Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Necrocomicon lauantaina (15.11.2017 klo 16:26:45)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
24.11.2017, klo 16:29:08

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460342 viestiä 10197 aihetta kirjoittanut 7210 jäsentä. Uusin jäsen: kuak
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Muut sarjakuva-aiheet
| | |-+  Luettua
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 86 87 88 89 90 [91] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 275080 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 718


« Vastaus #1350 : 11.06.2017, klo 23:01:21 »

Hillbilly
Eric Powell



Eric Powellin erinomainen The Goon omaa oman ketjunsa kvaakissa, mutta tämä on jotain muuta.
Tässäkin on huumoria auttamaan kestämään kaihoisan kerronnan mutta harvoin jos koskaan on sarjakuvaa lukiessa ollut olo että lukee unohdettua kansatiedettä; kauan sitten kadonnutta mytologiaa Appalakeista joita jykevän lihaisa fantasia koskettaa.
Ei siis "sellainen" päiväfantasia vaan tässä on samaa miekan ja magian tuntua mutta rustiikkisesti.



piirros on tässäkin silmä hivelevää, rujoudesta kauneuden löytävää ja oudosti koskettavaakin.
Henkilöistä oppii pitämään kautta linjan, niistä joita väitetään sankareiksi niihin saakka jotka kantavat yllään konnan manttelia.
Ei että aina tarvitsisi olla se elokuvan yhden lauseen myyntipuhe, mutta jos Elmore Leonard olisi tosissaan kirjoittanut Conan Barbaaria oltaisiin aika lähellä tätä.
Lähellä.
Sillä monessako sarjakuvassa on Pirun lihakirves?

Kuvaus on kuitenkin paljon parempi kuin Hellboyn junttiserkku, nimestään huolimatta kun tämä esittää maan suolan sarvineen ja hampaineen ymmärtäväisen sympaattisessa valossa.

Voisin pulputtaa runosuonta ja kehua tätä loppupäivän, mutta tämän voi myydä ihan vaan yhdellä ruudulla (jonka jatkokin on kyllä silkkaa sarjakuvan kultaa) :


Jos et pidä: vika ei ole sarjakuvassa. Vika on sinussa.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 718


« Vastaus #1351 : 17.07.2017, klo 20:58:09 »



BLACK HOOD The Bullet's Kiss
Duane Swierczynski - Michael Gaydos - Howard Chaykin

Moniko supersankarisarjakuva alkaa päähenkilö rivipoliisin surmatessa "sankarin" edellisen inkarnaation ja vammautessa eliniäksi ensimmäisen 4-5 sivun aikana?
Ei moni.

Swierczynski onkin ansioitunut sarjakuvien lisäksi rikoskirjoittajana ja yliluonnollisten voimien uupuessa Philadelphian kadut täyttyvätkin uskottavn brutaalista väkivallasta ja aidon oloisista henkilöistä peruskartonkipahisten ja sankarien sijaan.

konstaapeli Gregory Hettingeriin sattuu, paljon:

eikä vain fyysisesti, romahtaminen oman käden oikeuden puolelle farmakologian jeesaamana on kieron kiehtovaa seurattavaa
Heikommissa käsissä tästä olisi tullut väsynyt laiska farssi jolle elähtäneiden hippien ja punavuoren hipsterien on helppo naureskella.
Sarja välttää myös oikean käden jäykkyyttä sairastavien fasistiset fantasiat.
Sarjakuvaa ei myöskään voi suositella kukkahattutädeille tai niille jotka haluavat Tex Willerin siistin ja hyväksyttävän sadistisen väkivallan jossa viattomille ei käy mitään.

Tämä on brutaali ja kaunistelematon sarjakuva, jonka väkivalta sattuu.


isoimmaksi osaksi koska ei hukkaa henkilöitään missään kohtaa kertomusta. Samaa ei monesta draamasta voi sanoa.

Gaydosin ja Chaykinin kuvitus on toteavan karua ja lisää uskottavuuden illuusiota. Julmien psykologisten trillerien ystäville suositeltava noidankehä.


tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 718


« Vastaus #1352 : 18.07.2017, klo 11:45:40 »

The Last Contract
Ed Brisson  - Lisandro Estherren



On aloja joilta on vaikea päästä pois, palkkatappaja on yksi jossa eläkkeet ja YT:t ovat ---haastavia.

Kertomuksen päähenkilö tunnetaan vain Miehenä, eräänlainen tyylitajuinen kunnianosoitus kopioimatta. Mitä jos Stark/Westlaken Parker olisikin ,vastoin kaikkea todennäköisyyttä, elänyt vanhaksi?
Ja kuten muut, vanhentunut.

Genrelle tyypilliseen tapaan menneisyys syntitaakkoineen tulee Miehen perään verenhimo huulillaan, viha mielessään.
Mutta iästä ja muistisairauksista, väsyneistä nivelistä ja muista vaivoistaan huolimatta Mies on yhä äidinkielellään väkivaltaa puhuva.



Lisandro Estherrenin rujon letkeä piirros edesauttaa kerrontaa. Huolitellumpi tyyli kun tekisi tästä herkästi liian kliinisen toteavan.
Nyt kuvitus antaa ryppyjä ja rapaa sopivassa suhteessa. Monille toki tämä on Huonosti Piirrettyä™ , mutta sen BD/animaatiohenkinen viiva tuo myös keveyttä tasapainottamaan juonen raskautta.

Huumoriakin löytyy, kuten oikeastakin elämästä, mutta Brisson ei lyö sitä läskiksi vaan pitää lihansa tyhkänä.

Rikostarinoiden ystäville, tämä on enemmän siellä Hammett/Scorsese/Tarantino päässä kerrontaa.
Onnellisehkoa loppua etsiville...no onnea sisälukutaidon kanssa: noirista sitä ei pakkaa löytymään.
Oiva silti.
Ja onhan tässä Miehen koiran lisäksi myös aivan ihana Sharon
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 287


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #1353 : 18.07.2017, klo 13:39:14 »

Ai että jokin tappaisi Parkerin? Kas kun ei Jerry Cottonia!

Viimeisen diilin tarina kerrottiin jo tässä Metsäpirun albbarissa - ja kas ihmettä silloinkin julkaisun yhteydessä puhuttiin Tarantinosta!

http://like.fi/kirjat/kaksi-tappajaa/

Suosittuja ovat nämä eläkeikäinen joka ei jää eläkkeelle -tarinat. Esim. RED.
Todellisuus menee siihen suuntaan että sorvin ääreen pitää kuukahtaa ja lopputilistä maksetaan montun kaivuu ja muut tilpehöörit.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 718


« Vastaus #1354 : 18.07.2017, klo 16:30:24 »

Ai että jokin tappaisi Parkerin? Kas kun ei Jerry Cottonia!

Kas kun et rinnasta Mad Maxia ja tiivitaavia!
(ei sen puoleen minulla on yhä rikostarinan raakile joka käyttää teletappien uudestaan-uudestaan keinoa)

Parker olisi voinut potkaista tyhjääkin, Starkin teksteissä kun ei voi luottaa kaikesta selviytymiseen.

Muuten kyllä yleinen teema rikosjutuissa eläköityminen/ "viimeinen keikka". Hyvänä esimerkkinä Matt Fractionin ja Kieron Dwyerin Last of the Independents
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 565



« Vastaus #1355 : 11.11.2017, klo 22:37:54 »

^Filmish vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Kiitti vinkistä, Curtvile!

Sain nyt viimeinkin Filmish'in luettua. Curtvilen hehkutuksen jäljiltä odotukset olivat korkealla, joten pienoiseksi pettymykseksi tuo jäi. Leffaharrastajan egoa hiveli, kun suurin osa esitellyistä leffoista on tullut nähtyä ja lopuistakin moni oli muuten tuttu, joten tunnit television äärellä eivät ole selvästikään menneet hukkaan. Joihinkin leffoihin sai hieman uutta näkökulmaa, mikä oli kirjan parasta antia. Uusia kiinnostavia leffatärppejä olisi toivonut enemmänkin mutta pitää olla tyytyväinen edes kun muutama löytyi.

