Suosituksia sarjakuvaelokuvista

[Petteri Oja]

Hmm.. luinkos tästä jotain Tähtivaeltajasta? Olikos ekstroissakin joku tekstitys jollekin muulle kielelle kuin ranskaksi tai italiaksi? Ööh.

Tais olla Tähtiksessä juttua. Ekstroissa on englanninkielinen tekstitys.

[Curtvile]

Donnerin ensimmäisellä Teräsmiehellä on iso kulttuurinen asema tässä. Se on yksi ensimmäisiä elokuvia sitten 50-luvun joka suhtautui sarjakuvaan johon pohjaa edes etäisen kunniottavasti.
Vrt Modesty Blaise yms kammotukset.

Kestänyt ajan hammastakin ollen kyllä ihastuttavan kepeää seikkailua.
Itselle yhä silti liian heppoinen esitys.

Reeve oli kyllä oikein roolitettu.

Jukan maininnat tuotava eritoten ne vanhat Comics Scenet mieleen ja selkeästi tuolta pohjalta sitä toteutumatonta burtonin teräsmiestä ollaan kasattu pystyyn.

ketjussa on vankan amerikkalainen dominanssi vaikka sieltä onkin unohdettu myös Kippari-Kalle ja Dick Tracy, jälkimmäisen ollessa sangen mielenkiintoinen epäonnistuminen, joka pitäisi katsoa uudestaan.

Ranskalaisilla sarjakuvafilmatisointien kanssa on ollut verraten enemmän ongelmia, le Blueberryä ja näyteltyjä Asterixeja on vaikea mennä selvin päin kehumaan kenellekään ja Sky Fighters on kaukana Haikaralaivuuesta.
Top Gun light on osuvampi kuvaus.
Adele Blanc-Sec ei vastaa Tardia mutta on silti näkemieni bedesovitusten aatelia itselle.

Molemmat tomer Sisleyn "tähdittämät" Largo Winch elokuvat(Largo Winch, Burma conspiracy) kun häviävät kanadalaisranskalaiselle tv-sarjallekin sarjiksesta ja Michel vaillaintista kertova 24 Hours ei oikein sekään nappaa.

XIIIsta tehdyt minisarja ja elokuvat ovat nekin vähän sinnepäin.
Lucky Luke filmatisoinnit ovat myös ihan oma lukunsa....

Mutta jos jollakulla on heittää oikeasti hyviä bande dessineesta tehtyjä filmatisointeja ilolla otan ehdotuksia vastaan.

Toki ketjun aloittamisen jälkeen on valmistunut yksi mielestäni parhaista sarjakuvafilmatisoinneista ikinä:
Dredd 

(toim. huom. Myös Scott Pilgrim vs the world on mainio mutta Dredd saa aina hyvälle tuulelle)

[KaiketsuZ]

80-luvulla oli suunnitteilla viideskin Christopher Reeven Teräsmies. Konnana olisi ollut Brainiac. En tiedä mihin projekti kaatui, mutta sarjakuvassa Brainiac oli vähän aikaisemmin kokenut suuren muodonmuutoksen ja Crisisin jälkeinen Brainiac oli taas aivan erilainen kuin kumpikaan edeltäjistään.

Kaatui tuotantoyhtiö Cannonin konkurssiin.

Cannon yritti vuosien ajan saada tehdyksi myös Kapteeni Amerikkaa ja Hämähäkkimiestä. Taloudelliset ongelmat kuitenkin kaatoivat myös Hämiksen ja  Kapun oikeudet menetettiin toiselle firmalle, joka teki aiheesta suoraan videolevitykseen tehdyn halppiksen.

Näiden toteutumattomien projektien promootiomateriaalia on skannattu nettiin vanhoista Cannes-pressbookeista yms, jos jotain isompaa fania kiinnostaa. Hämiksen ohjaajaksi oli projektin eri vaiheissa suunnitteilla aika hämmentäviä nimiä, mm. Tobe Hooper ja Albert Pyun.

[Curtvile]

Kiitoksia.

Hämiksen ohjaajaksi oli projektin eri vaiheissa suunnitteilla aika hämmentäviä nimiä, mm. Tobe Hooper ja Albert Pyun.

Omalla tavallaan luontevia valintoja, jos miettii että Albert Puyn ohjasi sen vuoden 1990 Kapteeni Amerikan (joka ei mielestäni kyllä tähän ketjuun kuulu) kun taas Tobe Hooperin Texas Chainsaw Massacre vaikuttaa alkuun oudolta ennen kuin muistaa että ennen Spider-Man trilogiaa Sam Raimi oli tunnettu Evil Dead trilogiastaan.

Olen muistavinani että Hooperilla olisi myös se kauhusarjakuvakytkös, Tales from the crypt TV-sarjan tai jonkun vastaavan kautta.

Kauhusarjakuvistahan on tehty useita melko hyviäkin sovituksia(niiden umpisurkeiden lisäksi) Demon Knightin ja Bordello of Bloodin jaettu maailma oli kiva ja disneyn ostaman Marvel Studiosin nykyinen voittokulku sai alkunsa Wesley Snipesin tähdittämästä vampyyrintappajasta, Bladesta.

[KaiketsuZ]

Omalla tavallaan luontevia valintoja, jos miettii että Albert Puyn ohjasi sen vuoden 1990 Kapteeni Amerikan (joka ei mielestäni kyllä tähän ketjuun kuulu) kun taas Tobe Hooperin Texas Chainsaw Massacre vaikuttaa alkuun oudolta ennen kuin muistaa että ennen Spider-Man trilogiaa Sam Raimi oli tunnettu Evil Dead trilogiastaan.

Olen muistavinani että Hooperilla olisi myös se kauhusarjakuvakytkös, Tales from the crypt TV-sarjan tai jonkun vastaavan kautta.

Hooperilla oli ainakin neljän elokuvan diili Cannonin kanssa, solmi sen kai heti Poltergeistin jättimenestyksen jälkeen ja sai käyttöönsä varsin mittavan budjetin Lifeforcen tekemiseen, joka floppasikin sitten oikein kunnolla. Pyunin tavallaan jopa ymmärtää. Miehen tyyli on mielestäni aina ollut aika kevyt ja sarjakuvamainen, eikä Pyun vielä noihin aikoihin ollut yhtä vahvasti assosioitunut B-sarjan tuotantoihin.

Raimista sen verran, että mies keksi Darkmanin koska ei saanut The Shadow'n oikeuksia. Haluaisi kai vielä tänäkin päivänä tehdä virallisen Shadow-leffan, fani kun on. Niin, ja se joka paikassa lyttyyn haukuttu 90-luvun puolivälin The Shadow on mielestäni todella erinomaista pulppia.

Kauhusarjakuvistahan on tehty useita melko hyviäkin sovituksia(niiden umpisurkeiden lisäksi) Demon Knightin ja Bordello of Bloodin jaettu maailma oli kiva ja disneyn ostaman Marvel Studiosin nykyinen voittokulku sai alkunsa Wesley Snipesin tähdittämästä vampyyrintappajasta, Bladesta.

Tästä tulikin mieleen se Tales From the Cryptin nimikkoelokuva 70-luvun alusta, antologiamuotoisten kauhuelokuvien kiinnostavampaa puolta. Kaikki tarinat taisi olla suoraan sarjiksista? Mukana myös lapsuuteni "Verta ja Väristyksiä" -suosikki eli partakoneenterä-labyrintti. Heti perään tehty Vault of Horror olikin sitten luvattoman huono. Jos kauhusarjisten tyyliä & perintöä kunnioittavat elokuvat kelpuutetaan niin Creepshow on ihan ok kunnianosoitus EC-sarjiksille. Trick 'r Treat on aivan erinomainen. Erityisesti ihastuin alkutekstijaksoon ja siirtymiin, puhekuplat ja kaikki!

[Taru Leutokalma]

Jos kauhusarjisten tyyliä & perintöä kunnioittavat elokuvat kelpuutetaan niin Creepshow on ihan ok kunnianosoitus EC-sarjiksille.

Jovain, Creepshowt (ykkönen ja kakkonen) ovat ehkä sarjakuvamaisimpia koskaan näkemistäni leffoista. Ykkös-Creepshowsta tehtiin julkaisunsa jälkeen sarjakuvaversionsakin. Kun kyseistä elokuvaa ja sarjakuvaa vertaa toisiinsa niin onhan samankaltaisuus siis tietenkin aivan omaa luokkaansa, mitä nyt sarjakuvaversio on melkeinpä parempi (esim. möröt näyttävät aidoimmilta).

Animaatio toimii sarjakuvaleffojen tyylikeinona omasta mielestäni vain niin paljon paremmin kuin liveversiot. Esim. hahmot ovat olemukseltaan juuri sellaisia kun pitäisikin eikä minkään erillisen "sarjakuvamaisuuden" tarvitse olla, tietyistä syistä, niin väkisin väännetyn oloista. Frank Millerin Yön Ritariin pohjautuvat Batman: The Dark Knight Returns osa 1 ja osa 2 toimivat hienon synkeänä kokonaisuutena ja melko uskollisina alkuperäismatskulleen.

[KaiketsuZ]

Jovain, Creepshowt (ykkönen ja kakkonen) ovat ehkä sarjakuvamaisimpia koskaan näkemistäni leffoista. Ykkös-Creepshowsta tehtiin julkaisunsa jälkeen sarjakuvaversionsakin. Kun kyseistä elokuvaa ja sarjakuvaa vertaa toisiinsa niin onhan samankaltaisuus siis tietenkin aivan omaa luokkaansa, mitä nyt sarjakuvaversio on melkeinpä parempi (esim. möröt näyttävät aidoimmilta).

Berni Wrightsonin sarjakuvaversio on aivan mahtava, luin sitä skidinä albumin saatuani todella usein, arvatenkin samanlainen virne naamalla kuin albumin kannessa olevalla pojalla. Huomattavasti myöhemmin näkemäni elokuva tuntui siihen nähden ensin melkoiselta pettymykseltä, uusintakatselut ovat kuitenkin nostaneet elokuvan arvostusta. Torakkajuttu They're Creeping Up On You ei oikein toimi elokuvassa. The Lonesome Death of Jordy Verrill toimii, mutta vieä paremmin sarjakuvana. En lapsena tajunnut, että Stephen King itse esittää tuon episodin pääroolin elokuvassa, mikä nykyään huvittaa kovasti. Father's Dayn perusväreihin perustuva kuvaus näyttää tosiaan hienolta.

Animaatio toimii sarjakuvaleffojen tyylikeinona omasta mielestäni vain niin paljon paremmin kuin liveversiot. Esim. hahmot ovat olemukseltaan juuri sellaisia kun pitäisikin eikä minkään erillisen "sarjakuvamaisuuden" tarvitse olla, tietyistä syistä, niin väkisin väännetyn oloista. Frank Millerin Yön Ritariin pohjautuvat Batman: The Dark Knight Returns osa 1 ja osa 2 toimivat hienon synkeänä kokonaisuutena ja melko uskollisina alkuperäismatskulleen.

"Realistisesti" piirrettyjen sarjakuvien kohdalla live-versiot omaavat vielä ok mahdollisuudet kääntyä hyviksi elokuviksi, sen sijaan Goscinny-tyylisen eurosarjakuvan tai huumoriin painottuvan mangan kohdalla saman tyylin toistaminen oikeilla näyttelijöillä vaikuttaa käytännöllisesti katsoen aina sietämättömätä. Alkuperäisen sarjakuvan hengen parhaiten säilyttävien elokuvien lista on itselleni ainakin 85% animea. Euroopassa ja Yhdysvalloissa sarjakuvateollisuuden ja animaatioteollisuuden välille ei koskaan syntynyt samanlaista symbioottista suhdetta, mikä ei tosin ole pelkästään huono asia.

The Dark Knight Returns ja muut 2000-luvun kehutut DC-animaatiot ovat itseltäni vielä näkemättä. Ihmettelen, miksi niitä ei juuri olla julkaistu Suomessa kun Nolanin elokuvat kuitenkin ovat niin suosittuja.

[Taru Leutokalma]

The Lonesome Death of Jordy Verrill toimii, mutta vieä paremmin sarjakuvana. En lapsena tajunnut, että Stephen King itse esittää tuon episodin pääroolin elokuvassa, mikä nykyään huvittaa kovasti.

Stephen King näyttelee myös Creepshow 2:ssa hauskan sivuroolin zombitarinan rekkakuskina. Näistä leffoista huomaa selvästi että tekijätiimillä on ollut hauskaa. Creepshow kakkonen on siitä mielenkiintoinen raina että se esittää pohjautuvansa muka sarjakuvaan (mm. tyylin lisäksi tarinoiden alustukset ja kummalliset animaatiopätkät) vaikka siitähän siis ei ole olemassa mitään sarjakuvaa.

Creepshowsta (ykkösestä) on vielä sen verran mainittava että Leslie Nielsen oli kerrankin mahtavassa roolissa episodissa, jossa näyttelee sadistista, kostonhimoista sekopäätä. Ja leffan soundtrack on hupaisan karmivan loistavaa.