Noin kuukausi sitten näin science fictioniksi luettavan unen, jossa seikkailin pikkusiskoni kanssa Nuuksion maisemissa ja sisko mursi yhdessä rytäkässä kätensä. Kun koetettiin soitella apua, olivat kaikki linjat tukossa ja lopulta saatiin yhteys äippään, joka kysyi heti, olemmeko turvassa. Helsinki oli kuulemma aivan sekaisin elektromagneettisen pulssin vuoksi, eikä kenelläkään ollut harmainta aavistusta, mikä taho Suomen oli ottanut sotilaallisiin hampaisiinsa. Ei sitten muuta kuin kävellen Kehä neloselle (joka EI ollut Hanko-Hyvinkää-tie) ja sieltä eteenpäin Riihimäelle katsomaan, josko junalla pääsisi Etelä-Kurjalan suuntaan... Ei sieltä päässyt ja koko kaupunki oli ihan sekaisin, kuten koko Etelä-Suomi.
Tästä teen vielä sarjakuvan, kirjoitin unen ylös heti, kun sen olin nähnyt. Lisää idiksiä juonenkulkua ajatellen tuli valvetilassa, joten täysin autenttinen surrealistinen unikuvaus sarjiksesta ei tule - jonkinlaista Suomi-scifiä saan toki lähivuosina tuosta aiheesta albumillisen verran. On vain ensin valmistuttava yliopistolta tänä keväänä, että ehtisi piirtämäänkin joskus. Koetan saada tän alpun julkaistua perinteisiä teitä, vaikka pääprojektini Virtual Dreamin heitänkin suoraan nettiin albumi albumilta, kunhan edes ekan osan saisin joskus jopa valmiiksi asti.