Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1959 / 100 – Välskärin kertomuksia (03.03.2018 klo 22:57:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
27.05.2018, klo 20:29:54

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
463890 viestiä 10305 aihetta kirjoittanut 7272 jäsentä. Uusin jäsen: villeraju
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Muut sarjakuva-aiheet
| | |-+  Luettua
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 86 87 88 89 90 [91] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 298174 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 737


« Vastaus #1350 : 11.06.2017, klo 23:01:21 »

Hillbilly
Eric Powell



Eric Powellin erinomainen The Goon omaa oman ketjunsa kvaakissa, mutta tämä on jotain muuta.
Tässäkin on huumoria auttamaan kestämään kaihoisan kerronnan mutta harvoin jos koskaan on sarjakuvaa lukiessa ollut olo että lukee unohdettua kansatiedettä; kauan sitten kadonnutta mytologiaa Appalakeista joita jykevän lihaisa fantasia koskettaa.
Ei siis "sellainen" päiväfantasia vaan tässä on samaa miekan ja magian tuntua mutta rustiikkisesti.



piirros on tässäkin silmä hivelevää, rujoudesta kauneuden löytävää ja oudosti koskettavaakin.
Henkilöistä oppii pitämään kautta linjan, niistä joita väitetään sankareiksi niihin saakka jotka kantavat yllään konnan manttelia.
Ei että aina tarvitsisi olla se elokuvan yhden lauseen myyntipuhe, mutta jos Elmore Leonard olisi tosissaan kirjoittanut Conan Barbaaria oltaisiin aika lähellä tätä.
Lähellä.
Sillä monessako sarjakuvassa on Pirun lihakirves?

Kuvaus on kuitenkin paljon parempi kuin Hellboyn junttiserkku, nimestään huolimatta kun tämä esittää maan suolan sarvineen ja hampaineen ymmärtäväisen sympaattisessa valossa.

Voisin pulputtaa runosuonta ja kehua tätä loppupäivän, mutta tämän voi myydä ihan vaan yhdellä ruudulla (jonka jatkokin on kyllä silkkaa sarjakuvan kultaa) :


Jos et pidä: vika ei ole sarjakuvassa. Vika on sinussa.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 737


« Vastaus #1351 : 17.07.2017, klo 20:58:09 »



BLACK HOOD The Bullet's Kiss
Duane Swierczynski - Michael Gaydos - Howard Chaykin

Moniko supersankarisarjakuva alkaa päähenkilö rivipoliisin surmatessa "sankarin" edellisen inkarnaation ja vammautessa eliniäksi ensimmäisen 4-5 sivun aikana?
Ei moni.

Swierczynski onkin ansioitunut sarjakuvien lisäksi rikoskirjoittajana ja yliluonnollisten voimien uupuessa Philadelphian kadut täyttyvätkin uskottavn brutaalista väkivallasta ja aidon oloisista henkilöistä peruskartonkipahisten ja sankarien sijaan.

konstaapeli Gregory Hettingeriin sattuu, paljon:

eikä vain fyysisesti, romahtaminen oman käden oikeuden puolelle farmakologian jeesaamana on kieron kiehtovaa seurattavaa
Heikommissa käsissä tästä olisi tullut väsynyt laiska farssi jolle elähtäneiden hippien ja punavuoren hipsterien on helppo naureskella.
Sarja välttää myös oikean käden jäykkyyttä sairastavien fasistiset fantasiat.
Sarjakuvaa ei myöskään voi suositella kukkahattutädeille tai niille jotka haluavat Tex Willerin siistin ja hyväksyttävän sadistisen väkivallan jossa viattomille ei käy mitään.

Tämä on brutaali ja kaunistelematon sarjakuva, jonka väkivalta sattuu.


isoimmaksi osaksi koska ei hukkaa henkilöitään missään kohtaa kertomusta. Samaa ei monesta draamasta voi sanoa.

Gaydosin ja Chaykinin kuvitus on toteavan karua ja lisää uskottavuuden illuusiota. Julmien psykologisten trillerien ystäville suositeltava noidankehä.


tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 737


« Vastaus #1352 : 18.07.2017, klo 11:45:40 »

The Last Contract
Ed Brisson  - Lisandro Estherren



On aloja joilta on vaikea päästä pois, palkkatappaja on yksi jossa eläkkeet ja YT:t ovat ---haastavia.

Kertomuksen päähenkilö tunnetaan vain Miehenä, eräänlainen tyylitajuinen kunnianosoitus kopioimatta. Mitä jos Stark/Westlaken Parker olisikin ,vastoin kaikkea todennäköisyyttä, elänyt vanhaksi?
Ja kuten muut, vanhentunut.

Genrelle tyypilliseen tapaan menneisyys syntitaakkoineen tulee Miehen perään verenhimo huulillaan, viha mielessään.
Mutta iästä ja muistisairauksista, väsyneistä nivelistä ja muista vaivoistaan huolimatta Mies on yhä äidinkielellään väkivaltaa puhuva.



Lisandro Estherrenin rujon letkeä piirros edesauttaa kerrontaa. Huolitellumpi tyyli kun tekisi tästä herkästi liian kliinisen toteavan.
Nyt kuvitus antaa ryppyjä ja rapaa sopivassa suhteessa. Monille toki tämä on Huonosti Piirrettyä™ , mutta sen BD/animaatiohenkinen viiva tuo myös keveyttä tasapainottamaan juonen raskautta.

Huumoriakin löytyy, kuten oikeastakin elämästä, mutta Brisson ei lyö sitä läskiksi vaan pitää lihansa tyhkänä.

Rikostarinoiden ystäville, tämä on enemmän siellä Hammett/Scorsese/Tarantino päässä kerrontaa.
Onnellisehkoa loppua etsiville...no onnea sisälukutaidon kanssa: noirista sitä ei pakkaa löytymään.
Oiva silti.
Ja onhan tässä Miehen koiran lisäksi myös aivan ihana Sharon
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #1353 : 18.07.2017, klo 13:39:14 »

Ai että jokin tappaisi Parkerin? Kas kun ei Jerry Cottonia!

Viimeisen diilin tarina kerrottiin jo tässä Metsäpirun albbarissa - ja kas ihmettä silloinkin julkaisun yhteydessä puhuttiin Tarantinosta!

http://like.fi/kirjat/kaksi-tappajaa/

Suosittuja ovat nämä eläkeikäinen joka ei jää eläkkeelle -tarinat. Esim. RED.
Todellisuus menee siihen suuntaan että sorvin ääreen pitää kuukahtaa ja lopputilistä maksetaan montun kaivuu ja muut tilpehöörit.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 737


« Vastaus #1354 : 18.07.2017, klo 16:30:24 »

Ai että jokin tappaisi Parkerin? Kas kun ei Jerry Cottonia!

Kas kun et rinnasta Mad Maxia ja tiivitaavia!
(ei sen puoleen minulla on yhä rikostarinan raakile joka käyttää teletappien uudestaan-uudestaan keinoa)

Parker olisi voinut potkaista tyhjääkin, Starkin teksteissä kun ei voi luottaa kaikesta selviytymiseen.

Muuten kyllä yleinen teema rikosjutuissa eläköityminen/ "viimeinen keikka". Hyvänä esimerkkinä Matt Fractionin ja Kieron Dwyerin Last of the Independents
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 566



« Vastaus #1355 : 11.11.2017, klo 22:37:54 »

^Filmish vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Kiitti vinkistä, Curtvile!

Sain nyt viimeinkin Filmish'in luettua. Curtvilen hehkutuksen jäljiltä odotukset olivat korkealla, joten pienoiseksi pettymykseksi tuo jäi. Leffaharrastajan egoa hiveli, kun suurin osa esitellyistä leffoista on tullut nähtyä ja lopuistakin moni oli muuten tuttu, joten tunnit television äärellä eivät ole selvästikään menneet hukkaan. Joihinkin leffoihin sai hieman uutta näkökulmaa, mikä oli kirjan parasta antia. Uusia kiinnostavia leffatärppejä olisi toivonut enemmänkin mutta pitää olla tyytyväinen edes kun muutama löytyi.

Kokonaisuutena kirja ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä teemojen käsittely vaikutti tarkoitushakuiselta. Aivan kuin kirjoittajalla olisi ollut tietty viesti mielessä ja hän sitten valitsi sellaiset leffat, jotka tukivat tuota viestiä ja jätti huomiotta leffat, jotka osoittivat, että tilanne ei olekaan niin musta-valkoinen. Ehkä tuollainen cherry picking menee läpi tällaisessa viihdelukemistossa mutta ei se kovin akateemista ole vaikka lopusta viiteluettelo löytyykin. Esimerkiksi käyköön arabien roolittaminen ainoastaan pahiksiksi Hollywoodin toimintaleffoissa. Ilmiö on tietysti todellinen, mutta kirjan perusteella jäi sellainen mielikuva, että se koskee vain arabeja tai intiaaneja vaikka samalle listalle olisi voinut hyvin nostaa myös esimerkiksi kommunistit ja saksalaiset. Joko analyysi olisi pitänyt rajata selkeämmin tai sitten siinä olisi pitänyt käsitellä pahiksia laajemmin, sillä suurin osa heistäkin lienee valkoisia miehiä. Ehkä kirjoittaja olisi osunut paremmin maaliinsa, jos hän olisi keskittynyt sankareihin ja valkoisten miesten yliedustukseen siinä ryhmässä.
Toinen esimerkki voisi olla elokuvissa esiintyvä teknologian pelko, jota löytyy monesta leffasta mutta asiaa tarkistamatta väittäisin, että useimmissa leffoissa teknologiaan suhtaudutaan positiivisesta ja joissain tapauksissa sen avulla jopa pelastetaan maailma (esim. Pacific Rim tai Independence day).
Kolmas ärsyttävä seikka oli mainstream-leffoista puhuminen määrittelemättä mitä kaikkea se kattaa. Sellainen mielikuva jäi, että sillä viitattiin vain Hollywoodin tuotantoon vaikka kirjoittaja britti olikin. Epämääräisen termin alle voi lakaista kaikenlaista eikä väitteitä pysty oikein tarkistamaan, kun ei tiedä mitä kaikkea termi pitää sisällään.

Olisin toivonut, että analyysissä olisi huomioitu enemmän yhteiskunnan tilaa esiteltyjen elokuvien tekohetkellä. Itse en näe, että elokuvat määrittävät maailmaa, pikemminkin ne vain havannoivat ja kommentoivat sitä. Niinpä on tärkeää tietää millaisessa ympäristössä elokuva on tehty, jotta voi ymmärtää koetteleeko teos yhteiskunnan normeja vai vahvistaako se niitä. Loppupuolella kirjaa mainitaan miten Hollywoodin elokuvia aikoinaan normitettiin ulkopuolelta yhteiskuntakelpoiseksi, mutta tätä ulkopuolista vaikuttamista ei huomioitu ollenkaan kirjan alkupuolella, jossa tekijöitä syyllistettiin keskittymisestä valkoisten miesten näkökulmaan. Ehkäpä normien haastamista oli niin vähän, sillä se olisi tehnyt huonoa bisnekselle, sillä niihin aikoihin rahat leffalippuihin tulivat useimmiten miesten taskuista. Kirjassa ei huomioitu olleenkaan sitä, että etenkin Hollywoodissa elokuvat ovat teollisuuden haara, joten sitä tehdään mikä myy. Eikä siinä tunnuttu huomioitavan sitäkään, että monet esimerkkielokuvista pohjautuivat kirjoihin, minkä vuoksi ei ole selvää onko elokuvan teema/viesti/ideologia peräisin elokuvantekijöiltä vai alkuperäisteoksesta. Eli mielenkiintoisia ajatuksia esitettiin, mutta sitä ei tehty riittävän vakuuttavaksi. Tietysti, jos lukija on samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa, niin ajatukset on hyvin helppo hyväksyä ja uskoa.

Tätä ennen olin lukenut elokuvatutkimuksen saralta vain Hollywoodin sotakoneen ja näiden kokemusten pohjalta en koe suurta houkutusta perehtyä kolmanteen teokseen tältä alalta. Melkoisen epämääräistä ja höttöistä menoa vaikuttaa olevan. Jatkossa taidan pitäytyä elokuvantekijöiden haastatteluissa/elämänkerroissa.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 737


« Vastaus #1356 : 03.12.2017, klo 19:59:44 »

myönnän kyllä että Filmish omaa tarkoitushakuisuuden mutta tätä lausetta:
  Ehkä tuollainen cherry picking menee läpi tällaisessa viihdelukemistossa mutta ei se kovin akateemista ole vaikka lopusta viiteluettelo löytyykin. 
en akateemisia tutkielmia lukeneena pysty vakavalla naamalla allekirjoittamaan.
Induktiivinen päättely, "kaikki korpit ovat mustia", kun löytyy liian monesta luonnontieteellisestäkin tutkimuksesta.

Elokuvatiede toki eroaa luonnontieteestä kulttuurisena ja subjektiivisena, eihän elokuvakriitikoksi pääsy vastaa fyysikoksi pääsyä millään tavoin.

No se sivupolusta.



tämä oli veikeä lukukokemus dokumenttisarjakuvasta.
 Asiaan, eli tiedusteluun ja  lennokkisodankäyntiin perehtyneelle tämä ei tarjoa uutta.
Hyvän suppean edustuksen Snowdenista, osasta CIAn ja NSAn ohjelmia ja melko salonkikelpoisen siistin esityksen miten lennokeilla surmataan vihollisjoukkoja.
Tilatessa en osannut yhdistää piirtäjää Khalil Bendibia Zahran Paratiisin piirtäjäksi, mikä on kait merkki orastavasta dementiasta tai jotain.


