Sarjakuvalehden kuolema...

[Markku Myllymäki]

Jiksin digi-sarjakuvaa käsittelevästä threadista näin tuon Jim Leen itkuntuherruksen kun digisarja on kolme-neljä vuotta pysynyt samankokoisena. Tuota oli sitten kommentoitu ympäri nettiä ja monessakin paikassa oli todettu, että ainakin USA:ssa manga syö supersankari- ja action-genrejä. Ja kyseessä on nimenomaan paperijulkaisut.

Luulenpa, että ihmiset haluavat ihan fyysisen paperijulkaisun tänä päivänä. Jokin Trumppilan aivopieru voi aina estää pääsyn mediaserverille lukemaan digiä, mutta kun sinulla on painos kirjahyllyssä, sitä ei voi kukaan estää lukemasta. 

Tuo kotimaisen sarjiksen nousu olisi mukavampi, jos/kun se toisi tekijöille leivänkin pöytään. Olen muutamaa julkaisua katsellut ihan sillä mielellä, että ne ovat jo ihan hyvää kansainvälistä tasoa. Puuttuu enää riittävän iso maksava lukijakunta. (Reimankin Mantsuria-kirja on kyllä jo mainostamisen arvoinen...  )
 

[Jiksi]

estää pääsyn mediaserverille lukemaan digiä, mutta kun sinulla on painos kirjahyllyssä, sitä ei voi kukaan estää lukemasta. 

Toisaalle sen jo linkkasin, mutta Liefeldin Youngblood-sarja on kadonnut digikaupoista tekijänoikeuskiistoihin liittyen.

Onhan se mahdollista, että katoaa kokonainen digikauppa.

Vaivalloiselta tuntuisi, jos pitäisi ns. DRM-free-tiedostoja ryhtyä tallentamaan jonnekin levyn kulmalle.

[Markku Myllymäki]

Veikkaan, että jonkinmoinen sarjakuvalehtien paluu saattaisi tapahtua, mutta sen yrityksen torpedoisi tällä hetkellä jakelukanavat. Ulkomaiden uutisista päätellen pientä viriämistä maailmalla sanotaan olevan. Jopa nuoremman väen (20+) keskuudessa, ei toki teinien kuitenkaan. Mutta Suomessa jyrätään koko ajan sekä kirjakaupoista että muista myymälöistä sarjakuvaa pois.

Itseä huvitti jonkunverran muutama päivä sitten erään hieman epäsiistin nuorenherran kommentti myyjälle (sensuroitu valmiiksi): "On se (sensuroitu) kun hyllyssä on (sensuroitu) Heathrow:n lentokenttää esittelevä lehti mutta ei yhtään sarjakuvalehtee." Toden totta, hyllyssä oli (englanninkielinen) Heathrow:ta esittelevä lehti.

80- ja 90-lukujen kaltaista suosiota sarjakuvalehti ei enää saa. Mutta näin nääntyneeksi en markkinaa usko. Mutta ilman minkäänlaista markkinointia ei ole ihme, että sarjakuva kuihtuu ja kuihtuu.

Itse asun Tampereella ja vaikka tämäkin on neljännesmiljoonan kuluttajan kauppa-alue, täällä on ehkä viisi paikkaa, joista sarjakuvaa saa, jos haluaa muuta kuin Aku Ankan taskukirjoja. Nämäkin paikat täytyy tietää, ei niitäkään ummikko vahingossa löydä. Verkko- ja postimyynti toki toimii, mutta se halu selata fyysistä teosta on tässä aika vahva vaikutin ostopäätöksiin, joten se ei tilannetta juuri muuta.

Eli summa summarum, negatiivinen kierre: mitä vähemmän myydään sitä vähemmän halutaan edes yrittää myydä.

[TOSA]

Itse asun Tampereella ja vaikka tämäkin on neljännesmiljoonan kuluttajan kauppa-alue, täällä on ehkä viisi paikkaa, joista sarjakuvaa saa, jos haluaa muuta kuin Aku Ankan taskukirjoja. Nämäkin paikat täytyy tietää, ei niitäkään ummikko vahingossa löydä. Verkko- ja postimyynti toki toimii, mutta se halu selata fyysistä teosta on tässä aika vahva vaikutin ostopäätöksiin, joten se ei tilannetta juuri muuta.

