Olen lukenut DCn 52sarjaa nyt lehtikokonaisuuksinaan putkeen useampia.
Supergirl on melkoinen yllättäjä.
Raikas tuulahdus ja hyvää naisvoimaa aina pakolliseen meillä on neljän eri lehden crossover-sotkuun asti, sekään ei pahasti riko kryptonilaisneidon tarinaa, mutta moinen H'el on Earth pistää snadisti päästämään ärräpäälitaniaa.
Supergirlissa on koko ajan hyvä ote ja kuvituksen tasosta kertoo se että kun lehden verran paikkaamassa on George Perezin kaltainen huippuveteraani niin sen jälki erottuu kankeampana ja karuhkona välityönä.
Sivuhahmokaarti on hyvin laadittu ja vaikkei tätä nyt voi superisankarisarjakuvan neitsyille suositellakaan on terästytössä ilmavaa ihmeen tuntua.
Seikkailua josta pahimman kliseet on leikattu pois.
Action comics on Morrisonia.
Teräsmiestä perinnetietoisesti käyden läpi hahmon varsinainen alkuperä mutta modernisti. Muistaakseni Riddle mainitsi kuinka sekava tarina on, no itseasiassa ei ole, mutta jollei ole lukenut aikamatkustustarinoita ja katsonut mm Doctor Whota epälineaarinen tarinankerronta vaihtoehtoisine todellisuuksineen voi olla iso pala purtavaksi.
Clark Kentin ja Teräsmiehen persoonaan mennään ovelasti ajallisella hypyllä joka liittyy osaltaan koko uuden 52n maailmaan osaltaan Crisis of infinite Earths tarinaan 80-luvulta.
Ja ennen muuta: Morrison antaa meille heeroksen ennen aurinkojumalaa.
Tämä ei ole se 50-luvun partiopoika vaan se lama-ajan yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva paikkaansa etsivä ei-vielä-omnipotentti-minua voi vahingoittaa nuorimies.
Kyllä ihan se Joseph Campbellin oppikirjasta repäisty Joseph Campbellia noudattavalla tavalla.
Lyhyet kakkostarinat sitovat kokonaisuuden oivallisesti nippuun ja laajentavat kuvaa, väliin kornimmin väliin onnistuneemmin, Kenttien tarina on kerrassaan onnistunut.
Mutta ymmärrän jos ei ole kaikkien mieleen.
Green Lantern on sitä mitä totaalisen epäonnistuneen elokuvansa olisi pitänyt olla, eeppinen ja lähestyttävä scifielementein ja täynnä sisäistä mytologiaansa. Geoff Johns Doug Mahnke kombo myllyttää isolla kädellä
Skaala ulottuu maan pikkurikollistoiminnasta galaksien väliseen apokalyptiseen menoon ja päähenkilöitä on useampia vihreitä lyhtyjäkin kolme merkittävää: Hal Jordan, Sinestro ja Simon Baz.
Jos Action comics vaatii lajityypin ja hahmon tuntemista tämä se vasta niin tekeekin. Johnsin eduksi on sanottava että mies saa tästä luettavaa ja koukuttavaa sellaista. Kun saa intergalaktisista poliiseista ja näiden sielunelämästä kirjoitettua henkilövetoista isoa scifiä jossa hahmot ovat kiinnostavia se on jonkinasteinen suoritus.
Mutta Johns ei rakenna vain vanhalle, Simon Baz on tuore ote hahmoon ja tuo lyhtyilyyn modernia kosketuspintaa, tuoden sen mitä aikoinaan pronssikaudella Hal Jordanin ja Oliver Queenin seikkailuissa oli ideana 2010-luvulle.