Kuvitus elävöittää puhuvia päitä ja tutkivan journalismin arkea parhaan kykynsä mukaan. Itseä kiroitusvihreet ja värinkiroitetut sanat eivät haitanneet suuresti, pidän naisista, jätän välimerkkejä nussiville ulkoisen muotokielen rasitteet.

Isoin murhe on se että tällä on johdonmukaisempi ja tarkoitushakuisempi linjaus teemastaan. Ihmisoikeudet ja eettiset valinnat asetetaan kansallisen turvallisuuden edelle.
Useimmille voimankäytön skeptinen arviointi ei liene ongelma, mutta mikäli on tästä ei tule hyvälle tuulelle.

Toimintaelämyksiä ei myöskään kannata etsiä, politiikasta ja yksilönvapaudesta kiinnostuneille suositeltava perusopas, lähdeluettelonsa on laventavampi joskin siinäkin on suppea otos.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 737


« Vastaus #1357 : 03.12.2017, klo 20:23:30 »

tämä oikeastaan kuuluisi sarjakuvantekijät sarjakuvassa, tai supersankarisarjakuvan nousun tjs ketjuihin.

Rick Veitch - Boy Maximortal


Rick Veitch kun on täällä lähinnä tuttu Alan Mooren Swamp Thing Rämeen olento sarjakuvan kuvituspuolesta.
Raadollisen Bratpackin, sen Maximortalin ja filosofis-kyynis-psykedeelisen The One sarjakuvan tekijältä on silti lupa odottaa jotain hurjempaa kuin lattea Teräsmies-pastissi.

Jos ei tunne amerikkalaisen sarjakuvan historiaa tässä menettää paljon. Todella, todella paljon.
kertomus on silti mainio ja jotain mistä kuvailu post-postmodernin ironinen olisi väärin.
Veitch ei parodioi. Kuten parhaat parodian tekijät tästä kuultaa aito rakkaus kohteeseen, ei ironinen hipsteriys tai taitetaan niskat supersankareilta kiukku.
Veitch haluaa muidenkin näkevän jättiläiset jättiläisinä, rakentavan sen pyhäkön jossa palvoa niin mainstereamin kuin undergroundin mestareita.

Mutta monen niskalla Veitch seisoo upottaakseen heidät lietesäiliöön teoistaan.
Oikeat sarjakuvantekijät ovat hyvin viitteellisesti peiteltyjä kukaanhan ei esimerkiksi osaa yhdistää sarjakuvan Sheldonia Gilbert Sheltoniin


Veitch ei pidättele vaan päästelee täysillä, seksiä ja väkivaltaakaan säästelemättä. Jos pidät vanhoista Teräsmiehistä, Marvelin kultakaudesta tai hippiundergroundista tätä kannattaa ainakin vilkaista.

Ja Jack Kirbyn tarina (tässä "Jack Curtis" nimellä ja onhan tässä stanleykin...) on vimmaista voimaa tämän töistä aina sotatraumoihinsa on yksin riittävä syy lukea tämä teos ja oikeuttaa odottamaan paljon jatkoltaan.
Jotkut asiat eivät muutu:
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 275



« Vastaus #1358 : 31.01.2018, klo 22:57:56 »

The Red Ten.
https://www.comixology.com/The-Red-Ten/comics-series/10526

Justice League seikkailussa "Kymmenen pientä neekeripoikaa". No ei ihan Justice League, mutta jokaisen hahmon ominaisuudet vastaavat yhtä DC:n ykköstiimin jäsentä. Sukupuolta on vaihdettu monessa tapauksessa.

Sankarit kuolevat verisesti yksi kerrallaan salaperäisellä saarella, tai yrittäessään karata sieltä. Matkan varrella takaumissa selvitetään hahmojen taustoja, ja löytyy kaikenlaista väkivaltaa ja perversioita.

Mukana sarjassa ovat myös Luthor ja Jokeri, jotka ovat sarjan normaaleita, verrattuna "sankareihin".
tallennettu

SkTV
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 486



« Vastaus #1359 : 18.04.2018, klo 21:39:15 »

Zum teufelin Cognac luettu. Pidin. Kovasti.
En tutustunut ollenkaan takakansitekstiin ennen albumin lukemista ja hyvä niin. Ei se varsinaisesti spoilaa mitään, mutta jotenkin tunsin, että juoni toimi paremmin, koska en tiennyt yhtään, mistä tämä sarjis kertoo tai mitä tulee tapahtumaan.

Piirrostyyli on aika simppeli, mutta väritys harkittua. Kokonaisuus pelittää oikein kivasti.
Piirtäjällä on mielenkiintoinen tapa sijoittaa huomiopiste aivan vaakamuotoisten laajakuvien reunaan. Toimii.

Toista osaa odotan jo vesi kielellä. Suosittelen aikuiseen makuun.

Edit:
Tosi onnistuneet kuvakulmien valinnat ja kerronnan rytmi. Aika paljon on keskustelua, mutta tarina etenee sujuvasti koko ajan. Bra!
« Viimeksi muokattu: 18.04.2018, klo 22:23:42 kirjoittanut SkTV » tallennettu
SkTV
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 486



« Vastaus #1360 : 24.04.2018, klo 18:17:01 »

Luin Robert Saxin joitakin päiviä sitten. Ihan kivasti oli käänteitä tarinassa. Itse sankarissa hätkäytti hänen suhtautumisensa firmansa naistyöntekijään. Ollaan aika lähellä häirintää. Tosin tarinassa eletään wanhaa aikaa, jolloin metoosta ei oltu kuultu mitään.

Stoorissa oli kivasti käänteitä, joten kyllä tän luki pitkästymättä. Kuvittajana vanhaa Brysseliä kuvatessani olisin käyttänyt vähemmän viivotinta. Nyt taustat oli kovin kliinisiä, ja tuntui että ne oli piirtäjälle pelkkää pakkopullaa.

Kyllä mä lainaan ja luen tulevatkin opukset.
tallennettu
echramath
Oberschtroumpfbannführer
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 992



« Vastaus #1361 : 25.04.2018, klo 10:47:25 »



Juuh elikkäs. Neal Adamsin Batman Odyssey. Sain tämmöisen lainaksi kaverilta. "Onko tää se missä alaston Batman syö banaania?" "On." Kaikkeen nähden tästä on puhuttu kummallisen vähän Kvaakissa.

En ole varsinainen supersankarisarjakuvan lukija, joten jouduin vähän raapimaan päätäni, mitkä kerronnan tavat ja teemat ovat nykyään ylipäätään tavanomaisia sellaisissa. Hämmennyksen verho laskeutui hivenen, kun (onneksi nykyään internet) onnistuin selvittämään, että tämä häiskä, jolla on iso D paidassa, on ihan vakiintunut hahmo eikä mikään Battiksen houreuni – siis nämä eivät varmaankaan ole toisensa poissulkevia määritelmiä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Aika pitkään olin pihalla, onko tämä nimeään myöten jamesjoycemainen lepakkomiesdekonstruktio, jonka eri tasot limittyvät ja jonka ymmärtäisi ehkä viidennellä lukukerralla...

...vai onko kyseessä sittenkin junaonnettomuus. Kaiken takaa paljastuu hahmotelma aika perinteisestä sarjakuvaseikkalusta, jossa toki on mukana pakollista identiteettikriisiä, voiko Batman tappaa, pitäisikö hänen tappaa, jos Batman ottaisi sen murhanhimoisen pellen hengiltä niin ihmisiä kuolisi vähemmän ja niin edelleen. 

Adams on ilmeisesti kyllä tätä ennenkin käsikirjoittanut jotakin, mikä on tietona vähän sääli, koska mieli tahtoisi ajatella, että tässä ihminen, joka on lukenut paljon sarjakuvaa ja piirtänyt paljon sarjakuvaa ammattimaisesti päättää, että kyllä hänkin haluaa tehdä mestariteoksen, missä on mukana kaikki ja keittiön pesuallas. Tähän hänellä ei kirjoittajana ole edellytyksiä, mutta piirtäjänä on, mistä seuraa varsinainen juxtapositio. ITE-taiteen, oman vision innottamana väkerrettyjen loputtomiin jatkuvien webbisarjiseeposten ja Reino Mäkelän Kynän henki on läsnä.

Hyvän ja huonon välissä on kolme tähteä, "ihan kiva" ja "perus ok". Mutta siellä jossain, asteikon ulkopuolella, ovat suurenmoiset epäonnistumiset, ja siellä on Batman Odyssey. Pahimmat koiranleuat ovat jo ehdotelleet tämänkin elokuvasovitusta, sekä ohjaus että pääosa Tommy Wiseau.
tallennettu

I've got 99 problems, but luftballons ain't one. // comixblag
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #1362 : 25.04.2018, klo 16:13:50 »

Jos ei muuten ole pää kipeä, kannattaa vierailla Neal Adamsin sivuilla, erityisesti osastolla "Science".

http://nealadams.com/science-videos/

tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Sivuja: 1 ... 86 87 88 89 90 [91] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: