Aaltotie

[Clavia Z]

Uskalsinpa viimein aukoa päätäni täällä. Omat kotisivuni, jotka loin kolme ja puoli vuotta sitten, sisältävät nyt suurimman osan julkaisukelpoisesta tuotannostani:

http://aaltotie.ucoz.com/

Nimikkosarja on strippimuotoinen, mutta se on toistaiseksi telakalla. Nyt päähuomioni vie albumimittainen "Miljonäärikulkuri", jota työstän keskimäärin reilun sivun päivävauhtia. Kyse on vanhasta sarjasta, jonka piirrän uudestaan ja parantelen reippaasti. 16 sivua on tätä kirjoittaessani luettavissa, ja nyt voin jo pyytää kommentteja siitä, miltä se vaikuttaa.

[Clavia Z]

Nyt pääsin vihdoinkin aloittamaan monta vuotta suunnittelemani unelmaprojektin. "Naavametsäläiset" tulee tarjoamaan seitsemän albumimittaista tarinaa metsäneläinten seikkailuista. Osin yhteiskuntakriittinen sarja sisältää monia teemoja, joista osa liittyy ihmisten tapaan suhtautua eläimiin.

Ensimmäistä tarinaa Sininauhainen riipus on valmiina neljä sivua.

[Clavia Z]

Sarjakuvapiirtäjän onnen ja autuuden hetki: kolmas Naavametsäläistarina Mutatoitunut metsä valmistui tänään. Projekti riistäytyi vähän käsistä. Tulin keksineeksi niin inspiroivan tarinan, että suunniteltu 46-sivuinen juttu venyikin 68-sivuiseksi. Pisin valmistunut sarjakuvani.

Kyllähän tuokin sarjis paljastaa kiusallisen selvästi heikot kohtani piirtäjänä, mutta on siinä paljon sellaisiakin kohtia, joista olen aivan mahdottoman ylpeä. Uskallan sanoa, että ensimmäinen sarjakuvani, johon olen sataprosenttisen tyytyväinen!

[Clavia Z]

Parhaillaan kulutan paperia urakalla tekemällä yhtäaikaa kolmea pitkää sarjakuvaa.

Naavametsäläisten elämä jatkuu neljännellä tarinalla Yö kätkee suojaansa, joka aiemmista jaksoista poiketen ei sisälläkään varsinaisesti seikkailua, vaan on enemmän mysteeripainotteinen draama. Kolme aiempaa tarinaa ovat jättäneet runsaasti asioita auki ja ilmaan roikkumaan, ja nyt niitä on aika viimein käsitellä. Luvassa siis ripaus saippuaoopperaa luontokuvauksen ja arvoituksen setvimisen lomassa.

Lisäksi teen kahta sarjakuvaa, jotka perustuvat joskus ammoisina aikoina näkemiini uniin. Niiden pituus tulee olemaan jotain 20 ja 30 sivun väliltä, eli ei hirveän pitkiä juttuja.

Ruutihampaat tarjoaa siekailematonta verenvuodatusta eläinten tappaessa toisiaan erinäisillä käsiaseilla ja konekivääreillä. Ei siis herkille ihmisille. Tarinan suuri juju eli tvisti paljastuu vasta loppupuolella... Tämän sarjiksen piirrän poikkeuksellisesti A2-koossa, koska haluan nähdä, mitä kunnon koko tekee piirrosjäljelleni.

Puuhiilenvartijat ei sisällä eläimiä, mutta kylläkin yhden avaruusolion. Tyylilajina on ironinen tieteisdraama, tapahtumapaikkana on USA ja päähenkilönä työtön, rahavaikeuksien piinaama mies.

Juonista ei sen enempää, koska haluan säilyttää yllätyksellisyyden.

[Clavia Z]

Vuoden ajan pakersin kolmea pitkää sarjakuvaa yhtäaikaa, mutta nyt kaksi näistä projekteista - Puuhiilenvartijat ja Ruutihampaat - ovat valmiita. Tänään lisäsin Ruutihampaille vielä epilogisivun, koska tuntui, että tarina jätti lukijalle vähän liikaakin omaa pohdittavaa. Tuo epilogi selventää joitakin asioita, ja onhan se kiva päättää tarina kevyisiin, positiivisiin tunnelmiin uhkaavaa kauhua tarjonneen loppuratkaisun jälkeen.

Kolmas sarjakuvani, Naavametsäläiset 4: Yö kätkee suojaansa, jatkuu edelleen. Viimeisin sivu on nro 53, ja vasta nyt tarina on täydessä vauhdissa. Ensimmäiset puolisataa sivua tuntuivat lähinnä alkulämmittelyltä vaikka niissä kaikenlaista tapahtuikin. Nyt luvassa on pitkä sarja kohtauksia, joiden piirtämistä olen odottanut suorastaan vesi kielellä.

[Timo Ronkainen]

Onpas pakko hiukan kehaista noita sympaattisia eläinhahmoja! Hengeltään vähän Raymond Macherotia. Kuvien sisäistä sommittelua ja dynamiikkaa pitänee vielä vähän petrata, mutta tykkäsin!

Timo

[Clavia Z]

Voi kiitos! Tunnustan, että perspektiiveistäkään en ymmärrä yhtään mitään, mutta pusken eteenpäin silti.

Perinteinen eurosarjakuvatyyli on juuri se alusta, josta olen sarjakuvantekijänä ponnistanut 1980-luvulta lähtien, joten Macherotiin vertaaminen on silkka kehu. Piirrostyylini itsessään on ihan itse kehitetty, en ainakaan tietoisesti ole ottanut vaikutteita keneltäkään. Naavametsäläisissä teen kyllä kunnianosoituksia NonStopissa ja Ruuduissa julkaistuille sarjoille - siitä vain viittauksia etsimään.