Olen kiertänyt divareja ympäri suomen jostain vuodesta 1982 tai 1983 lähtien aktiivisesti (eli ennen kuin opin edes lukemaan) mutta erityisesti kuitenkin Tampereella.
Muistan vielä ne ajat kun joutui odottamaan vuoroaan että pääsee selaamaan seuraavan sarjakuvarivin hyllystä kun oli niin paljon ihmisiä tekemässä samaa hommaa. Nykyään on yleensä yksin ainoana asiakkaana divarissa ja jos oikein vilkasta on niin sen aikana yksi tai kaksi asiakasta käy kysymässä jotain tiettyä kirjaa tai sarjakuvaa. Lukulaari on poikkeus ja siellä oikeasti vielä näkee muitakin asiakkaita samaan aikaan.
Nuoria asiakkaita ei pahemmin ole näkynyt joten en kyllä jaksa uskoa että sarjakuvan suosio nousisi enää tästä hetkestä vaan pikemminkin päinvastoin. Voi tietysti olla että nuoremmat luottavat enemmän nettimyyntiin eivätkä vaivaudu kivijalkakauppaan sekaamaan.
Itselläkin on harrastus kieltämättä kyllä mennyt siihen että jos divarilla on hyvät nettisivut niin käyn ne ensin läpi ja teen listan jonka pohjalta haen tarvitsemani. Tai päätän olla lähtemättä divariin jos ei ole mitään mielenkiintoista sivuilla. Ei tule pahemmin sitten enää löytöjä tehtyä kun en yleensä käy läpi muuta kuin juuri ne mitä olen sivujen perusteella listannut. Alkaa tulemaan jo vanhaksi ja kyllästyneeksi selaamaan tunteja ja lopputuloksena on yleensä se ettei löydykään mitään puuttuvaa.

[Timo Ronkainen]

Eipä tule Aku Ankkakaan enää sitten vuoden 2025 jälkeen ainakaan postissa:
MT: Postin toimitusjohtaja arvioi, että lehtien jakelu voi loppua jo vuonna 2025, kirjeiden jopa aikaisemmin
Heikki Malisen mukaan kirjeliiketoiminta loppuu ensin.

Timo

[Reima Mäkinen]

Sattuneesta syystä itsekin pohtinut tätä aihealuetta viime aikoina. Just oli sanomalehdessä siitä miten oppimateriaalit on kouluissa siirtymässä vahvasti digiin. (On siellä kai vielä muutama nuori luddiitti haraamassa vastaan.) Mutta kuten artikkelissakin mainittiin, tämä kasvattaa nuorison ns. ruutuajan melko infernaaliseksi, ellei mikään muutu. Ainakin omalla kohdalla on käynyt niin, että mitä enemmän olen alkanut tehdä duunia koneella, sitä vähemmän kiinnostaa lukea sarjiksia näytöltä (plus että laatu on paskempi, eikä voi hypistellä tai keräillä).  Että ehkä se nuorillakin joku vastareaktio on tulossa? Mutta saattaahan se olla että sellainen mahdolinen reaktio ohjautuu sitten vaikka audio-kirjoihin?

Kotilmaisella pienlehtirintamalla on kuitenkin kivaa kun ilmestyy Läskäriä, Kalkkaroa, Kevyttä Metallia jne. Itelläkin haaveissa jatkaa julkaisemista vielä ekan Magneettimiehen jälkeen (linkki YouTubeen). Mielenkiinnolla ootankin miltä pienlehtipuoli näyttää Festareilla tänä vuonna. EIihän paljon nyt ehdi varmaan katsastaa, mutta hieman ees...

Omakustantajien eduksi on myös (entisiin aikoihin verrattuna) some ja lukuisat tapahtumat, joihin voi mennä myymään, eli ainakin teoriassa voi tavoittaa kiinnostuneita sitä kautta. Ainakin näin tuntuu Kevyt Metalli saaneen riittävästi nostetta alumiinisiipiinsä (nrot 5 ja 6 ilm. tänä syksynä). Ehkä sivuan tätäkin aihetta hieman festarihaastattelussani Tiivistämöllä (la klo 15 alk.) kun on tarkoitus tuotteiden mainostamisen ohessa puhua niiden myymisestäkin ja 40-vuotisesta säätämisestäni aiheen parissa.

