Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1952 / 100 – Seikkailuja erämaassa (13.03.2018 klo 11:48:55)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.09.2019, klo 15:23:14

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
476928 viestiä 10599 aihetta kirjoittanut 7421 jäsentä. Uusin jäsen: Jukkas
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Toimintasankarit
| | |-+  Warren Ellis - brittiläinen scifikänkkäränkkä
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Warren Ellis - brittiläinen scifikänkkäränkkä  (Luettu 5885 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 258


« Vastaus #15 : 22.12.2016, klo 23:00:19 »

Warren Ellisin faneille,Aftershockille tehty Shipwreck on, yllämättä edes pihtiputaalaisia mummoja, melko hyvä ja kiinnostava alun perusteella.
Itselle Phil Hesterin kuvitus on silkkaa mannaa, mutta ei varmasti kaikkien kuppi teetä
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 258


« Vastaus #16 : 28.03.2017, klo 20:35:44 »

Epäinhimillisten Karnak on varmastikin alun perin akrannut Jack Kirbyn kynästä. Tiedättehän se epäinhimillinen joka ei ole varsinaisesti epäinhimillinen ainoastaan löytää kaikesta virheen?
Warren Ellis päätti kirjoittaa kerrassaan miellyttävän hyytävän tragedian hahmosta Marvelille.


Gerardo Zaffino ja Roland Boschi tekevät vimmaista luonnosmaista piirrosjälkeä joka vetää tarinaan mukaan.
Todistaa lausekkeen : ei ole huonoja rooleja, ainoastaan huonoja näyttelijöitä.
Tästä ei kumpiakaan löydä.
Ellis repii tässä koko rahan edestä tuoden useampia tasoja mukaan.

Kyynikoille.
tallennettu
echramath
Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 165



« Vastaus #17 : 08.01.2018, klo 17:11:31 »

Supergod annettiin lainaan. Luin sitten bussimatkalla.

Ellis on vähän tällainen maamoottori. Hit-and-miss. Myös vähän siltä väliltä. Aika paljon hän on tehnyt näitä tutkielmia, että entä jos supersankarit olisivatkin tällaisia tällä kertaa ja itselläni on todella seitinohut suhde sekä Teräsmieheen että Marvel-mutantteihin, joten tämmöinen nyt ei ihan potki vertauskuvallisille munille. Kirjascifissä on kuitenkin tullut vastaan jo koko joukko enemmän tai vähemmän hyvin kuvattuja käytännössä kaikkivaltiaita olentoja, joiden armoilla ihmiset ovat vaikkeivat ymmärtäisikään, tai sitten ymmärtävät varsin hyvin, koska kaikkivaltiaat ovatkin inhimillisiä.

Eli kun ydinaseiden ohella suurvallat alkavat kilpailemaan myös luomalla kukin oman yli-inhimillisen olennon, siinä käy kokolailla hullusti. Ihmeolentojen motiiveja on usein mahdoton ymmärtää ja hyväntahtoinenkin jumala kylvää ympärilleen tuhoa. Cliffhanger-rytmitys viiden sarjakuvalehden rakenteella.

Mutta:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

tallennettu

I've got 99 problems, but luftballons ain't one. // comixblag
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 072



« Vastaus #18 : 09.01.2018, klo 21:22:41 »

Justiinsa tuli suomeksi Ellisin James Potkukelkkaa. Lukemaan en vielä ole ehtinyt. Tarinassa tiemmä piipahdetaan Helsingissä.


* jamesbond.jpg (35.47 kilotavua, 235x357 - tarkasteltu 88 kertaa.)
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 632



« Vastaus #19 : 07.09.2019, klo 23:17:20 »

Karnak: The Flaw in all Things jäi mieleen Curtvilen suosituksesta.

Sarja on paljolti Ellisin nykytyylin mukainen, vahva suoritus nousematta esiin kovin voimakkaasti hyvässä kuin huonossakaan. Ei sarja sillä perusteella keskinkertainenkaan ole, ollaanpa vain vähän sivussa Ellisin mediaanin suhteen.

Sarjan ydinidea on, että kaikki kyseenalaistavat Karnakin kulkeman tien, mutta Karnak punnertaa huulet irvessä maaliin.

Omalla tavallaan hienosti Ellis alleviivaa myös Karnakin viat – tulkitsen tarinan nimen viittaavan juuri tähän – mutta ei sarjaa ole aina ilo lukea. Suurin vika todella on Karnak itse.

