Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 407729 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 088
Vs: Luettua
« Vastaus #1200 : 24.02.2015 klo 20:59:23 »
Tähtivaeltaja-Toni otti kantaa Attack on Titan -mangan suomennostoiveeseen seuraavasti:

No toivottavasti nyt ei kuitenkaan, on ihan hirvittävää kuraa, jota ei kestä lukea edes mädäntynyt hevonen.

Ensimmäistä kokoelmaa vähän matkaa tavattuani ei auta muu kuin yhtyä mielipiteeseen. Kuvitus on heikkoa ja kun ei henkilöhahmoissa tai taustamaailmassa ole kuin vanhan toistoa ja kopiontia, en voi käsittää kuinka tämä on kyennyt nousemaan massan yläpuolelle. Nuo arkisin piirtein varustetut jättiläiset pakostikin edustavat lukijoilleen jotain muuta... mitä lienee, en lue enempää sen selvittämiseksi.

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #1201 : 05.03.2015 klo 10:25:05 »
Luin siis Orbital 1-5 alpparit englanniksi. Hienoa scifisarjakuvaa jota voin suositella kaikille.

Luin myös Batman Vuosi Nolla sarjiksen - onneksi kirjastosta lainattuna - ja se oli huonoa uudelleenlämmitettyä, väljähtynyttä kakkaa jota en suosittele kenellekään.

Lisäksi tuli luettua Ultimate Avengersin ja Bladen yhteis-sheikkailukokooma jossa mm. Hulkkonen (tai sen klooni) osoittautuu pahimmasta pahimmaksi. Ihan haaska. Tosin pointseja laski se että Hulkkonen ei repinyt Kapu Amerikalta piätä irti. Kapu Amerikka on rasittava hahmo, myös Ultimaatumi-universuumissa. Hyh. Suosittelen varauksella joillekin.

Lisäksi luin kaksi Baltimore-kokoelmaa. Vaikka tulikin liikaa mieleen Hellboy yms. niin oli tämä omassa kategoriassaan (yyyymmm...vaihtoehtohistoriallista vampyyrigoottisotakauhusarjakuva?) ihan jees. Suosittelen jos tykkäät Hellboysta & vampyyreista & 1. maailmansodasta. Tai jotain.

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #1202 : 05.03.2015 klo 10:27:18 »
Ai joo, Prattin Karibian mieskin luettu. Ihan ok. Liikaa höpötystä ja lisäksi värikuvitus ei vaan tee oikeutta Prattin piirrostyölle edelleenkään. Mustavalkoisen ase on vaan tunnelmallisempaa. Suosittelen silti kaikille Prattista tykkääville.

Liqududi

  • Jäsen
  • Viestejä: 14
Vs: Luettua
« Vastaus #1203 : 09.03.2015 klo 19:24:19 »
Tuli eilen illalla luettue The Walking Dead luojan Robert Kirkmanin kynäilemä uusin ongoing sarjan ensimmäinen kokoelma, The Outcast vol. 1. Sen verran tiesin sarjasta etukäteen että kauhua pitäisi olla kyseessä.

Sen enempää spoilaamatta tarinan päähahmo on elämän potkima kaveri jonka lähipiirissä on tapahtunut useampia outoja juttuja. Jos jotain samankaltaista pitäisi etsiä niin epäilen että Kirkman on tainnut Manaaja elokuvat joskus nähdä. Tämä ensimmäinen kokoelma on kyllä kokonainen tarina mutta mielestäni vähän jää jotenkin tyngäksi ja jotai olisi lisää kaivannut. Vaikka kannessakin ilmoitettu genre eli kauhu olikin kyseessä ei tässä päässyt puntti tutisemaan missään vaiheessa, pari hurmeista kohtausta kirjaan tosin mahtui.

Piirrosjälki oli mielestäni inan peruskauraa parempaa eikä siitä ole sen isompia moitteita.

Ei tämä nyt mitään mullistavaa sarjakuvaa ollut mutta mielenkiinnolla odottelen seuraavaa kokoelmaa. Ja tästä on ymmärtääkseni tv-sarja diili tehty jo ennen ensimmäisen lehden ilmestymistä hyllyihin.

Luffymcankka

  • Jäsen
  • Viestejä: 99
  • Stand user
Vs: Luettua
« Vastaus #1204 : 10.03.2015 klo 17:38:49 »
Onepunch Man, 62 lukua takana ja täytyy todeta, että on visuaalisesti ja huumoriltaan hyvin onnistunut. Parodia on vaikea laji, mutta tässä ollaan onnistuttu. Tarina tylsistyneestä miehestä, joka perus lihaskuntotreenillä sai kyvyn voittaa kaikki mahdolliset möröt yhdellä lyönnillä. Eikä se ole hänestä hauskaa, kun kunnon haastetta ei saa mistään.
Awaken, my masters!

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Luettua
« Vastaus #1205 : 14.03.2015 klo 21:20:01 »
Tämä sopisi toki olennaisiin Imagen sarjakuviinkin, mutta:

Sunstone



Stjepan Sejicin sarjakuva aloitti elämänsä alunperin deviant artin puolella ja kertoo Lisan ja Allyn tarinan. Toinen on domina toinen alistuva.
Ne teistä jotka odottavat jotain väsynyttä 50 shades of gray-diibadaabaa tässä on joku joka vaihteeksi ymmärtää BDSM-skenen päälle.
Sejic ymmärtää paitsi tämän  tyyppisen seksuaalisuuden mekaniikkaa ja dynamiikkaa, myös miten ihmiset ylipäätään toimivat. Millaisia me kaikki olemme kun vähän pintaa naarmuttaa.
Alistuva kun on aivan eri asia kuin hyväksikäytetty tai pakotettu.

Ja vaikka mekaniikka mainittiinkin niin hydrauliikkahenkistä käsityömateriaalia etsivän kannattaa jatkaa etsimistä: seksiä ja paljasta pintaa on tietty runsaasti  mutta tämä keskittyy fetisismissään ihan muihin asioihin kuin silkan masturbaatiomateriaalin tarjoiluun.

Tosin on pakko myöntää että jo alkupuolella tyylikkäitä kuvia ja tekstimassaa vyöryttävä tekijä voittaa puolelleen muistuttamalla: "Hei luet kahden naisen välisestä BDSMsuhteesta pervo, jatka vaan."

Kepeän letkeä huumori lyökin tässä miellyttävästi ihmissuhteiden, sidonnan ja kurinpitotoimien kanssa jos ei kättä niin soveltuvia erogeenisia alueita kuitenkin. Tehden seksistä ja seksuaalisuudesta iloisen asian.

Piirtäjänä Sejic on erinomainen, osa valittaa hahmojen samankaltaisuudesta kasvojen piirteissä ja kehonkielessä mutta itselle tämä maittaa paremmin kuin Manaran kuluneet pyllyilyt vaikkei ihan Serpierin kuvastoon ylletäkään.

Kokonaisuutena Sunstone on hieno ja vilpitön työ sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntaumuksesta riippumatta kaikille niille sarjakuvanharrastajille joiden moraalinen pipo ei estä verenkiertoa aivoihin, tuohon sukuelimistämme suurimpaan.

oikein suositeltava aloitus ja lisäpisteitä ekstroista

« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 klo 21:28:15 kirjoittanut Curtvile »

matkamies

  • taiteellinen maatalousmies
  • Jäsen
  • Viestejä: 621
  • Ukon lapset
Vs: Luettua
« Vastaus #1206 : 15.03.2015 klo 12:15:38 »
Sunstonea tuli DA:ssa seurattua heti alkuajoista lähtien ja voin vahvasti suositella ihan vaan siksikin että on helvetin hyvin kirjoitettu ja hahmot mitä uskottavimpia.

Toni

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 726
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: Luettua
« Vastaus #1207 : 15.03.2015 klo 12:26:02 »
Tuli eilen illalla luettue The Walking Dead luojan Robert Kirkmanin kynäilemä uusin ongoing sarjan ensimmäinen kokoelma, The Outcast vol. 1. Sen verran tiesin sarjasta etukäteen että kauhua pitäisi olla kyseessä.

Ei tämä nyt mitään mullistavaa sarjakuvaa ollut mutta mielenkiinnolla odottelen seuraavaa kokoelmaa. Ja tästä on ymmärtääkseni tv-sarja diili tehty jo ennen ensimmäisen lehden ilmestymistä hyllyihin.

Mulla loppu lukeminen lyhyeen, kun ei yhtään tarttunut kraivelista. Noin kirjoittelin aiheesta viime vuonna Tähtivaeltajan uutispalstalla:

Zombie-maestro Robert Kirkman tykkää kauhufiktiosta tutuista perusasetelmista. Niinpä ei ole mikään ihme, että tuoreessa Outcast-sarjassa (Image) tavataan manaajapappi. Tosin tälläkin kertaa Kirkman keskittyy enemmän henkilöihinsä ja heidän elämänsä koukeroihin kuin demonisiin sessioihin tai toiminnallisiin käänteisiin.

Kyle Barnesilla riittää ongelmia, sillä helvetin kätyrit ovat piinanneet miehen läheisiä jo vuosien ajan. Ja koska yliluonnollisiin olentoihin ei usko oikein kukaan, on Kyleä syytetty kaikista niiden ikävistä tekosista. Ei kivaa laisinkaan.

Tarina on ammattitaidolla veistetty, ja Paul Azacetan taide komeaa. Jokin tässä silti haraa vastaan. Ehkä liika totisuus, joka ei istu näin hupsuun aihepiiriin. Tai sitten Kirkmanin julistus, jonka mukaan elävät kuolleet ovat silkkaa fiktiota, mutta demoniset riivaukset täyttä totta.


Ja ihan PS:

Hyviä sarjiksia on tullut rutkasti luettua ja listaus viime vuoden parhaista löytyy tuolta (Image rulaa ihan erkkinä):

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2167.msg443250.html#msg443250

Trees, Low, Starlight, Black Science etc!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
« Viimeksi muokattu: 15.03.2015 klo 12:28:23 kirjoittanut Toni »
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Luettua
« Vastaus #1208 : 17.03.2015 klo 20:33:51 »
Image on ollut jo vuosikymmeniä suht suvereeni eikä näytä merkkejä heikkenemisestä.
Mainitaan nyt muutama hiljan luettu

Monsters


Brasilialaisen Gustavo Duarten upea mykkä sarjakuva saa väkisinkin suupielet hymyyn. Viiva on notkeaa ja vaivatonta ja humoristinen kerronta on selvästi Duartelle helpompaa kuin heinänteko.
Kolmesta tarinasta kevyin ja heikoin lenkki(muttei missään määrin huono on avaava CÓ!
Birds on elokuvallista tykitystä kaikessa vääjäämättömyydessään ja kuten Monsters myös tarinallisesti kypsempi.
Kyllä, käytin Kaiju-lajityypista termiä kypsä. Loppua kohden sangen palkitseva kokemus.
Mustan ja valkoisen lisäksi vihreästä lisäväristä potkitaan tehot irti.
Pelkkä grafiikka kestää monia lukukertoja mutta tarinoiden taso on hyvin miellyttävä yllätys.

The Rise of Aurora West


Paul Pope on amerikkalaisen sarjakuvan rocktähtiä, ei stadion-nimi mutta se kaveri jonka persoonan ja töiden lihaisa rentturomantiikka puree teki tämä sitten isoille studioille tai indiepuolelle.
Oma projektinsa Battling boy yhdistää postmodernisti mutta ironiatta Kirbyn henkeä altsusarjakuvaa väheksymättä kumpaakaan.

Mustavalkoinen spinoff kertoo Aurora Westista jonka äiti on kuollut ja isä on hirviönmetsästäjä


hyvin pulphenkinen hirviöiden jaagaus nuoren tytön perspektiivistä imee mukaansa Pope ja JT Petty vastaavat tarinasta David Rubinin osoittaessa Darth Vader tasoista oppilas on noussut mestariksi/ "Tahdon Paul Poepeksi Paul Pope paikalle" piirrostyötä.

Sen verran vakuutti että tämän perusteella etsin kyllä kaverin omaa tuotantoa käsiini. Linjakas mutta nuhjuisen vimmainen viiva toimii ja sivut pursuavat yksityiskohtia, joskin osa varmastikin löytää nillitettävää pehmeistä kansista ja pokkarikoosta.

Opiskeluhuolia ja itsetuntokysymyksiä ja muuta kasvamista on saatu vaivattomasti ahdettua tarinaan jossa hirviöt vaarantavat maailmamme ja juonivat ihmisiä vastaan.
Vanhemman menetys, vanhemmuus ja itsemurhankin tematiikka eivät tunnu ylilyönneiltä vaan luontevilta vaikka sarjakuvassa usein viiletetäänkin pateettisuuden rajapintaa hipoen.
Aurora tuntuu aidolta ja on oman sarjansa sankari vaikka isänsä Haggard onkin vähällä varastaa show´n.

Alku petaa jatkon olevan entistä eeppisempää ja sitä odottaa. Maailmaan haluaa loikata uudelleen mukaan.
« Viimeksi muokattu: 17.03.2015 klo 21:01:34 kirjoittanut Curtvile »

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #1209 : 17.03.2015 klo 23:27:33 »
Aurora W. näyttää oikein kiinnostavalta sarjakuvalta.

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Vs: Luettua
« Vastaus #1210 : 18.03.2015 klo 12:05:19 »
hyvin pulphenkinen hirviöiden jaagaus nuoren tytön perspektiivistä imee mukaansa Pope ja JT Petty vastaavat tarinasta David Rubinin osoittaessa Darth Vader tasoista oppilas on noussut mestariksi/ "Tahdon Paul Poepeksi Paul Pope paikalle" piirrostyötä.

Sen verran vakuutti että tämän perusteella etsin kyllä kaverin omaa tuotantoa käsiini. Linjakas mutta nuhjuisen vimmainen viiva toimii ja sivut pursuavat yksityiskohtia, joskin osa varmastikin löytää nillitettävää pehmeistä kansista ja pokkarikoosta.

Minun tekisi mieli nillittää ennen kaikkea mustavalkoisuudesta. Ehkä Pope on pelästynyt Rubinin varastavan hänen sädekehänsä ja on varmuuden vuoksi pistänyt spin-offin ulos mustavalkoisena huonolla paperilla. Toimisi minulle paremmin väreissä.

Veikkaan, että nämä jossain vaiheessa julkaistaan isommassa koossa värillisenä...

Rubinin piirtämä Beowulf on tulossa englanninkielisenä vielä tänä vuonna - väreissä! Se on todella upean näköistä!

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Luettua
« Vastaus #1211 : 17.04.2015 klo 12:16:12 »
FADE OUT
Ed Brubaker - Sean Phillips


Kun tekijöillä on vyölllään päänahkoina jo Sleeper, Criminal ja Fatale moni muu tyytyisi paistattelemaan päivää laakereillaan vilvoittaen itseään heikompien tekijöiden kateuden ja katkeruuden sävytteisillä , mutta puolittain suuren taiteen aiheutaman ilon, kyynelillä.

Brubaker ja Philips sen sijaan heittävät suuremman vaihteen silmään ja sysäävät lukijan menneeseen maailmaan film noirin ehdoilla; suoraan sankan tupakansavun peittämään viskinhuuruiseen pokeripöytään pelaamaan texas hold 'emin säännöin, mutta häviäjän on pelattava erä venäläistä rulettia.
Pöydässä  kylmän terästettynä lepäävällä puoliautomaatti  Coltilla.

On vuosi 1948.
Suuri sota on käyty ja Hollywood elää kulta-aikaansa. Tähdet loistavat kirkkaammin kuin aurinko, mutta studioitten takapihoilla, puvustamoissa, toimistoissa ja yökerhoissa ei ole maskeeraajia peittelemässä auringonkorventamia.
Raha ostaa kaiken ja studioiden  raha saa kaiken katoamaan.
 Raiskaukset, murhat.

Charlie Parish käsikirjoittaa elokuvia studiolle ja herää muistikatkoisesta humalastaan karmivaan painajaiseen ja alkuun luulee pääsevänsä kuin koira veräjästä.
Yksin huomatakseen että elämän kierreportaat vievät tavalla tai toisella vain ja ainoastaan alaspäin.

Brubaker tuntee paitsi noirin myös elokuvansa ja Sean Phillipsin jälki ei jää jälkeen mustan elokuvan parhaiden kuvaajien ja leikkaajien huippuhetkistä.
1940-luvun lopun henki, niin arki kuin glamourkin, virtaavat sivuilta. Charlien kautta tutustuu muihin laajan henkilökaartin jäseniin joissa noirin ja oikean elämän tavoin on kaikissa häivähdys viattomuutta, hyvää, ja roimasti myös rujoa varjopuolta.
 Ja kuten Charlie, yksikään ei ole kliseinen sankari tai silkka seinäruusu.

Henkilöissä maistaa aitouden ja miljööseen voi lähes astua. Elokuvateattein pimeään, vetoisiin huoneisiin kuin big bandin ja jazzin täyteisiin gaaloihin.

Ainoa, tekijöiden omien töiden lisäksi, mihin tämä vertautuu vähänkään on saman kustantamon (Imagen) Matt Fractionin ja Howard Chaykinin erinomainen Satellite Sam sekin on kuoleman ja hikisen seksin ympärillä median alkuaikojen maailmassa kiertävä loistokas sarjakuva.

Ensimmäinen näytös imee vastustamattomasti mukaansa ja lisää haluaisi lukea heti, nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi sillä lopusta ei voi olla mitenkään varma.
Alku on käsittämättömän väkevä.



Silti, jos kävisi niin surkeasti että jompikumpi tai molemmat tekijöistä menehtyisivät tänään tai huomenna, yksin tälläkin näytöllä saa niin elokuvan, kirjallisuuden kuin sarjakuvan ystävät puolelleen.
 Ja kiitollisiksi.
« Viimeksi muokattu: 11.08.2017 klo 16:05:29 kirjoittanut Curtvile »

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #1212 : 28.04.2015 klo 13:33:41 »
Oho. Pitääkö mun tohon rahaa käyttää että hommaisin? Brubaker & Phillips kaksikko ei ole ikinä pettänyt odotuksiani.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Vs: Luettua
« Vastaus #1213 : 02.05.2015 klo 11:06:56 »
Suosittelisin.

Itse tein tilaushankinnan turun sarjakuvakaupan kautta mutta hämmennyin toisen ketjun fraasin:
Antony Johnston & Justin Greenwood: The Fuse 1 - The Russia Shift Yksinäinen poliisi ulkoavaruudessa avaruustelakalla? Hmmmmmmm...
myötä.


Fuse kun ei kerro yksinäisestä poliisista eikä avaruustelakasta ja vaikka Operaati Outlandista pidänkin niin sen Sheriffi avaruudessa teemasta ollaan kaukana vaikka avaruudellisesti lähempänä ollaankin.



vajaat kolmekymmentä vuotta sitten ajan ja poliitikaan sumuihin kadonneessa kunnassa kirjastosta löytyi hyllystä Maagor-Missabib, jo nimeltään kauhuun joka puolla viittaava Frank Milleriä ja elokuvaa Alien-kahdeksas matkustaja varioiva Marco Pajarin pastissi.
Sen nykysilmäyksellä kankeahko estetiikka ja suljetun paikan Agatha Christietä trilleriväännöllä tarina ei ole mikään kotimaisen sarjakuvan usein esiin nostettava merkkipaalu.

Anthony Johnstonin ja Justin Greenwoodin HC-scifipoliisidekkarissa on samaa tunnelmaa. Maata kiertävällä radalla olevan aseman poliisivoimien väkivaltaryhmän uusin tulokas, Ralph Dietrich, Münchenista pääsee tositoimiin heti saavuttuaan.
Energia-aseman puolen miljoonan väestössä on tehty murha ja ansiotunut keltanokka saa parikseen kyynisen Midway Cityn FGUn Klem Ristovychin.

Toinen on hakenut paikkaa ja on ansiotunut poliisi toinen kyyninen veteraani jonka sarkasmi ja asenne miellyttää(kuten taipumus kutsua Dietrichia Marleneksi)

Harjunpään ja 86:nnen piirin risteytys kahdeksan kilometrin mittaisella voimala-asemalla toimii, osan aikaa rujohko kuvitus saa melkein unohtamaan että ollaan muualla kuin maa-planeetalla.
Mutta poliitikan ja murhan sekoitus on vaarallinen, niin maan päällä kuin avaruudessakin.
Johnston hallitsee vähäeleisen maailmanluonnin joka ei unohda epäkohtiakaan ja lajimme pimeitä puolia.
Jotenkin Greenwoodin kuvitus sopii siihen lisäten korutonta katu-uskottavuutta.

Poliisiparin kohdalla on alkanut Venäjävuoro ja ihmiselämä on halpaa.


Michael Bay rytinän sijaan lähiavaruudessa jokainen johtolanka voi saattaa ilmalukolle.



« Viimeksi muokattu: 11.08.2017 klo 16:06:22 kirjoittanut Curtvile »

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 088
Vs: Luettua
« Vastaus #1214 : 23.08.2015 klo 22:00:52 »
Marvelin The Twelve (2008–2012) on varsin onnistunut, pulp-henkeä huokuva minisarja Timely Comics -sankareista.

J. Michael Straczynski kirjoittaa murhamysteerin ja puristaa kaiken tragedian toisesta maailmansodasta Kapteeni Amerikan tavoin nykypäivään siirtyvistä sankareista.

Melkoisen höttöisestä lähdemateriaalista tekijät taitoineen, kiitos aivan erityisesti Chris Westonin upealle kuvitukselle, rutistavat kasaan viihdyttävän minisarjan.

Tämä menee samaan kategoriaan kuin hieman aiemmin ylistämäni The Torch -minisarja, jossa myös tuotiin toisen maailmansodan unohtunut sankari nykypäivään.

Minisarja oli jäähyllä tyrmäävät neljä vuotta, joten viimeiset numerot ovat kuvituksen osalta selkeästi eri tyyliä. Harmin paikka, sillä tuota ennen Weston vetää tuomaristolta täyden kymppirivin.