Vesimies ja Namor

[Jukka Laine]

Atlantean physiology grants superhuman strength, stamina, endurance, durability, reflexes, agility, senses, and healing. Aquaman also boasts telepathy and mind control extending to aquatic life.

On tuossa vähän olennaisempiakin.

[X-men]

Atlantean physiology grants superhuman strength, stamina, endurance, durability, reflexes, agility, senses, and healing. Aquaman also boasts telepathy and mind control extending to aquatic life.

On tuossa vähän olennaisempiakin.

No joo mutta päävoima on juuri tuo mereneläville puhuminen.

[Veli Loponen]

Niin, siinä mielessä, että se on pohjimmiltaan telepatiaa ja lähtee päästä, mutta kyllä niissä seikkailuissa oleelliseksi nousevat monet muutkin kyvyt.

[Jiksi]

Sarjakuvissa heebo vaan puhuu fisuille, mut leffoissa sit misuille.

Valitan häiriötä, oli vain pakko.

[Veli Loponen]

Ei häiriötä. Mun mielestä Jason Momoa on ihan kymppivalinta Vesimieheksi.

[Curtvile]

Komppaan Loposta tässä. Momoa oli yksi ainoita toimivia osia viimeisimmässä Conan elokuvassa ja itseen tuo kätensä menettäneen kauden look on kumma kyllä purrut parhaiten.

"Vesimies osaa vaan puhua kaloille" on näitä entourage-henkisiä "faktoja" sarjaa Kapteeni Amerikka on ReaganBush AmericaFuck Yeah! patriootti fasisti eli repliikkejä joita kuulee niiltä jotka eivät edes ole lukeneet sarjakuvaa.
Sarjakuvan wikipediasivun lukeminen kun ei vastaan sarjakuvan lukemista sen enempää kuin tv-sarjan tai elokuvan katsomista vastaa se että on lukenut radio-tv-sivut paikallislehdestään, oli se sitten mikä tahansa.

Tuoreimmassa Aquamanissa oleva Dan Abnettin tarinakokonaisuus on sekoitusta poliittista trilleriä ja arkkivihollisten keskinäistä psykodraamaa. Black Mantan yhden miehen Batmanin ja ISIS terrorriliikkeen sekoitukseen ei tosiaankaan vastata puhumalla kaloille.
Sen lisäksi mukana on vielä Atlantiksen sepataristiliike.

Namorin ja Arthur Curryn kohdalla unohdetaan että molempien status on kuninkaallinen, ei meidän nykymaailmamme tavoin paparazeista kärsivä osin sisäsiittoinen muodollisuus vaan se Conan barbaarin ja Game of Thronesin henkinen etulinjasta johdettava yksinvaltius.

Ja vaikka onkin Namorin tarina toivon että Aquamaniin saadaan samaa klaustrophobista kauhukerrontaa kuin Depths-tarinaan

[Jukka Laine]

Arthur oli kylässä Kentin farmilla aikoinaan JLA:ssa. Mutta olivatko vanhat Kentit tosissaan kun pokkuroivat Hänen Korkeudelleen? Samalla sanoivat että pelastakaa pojat maailma ja jääkaapissa olisi piirakkaa.

[Jiksi]

Kahlasin kursorisesti Vesimies-sarjojen huippukohdat 70-luvulta nykypäivään.

Olisi kyllä suoraan voinut aloittaa suoraan New 52 -tarinoista. Aparon kuvittamat numerot menevät, mutta muutoin on niin paljon tuubaa, että lopulta tuli mitta täyteen, ja jätin väliin Rick Veitchin koko kauden. Tämä vielä mahdollisesti tulee joskus katsastettua, mutta yhtä mahdollisesti ei tule.

Täytyy sanoa, että ehkä Vesimies oli ainoa supersankari, jonka kohdalla sellainen 90-luvun "rankka" uusiotyyli oli paikallaan. Hiusten pidennyt, parta ja harppuunakäsi olivat tuttuja Morrisonin suomennetuista JLA-tarinoista.

Peter Davidin harppuunakäsikauden ensimmäinen kokoelma ei kuitenkaan mennyt mitenkään alas, koska kuvitus on täysin ala-arvoista. Ei David tuossa muutoinkaan parhaimmillaan ollut, mutta minä jo luovutin sen verran varhaisessa vaiheessa, etten koko kautta suoraan tuomitsekaan.

Sitten tulee New 52 ja Geoff Johns tekee samat temput kuin Vihreän Lyhdyn kanssa: kuvitus tappiin, verkkaisesti alkutarina uusiksi, sekä uusia hahmoja ja -tarinaelementtejä hyödyntäen piristettä jo muutoin kuluneeseen perusmytologiaan. Toimii.

Kumma lähtökohta näissä New 52 -jutuissa on se, että sankari kuvataan ihan pilkanteon kohteeksi.

Kolmas kokoelma on crossover Oikeuden puolustajien kanssa, mikä on selkeästi heikompi kuin ensimmäiset kaksi kokoelmaa. Tästä sitten kuitenkin hyppäsin Oikeuden puolustajien kelkkaan.

[Darzee]

Mimmoinen se Crisis on Infinite Earthsin jälkimainingeissa (pun intended) julkaistu Vesimiehen alkuperää sillä kertaa uudistanut minisarja on? Siis se, jossa Arthurin asu päivitetään sellaiseen tyylikkääseen camouflagekuosiin, joka kuitenkaan ei jäänyt pitkäikäiseksi. Lukemani arvostelut ovat olleet myönteisiä, mutta sarjasta ei kuitenkaan käynnistynyt mitään kultakautta hahmolle.

[Jiksi]

Taitaa olla neljäosainen minisarja vuodelta 1986. En ole sitä lukenut, olisiko niin että niitä ei ole koottu koskaan kokoelmamuotoon tai jotain.

Aparon numerot luin ihan erikseen, mutta muut Vesimiehet kokoelmina.

Täytyy sen verran korjata, että ei tuo Davidin tarinoista koottu ensimmäinen kokoelma kuvitukseltaan niin kurja ollut. Enemmän kuvittelin tuon kauden olevan eheämpi kokonaisuus, mutta kyllästyin vieraileviin hahmoihin. Yhdessä numerossa tapellaan Teräspojan kanssa, seuraavassa Lobon jne.

Olihan siinä mm. Calafiore, joka sittemmin on tehnyt hienoa jälkeä DC-sarjoissa enempikin. Varmaan joku päivä näihin kokoelmiin vielä palaan, kun sellainen ysärihenki ahdistaa vähemmän.

[Jukka Laine]

Onhan se sinisen puvun minisarja eräänlainen käännekohta. Arthurin luonne muuttui siinä post-crisis-muotoonsa, jota se on vieläkin. Sinisellä puvulla ei taas siihen ollut vaikutusta. Hahmon taustoja ja historiaa laajennettiin reippaasti.

Ja sininen puku tuli siksi, ettei olisi tarvinnut maksaa Paul Norrisille provikoita.

Ja on se hyvä minisarja. Jos ei ole uudelleenjulkaisua, johtunee se vain siitä että Arthur näyttää siinä erilaiselta kuin missään muualla.

[Jiksi]

Olipas hyvä tuo Vesimiehen neljäs New 52 -kokoelma, paras toistaiseksi. Siinä vetoavat vähän samat jutut kuin elokuvassa, kuten eksoottiset merenalaiset maisemat. Seikkailuhenkeä, mysteeriä ja arvoituksia on just sopivasti.

Paul Pelletier vetää elämänsä parasta jälkeä. Vaikka Paul ei mestari olekaan, niin kuvituksessa on joku sellainen määrittelemätön tekijä, joka siinä miellyttää silmää.

Viides kokoelma on sitten ihan käsittämätön romahdus, puuduttavaa tappelua eri hirviöiden kanssa ja vierailevia hahmoja, kuten Ihmenainen ja Rämeen olento. Tyypillisesti näitä vedetään mukaan siinä vaiheessa, kun ei enää muuta keksitä tai viitsitä.

Kuvitus ei sekään ole edes Pelletierin vetämissä numeroissa samalla tasolla. Vetipä tunnelmat kerralla alas, toistaiseksi saa siis seitsemän meren kuningas jäädä tähän.

[Darzee]

Onhan se sinisen puvun minisarja eräänlainen käännekohta. Arthurin luonne muuttui siinä post-crisis-muotoonsa, jota se on vieläkin. Sinisellä puvulla ei taas siihen ollut vaikutusta. Hahmon taustoja ja historiaa laajennettiin reippaasti.

Ja sininen puku tuli siksi, ettei olisi tarvinnut maksaa Paul Norrisille provikoita.

Ja on se hyvä minisarja. Jos ei ole uudelleenjulkaisua, johtunee se vain siitä että Arthur näyttää siinä erilaiselta kuin missään muualla.

Arthur on sentään otettu sinisessä puvussaan Mattelin joidenkin vuosien takaiseen lelusarjaan.

Elokuvan suosion myötä taidetaan nyt elää Vesimiehen aikaa siinä mielessä, että Namor ei samankaltaisena hahmona varmaan sitten valkokankaalle heti pääsekään, ainakaan päärooliin. Aika samoilla palikoilla pelattaisiin.

Jukka on aiemmin Kvaakissa kertonut Namorille suunnitellun tv- tai elokuvaesiintymisiä 1950-luvulla. Jos maailma olisi mennyt toiseen suuntaan, niin Namorin tunnettuus voisi olla ihan eri luokkaa, Teräsmiehen tai Batmanin tasoa.

Eihän sarjan tekeminen olisi ollut mahdotonta edes tuon ajan erikoistehostetekniikan rajoitukset huomioiden. Paljon painia pahisten kanssa ja atraimenheiluttelua simmareissa rannalla ja "merenalaisia" kohtauksia jossain valtaistuinsalissa tai vastaavassa. Merihevosella ratsastaminenkin olisi ehkä jollain Ray Harryhausenin konsteilla onnistunut.

[Jukka Laine]

Ei ole tainnut Namor merihevosella ratsastaa. Arthurin hommia se oli.

[X-men]

Ei ole tainnut Namor merihevosella ratsastaa. Arthurin hommia se oli.

Onpas, http://www.supermegamonkey.net/chronocomic/entries/marvel_fanfare_16_sub-mariner.shtml

Ja Jukan vastaus on että Fanfaret ei ole kaanonia.


Harvemmin Namor on millään merenelukalla ratsastanut vaan on itse uinut pitkiäkin matkoja.