Sarjakuvissa on ehdottomia superyksilöitä loputtomiin. Ei auta sekään, ettei Karnakilla ole sanottavaa persoonallisuutta. Ellis kehittää hahmolle paholaismaisia piirteitä, mutta hampaat irvessä hymyileviä pahiksia ja antisankareita ovat sarjakuvat väärällään jo ennastaan.

Traagisuuden sijaan näin hahmon yksinkertaisesti vastenmielisenä. Sadistinen "opettaja" ei tarjoa lukijalle mahdollisuutta samaistua, oivallusta ymmärtää kuin aihetta myötätuntoon. Karnak selittää toimiaan, mutta selitykset ovat järjettömiä. Tässä mielessä tarina on yhtä palkitseva kuin videopeli, jossa juostaan alusta loppuun putkessa. Tarinan lukee pää sammuksissa vain nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kun hymyileminen on loukkaus ja SHIELDin sotilas kysyy Karnakilta, onko hän itse paholainen, niin toisinaan lätsähtää kämmen otsalle.

Gerardo Zaffino kuvittaa ensimmäisen kolmannen ja Roland Boschi loput. Kuusiosaiseen minisarjaan pitäisi kiinnittää yksi kuvittaja, mutta kun vaihtuu niin onneksi edes vaihtuu omaa makuani paremmin vastaavaan kuvittajaan.

Teksti näyttää negatiivisemmalta kuin oli tarkoitus tuottaa. Jos ei ole yhtä nyrpeänä ylenmääräiseen synkkyyteen ja väkivaltaan kuin minä juuri tämän luettuani, niin tätä varmaan erehtyisi kehumaan.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 632



« Vastaus #20 : 16.09.2019, klo 20:48:46 »

Global Frequency Deluxe Edition kokoaa alun perin lehden mittaisista lyhyttarinoista koostuneen sarjan yksiin kansiin. Tulin painaneeksi nimen muistiin jo tuoreeltaan, mutta kumma kyllä en törmännyt tähän koskaan missään.

Ensimmäiset kaksi lyhyttarinaa menee formaattiin totuttautuessa, ja sitten lähtee potkimaan oikein kunnolla.

Tarinan keskiössä on hyvin aluillaan olleen some-kauden tiedustelupalvelu, joka on pitkälle itseorganisoituva ja -ohjautuva.

Ellisin jälkipuheen mukaan kyseessä on antiteesi Authorityn tyylille. Itse luonnehtisin tätä hieman siten, että kyse on Ellisin tiiviiksi puristetusta urasta: maailma on pissitty niin, että virtsa roiskuu molemmilta laidoilta ylitse, mutta sitten nuoret, pätevät ja itsevarmat sekä vähän eksentriset tai perverssit laittavat sen kuntoon lupia kyselemättä.

Tämä fantasiapuoli saa usein yliotteen siten, että kävellään keskelle vanhojen valtarakenteiden edustajia, usein poliiseja, ja sen suuremmin käskytetään tekemään mitä tahansa. Kukaan ei koskaan ole väärässä tai erehdy, ellei tarina satu rakentumaan sen varaan. Ei lyhyttarinoissa olisi tietysti sivujakaan jahkaamiselle.

Samaan aikaan tämä on myös tulevaisuuteen hyvin optimistisesti katsova, tietyllä tavoin kiinni juuri siinä 2000-luvun alun hengessä, jossa kuviteltiin kylmän sodan ja kaiken siihen kuuluneen kakkelin painuvan vähitellen unohduksiin matkalla kohden kaikin tavoin parempaa ja valoisampaa yhteiskuntaa.

Kuitenkin juuri tämä sopii populismin ja ilmastonmuutoksen varjostaman nykyhetken tasapainottajaksi, vähän sellaiseksi fantasiaksi millaiseksi se on aikanaan kirjoitettukin.

Käytännössä lyhärit loistavat mestarikuvittajien käsissä, mutta heikompia juttuja onkaan mukana vain yksi.

Tuo parkour-jakso tuntuu ajastaan jääneeltä, mutta tämän lisäksi useammin kuin kerran tulee mieleen Morrisonin Supergods-kirjassaan esittämä suorastaan töykeä luonnehdinta siitä, että mikä tahansa päivän tiedelehtien kansijuttu päätyy seuraavassa kuussa Ellisin käsikirjoitukseen.

Onhan tässä paljon sellaisia juttuja, jotka olivat 2000-luvun alussa tuoreita, mutta jotka ovat ehtineet tähän mennessä kiertää jo monessa muussakin jutussa.

Käytännön vaakakupissa kuitenkin painaa enemmän kuinka näitä pohjaideoita on tarinassa käytetty. Hyvässä vedossahan Ellis on näitä kirjoittaessaan ollut, ei mahda minkään.

Opusta oli tarkoitus kommentoida sarjakuvasunnuntain kunniaksi Twitterissä, mutta tämän lukeminen kesti arvoimaani enemmän ja sunnuntai ehti tulla ja mennä.

Tarinat vaativat hieman keskittymistä, mutta niitä on samalla myös nautinto lukea, eikä vähiten juuri mestarikuvittajien sivuja tutkiessa. Keskimäärin kuvittajat on valittu varsin hyvin siten, että kukaan ei persoonallisimmillakaan tyylillä rajusti poikkea yleisestä linjasta. Tietysti suuren osan aikaa kuvataan joko puhelimeen höliseviä hahmoja tai urbaania ympäristöä, mikä tasapäistää isoa joukkoa kuvittajia.

Jos minulla olisi tämän julkaisuaikana ollut tähän varaa, tai se olisi löytynyt edes lähikirjastosta, suhtautuisin opukseen tätä nykyä varmasti samoin kuin Authorityyn ja Planetaryyn. Tänään tämä oli vain riemastuttava löytö, mikä pelasti yhden kokonaisen viikonlopun.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 632



« Vastaus #21 : 17.09.2019, klo 17:52:47 »

Edellisen opuksen tapaan myös Desolation Jones: Made in England on Wildstorm-kauden tuotoksia.

Ensi alkuun tämä vaikuttikin pidennetyltä versiolta yhdestä Global Frequencyn lyhyttarinoista. Tässäkin saa ihmisiä rusikoida ilman, että virkavalta puuttuu asiaan. Tätä mystistä koskemattomuutta ja montaa taustamaailmaan liittyvää yksityiskohtaa ei selitetä, vaikka selityksiä toki esitetyn pohjalta pääkopassa muodostuu.

Väkivaltaa ja pahuutta sarjaan on koetettu sovittaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Ei tästä kuitenkaan jää pahaa jälkimakua, varmaan siitä johtuen että viihteessä väkivaltaa ja pahuutta on esitetty riittämiin.

Toiminta on fyysistä, pääosin inhaa, lihaa ruhjovaa, luita murskaavaa lajia. Toiminta tässä parasta onkin, joskin kehystarina juonikäänteineen vie mukanaan.

Ensi alkuun tämä vähän hakee suuntaansa, mutta lähtee sitten vetämään ihan mukavasti.

Ei parasta Ellisiä, eikä myöskään parasta kuvittajalta J.H. Williams III. Jälkimmäinen onnistuu tontillaan hieman paremmin.

Kuvittelin tätä olevan enemmän, mutta Wikipedian mukaan jatko on jäänyt kesken ja mies itse on todennut ettei sitä koskaan viedä loppuun. Olipas pettymys.

Ellisin asteikolla tämä menee sinne keskikastiin sillä perusteella, että tähän tuskin koskaan tulee palattua.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 632



« Vastaus #22 : tänään kello 06:12:40 »

Supreme: Blue Rose on Teräsmiestarina, metakommentaaria supersankarisarjakuvan aina muuttuvasta, mutta silti aina samana pysyvästä, olemuksesta.

Tämän pohjalla on Rob Liefeldin Supreme, mutta koska tämä pohjautuu vahvasti juuri Alan Mooren versioon hahmosta – joka on rehellinen Teräsmies-pastissi – voi tästä nauttia yhtä hyvin vaikka ei koskaan olisi Supremeen koskenutkaan.

Alussa tästä ei oikein saa kiinni, ehkä tarina oli alkujaan tarkoitus olla kunnianhimoisempi, mutta tasaisesti tämä vajoaa maan pinnalle ja lopussa mennään jo rautakangen paksuisen rautalangan kanssa. Olisiko epävarmuus iskenyt tai sitten ei ole maltti riittänyt viimeistellä aivan loppuun saakka.

Isoin ongelma tässä on kuitenkin se, ettei Lex Luthorin jne. Teräsmiehen Supreme-vastineita tunne ilman googlettamista.

Tämä voisi olla hirveää tuubaa, ellei sitä olisi kirjoittanut Ellisin tasoinen tekijä. Kässärissä kiinni pysyminen viihdyttää siihen, kunnes tilalle vaihtuu tunnistamisen tuottamaa iloa. Siltikin tämä voisi olla niin paljon parempi, nyt tämä menee yhden illan tuttavuutena mitä ei myöhemmin jäädä muistelemaan.

Tula Lotay kuvittaa hienosti unen ja toden rajaseutua.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: