko

[Lurker]

Itiksen Suomalaisessa Kirjakaupassa oli tehty järjestelyjä. En meinannut löytää sarjakuvia millään. Ennen ne olivat paraatipaikalla, oven vieressä vasemmalla, näyteikkunan kohdalla.

Nyt, aikani hortoiltua, ne löytyivät aivan sivusta, korttitelineiden takaa. Sitä piirakkaa, jossa sarjakuvien osuus on kutistumassa olemattomaksi, on luettu selvästi tosissaan kirjakauppojen myyntivastaavien taholta. Sarjakuvat syrjään, harrastekirjoja tilalle.

[Petteri Oja]

Sama kehitys on ollut Turun Suomalaisessa sekä Akateemisessa. Myös koko myymälöiden koko pienenee.

[Darth Mika]

Sama kehitys on ollut Turun Suomalaisessa sekä Akateemisessa. Myös koko myymälöiden koko pienenee.

Ei riitä, että perinteisten kirjakauppojen myymälöiden koko pienenee, vaan sinne myymälöihin pitää änkeä vielä Starbuckeja ja muita kirjakauppaan kuulumattomia osia.
Sitten arkkitehdit haroo vastaan, jos kirjakauppa haluaisi vähän muutella kirjahyllyjä, että saisi enemmän kirjoja hyllyynsä.

Tarjonta yksipuolistuu ja pienemmät painatukset pistetään kirjakaupan netti kauppaan. Menkää sieltä ostaa, mut kun en mene...tahdon nähdä, että mun sarjakuvakirjani on hyvässä kunnossa, kun ostan sen.

Kohta tulee Amazoneja, joissa ei ole edes myyjiä...ei prkl.

[Lurker]

Sama kehitys on ollut Turun Suomalaisessa sekä Akateemisessa. Myös koko myymälöiden koko pienenee.

Itiksen Suomalaisesta Kvaakin twitter-keskustelussa: "Ei siellä enää mangaa ole, eikä aikakauslehtiä. Sanoivat, että lehtipistetavara on saanut lähteä kokonaan ja neuvoivat alakerran Herkkuun ostamaan."

[Reima Mäkinen]

Japanissa kokonaismarkkina näkyy pysyneen viim vuodet melko samoissa. Uutta on nyt kuitenkin se että digin liikevaihto ylitti printin. Samalla tapahtuu kyllä väkisin samaa kuin meillä jokunen kymmenen vuotta sitten sanomalehtisarjojen näivettyessä. Yksityiskohtien eli datan määrä vähenee grafiikassa kun juttuja silmäillään kapulasta.

[JV]

Japanissa kokonaismarkkina näkyy pysyneen viim vuodet melko samoissa. Uutta on nyt kuitenkin se että digin liikevaihto ylitti printin. Samalla tapahtuu kyllä väkisin samaa kuin meillä jokunen kymmenen vuotta sitten sanomalehtisarjojen näivettyessä. Yksityiskohtien eli datan määrä vähenee grafiikassa kun juttuja silmäillään kapulasta.

Onko digi-manga useammin värillistä? Tarkemmin, julkaistaanko materiaali, joka on paperiversiossa mustavalkoista väritettynä, tai mahtaako muutoin korostua värillinen manga?

Onko lähtökohtaisesti digitaaliseksi suunniteltua mangaa paljon?

[Reima Mäkinen]

Eiköhän tuosta enin osa ole ihan normi lehtinäkin julkaistua matskua sekä sitten ihan varta vasten digijulkaistavaksi tehtyä. Värillistä on mukana, mutta ei kai mitenkään hallitsevassa määrin. En tiedä minkä verran nykyään tehdään ihan suoraan digiksi, enkä edes sitä onko siellä nykyään jotain "portaaleja" tai nettijulkaisuja jotka tähän keskittyy. Luulisi. Koreassa kun se matsku on mennyt niin hyvin jo 10 vuotta.

Harmittaa kun tänä vuonna, parin viikon päässtä, ICC-kokous seminaareineen (Taiwanilla) olisi ollut juuri digimangasta (web-toons), mutta sain tiedon siitä niin myöhään että en pääse lähtemään.

[Antti Valkama]

Minusta näyttää siltä, että Japanissa diginä on (suhteessa) enemmän värisarjakuvaa kuin painettuna. Painetun osalta värilliset ovat usein jonkin suositun, alkujaan mustavalkoiseksi tehdyn sarjan spesiaaliversioita, eli pitkälti fanituotteita.

Värisarjakuva kyllä tähän mennessä on näyttänyt paljon kankeammalta kuin mv. Ei ihme, kun mv on ollut standardi ja ilmaisu on kehittynyt juuri sen myötä. Väreihin pitäisi ehkä hakea oppia lännestä. Samanlaista dynaamisuutta kuin mv-mangassa ei tosin usein saa väreissä lännessäkään, mutta parempaan suuntaan voisi silti mennä.

[Reima Mäkinen]

Juuri näin. Digin myötä japanilaiset ovat vihdoin oppimassa lukemaan myös värillistä sarjakuvaa. Minunkin kirjani julkaistaisemisesta neuvoteltiin siellä väreissä. Väriä ei siis ole täysin pois suljettu enää printissäkään. Vielä 10-15 vuotta sitten värilliset albumit olivat promillen promillen luokkaa, vaikka omassakin maassa oli historiaa väripainatuksista. 1940 ja -50 -luvuilla vielä tehtiin paljon väreissä. No, Mangan värit kirjassanikin on tästä juttua.

Luulen että värit tulevat Japanissa hitaasti samasta syystä kuin tietokonetyöskentely yleistyi siellä hitaasti. Käsin oli nopeampaa tehdä. Nyt on pitänyt taas maalaamisen kautta hakea se työnkulku aidosti värilliseksi, jolloin se on riittävän nopeaa, eikä vain väritellä mv-juttuja. Yleisön pitää lisäksi tottua uuteen tyyliin, mutta se taas käy suht helposti mm. peligrafiikan kautta. Eiköpähän esimerkiksi ranobe-novelleissa ole ollut värikuvitus jo pitkään?

[Antti Valkama]

"Light noveleissa" on kyllä värikuviakin, mutta minun suht vähäisen havainnointini mukaan ne ovat hiukka samaan tapaan bonusta kuin mangapokkareiden värisivut. Eli niitä on alussa huomiota herättämässä, mutta jäljempänä on sitten mv-kuvitusta. (Toki voi olla, että havaintoni ovat liian vähän kattavia.) Ja suureksi osaksi värisivut mangassakin ovat lukujen aloituskuvia tai muita poseerausjuttuja, eivätkä osa tarinaa.

En itse ajattele, että värit olisivat automaattisesti plussaa mangassa. Mustavalkoisuushan ei ole ollut Japanissa pitkään aikaan vain tai ensisijaisesti taloudellisten realiteettien määrittämä juttu vaan "se oikea tapa" tehdä sarjakuvaa. Tekniikat ja ilmaisutavat ovat kehittyneet juuri siihen sopivaksi, ja mv-ilmaisua osataan käyttää todella taidokkaasti. Samat skillit eivät toimi värien kanssa.

[Lurker]

Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa.

Mikä pelastaisi sarjakuvan? Hittisarjisten myyntiluvut laskevat, mutta netissä nousevat feministiset ja elämäkerralliset sarjakuvat – lue nämä tänä kesänä

”Isot kirjakaupat eivät halua ottaa riskejä, vaan hyllyistä löytyy vain Disneytä ja Fingerporia. Kärjistetysti sanottuna marketeissa on nykyään paremmin tarjolla sarjakuvaa kuin vaikka Helsingin keskustan isoissa kirjakaupoissa”, sanoo kustannustoimittaja Vesa Kataisto Arktinen Baanani -kustantamosta.

[JV]

En itse ajattele, että värit olisivat automaattisesti plussaa mangassa. Mustavalkoisuushan ei ole ollut Japanissa pitkään aikaan vain tai ensisijaisesti taloudellisten realiteettien määrittämä juttu vaan "se oikea tapa" tehdä sarjakuvaa. Tekniikat ja ilmaisutavat ovat kehittyneet juuri siihen sopivaksi, ja mv-ilmaisua osataan käyttää todella taidokkaasti. Samat skillit eivät toimi värien kanssa.

Joo, mietin tuota väriasiaa sikäli, että yhtäältä diginä ei ole taloudellista syytä rajoittaa värien käyttöä, toisaalta värillinen kuva on silmäystävällisempi (kun vähemmän kirkasta valkoista loistaa näytöltä) ja kolmanneksi varsinkin japanilainen populaarikulttuuri on täynnä vuolasta värikkyyttä (jonka kanssa manga huomiosta kilpailee).

Mutta ehkä mangan vahvuus on siinä, että se selkeästi erottuu tyylillisesti. Ja Antin toteamus siitä, että mangassa on mustavalkoisessa ilmaisussa löydetty tylikeinoja ja dynamiikkaa, jota värit mahdollisesti vain latistaisivat. Mangan/sarjakuvan vahvuus osaltaan saattaa olla juuri pelkistämisessä ja rajoituksissa - esimerkiksi liikken tai äänen lisääminen sarjakuvaan ei paranna kokemusta. Sama pätee varmaan sarjakuvaan, joka on alkujaan mustavalkoiseksi tehty, vaikka mielestäni esim. Steve Oliffin väritys Akirassa oli ihan onnistunutta. Väritys tehtiin länsimarkkinoita varten, mikä mahtanee ollut suosio Japanissa?

[Curtvile]

Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa.

Mikä pelastaisi sarjakuvan? Hittisarjisten myyntiluvut laskevat, mutta netissä nousevat feministiset ja elämäkerralliset sarjakuvat – lue nämä tänä kesänä

Mielenkiintoinen on yksi mahdollinen adjektiivi.
Samalla tavoin kuin yleensä asiantuntija piireissä kun joku mainitsee asian olevan mielenkiintoinen = kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen

[Reima Mäkinen]

Mielenkiintoinen on yksi mahdollinen adjektiivi.

Mulle tuli siitä ikävällä tavalla mieleen 80-luku. Se miten kotimaista tuotantoa yritettiin silloin nostaa (hypettämällä). Ensin jutussa valitetaan että sarjakuvat eivät saa ansaitsemaansa huomiota, vaikka on olemassa niin paljon hyvää matskua. Ja sitten asiantuntijat suosittelevat sarjoja, jotka suuren yleisön silmissä eivät välttämättä näytä ihan mestariteoksilta.

Toisaalta nyt aika on toinen, ehkä yleisö on nyt valmiimpi asiantuntijoiden suosikeille. Ja todellakin, suurin muutos, oikeastaan todella dramaattinen, on se että nyt sitten ilmeisesti loppui lehdistössä se "sarjakuvalla menee hyvin" -loru. Positiivisia uutisia taitaa olla hieman haastavaa kaivaa kentältä esiin. Hienoa siinä oli toki nettisarjisten ottaminen mukaan esittelyyn.

Edit: Samainen artikkeli on linkattu tännekin

[Veli Loponen]

Vaikka sarjakuvamarkkinoiden tilanne on, mitä on, niin ainakin mun mielestä eletään kuitenkin myös tietynlaista kulta-aikaa. Tarjolla on ihan mielettömästi sarjakuvaa eri muodoissa. Meille nostalgiannälkäisille vanhojen hyvien aikojen muistajille on tarjolla isokokoisia, laadukkaita kovakantisia uusintoja ja vaikka mitä. Ei silloin teininä kovimpina sarjakuvaharrasteluvuosina olisi ollut tällaiseen edes mahdollisuuksia saati sellaista sitten osasi mitenkään edes kuvitella.