[Reima Mäkinen]

Heikki Malisen mukaan kirjeliiketoiminta loppuu ensin.

Malisesta ei nyt oikein tule mitään painokelpoista sanottavaa mieleen joten kommentoin vain tuota artikkelia.

Jakeluun on tullut alustatalouden tapaista toimintaa, joka on tullut tutuksi muun muassa taksiyritys Uberista, lehti kirjoittaa.

En yhtään ihmettele. Olen jo pitkään kummastellut Postin meininkiä tällä liikentoiminta-alueella. Mikä tahansa viritys olisi luultavasti kilpailukykyinen sen kanssa (hinta/laatu). Eikä taaskaan sanaakaan siitä, milloin ne Postin kannattavuutta syövät, Kiinasta tulevat paskapaketit saataisiin ruotuun?

[Lurker]

Voisiko sarjakuvalehdestä tulla pienen "eliitin" harrastama formaatti samaan tapaan kuin vaikkapa vinyylilevyistä?

Sitähän nämä Läskärit ja Kalkkarot tavallaan jo ovat.

Kun kaikki väistämättä muuttuu digitaaliseksi niin jotkut antavat sitä suuremman arvon analogiselle.

[Darth Mika]

Eipä tule Aku Ankkakaan enää sitten vuoden 2025 jälkeen ainakaan postissa:
MT: Postin toimitusjohtaja arvioi, että lehtien jakelu voi loppua jo vuonna 2025, kirjeiden jopa aikaisemmin
Heikki Malisen mukaan kirjeliiketoiminta loppuu ensin.

Timo

Haetaan ne lehdet sitten Sanomilta suoraan painosta. Suomessa on muitakin toimijoita kuin Posti, joten en nyt vielä menisi hyppimään seinille. Ja yhden Malisen puheita nyt en noteeraa yhtään...ihan turha jäpä.

[Lurker]

Tanskassa kirjeitä jaettiin postin toimesta enää kerran viikossa, taisivat lopettaa jo kokonaan - en tiedä, jaetaanko siellä enää lehtiäkään. Jakelutoiminta siirtynee hiljalleen kokonaan kuriireille ja lehtitaloille, ja tietenkin sähköisille jakelukanaville.

Sarjakuvalehti on marginaalia marginaalissa.

[ekku]

Eipä tule Aku Ankkakaan enää sitten vuoden 2025 jälkeen ainakaan postissa:
MT: Postin toimitusjohtaja arvioi, että lehtien jakelu voi loppua jo vuonna 2025, kirjeiden jopa aikaisemmin
Heikki Malisen mukaan kirjeliiketoiminta loppuu ensin.

Timo

Jaa, pitänee myydä ylimääräiset sarjikset pois sitten tässä lähitulevaisuudessa, niin ei tarvii taas pettyä postin toimintaan.

Ekku

[Reijo Valta]

Posti on kehuskellut, että kun jakelu vähenee niin ilmastopäästötkin vähenevät, jopa 40 prosenttia. Pasi Rahikainen on pominut tämän pilakuvan aiheeksi (linkki facebookiin).

Toisaalta, jos lukuisat kuriirit jakavat lehdet ja postit, niin silloinhan päästöt lisääntyvät...

[Curtvile]

Voisiko sarjakuvalehdestä tulla pienen "eliitin" harrastama formaatti samaan tapaan kuin vaikkapa vinyylilevyistä?

Tuskin.
Itse hankin sarjakuvalehti runsaasti, ulkomailta kun kotimaassa tarjontaa ei minulle ole. Ankat ei paljon vähempää voisi kiinnostaa, willerin Tex ei nappaa myöskään oikein millään tapaa.
Kalkkaron, Kevyen metallin ja läskimooseksen myynti on lähinnä kulttuuritekoa ja tekohengitystä. Hienoja toki mutta vähän sama kuin yrittäisi estää ilmastonmuutoksen istuttamalla viilipurkkiin rairuohoa.

Mutta on vertaus osuvakin, pojan parhaan kaverin isä kuoli äkisti hiljan. Nyt 17v jannulla on enää muistoja... ja isän vinyylit. N 600 vinyyliä metallimusiikkia.

Totta kyllä analogisen voi viedä tulipalo tai vesivahinko (digitaalisethan ovat näille *täysin immuuneja* ™ ) mutta painetuilla fyysisillä tuotteilla on puolensa.
Toki joissain liimaukset ovat korruptoituneet mutta kuitenkin. Vähemmän herkkää firmojen ailahteluille ja jos aurinkomyrsky uhkaa jo painotuotettakin eikä vain Quebecin sähköverkkoa ei lukeminen maan tarjoa tarpeeksi eskapismia.

Lehti on kuollut jo muotona Suomessa. Maailmalla elää yhä. Vielä.

[Reima Mäkinen]

Tuskin.
Itse hankin sarjakuvalehti runsaasti, ulkomailta kun kotimaassa tarjontaa ei minulle ole. Ankat ei paljon vähempää voisi kiinnostaa, willerin Tex ei nappaa myöskään oikein millään tapaa.
Kalkkaron, Kevyen metallin ja läskimooseksen myynti on lähinnä kulttuuritekoa ja tekohengitystä.

Lehti on kuollut jo muotona Suomessa. Maailmalla elää yhä. Vielä.

Näyttäähän se "maailmallakin" että lähinnä elokuvien vanavedessä vielä supersankarilehtiä viitsitään julkaista. Ja voipi olla että pelkästään kotimaan levikki voisi niillekin merkitä jo kirvestä. Meillä taas pieni kielialue. EIkä se lehtihylly juuri sen kummemmalta näytä Ranskassakaan. "Uutuutena" siellä on ne amerikkalaiset supersankarit, mutta Spiroun lisäksi tarjonta on aika olematonta, niin kuin taisin jossain toisaalla Kvaakissa jo kirjoittaa.
Listastani unohtui muuten Kuti -lehti. Jostain syystä en sitä kyllä noteeraa, sillä sehän ei jotenkin muotonsa puolesta ole oikein istunut sarjakuvalehtien jatkumoon. Uusimmat numerot taitaa toki olla jo perinteisempää formaattia.

Läskimoosesta Hagelberg piirtää kai apurahalla. Sama juttu oli Jaiksfukinin kanssa (mahtaako ilmestyä enää), mikä olisikin tavallaan ihanne tuollaiseen toimintaan. Tai vähintään se että löytyisi joku kustantamista harrastamaan, samalla tavoin kun piirtäjä harrastaa piirtämistä ja käsikirjoittaja käsikirjoittamista. Ei muuten mutta se taittaminen, painattaminen ja kaikki myymisen logistiikka on aikaavievää puuhaa sekin.
Nyt taas Festarien alla tuntuu, että viikonlopun palaute ratkaisee aika paljon mitä itse teen jatkossa. Oma lehti kun on niin sisäänpäinlämpiävä, siis suunnattu käytännössä keski-ikäisille hc-sarjakuvaharrastajille, että jos se ei mene siihen porukkaan niin ei sille ole kyllä mitään ns. "tilausta". Toisin olisi vaikka jonkun söpön eläimen seikkailuista kertovan läpyskän kanssa. Sitä voisi sentään sukulaisille ja muille random-ihmisille tyrkyttää.
Tämä juuri lienee yksi paradoksi. Koska minkä tahansa sarjakuvan suosio on jo oletuksena aika marginaalinen, tuntuu järkevimmältä tehdä jotain mikä huvittaa itseäkin, mutta sitten taas jos sille ei ole taloudellisesti luvassa edes sitä marginaalin marginaalia, niin...
Ja aivan samaan tapaan toimii muuten nettisarjakuvakin, uskoisin. Aivan turha se on sinne alkaa tuuppia mitään mikä ei sovi nettisarjakuvayleisön odotuksiin, vaikka saisikin julkaistua ilmaiseksi, väitän.

[Lurker]

Tuskin.
Itse hankin sarjakuvalehti runsaasti, ulkomailta kun kotimaassa tarjontaa ei minulle ole. --
Lehti on kuollut jo muotona Suomessa. Maailmalla elää yhä. Vielä.

Olen yhtäaikaa samaa ja eri mieltä kanssasi, kuten yleensäkin. Sarjakuvalehti on enenevässä määrin selvästikin Suomessa pienen piirin "harrastus", pienet painokset, mutta intohimoiset harrastajat niitä halajavat.

Festareilla tätä saa taas todistaa. Olkalaukku on taas täynnä kaikenlaista mukavaa, ihan kuin levymessujenkin jälkeen.