Sarjakuvat ja ranskan kielen opiskelu

[Mora]

Tilasin äsken Dupan Cubitus-intégraalin nro 3 (Pom Pom).

Tykästyin heti jo silloin Zoom-aikoina pyöreään ja yksityiskohtaiseen piirrosjälkeen.
Vitsitkin olivat makuuni.

Nostellaan nyt vanhaa säiettä kun tämä vaikuttaa vähiten epäsopivalta... Tuli eilen itsekin pitkällisen mietiskelyn jälkeen laitettua elämäni ensimmäiset ranskankieliset sarjakuvat tilaukseen.

Cubituksen integraalit 1 ja 2 lähtivät ranskan amazonista tulemaan. Sanaakaan (tai no, ne pakolliset pari...) en ranskaa osaa mutta niin paljon on nimenomaan ranskankielisiä ja kääntämättä jääneitä hyviä sarjakuvia jotka tekisi mieli lukea niin pakkohan se on ainakin yrittää. Englannin luku ja kuuntelu sujuu ihan ok niin pakko on ainakin yrittää. Asterixit löytyy hyllystä ja alkanut kutkuttaa että alkukielellä voisi olla mielenkiintoista lukea myös ne.

Muutenkin kuola valuu kun katsoo ranskalaista sarjakuvavalikoimaa, melkoinen sarjakuvan El Dorado olisi siellä suunnalla vielä kokematta.

Joku näppärä ranska-englanti sanakirja pitänee hommata (ensimmäisenä tulee mieleen pieni tablettikone jossa sanakirja, paperisen kanssa menee etenkin alkuun muuten melkoiseksi plaraamiseksi. Kaikkea sitä kun neljäkymppisenä alkaa ranskan opiskelua miettimään, eipä pukkaa seniliteetti.

[tertsi]

Cubituksen integraalit 1 ja 2 lähtivät ranskan amazonista tulemaan. Sanaakaan (tai no, ne pakolliset pari...)

Huh, huh! Cubituksessa on PALJON tekstiä! Toivottavasti ranskanharrastuksesi ei lopahda heti alkuunsa.

Vasta-alkajalle suosittelisin Buddy Longwayta tai Yakaria. Niissä on helppo länkkäri-sanasto ja isot kuvat. Ja ne ovat sitä paitsi erinomaisia sarjakuvia. Paitsi jos vihaa länkkäreitä. Siinä tapauksessa voisi valita vaikka Coseyn sympaattisen Jonathan-sarjakuvan. Tapahtuu Tiibetissä tai vastaavassa.

[hdc]

Huvittaisiko jotain alan harrastajaa laatia vaikka jonkinlaista tasolistaa kielenopiskelijoille, että mitkä ovat hyviä aloittelijoille, mitkä yhä helppoja, mitkä vähän haastavampia ja mitkä menevät jo vaikean puolelle.
Itsekin pitäisi taas vähän ranskaa treenata...(kirjastosta nappasin albumin Hergen Quick & Flupkea joka menee kyllä sinne aloittelija-helppo-tasolle...)

[Timo Ronkainen]

Osasin hyvin lukea Jijén Blondin et Cirage -alpparin Le nègre blanc (vanha sarja 1950-luvulta julk. uudelleen Pêché de Jeunesse -sarjassa - eli Nuoruuden syntejä), vaikken omasta mielestä osaa juurikaan ranskaa. Lyhyet kuplat ja aika yksinkertaista kieltä. Jotain tämän tapaisia ehkä kannattaisi hakea.

Timo

[Mora]

Huh, huh! Cubituksessa on PALJON tekstiä! Toivottavasti ranskanharrastuksesi ei lopahda heti alkuunsa.

Vasta-alkajalle suosittelisin Buddy Longwayta tai Yakaria. Niissä on helppo länkkäri-sanasto ja isot kuvat. Ja ne ovat sitä paitsi erinomaisia sarjakuvia. Paitsi jos vihaa länkkäreitä. Siinä tapauksessa voisi valita vaikka Coseyn sympaattisen Jonathan-sarjakuvan. Tapahtuu Tiibetissä tai vastaavassa.

Yakarin olin ihan unohtanut, pitääpä laittaa seuraavassa tilauksessa tulemaan. Vinkistä kiitos. Juuh, Cubituksen tekstipaljous on tiedossa mutta kovasti pidän. Ei auta kuin työntää kourat kyynärpäätä myöten.  Blondin ei Cirage vinkistäkin otan vaarin. Tästä se lähtee.

e: nyt kun tutustuin ranskankielisen wikipedian kautta Blondin et Cirageen (ihan uusi tuttavuus nimittäin) niin ensilukemalta, antaen tekstin "virrata sisään" - en oikein osaa selittää - niin karkeasti puolet tuosta artikkelin tekstistä tajusin suorilta. En tarkoita että osaisin kääntää mutta jotenkin sanoma menee perille...   http://fr.wikipedia.org/wiki/Blondin_et_Cirage

Tämä tuli erittäin iloisena yllätyksenä koska en todellakaan osaa ranskaa tietääkseni yhtään. Ehkä teoreettinen mahdollisuus on että ranskalaisen sarjakuvan maailma koko komeudessaan saattaa olla edessä vielä joskus 

[hdc]

Jos ei osaa yhtään ranskaa, ei voi oikein suositella mitään, ja Cubitus on vielä vähän niinkuin samanlaista kieliverbaliikkaa kuin vaikka Achille Talon.

Koulupohjalta kannattaa aloittaa sellaisista jotka tuntee jo suomeksi. Helpoimpia muuten ovat selkeästi lapsille suunnatut, kuten vaikka Pif-lehden (Jippo) sarjat. Ja tietysti Yakari. Strumffien luulisi olevan vaikeita kun ne strumffaavat strumffia. Mutta ei se niin ole, siinä ovat vaikeimmat sanat strumffia, joten se sopii koulupohjalta aloitteleville.

Franquinit ovat vielä suht helppoja, mutta Asterixit ja Tintit ovat jo sitä keskitasoa. Nämä uudet action-sarjakuvatkaan eivät ole mitään vaikeita.

Vaikeimpia minusta ovat sellaiset joissa tekstiä on paljon, kuten vaikka Blake & Mortimer tai Alix.

Ruosteisella koulupohjalla toimitaan, eli jotain Alixia en varmaan lähtisi lukemaan. Niilo Pielisiä olen joskus vierailla kielillä lukenut mutta se ei oikein opiskelumielessä toimi, ne jutut ovat niin visuaalisia ja tuttuja suomeksi luettuina että niitä pystyi lukemaan sujuvasti välittämättä teksteistä...
Niitä Jippo-sarjoja voisi lähteä kokeilemaan, ne eivät ole niin tuttuja kuitenkaan että muistaa jo valmiiksi miten tarina menee. Noin muuten luulen että alemmilla taitotasoilla stripit tai sivun tai kahden lyhyet jutut toimivat paremmin kuin pitemmät albumit, ei niin haittaa vaikka tuleekin vaikeita kohtia vastaan kun voi hypätä seuraavaan juttuun (käännössarjoista Tenavat on hyväksi havaittu, suuren osan stripeistä tajuaa horjuvammallakin kielitaidolla mutta ihan pelkillä kuvilla ei yleensä pärjää, niitä tekstejä pitää lukea).

[tertsi]

Franquin: Modeste et Pompon voisi sopia aloittelijalle. Hyvä sarjakuva, meillä melko tuntematon, yhden sivun mittaisia gageja, helpohkoa sanastoa.

[Mora]

Jospa nyt sitten tässä vielä hieman jatkaisi, ot:lla mennään mutta kun tuli aloitettua... Cubitus intégrale: tome 1 ja 2 tulivat eilen. Ei ollut turha ostos. Vanhempaan Cubitukseen, jota en ole ennen nähnyt, on ollut mukava tutustua. Monissa stripeissa vitsien graafisuus auttaa ymmärtämään ja puhekupliin (myös pidempiin) "menen päin", eli luen läpi vaikken ymmärtäisikään ja yritän lausua sanat päässäni... Toisella kierroksella ajattelin sitten ottaa jonkunlaisen sanakirjan kaveriksi, ensimmäinen kierros antaa-mennä -periaatteella.

Enemmän saan irti kuin arvasin. Tämän myötä ei varmaan tule yllätyksenä että osat 3-7 lähtivät eilen tulemaan Ranskanmaalta.

Eli jos joku miettii että tohtiiko ottaa ranskalaista sarjakuvaa alkukielellä niin suosittelen ainakin koettamaan albumillisella omaa suosikkisarjaa, voit yllättyä 

[Darth Mika]

Eli jos joku miettii että tohtiiko ottaa ranskalaista sarjakuvaa alkukielellä niin suosittelen ainakin koettamaan albumillisella omaa suosikkisarjaa, voit yllättyä 

Kyllä toi vaikeeta on. Itse olen lukiossa lukenut ranskaa 2 kk ja en muista oikein mitään. Piti sitten ranskankielistä Valeriania ruveta suomentamaan. Sain joitakin sivuja suomennettua kunnes oli pakko luovuttaa. Aivan liian vaikee kieli...varsinkin kun en ole mikään hyvä kielissä.

[Mora]

Kyllä toi vaikeeta on. Itse olen lukiossa lukenut ranskaa 2 kk ja en muista oikein mitään. Piti sitten ranskankielistä Valeriania ruveta suomentamaan. Sain joitakin sivuja suomennettua kunnes oli pakko luovuttaa. Aivan liian vaikee kieli...varsinkin kun en ole mikään hyvä kielissä.

Mahotontahan se on kyllä. Jos puolankielestä voi sanoa että se on jäänyt vokaalienjaossa peränpitäjäksi niin ranska sitten on vienyt kaikki vokaalit ja heitto- ja aksenttimerkit. Vaan senverta motivoi nuo monet hyvät julkaisut mitä ei tuppaa kuin ranskaksi saamaan niin... Ja pysyy kuula virkeenä kun takoo sitä seinään.

[tertsi]

Kyllä toi vaikeeta on. Itse olen lukiossa lukenut ranskaa 2 kk

Ei toi net mikään ihme ole, ettet osannut suomentaa Valeriania.
Eihän kahdessa kuukaudessa vielä opi muuta kuin hiukan tervehtimään.
Aikamuotoja ei ehditä varmaan käsittelemään ollenkaan.

[Darth Mika]

Eiköhän siihen tarvita vähintään tuo lukion kolmen vuoden oppimäärä että pääsee edes alkuun. Jos on pohjaa, niin lukemalla oppii koko ajan lisää.

Muistan kun lukioaikanani tuli Truffautin elokuvasarja telkusta, ja niitä kuuntelin oikein kuuntelemalla. Silloin ymmärsin lähes kaiken.

Kielet ovat sellaisia, että pääsevät ruostumaan jos ei käytä. Mutta kun käyttää niin taito palaa.

Joo lopetin sen ranskan opiskelun kesken, kun ei oikein sujunut. Muistan vain muutamia sanoja sieltä täältä. Olen kyllä vähän ajatellut, että jos aloittais ranskan opiskelun vielä kun toi pää edes jotenkin toimii. Olisi niin paljon ranskankielisiä sarjakuvia, joita haluisin lukea. Usein selailen akateemisessa kirjakaupassa niitä, mutta kun ei ymmärrä mitä niissä lukee, niin on aika turhauttavaa.
Olet myös oikeassa tossa, että jos ei käytä oppimaansa kieltä, niin se unohtuu. Olen lukenut Saksaa 6 opintoviikkoa ja osaan enää vain tilata oluen saksaksi...noh sillähän pärjää hyvin.
Ruotsikin on ruosteessa, kun ei sitä hirveesti tule käytettyä.
Mutta kokemuksesta tiedän, että ei sillä kielellä ole väliä. Yhteisymmärrys löytyy aina jotenkin. Heilastelin yhden kesä yhden espanjattaren kanssa ja minä en osannut espanjaa eikä se englantia kovin hyvin. Kyllä sitä vaan ymmärsi kumminkin mitä toinen yritti sanoa...otettiin elekieli avuksi.

[tertsi]

Monet vanhemmat ranskankieliset sarjakuvat on julkaistu hollanniksi.

... sekä saksaksi!

[Darzee]

Monet vanhemmat ranskankieliset sarjakuvat on julkaistu hollanniksi.

Näin on, ja kyllä niitä uusiakin tulee hollanninkielisinä käännöksinä laajamittaisemmin kuin suomeksi. Belgia on tässä tärkeä välittäjämaa, siellä hollanninkieliset sarjakuvaharrastajat (ja muutkin) osaavat ranskaa ja ovat hyvin perillä ranskankielisen sarjakuvan maailmasta.

[Jarkko Sikiö]

Espanjapohjalta ranskalaisia aikakauslehtiä selailemalla olen huomannut, että artikkelien asiasisältö aukeaa vaivatta, vaikka yksityiskohdat jäisivätkin pimentoon. Todennäköisesti pienellä sinnikkyydellä oppisi kieltä tällä tavoin altistumalla, mutta työmaalla pitäisi elokuusta lähtien olla ranskaa taitava, joten siitä se varmaan lähtisi.

Todennäköisesti hyvä kuvamuisti auttaa oppimaan kieltä kirjoitetussa muodossa, vaikka se nyt ei altistumista kielikylvylle koskaan korvaisikaan. Samalla tavoin aikanaan luin englanninkielisiä videopelilehtiä ja sarjakuvia lapsena.

Hollantia todellakin ymmärtää samalla tavoin "pseudotasolla", kun on saksaa aikanaan lukenut.