Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 407700 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Dennis

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 752
Vs: Luettua
« Vastaus #825 : 18.08.2010 klo 00:28:38 »
Kaksi kauhusarjakuvakirjaa tai noh sinne päin!
Aloitetaan positiivisesti  :)

Marvelin Vamire Tales sarjakuvat koostetaan näemmä kirjoiksi, ykkösosa ilmestyi ja siinä on numerot 1-3 . Vampire Tales oli aika lyhytaikainen sarja vain 11 osaa ilmestyi 1970-luvulla. Lehdissä oli sekä sarjakuvaa että artikkeleita vampyyriaiheista mm leffoista.

Eka osa yllätti todella komeasti, ajan hammas on tietty purru, mutta kyllä nämä ovat jopa paikoin jänniä, piirrosjälki on loistavaa. Sarjiksissa on potkua. Suosittelen kaikille, jopa niille jotka ovat saaneet tarpeeksi torahampaista noiden telkkarin ja elokuvien teiniangstia pursuavien munattomien kuvastusten takia.

Kirjassa on 200 sivua ja painojälki on hyvää.

Tässä muutama linkki josta lisää tästä sarjakuvasta. Ekassa linkissä on listaa tekijöistä, ja paljon on laatutekijöitä ollut mukana aikoinaan.

http://www.tfaw.com/Profile/Vampire-Tales-Vol.-01-TPB___364464

http://en.wikipedia.org/wiki/Vampire_Tales

http://marvel.wikia.com/Comics:Vampire_Tales_Vol_1


Sitten se pettymys!

Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.
Je suis alle kuuden euron pizza!

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #826 : 18.08.2010 klo 12:58:37 »

Sitten se pettymys!

Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.

vink vink: Näitä Creepy-kokoomiakin löytyy pk-seudun kirjastoista  ;) Notta eikun vaan lainaamaan (mulle olivat turhan painavia, skrivaan taas kun saan eilen londaamani luettua että mitä sitä taas tulikaan raijattua kotio)...

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #827 : 18.08.2010 klo 15:50:35 »
Parodioita on ollut senkin jälkeen, kuten Teräsmies Punaisena Poikana. Mutta parodioitahan oli 50-luvullakin.

Satiireja. Kun parodian aihe on poliittinen tai ammentaa huumorinsa todellisesta elämästä, se on satiirí. Teräsmies toimii Punaisessa Pojassa vain satiirin kertojana ja tarinan provosoivana vastakkain asettelua luovana symbolina ja deus ex machinana, mutta varsinaisena satiirin kohteena ovat kommunisit ja Amerikkalaiset kapitalistit.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #828 : 18.08.2010 klo 16:08:43 »
Pravda, La Survireuse.
Legendaarinen Guy Peellaertin pop-taiteen muotokieltä hyödyntävä sarjakuva.
Kuvalliselta anniltaan kiinnostava ja jopa komeakin. Juoneltaan ihan tuubaa, joskin
jotain yhteiskuntakritiikkiä voi nähdä jos kuvittelee näkevänsä.

No, tällaisista lähtökohdista se eurooppalainen aikuisille suunnattu sarjakuva on ponnistanut.


  
« Viimeksi muokattu: 18.08.2010 klo 16:19:18 kirjoittanut Tertsi »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Luettua
« Vastaus #829 : 24.08.2010 klo 12:35:56 »
Criminalin eka kaari, Coward.

Tuossa joku valitteli Vertigo Crimen verenvähyyttä, niin tässä sitä ei ollut. Tarina oli väkevä. Ja ainakin minut tarinan psykologinen twist ending yllätti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Criminal_(comics)
http://www.edbrubaker.com/

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #830 : 24.08.2010 klo 15:08:53 »
No Brubaker on kyllä (rikos)tarinankertojana ihan omassa luokassaan! I think'o so anyway.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #831 : 24.08.2010 klo 16:26:10 »
Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Luettua
« Vastaus #832 : 24.08.2010 klo 20:35:36 »
Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.

ja Scalped puhaltaa kuivaksi.

Itse olen kyllä Vertigo crimeenkin sangen tyytyväinen.



Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Luettua
« Vastaus #833 : 24.08.2010 klo 20:44:11 »
Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa. Dekkarinlukijoita kaiketi yritetään saada sarjakuvahyllyn ääreen kirjakaupoissa. Hyvä tavoite.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #834 : 24.08.2010 klo 20:57:10 »
Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.

Tardi-sovitusta Manchetten trilleristä West Coast Blues on puolestaan kehuttu
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #835 : 24.08.2010 klo 21:08:18 »
West Coast Blues

Mulla on West Coast Blues.
Alku ja keskikohta kulkee kivasti,
mutta lopussa oli muistaakseni jotain lievää pettymystä aiheuttavaa.
« Viimeksi muokattu: 24.08.2010 klo 21:35:12 kirjoittanut Tertsi »

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Luettua
« Vastaus #836 : 24.08.2010 klo 21:08:35 »
Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.

joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.

Vertigo crime takana on minusta ollut 100 bulletsin ansaittu suosio. 100 bulletsin lukijoista osa lukee santamiestäkin mutta kehtaan epäillä heidän olevan kokonaismassasta vähemmistö.
Kuuluva ja näkyvä yleisesti sarjakuvasta kiinnostunut vähemmistö mutta lukumääräisesti vähemmistö kumminkin.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #837 : 24.08.2010 klo 21:11:59 »
joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.

Noh, ei nyt niitä unohdeta. Siis unohdeta 1940/1950 vaihteen rikossarjakuvia jenkeissä. Sitten tuli Code ja poks.

Tarkoitin tätä Ranskan uutta uutta dekkari / sarjakuvasovitusten aaltoa. 1960-luvulla ranskikset tekivät (mitä kummallisimpia) versioita jenkkipulpista elokuviksi, nyt sitten sarjakuviksi.
« Viimeksi muokattu: 24.08.2010 klo 21:14:18 kirjoittanut VesaK »
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #838 : 24.08.2010 klo 23:33:13 »
Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa.
Criminal onnistuu samassa kyllä tyylipuhtaamin.

Mutta ihan luettaviahan nuo Crimetkin ovat olleet ja Executor oli hyvä.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Luettua
« Vastaus #839 : 25.08.2010 klo 09:54:39 »
Pride of Baghdad on Brian K. Vaughanin kirjoittama ja Niko Henrichonin taiteilema sarjakuva-albumi eläintarhasta vapauteen päässeen leijonalauman vaelluksesta Bagdadin "vapautuksen" aikana.

Ei eläimillä tietenkään ole monimutkaisia moraalirakennelmia ja sivistyssanoja vilisevää kieltä, mutta homma toimii silti. Kirjan kohokohtia on Tigris-joen varrella käyty keskustelu vanhan kilpikonnan kanssa, jossa muistellaan sotia Babylonin ajoilta lähtien.

Ulkoasu ja kuvasommittelu on tässä sarjakuvassa niin hienoa kuin olla voi. Tarina perustuu tositapahtumiin joten "happy end" ei toteudu. Eläinsadusta siirrytään tyylikkäästi realismiin, muttei sitä faabeliperinnettä silti kokonaan hylätä: "Taivas putoaa, taivas putoaa."

THE JOY OF PRIDE: VAUGHAN TALKS "PRIDE OF BAGHDAD"