Onhan se mahdollista, mutta ainakin silloin kuin Ivrean Leandroa alkuvuodesta haastattelin hän tuntui olevan kovasti sitä mieltä että mangan ostajat ovat suureksi osaksi kovastikin nimenomaan alan harrastajia. Ja että nimenomaan tämän vuoksi kannattaa julkaista Madoka Magican ja Deadman Wonderlandin kaltaisten nimekkäiden mediatuoteperheiden mangoja eikä mitään sellaista, mistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.
Voihan se olla, että ne, jotka aikoinaan eniten Ivreaa dissasivat, ovat jo vaihtaneet maisemaa. Tuntuu, että suomalaisilla (anime/manga)foorumeilla on käynyt suuri massapako sinä aikana, kun olin itse "skenestä" pois opiskeluiden vuoksi.
Mangaa on harrastamassa jo eri sukupolvi kuin 15 vuotta sitten. Tämä sukupolvi tuskin kitisee siitä että "jotain markettimangaa, yöks!" ja tuskin muistaa/tietää Ivrean aikaisemmasta julkaisutasosta mitään.
Ja luin nyt tänään siis sen Bloody Kissin. Väitän, että genrelleen tyypillinen angstikerroin oli tässä julkaisussa melkoisen matala (jokainen "ei se musta voi tykätä, koska olen ihan ruma ja tyhmä" -kliselinja selvitettiin melkein aina saman sivun aikana - toisin kuin yleensä sillä mässäillään puoli sarjakuvaa). Mutta.. En nyt silti oikein mun kuppini teetä. Taide ja hahmot sitä samaa muovailuvahamassaa kuin kaikki muukin geneerinen sohjo. Ja olen edelleenkin jyrkästi päivänvalossa kirmailevia vampyyrejä vastaan. Ei, ei, ei, ei ja ei. Ellei jätkä ole dhampir, omista Amaran jalokiveä (Lapis Lazuli muissa lähteisssä) tai ole joku hyvin erityinen über alfa muinainen esi-isä vanhin esipahuus siittäjä epäkuolleiden puolijumala. Niin ei. Ei, ei, ei, ei, ei. Jos osaat kirjoittaa yhtä hyvin kuin Joss Whedon, niin voit ampua ne vampyyrit vaikka aurinkoon. Ennen sitä. Ei, ei, jne.
