Kävin jo keskiviikkona ekassa näytöksessä, johon töiltä ehin, mutta päätin ihan rauhassa sulatella pari päivää ennen tänne mitään kirjoittamista (ja vähäinen aika koneella ololle tietty auttoi ;P).
Kuten q-mies tuossa vähän jo sanoikin, tämä leffa vangitsee hyvän sarjis-eventtin fiiliksen ja rytmityksen täydellisesti. Samat tuntemukset leffa jätti kuin aikanaan alkuperäinen Salatut Sodat ja Ikuisuuden Rautahanska. Varsinaista keskeistä hahmoa ei ehkä ole (Thanos lähimpänä) ja kaikille ei ehditä antamaan isoja rooleja tarinassa tai edes ikiomia valokeilahetkiä, mutta näitten läsnäolo ja karisma ovat silti osa kokonaisuutta, eikä leffaa osaa oikein kuvitella ilman näitä. Tarina on myös erittäin toimintapainotteinen ja sisältää hyvin vähän hiljaisia hetkiä, mutta jokainen toimintakohtaus palvelee tarinaa ja vievät sitä eteenpäin jollain tavalla. Jos pitäisi nimetä jokin vertaillukohde elokuvien maailmasta, Mad Max: Fury Road, pienempää hahmokaartia lukuunottamatta, olisi varmaan kaikista osuvin.
Thanos ottaa reippaasti pesäeroa Starlinin versioon ja en voisi syyttää, jos jotkut tuomitsisivat tämän jopa "in-name-only" sovitelmaksi, mutta hahmon "sisin" tuntuu oleellisella tasolla samalta ja on omissa meriiteissään tarpeeksi onnistunut, että taiteelliset vapaudet lähdemateriaalin tulkinnassa voi antaa anteeksi. Josh Brolin antaa myös CGI-kuoren läpi niin loistavan roolisuorituksen, että hahmo tuntuu aina elävältä. Hahmo ei ole ehkä puhutteleva kuin Killmonger tai samaistuttava kuin Korppikotka, mutta tämmöistä elämää suurempaa kosmisen - tason pahista ei ole ikinä aiemmin tehty näin hyvin missään aiemmassa supersankari - leffassa (ja tämä tyypiltä, jonka mielestä GotG Vol. 2:n Ego oli loistava pahis).
Russo veljesten ohjaajantaitojen venyvyyttä ei voi kuin ihailla. Aloittavat uransa sitcomilla, tekevät läpimurron poliittisella trillerillä ja nyt tekevät yhtään liioittelemalla elokuvahistoriaa isolla kosmisella eepoksella. Puhumattakaan kuinka vaivattomasti kaikkien hahmojen erilaisista tunnelmista ja tyyleistä hypitään edestakaisin, kuin myös yhdistellään niitä loppua kohden.
Melkein jokaisen MCU - leffan kohdalla nousee esille kysymys "mitenkä se pärjää vertailussa muihin?" ja etenkin tälläisen isona finaalina hypetetyn tapauksen (vaikka Avengers 4 joutuu vielä monia asioita selvittelemään) kohdalla on erityisen isot paineet sen suhteen onko odotuksen palkittu. Minun on vielä tässä vaiheessa vaikea sanoa, kun Infinity Warin kaltaista leffaa on vaikea verrata esim. hieman intiimimpään ja poliittisesti provosoivampaan Black Pantheriin, mutta minun odotukseni suorastaan ylittyivät ja
vähintään sinne viiden parhaan joukkoon tämä tulisi MCU - leffojen toteemipaalussa pistettyä.
Ja kaikki mahdolliset pisteet Marvelille ettei Punakallon paluu vuotanut tai edes koskaan päätynyt huhupiireihin. Leuka oli lattiassa, kun tämän kasvot paljastuivat hupun alta ja valtavat propsit näyttelijälle, joka veti niin täydellisen Hugo Weaving - imitaation, etten pystynyt sanomaan oliko se oikeasti tämä vai ei. Ehkä hieman mälsää, ettei tämä voinut edes tuommoista pikkuroolia varten vetää keppiä perseestään ja pistää maskin uudelleen naamalleen, mutta vaikea valittaa, kun imitaatio tosiaan oli niin hyvä.
