No joo, Groensteenin kirja oli aika hurmeista termiennakkelua (oli spatio-topiaa ja multi- ja hyperframea ja ties mitä).
Gridding sisältää siis nimenomaan asiat, joiden perusteella ruutua voi käsitellä irrallaan sen sisällöstä: ruudun muoto, koko ja sijainti sivulla (ja teoksen kokonaisuudessa). Se kuvaa siis tyhjän tilan jakamista ruuduiksi ja liittyy Groensteenin kirjan alun "sisällöttömän sarjakuvan" ajatuksen pallotteluun. Sivusommitteluun ja sen tyyppisiin termeihin liittyy hieman ehkä enemmän se ajatus, että ruutuihin mallaillaan jotain tiettyjä kohteita. Myöhemmissä luvuissa Groensteen kyllä kirjoittaa siitä sitten enemmän työvaiheena, jossa jaotellaan tapahtumiakin pienempiin osiin, että sano näistä nyt sitten. Se olisi ikään kuin varsinaisen layoutin tekemistä edeltävä vaihe: "...layout becomes an improved and corrected version of the gridding [--] the version informed by the precise contents..."
Mutta siis tuo braiding on nimenomaan kyllä se Groensteenin kirjan mielenkiintoisin anti, ja sikäli kuin nyt osaan pätevästi G:n jargonpitoisia ajatuksia referoida niin se oli ikään kuin ruutujen välisten yhteyksien luomisen prosessi tai jotain sinnepäin. Ranskaa suuremmin hallitsematta en nyt osaa sitäkään sanoa, että miten hyvä käännös tuo braiding sitten puolestaan on, mutta punoutumiseksi tai joksikin sellaiseksi sen toki voisi kääntää.
McCloudin closure-termistä:
Missäpäin kirjaa?
Kolmosluvun neljännen sivun ensimmäisessä ruudussa mainitaan ekan kerran. Mun kirjassa sivulla 63.
Groensteen ehkä turhan jyrkästi käsittelee ruutujen tekoa ilman sisältöä. Oikeasti ruutujakoa ja kerrontaa mietitään ja laaditaan yhtä aikaa.
Tuo erottaminen vastaa juuri sitä mitä Derrida hahmotteli jo 1960-luvulla. Tarinan sisältö (stroy/ l'historie)ja esittämistapa (diskurssi, ilmaisu) ovat sen mukaan kaksi eri asiaa ja niitä on siksi hedelmällistä tutkia erikseen.
Tarina-diskurssi -jako on varsinaisesti kai peräisin Derridaa varhaisemmilta strukturalisteilta (jotka jalostivat venäläisten formalistien ajatuksia). Hyödyllinen käsitteellinen erottelu tietty joka tapauksessa esittäjästä riippumatta, vaikka sarjakuvan luomisen näkökulmasta osa-alueiden erottelu voi vaikuttaa keinotekoiselta.