Kokonaisuutena kirja ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä teemojen käsittely vaikutti tarkoitushakuiselta. Aivan kuin kirjoittajalla olisi ollut tietty viesti mielessä ja hän sitten valitsi sellaiset leffat, jotka tukivat tuota viestiä ja jätti huomiotta leffat, jotka osoittivat, että tilanne ei olekaan niin musta-valkoinen. Ehkä tuollainen cherry picking menee läpi tällaisessa viihdelukemistossa mutta ei se kovin akateemista ole vaikka lopusta viiteluettelo löytyykin. Esimerkiksi käyköön arabien roolittaminen ainoastaan pahiksiksi Hollywoodin toimintaleffoissa. Ilmiö on tietysti todellinen, mutta kirjan perusteella jäi sellainen mielikuva, että se koskee vain arabeja tai intiaaneja vaikka samalle listalle olisi voinut hyvin nostaa myös esimerkiksi kommunistit ja saksalaiset. Joko analyysi olisi pitänyt rajata selkeämmin tai sitten siinä olisi pitänyt käsitellä pahiksia laajemmin, sillä suurin osa heistäkin lienee valkoisia miehiä. Ehkä kirjoittaja olisi osunut paremmin maaliinsa, jos hän olisi keskittynyt sankareihin ja valkoisten miesten yliedustukseen siinä ryhmässä.
Toinen esimerkki voisi olla elokuvissa esiintyvä teknologian pelko, jota löytyy monesta leffasta mutta asiaa tarkistamatta väittäisin, että useimmissa leffoissa teknologiaan suhtaudutaan positiivisesta ja joissain tapauksissa sen avulla jopa pelastetaan maailma (esim. Pacific Rim tai Independence day).
Kolmas ärsyttävä seikka oli mainstream-leffoista puhuminen määrittelemättä mitä kaikkea se kattaa. Sellainen mielikuva jäi, että sillä viitattiin vain Hollywoodin tuotantoon vaikka kirjoittaja britti olikin. Epämääräisen termin alle voi lakaista kaikenlaista eikä väitteitä pysty oikein tarkistamaan, kun ei tiedä mitä kaikkea termi pitää sisällään.

Olisin toivonut, että analyysissä olisi huomioitu enemmän yhteiskunnan tilaa esiteltyjen elokuvien tekohetkellä. Itse en näe, että elokuvat määrittävät maailmaa, pikemminkin ne vain havannoivat ja kommentoivat sitä. Niinpä on tärkeää tietää millaisessa ympäristössä elokuva on tehty, jotta voi ymmärtää koetteleeko teos yhteiskunnan normeja vai vahvistaako se niitä. Loppupuolella kirjaa mainitaan miten Hollywoodin elokuvia aikoinaan normitettiin ulkopuolelta yhteiskuntakelpoiseksi, mutta tätä ulkopuolista vaikuttamista ei huomioitu ollenkaan kirjan alkupuolella, jossa tekijöitä syyllistettiin keskittymisestä valkoisten miesten näkökulmaan. Ehkäpä normien haastamista oli niin vähän, sillä se olisi tehnyt huonoa bisnekselle, sillä niihin aikoihin rahat leffalippuihin tulivat useimmiten miesten taskuista. Kirjassa ei huomioitu olleenkaan sitä, että etenkin Hollywoodissa elokuvat ovat teollisuuden haara, joten sitä tehdään mikä myy. Eikä siinä tunnuttu huomioitavan sitäkään, että monet esimerkkielokuvista pohjautuivat kirjoihin, minkä vuoksi ei ole selvää onko elokuvan teema/viesti/ideologia peräisin elokuvantekijöiltä vai alkuperäisteoksesta. Eli mielenkiintoisia ajatuksia esitettiin, mutta sitä ei tehty riittävän vakuuttavaksi. Tietysti, jos lukija on samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa, niin ajatukset on hyvin helppo hyväksyä ja uskoa.

Tätä ennen olin lukenut elokuvatutkimuksen saralta vain Hollywoodin sotakoneen ja näiden kokemusten pohjalta en koe suurta houkutusta perehtyä kolmanteen teokseen tältä alalta. Melkoisen epämääräistä ja höttöistä menoa vaikuttaa olevan. Jatkossa taidan pitäytyä elokuvantekijöiden haastatteluissa/elämänkerroissa.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Sivuja: 1 ... 86 87 88 89 90 [91] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: