Verkkosarjakuvia

[Reima Mäkinen]

Riitta Uusitalon Enimmäkseen single näkyy olevan verkossa luettavissa. En vielä kerennyt ittekään, mutta haluan silti jo mainostaa täällä. Hyvältä näyttää.

[Mambrinon kypäri]

Menköön tämä ketju myös pikku-uutisketjusta. Der-Shing Helmerin The Meek voitti Ignatzin (Outstanding Online Comic). Tekijän kommentti ehdokasasettelun johdosta oli mielenkiintoinen.

The Meek oli kuuluisa vuosien mittaisesta yllätystauosta. Minulle tuli yllätyksenä että tauko johtui lakisotkuista.

[Mambrinon kypäri]

En tiedä lukeeko kukaan muu paitsi minä tätä Kvaakin aluetta mutta tuorein SMBC on Batman-relevantti enkä keksi parempaakaan ketjua:

Robins

[Mambrinon kypäri]

Muistini kertoo että Evan Dahm ja Riisipoika muistaakseni ilmestyi aikonaan suomeksikin, tai ainakin osa siitä?

Miten vain. Dahmin nykyinen projekti Vattu on edennyt tarinankaaressaan sellaiseen käännevaiheeseen että tekee mieleni taas jälleen mainostaa sitä jos en ole jo aiemmin tehnyt niin.

Jos Rice Boy oli huumetrippimäinen omituisuudessaan mutta kuitenkin eeppinen tarina, ja Order of Tales renesessanssiromanttinen, niin Vattu on kuin waltarimaisen tukevasti maahansidottua historiallista fiktiota, paitsi fantasisessa maailmassa. (En ole koskaan lukenut Sinuhea, mutta minusta koko Sahtan imperiumin asetelmassa on jotain samaa mitä Sinuhesta kertovista teksteissä kanavoituu.)

[Darzee]

Lieneekö Kvaakissa ollut puhetta countryball-sarjakuvista, jotka myös Polandball-nimellä tunnetaan? Kyseessä ovat siis tahallisen kömpelösti piirretyt verkkosarjakuvat tai usein enemmänkin yhdestä kuvasta koostuvat meemit, joissa eri kansallisuuksia kuvataan niiden lippujen värisillä pallukoilla. Alkuaan Polandball-jutut keskittyivät lähinnä Puolan ja sen lähimaiden, enimmäkseen Venäjän, ongelmallisiin suhteisiin. Toistuva vitsi on, että Venäjä ja monet muut maat ovat mukana avaruuden valloituksessa, mutta Puola ei.

Myöhemmin Polandball-sarjojen "henkilögalleria" on laajentunut myös muihin maihin ja maanosiin, mutta sarjakuvien ja meemien aihevalinnoista päätellen suosio on suurinta entisen Neuvostoliiton alueella ja EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä maissa. Näitä juttuja löytää eri kuvapalveluista ja keskustelupalstoilta, kuten 4chanista, Imgurista tai Redditistä.

Countryballit ovat tyyppihahmoja, ikään kuin commedia dell'artessa. Aika usein näissä jutuissa toistetaan kuluneimpia kansallisia stereotypioita, joskus sentään itseironisesti. Puola-pallo on katolinen kaikkia ulkomaalaisia vieroksuva nurkkapatriootti, Venäjä-pallo kiusaa pienempiään, nyky-Saksan sijasta sarjoissa esiintyy usein sotahullu keisarillista Saksaa kuvaava suorakulmio. Suomi-pallokin nähdään välillä, usein karvahattu päässään juomassa kaljaa. Pallojen puhuma "broken English" on sekin itseironinen viittaus joidenkin uudempien EU-maiden asukkaiden ja venäläisten heikohkoon englannin kielen taitoon.

Tämän pienen netti-ilmiön satunnainen seuraaminen on avannut minulle uusia ikkunoita keskustelunaiheisiin, jotka eivät aina saa paljon palstatilaa länsimaisessa mediassa. Esimerkiksi Venäjän eri kaupunkien erityispiirteitä kuvaavissa pallosarjakuvissa näkyy Pietarin ja Moskovan ja muun, provinsiaalisen Venäjän vastakkainasettelu, sinänsä tyypillinen monelle muullekin maalle. Pietari- ja Moskova-pallot nauravat ylimielisesti maakuntakaupunkien köyhyydelle ja huumeongelmille.

[echramath]

Polandball on tietysti sillä tapaa demokraattinen, että kuka vaan voi ainakin copypasteta palloja, eikä piirtäminenkään ole rakettitiedettä. Joskus tosin niiden vastapainoksi nähdään hämmentävän tarkkaan piirrettyjä taustoja. Joskus homma on vain typerää ja "ihan vain pikkasen" rasistista, mutta onhan joukossa hauskojakin juttuja.

[Darzee]

Joskus homma on vain typerää ja "ihan vain pikkasen" rasistista, mutta onhan joukossa hauskojakin juttuja.

Polandball-jutuille aika tyypilliseen rasismiin ja seksuaalivähemmistöjen pilkkaan taitaa vaikuttaa tavallisimpien julkaisualustojen yleisesti provosointia suosiva ilmapiiri. Islamilaisia maita kuvaavat pallot ovat joko Eurooppaan muuttavia laiskureita tai terroristeja. Norja-pallolla on öljyrahaa, mutta välillä se ampuu muita.

Mutta kulttuuri-ilmiönä tämä on mielenkiintoinen juuri siksi, että jutut välillä pohjautuvat johonkin puolalaisiin tai venäläisiin julkisiin keskusteluihin, joita ei länsimaisissa tiedotusvälineissä kovin laajasti ruodita. Näkökulma ei tietysti ole kauhean laaja eikä objektiivisuuteen edes pyritä, mutta kivaa kuitenkin.

[Darzee]

Ilman Polandballia olisin jäänyt vaille tietoa Virossa taannoin esitellyistä ideoista muuttaa maan lippu pohjoismaisen mallin mukaiseksi ristilipuksi. Linkki.

Tuosta "sarjakuvasta" asia ei kauhean selkeästi käy ilmi, mutta jatkokysely virolaisille tutuille paljasti, että joskus maassa on tosiaan keskusteltu lippumallin muuttamisesta. Raitalipulla on kuitenkin sen verran vankka asema maan historiassa, että ajatus sen hylkäämisestä on jäänyt enemmän kuriositeetiksi. Ja käyttäähän Viron merivoimat rainelippunaan (kuva löytyy hieman alempaa artikkelista) eräänlaista ristilippua, johon on tosin tainnut vaikuttaa enemmän Union Jack.

[Mambrinon kypäri]

Keskustelutahti Kvaakissa ei ole kovin vilkasta " : D " mutta joo Polandball on mullekin tuttu. Joskus seurasin kyseiselle sarjalle omistautunutta Reddit-osiota, ja se on mainittava että siellä ymmärsin pallojen copypasteaminen olevan faux pas. (linkki reddit-Polandballin kanoniseen tyylisäännöstöön, kai tällekin ilmiölle voisi joku kehittää taiteenteoreettisen tulkinnan)

Se muuten missä määrin Polandballien rasismi on rasismia ja mikä etnistä/kansallista stereotypiointa on mielenkiintoinen kysymys. Jokainen pallohan on lippu: tapa hahmottaa maailma kansojen asuttamina kansallisvaltioina tulee siten koko kerronnan annettuna taustaoletuksena. Joskus jopa näkee viritelmiä joissa Lähi-itä ei ole terroristiarabimassaa vaan mukana on yritystä erotella maiden identiteettejä (tosin en nyt muista mitään sen syvällisempää kuin maininnan Irakin/Iranin sodasta).

Parhaat muuten minusta ovat olleet hauskempia kuin hieman samaa genreen kuuluva Scandinavia and the World, joka perustuu suoraan vain yhden tanskalaisen(?) piirtäjän käsityksiin pohjoismaisista ja muista stereotyypeistä.

[Samuel]

Tiedättekö joitakin nettisarjakuvia, joissa on käytetty interaktiivisia animaatioita joko sarjakuvan ulkoiseen esittämiseen tai jopa sisällä sarjakuvan ruuduissa? Aihe kiinnostaa minua sarjakuvien lukijana ja web-ohjelmoinnin opiskelijana. Mitä mieltä olette tällaisesta tekniikan tuomasta mahdollisuudesta lisätä nettisarjakuvaan tällainen interaktiivinen ulottuvuus, mitä paperille painetuissa sarjakuvissa ei ole?

[Reima Mäkinen]

Kyllähän sitä käytetään nykyään aika paljon ihan normi webcomicsissa, eli sarjiksissa, joita ihmiset tekevät jatkiksina verkkoon. Täällä on Kvaakissa keskusteltu aiheesta aikaisemmin.
Oiskohan nykytermi motion comics tms. Jokke Saharisen artikkeli Sarjainfossa 2/2017 sivusi aihetta. Itse olen sitä mieltä että liike, interaktiivisuus ja äänitehosteet eivät tuo lisäarvoa sarjakuvaan joka sitäpaitsi on epälineaarinen media (toisin kuin em. mediat). Lisäksi sarjakuvassa ON jo sisäänrakennettuna liike (vauhtiviivat ja muut hienostuneemmat keinot) ja ääni. Lopputuloksena on siis lähinnä huonoa animaatio (ja huono sarjakuva). Se taas toimii jo paremmin, jos interaktiivisuudella haluaa muttaa sarjakuvan hypertekstimäiseksi.

EDIT: Pitää vielä lisätä että, monihan kyllä lukee liikkuvaakin sarjakuvaa nikottelematta, mutta tekijän näkökulmasta se ei ole enää pelkästään makuasia. Sarjakuva on nimittäin enemmän tai vähemmän työläs media tuottaa, ja siksi se usein lyö huoneosti leivile. Siihen lisätty animaatio lisää tuota työmäärää vielä entisestään, niin että...

[echramath]

Tiedättekö joitakin nettisarjakuvia, joissa on käytetty interaktiivisia animaatioita joko sarjakuvan ulkoiseen esittämiseen tai jopa sisällä sarjakuvan ruuduissa? Aihe kiinnostaa minua sarjakuvien lukijana ja web-ohjelmoinnin opiskelijana. Mitä mieltä olette tällaisesta tekniikan tuomasta mahdollisuudesta lisätä nettisarjakuvaan tällainen interaktiivinen ulottuvuus, mitä paperille painetuissa sarjakuvissa ei ole?

Homestuckissahan noita on. Tosin homma on muutenkin hakenut inspiraatiota ilmaisuun erilaisten tietokonepelien parista, ja pakettiin kuuluu myös levykaupalla musiikkia. Ilmeisesti ihan täysiä animaatiojaksojakin.

Monissa muissa on tullut vastaan yksittäisiä animoituja ruutuja, aika gimmickejä toisiaan, semminkin jos sivu kuitenkin suoraan painetaan paperille. Tuonne pelisarjisketjuun postasin taannoin esimerkin Magical Game Timestä.

Sitten vielä bonuksena se, että aika paljon animaatiota netissä on tehty esim. Adoben flash-formaattiin ja sehän on nyt eri hauskaa kun Adobe on tappamassa koko poropietariformaatin. Luultavasti on paljon tavaraa, jota tekijätkään eivät saa järkevällä tavalla johonkin muuhun formaattiin. Animoitu giffi on tietysti animoitu giffi aina.

[Reima Mäkinen]

Homestuckissahan noita on. Tosin homma on muutenkin hakenut inspiraatiota  Luultavasti on paljon tavaraa, jota tekijätkään eivät saa järkevällä tavalla johonkin muuhun formaattiin. Animoitu giffi on tietysti animoitu giffi aina.

Hyvä huomio. Nämähän on tosiaan yleensä sidottu johonkin tiettyyn tekniikkaan/formaattiin ja siten myös aikaan. Angoulemêssa katselin juuri uutta, tällä kertaa painettua versiota, Sveitsiläisen Demian 5:n I am a King (vai mikä se nyt oli) animaatiotakin sisältäneestä klassisesta verkkosarjakuvasta.

[Samuel]

Itse olen sitä mieltä että liike, interaktiivisuus ja äänitehosteet eivät tuo lisäarvoa sarjakuvaan joka sitäpaitsi on epälineaarinen media (toisin kuin em. mediat). Lisäksi sarjakuvassa ON jo sisäänrakennettuna liike (vauhtiviivat ja muut hienostuneemmat keinot) ja ääni. Lopputuloksena on siis lähinnä huonoa animaatio (ja huono sarjakuva). Se taas toimii jo paremmin, jos interaktiivisuudella haluaa muttaa sarjakuvan hypertekstimäiseksi.

Tämä on hyvin perusteltu näkemys. Jokin lisäarvo teknologian käytöstä tosiaan pitäisi saada.

Ja toki sarjakuvaa itsekin mieluiten luen paperille painettuna. Tosin luulen, että tulevaisuudessa paperimaisen vaikutelman antavat lukulaitteet yleistyvät merkittävästi ja se saattaa muuttaa lukutottumuksia sarjakuvienkin kohdalla. Silloinkin ne toki saattavat silti edelleen olla perinteisiä staattisia sarjakuvia digitaalisessa muodossa.

[Lassek]

Mietin että musiikin ei tarvitse olla lineaarista. On ihan mahdollista asettaa tiettyihin katselukohtiin (oletetaan nyt esimerkin vuoksi tyypillinen "infinite scroll" katselurakenteeksi) kytkimiä, jotka käynnistävät tai häivyttävät limittäisesti ääniluuppeja. En ole siis tällaista nähnyt toteutettavan, mutta tämä oli nyt kuviteltavissa.

Varmaan selausympäristössä (tai äänisuunnittelussa) pitää olla joku varotoimi sille että vieritystä jotenkin sählätään vahingossa.

Jos joku on vaikka pelannut Heroes of Might and Magicia, jossa musiikki muuttui kartalla matkustaessa ympäristön mukaan yllättävän sulavasti jo silloin yli 20 vuotta sitten.