[Clavia Z]

Loin kotisivuni 22.10.2008, ja tänään ne täyttävät 10 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi peräti neljä päivitystä.

Seuraavassa työpaikan lehden numerossa julkaistava Positiivinen napa -strippi sai olla yksi päivitys, vaikkei lehti ole vielä ilmestynytkään.

Naavametsäläiset 4: Yö kätkee suojaansa jatkuu edelleen, ja työstin viime viikolla valmiiksi peräti kolme sivua. Sivut liittyvät toisiinsa niin kiinteästi ja muodostavat tiiviin kokonaisuuden, joten ne oli pakko tehdä ja julkaista samanaikaisesti. Näillä sivuilla puhutaan paljon joten luettavaa riittää, mutta juuri niistä asioista joista koko Naavametsäläiset-sarja itse asiassa kertoo. Tarinan ydin piilee näissä sivuissa.

Lisäsin sivuilleni tänään myös muutaman vanhan sarjakuvan:

Professori Versum (1994) - piirsin lyijykynällä 1989 44-sivuisen albumin. Viisi vuotta myöhemmin yritin tehdä sen uudestaan tussikynällä samalla parantaen tarinaa, mutta kesken jäi 12 sivun jälkeen. Tästä sarjakuvasta Kvaak-nimimerkkini on peräisin.

Mustat sivut (1994-1996) - Franquinin klassikkoalbumin innoittamana syntynyt sarja pieniä mutta mustia juttuja, joissa sain tuulettaa omia synkkiä ajatuksiani.

Vuoristorata (1990) - Oriveden opiston sarjakuvakurssilla syntynyt sivun mittainen työ.

Albert Maskersson (1991) - kolme ruotsinkielistä, kaksirivistä strippiä, jotka tein lukiossa piirustustuntien projektina, ja jotka julkaistiin koulun lehdessä.

[Clavia Z]

Keväällä minuun iski jokin outo vimma, ja rupesin touhuamaan omilla kotisivuillani suorastaan hyperaktiivisesti. Ei riittänyt, että selaan Hesarin Aikakone-arkistoa päivittäin ja piirtelen Naavametsäläisiä, vaan aloitin kolme muutakin projektia.

Minulta löytyy noita omatekemiä julkaisukelvottomia pöytälaatikkosarjakuvia jonkin verran. Julkaisukelvottomia ne ovat siksi, että ne on piirretty lyijykynällä A4-arkeille. Niitä ei pysty skannaamaan. Paitsi jos ostaa kirjakaupasta kuultopaperia ja piirtää läpi tussilla. Näin olen tekemässä albumimittaiselle Professori Versum -sarjakuvalle, jonka piirsin 1980-luvun lopulla vielä naivina teinipoikana. Vaikka kolmeen itsenäiseen osaan jaetulla, yhteensä 48-sivuisella sarjalla on vikansa, suhtaudun yhä siihen jonkinasteisella lämmöllä. Tästä voi ehkä itse kukin nähdä, miksi:

Sivut 1-13 (piirsin nämä uudestaan vuonna 1994)

Sivut 14-26

Sivut 27-38

Sivut 39-48


Sitten on vanha kunnon strippisarjakuvani Tuomas ja Rauno / Aaltotien keikarit / Aaltotie. Piirsin 618 strippiä vuosina 1987-1989, 412 strippiä vuosina 1992-1993, ja tällä vuosituhannella vielä 160 strippiä. En aio jatkaa sarjan tekoa enää, mutta vanhaa kamaa siis riittää.

Tänne postaan päivittäin yhden stripin vuosien 1992-1993 rupeamasta.


Ja on minulla vielä kohta kuukauden täyttävä musiikkiblogi, johon siirrän kotisivuiltani pois kaikki musiikkiaiheiset kirjoitukseni vuosilta 2009-2019. Vanhoja juttuja siis, mutta löytäähän niistä edelleen hyödyllistä tietoa, vaikkei kaikilta osin ajankohtaista enää olekaan.

Muitakin projekteja hautuu päässäni, mutta ne eivät liity sarjakuviin eikä niiden aika ole vielä.

[Clavia Z]

Professori Versum valmistui tasan viikko sitten. Pöytälaatikossa lojui vielä yksi lyijykynällä 1980-1990 -lukujen vaihteessa piirretty sarjakuva, joka ansaitsi tulla esitellyksi.

Sain 1989 idean tehdä sarjakuvia omista unistani. Päätin linkittää ne toisiinsa löyhällä kehysjutulla, ja koostaa 46-sivuinen albumi. Projekti kaatui omaan mahdottomuuteensa. Liian harvoin muistin omia uniani jälkeenpäin, ja jos muistinkin, ne eivät soveltuneet sarjakuviksi koska niistä puuttui kunnon tarina. Kolme unta sentään sai sarjakuvallisen asun, ja 13 sivua valmistui.

Piirsin mukaan oman lapsuudenkotini ja vähän sen ympäristöäkin, ja päähenkilö on alter egoni.

Kesken jäänyttä Unikirja-albumia voi lukea nyt jo kuuden sivun verran, ja teen homman loppuun sitä tahtia kuin ehdin. Piirrosjälki nyt on mitä on, mutta hei, olin vasta 14-16-vuotias tuohon aikaan:

http://aaltotie.ucoz.com/index/unikirja/0-650