Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sadan vuoden sarjakuvat, osa 1 (07.10.2017 klo 18:50:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
19.11.2017, klo 19:44:09

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460281 viestiä 10204 aihetta kirjoittanut 7208 jäsentä. Uusin jäsen: Prunus Padus
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kotimaiset sarjakuvat ja tekijät
| | |-+  Pauli Kallion sarjakuvat
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 5 6 7 8 9 [10] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Pauli Kallion sarjakuvat  (Luettu 45677 kertaa)
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 574



« Vastaus #135 : 24.10.2017, klo 08:48:08 »

Hienoa huomata, että arvostelun vanavedessä syntyi hieman keskusteluakin.
Minusta Krampit pelittää edelleen ihan hyvin mutta pitäisi varmaankin lukaista uudelleen vanhoja juttuja, jotta voisi ottaa kantaa Jukan kommenttiin sarjan haalistumisesta.

Luen kramppisarjaa aina vaan ihan mielelläni, vaikka usein "kantaaottavuus" eli viikon (takainen) puheenaihe koko jakson aiheena ei erityisesti kiinnosta. Saati se löytääkö  partapotso divarista jonkun merkittävän keräilylevyn vai nouseeko joku potkupalloseura E-sarjaan.

Minusta nuo divariosiot ovat viihdyttäviä, mutta syynä lienee oma historiani divareiden kanta-asiakkaana. Tarjoaa paljon samaistumisen kohteita.
Kantaaottavat pätkät eivät yleensä kestä aikaa yhtä hyvin kuin ihmissuhdeosiot, sillä myöhemmin ei enää muista tai tiedä mihin tapahtumiin niissä oikein viitataan. Ihmissuhdekiemurat ovat ajattomia.

Sitten taas niissä jaksoissa joissa hahmoissa tapahtuu kehitystä tms. muutoksia, kiinnostus kohoaa merkittävästi. Henkilöt syttyvät elämään - tai kuolemaan, kuolinjakso oli koruttomassa surumielisyydessään kaunis kuten Mämmilässäkin vastaavat.

Tästä samaa mieltä. Kuolinjakso oli todella hyvin kirjoitettu; tunne välittyi muttei siinä sorruttu kliseiden kierrättämiseen. Arkinen kuvaus kuolemasta mutta sellaisiahan ne kuolemat yleensä ovat.

Hyvä arvostelu, ja erinomainen huomio sarjakuvan ja tekijöittensä keski-ikäistymisestä.

Kiitti! Positiivista palautetta on mukava saada.  Grin
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Sivuja: 1 ... 5 6 7 8 9 [10] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: