Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 407702 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

bats

  • Jäsen
  • Viestejä: 554
Vs: Luettua
« Vastaus #780 : 23.02.2010 klo 20:49:38 »
Hyvin alkanut sarjakuva-avostelijan urani saa jatkoa. :D Jatkoin klassikkolinjalla.

Frank Miller - Ronin


Tykkäsin tästä sarjakuvasta. Tarina on sekoitus alun historiallista Samurai-meininkiä, ja loppuosan scifitarinaa. Myös kyberpunkiksi olen nähnyt tätä sanottavan.

Frank Millerin tyyli on erittäin omaleimainen ja vahva tässä sarjakuvassa kuten kaikissa hänen piirtämissään teoksissa Sin Citystä The Dark Knight Returnsiin. Hassua kyllä, kun nyt selailen sarjakuvaa niin taide iskee vielä paremmin kuin sarjakuvaa lukiessa. Luultavasti tämä johtuu mukaansa imevästä tarinasta, johon tosin todella uppouduin joskus keskivaiheilla.

Tarina siis kertoo Roninista, Samuraista jonka isäntä on kuollut Agat-demonin käsissä. Ronin ja Agat reinkarnoituvat tulevaisuuden New Yorkiin, jonka mahtavin voima on Aquarius niminen yhtiö. Tarinan edetessä Ronin joutuu käyttelemään miekkaansa muun muassa uusnatseja ja Mustia Panttereita vastaan. Suuri osa tarinasta sijoittuu Aquariuksen rakennuskompleksiin, joka rakentuu "biocircuitry" nimisestä tekniikasta. Tärkeitä hahmoja Roninin ohella ovat Aquariuksen tekoäly Virgo ja yhtiön työntekijät Taggart, Learnid ja Casey ja Peter McKenna. Kiinnostavin hahmo tarinassa on raajaton telekineetikko Billy, joka fuusioituu Roninin kanssa.

Tämä oli siis hyvä sarjakuva, jonka vahva taiteellinen ilmaisu vetää mukaansa. Elokuvaakin suunnitellaan, mutta tämä tarina on parhaimmillaan juuri sarjakuvamuodossa.
"He ovat yhdistelleet eri lajeja ja luoneet hengittävää, sosiaalista norsun paskaa, jonka geeneistä on hyötyä ihan käytännössä."

- Jari Tapani Peltonen

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #781 : 24.02.2010 klo 17:46:25 »
Tarina on sekoitus alun historiallista Samurai-meininkiä
--------------
Tarina siis kertoo Roninista, Samuraista jonka isäntä on kuollut Agat-demonin käsissä.

Mikäli sinua, tai jotakuta muuta Kvaakkilaista kiinnostaa Rōninit, ja kaikki niihin liittyvä, niin tästä pääsee mielestäni hyvään alkuun:

Rōnin
Forty-seven Ronin
Ronin Warriors

Tätä Roninia ei pidä sekoittaa Marvelin Roniniin, joka on myös mestariton/herraton samurai. Samurai legendoissa yms. Ronin on myös yhdistetty eräänlaiseksi Mustan Ritarin kaltaiseksi auktoriteettiä rikkovaksi suuremman oikeuden palvelijaksi.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

puro

  • Multirajoitteinen
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 261
  • Ei se siitä suttaannu.
Vs: Luettua
« Vastaus #782 : 24.02.2010 klo 18:57:29 »
Ei tällaisia linkkilistoja, ei palvele Kvaakin keskustelua millään tasolla. Jokainen meistä osaa googlata ja pistää wikipediaan hakusanoja.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Luettua
« Vastaus #783 : 07.03.2010 klo 03:28:20 »
Billi 99




Tim Salen taiteen ystävänä bongasin tämän 200 sivuisen albumin fantasiapelien alelistasta.
Enkä tiedä olenko ikinä saanut vastaavaa hinta-laatusuhdetta.

Salen sykähdyttävä mustavalkografiikka soljuu kuin hienoin pehmeä viski niin helpon ja vaivattoman oloisesti välittäen niin tunnetta kuin yksityiskohtaakin.
Ja aina tarinan ehdoilla.

Kirjoittaja Sarah E Byam on minulle uusi tuttavuus, mutta ilahduttava sellainen.

Komas maailmansota on käyty ohimennen ja maailma ei ole tuhoutunut. Mutta siitä on tullut raadollisempi: ne joilla on kaikki ja ne joilla ei ole mitään.
enin osa vaeltaa köyhyydessä ja "ylemmän" sosiaaliluokan, 'ristojen armoilla.
Teollisuuspatruuna Ray Chadam oli työntekijöilleen reilu ja omasi moraalisen kompassin.
Hänen tyttärensä Billi on korruptoituneen ja ostetun poliisin jahtaama, isänsä murhasta syytettynä, ja hänen osake-enemmistöään havittelevat kaikin keinoin rahanahneet keinottelijat.
Chadamin tehtailla käydään työtaistelua, mutta työntekijät saavat tuta ettei taistelu ole vain metafora.
Vain mystinen Toledon miekka käy yhden miehen sotaansa kaduilla kanssaihmisten ja sorrettujen oikeuksien puolesta.

Jos aiempi kuulosti etäisesti V for Vendettalta olet oikeassa.Toledon tunnus onkin ympyrän sisällä oleva T-kirjain...
 Karkeasta jäljittelystä ei kuitenkaan ole kyse. Vendettan lisäksi lainaa Zorrolta, Helvetistä ja Brechtiltä(ja jopa star warsilta).

silti tarinalla on oma äänensä

Vaikka Billi on nimihahmona esillä on kertomus monisäikeinen ja omaa useamman keskushenkilöhahmon, joista useimmista tehdään mahdollisimman aitoja ja uskottavia.
Useamman rikosjuonen ja rakkaustarinan lisäksi Billi 99ssä on aina valitettavan ajankohtainen teema: kuka omistaa kenet ja minkä, sekä millä on aitoa arvoa.

Se missä Billi 99 loistaa on ettei sorruta pahimpiin paatoksellisiin saarnoihin, pysytä vain omalla aina puhtaalla saippualaatikolla huutelemassa absoluuttista totuutta.
Jokainen veitsi leikkaa kahteen suuntaan.

jenkkisiirappikin uupuu vaikka menetysten seasta koetetaankin nousta uuteen päivään ja nostattaa jopa toivoakin.

Kaikkia teos ei varmasti miellytä. Osaa sen kriittisen sanoman  ja näkökohtien vuoksi ja osa lemppaa  Toledon Miekan takia koska silloin on pakosti "eskapistista viihdettä".
kaikkia ei vaan voi auttaa.

pieni ja rikollisen vähän tunnettu helmi.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Luettua
« Vastaus #784 : 07.03.2010 klo 14:02:08 »
Spiderman Noir



Marvelin Noir-sarja ottaa "tutut" supersankarit ja siirtää ne 20-30-lukujen synkeään rikosmaastoon. X-men noir oli paljon parempi kuin ododtin koska supervoimia ei ollut ja tarina oli viehättävän rujo.

Hämähäkkimies on aina ollut kirkasvärinen pirteän seikkailullinen hahmo, joten suhtauduin tähänkin sovitukseen ennalta epäillen.

30-luvun lamakaudelle sijoittuva tarina muuttaa kuitenkin asetelmaa positiivisesti:
peter parker on orpo jonka ensimmäisen maailmansodan veteraanisetä Ben on murhattu sosialistisen aktiivisuutensa takia.

Marvelversumin kakkosdivarilaisia on käytetty tässä oivallisesti niin pulphenkisyydessä kuin poliittisissa kannoissa.
neljännen valtiomahdin ja yhteiskunnan raha määrää asenteen kritisointi on kuvattu amerikkalaisittain rohkeasti.
Myötätuntopisteet ovat ammattiliittojen ja köyhällistön takana, laki ja oikeus on varattu niille joilla on rahaa ostaa se.

Nuoren peter parkerin piirteet ovat vakihämäriin verrattuna tutut mutta huumorista on tingittu ja nuoruuden kiihko esitetään hienosti.
Hämähäkin puremasta saadut voimat ovat heikoin lenkki ja ovat muuttaa vaivalla luodun ajankuvan ja juonen farssimaiseksi. tältä vältytään, mutta vain vaivoin.

Voiman tuoma vastuu ja seuraumukset on tuotu tähänkin, mutta aivan loppua lukuunottamatta tunnelma on pidetty noirissa yllättävän hyvin.

graafisesti jälki on miellyttävän rosoista ja tekee maailmastasopivan kauhtuneen ja eletyn oloisen.

Mikäli sosiaalisesti tiedostava kovaksikeitetty rikos ja Carnivale-tv-sarjan henkinen pulp uppoaa voi tätä minisarjan kokoomaa suositella.
Värikkään hämähäkkimiehen ystäville ehkä karvaan makuista kalkkia.


Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #785 : 07.03.2010 klo 15:43:55 »
Salen sykähdyttävä mustavalkografiikka soljuu kuin hienoin pehmeä viski niin helpon ja vaivattoman oloisesti välittäen niin tunnetta kuin yksityiskohtaakin.
Ja aina tarinan ehdoilla.
Tim Salea ostamalla ei mene koskaan vikaan!
Jopa Deathblow toimii.

Billi tuli aikoinaan luettua ja diggailtua jo irtonumeroina ilmestyessään.
Oikeassa olet että on rikollisen huonosti tunnettu.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 043
  • <><
Vs: Luettua
« Vastaus #786 : 09.03.2010 klo 17:46:27 »
Byrnen Star Trek -sarjoja olen nyt lukenut, kun vihdoinkin tulivat minulle asti. Siis kahdesta viimeisimmästä, Star Trek: Crew ja Star Trek Romulans -kokoomasta. Ja kuten arvata saattaa, olen tykännyt.
Byrne on onnistunut saamaan sarjoihin aidon Star Trek -tunnelman, ajoittain jopa alkuperäisen tv-sarjan tunnelman. Kuvitus on suorastaan huimaa. Välillä pilkahtelee varhaisessa Critical Error -tarinassa oleva tunnelma. Esimerkiksi Crew-kokooman Ghosts-tarina on kaikessa yksinkertaisuudessaan (ja jopa ennalta-arvattavuudessaan) täydellinen scifisarjakuva.
Myös sarjojen ja elokuvien päähenkilöiden vältteleminen on ollut hyvä ratkaisu. Vaikka viittauksia alkuperäissarjaan on paljon, ei tarinoilla ja hahmoilla ole lainkaan muun jatkumon taakkaa, vaan hahmot seisovat omilla jaloillaan.
Nythän Byrne on tekemässä minisarjaa alkuperäissarjan lääkäristä McCoysta, myös Assigment Earthin jatkosarjalle on näytetty virheää valoa.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #787 : 09.03.2010 klo 18:43:52 »
Crew oli mielestäni jopa aika penteleen hyvä!

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Luettua
« Vastaus #788 : 09.03.2010 klo 20:26:13 »
Byrnen Star Trek -sarjoja olen nyt lukenut, kun vihdoinkin tulivat minulle asti.

Nuohan kuullostavat kiintoisilta. Ulkomailta astiko piti tilata?

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 043
  • <><
Vs: Luettua
« Vastaus #789 : 09.03.2010 klo 20:27:42 »
Bookdepositorysta tilaamalla maksoi hiukan yli kympin (10.20 tai jotain). Saattaa Suomestakin saada.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #790 : 23.03.2010 klo 17:28:14 »
Bremaud/Duhamel: Harlem 1
Le Guépard intrépide (Urhea Gepardi)

Kuten nimikin sanoo sarjakuva tapahtuu Harlemissa. Tapahtuma-aika on 1970-luvun puoliväli.
Meno on melko letkeää ja harmitonta, vaikka mukana on gangstereita ja ammattialsisnyrkkeilyä ja sinkoja ja vaikka mitä. Huumorisarja tämä taitaa olla.

Piirrostyyli miellyttää niin paljon, että hankin luultavasti sarjan myöhemmätkin osat.

Alla isompi kuva.


« Viimeksi muokattu: 23.03.2010 klo 17:57:42 kirjoittanut Tertsi »

hannu lipponen

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #791 : 23.03.2010 klo 19:26:29 »
Mehukkaan näköistä. Varsinkin kakkosruudun onomatopoeisia miellyttää. Lukisin.

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #792 : 23.03.2010 klo 21:16:06 »
Ranskalaislilla sarjissaiteilla Harlem ei ole saanut juurikaan suitsutusta. Hieman tasapaksu sarjakuva on kyseessä, mutta mehukkaasti  piirretty.

Parempi sarjis on saman piirtäjän sarja: Inner City Blues.
Piirretty enemmän pop-tyylillä.
Onkohan tullut englanniksi?

« Viimeksi muokattu: 23.03.2010 klo 21:18:10 kirjoittanut Tertsi »

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #793 : 01.04.2010 klo 13:34:35 »
Nyt kun vielä muistan niin tällaista (muun muassa) tullut luettua kirjastosta lainattuna. Kauheasti enää noista muista mutta jokainen on ihan lukemisen arvoista sarjakuvaa:

The Authority. Book 3 : Earth inferno and other stories

Wolverine origins. Vol 1 : Born in blood / writer: Daniel Way ; artist: Steve Dillon (kommentti: Dillonin Wolvie on hämmentävän näköinen kun Dillonin tyyli on hiukan erilaista kuin mihin on Wolviessa tottunut, tai sitten Dillon tekee erilaista sarjakuvaa kuin mitä Wolvie on)

I can't believe it's not the Justice League / Keith Giffen & J. M. DeMatteis writers ; Kevin Maguire
(Kommentti: muistan vain että tämä on edelleenkin ihan yhtä hupaisa kuin "ennenkin")

God save the queen / written by Mike Carey ; painted by John Bolton ; lettering by Todd Klein
(Kommentti: komeaa fotografista maalausta)

Tuommoosta.


hannu lipponen

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #794 : 01.04.2010 klo 13:47:54 »
God save the queen / written by Mike Carey ; painted by John Bolton ; lettering by Todd Klein

Pidän Mike Careyta erinomaisena kirjoittajana. Ehkä kaikkien aikojen suosikkisarjakuvani on juurikin miehen kirjoittama Lucifer, Sandman spin-off. Bolton on myöskin mestarismies alallaan, joten: voisitko kertoa tuosta hieman enemmän? Oliko tarinapuoli kasassa?