Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Mike Diana, epäsiveellinen (15.04.2018 klo 08:07:48)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
13.11.2018, klo 09:38:25

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
468615 viestiä 10439 aihetta kirjoittanut 7331 jäsentä. Uusin jäsen: matiashiiri
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Alternative ja omakustanteet
| | |-+  Daniel Clowes
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Daniel Clowes  (Luettu 11847 kertaa)
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 396



« Vastaus #15 : 06.07.2018, klo 17:52:31 »

David Boring (Pantheon Books, 2000) on melkoinen teos.

On unenomaista kerrontaa, ihmiset reagoivat odottamattomasti ja odottamattoman voimakkaasti; kohtaavat toisensa ja kohdattuaan välttelevät toisiaan.

Tässä näkyy kai selkeimmin David Lynchin vaikutus. On tässä myös Ghost Worldia, mitä nyt kuvittajana Clowes oli ehtinyt hioutua melkoisesti töiden välillä.

Tarinankertojana Clowes on jo aivan toisella tasolla kuin varhaisessa Like a Velvet Glove Cast in Iron, mutta lähempänä tämä kai sitä on kuin edeltänyttä Ghost Worldia. Like a Velvet on kuitenkin kiinni siinä omassa Twin Peaks -kaudessaan, kun sen jälkeen tulleet ovat enempi omilla jaloillaan seisovia.

Tätä lukiessa tuli monesti mieleen Mulholland Drive, mutta David Boring julkaistiin vuotta ennemmin, joten sieltä eivät vaikutteet tule.

En ollut kovin innoissani metatasosta, jossa päähenkilö työstää elokuvakäsikirjoitusta ja selvittää lukijalle opuksensa rakenteen noudattavan (näytelmäelokuvan) käsikirjoitusta. Lisäksi vielä päähenkilö aina toisinaan kertoo missä vaiheessa mennään.

Ei olisi tarvetta vääntää tällaista rautalankaa, ja viitteet teoksen sisällä (lähinnä henkilöhahmoihin ja mitä ne ovat tehneet) ovat myös harmillisia.

Onhan tämä kuitenkin jännä, kovin jännä. Siellä on paljon sellaista, mikä varmaan tarttuu sitten joskus toisella lukukerralla.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: