Bois-Mauryn tornit

[hdc]

Jos aikalaiskirjallisuutta lukee niin nykylukijalle monessa keskiaikaisessa teoksessa haastavaksi piirteeksi tulee juuri verkostomainen rakenne, seurataan vähän matkaa yhtä henkilöä tai tapahtumasarjaa josta siirrytäänkin toiseen ja kolmanteen ja sitten neljäs kohtaa taas ykköshenkilön joka jatkaa seuraavaksi viidennen kanssa joka kohtaa kolmannen...lineaarisia kokonaisuuksia ei niin usein harrasteta...ja vaikuttaa siltä että Hermann on ottanut tässä vähän samaa tyyliä (jos se Aymar on mukana joka albumissa niin se on jo myönnytys).

[Crying Blue Rain]

Hdc vissiin meinaa keskiajalla kirjoitettua kirjallisuutta. Eikä se mikään "ongelma" kai ole, vaan pelkästään erilainen tarinan rakenne  .

[hdc]

Joo, niitä alkuperäisiä ritariromansseja ja muita, joista monessa tulee ehkä vähän haahuileva ja keskittymiskyvytön olo ennen kuin tottuu että tarinaa kuljetetaan eriluonteisesti.

[Crying Blue Rain]

Bois-Mauryn tornien kolmas on ostettu. Ritari Aymar ja aseenkantaja Olivier ratsastavat kohti Santiago de Compostelaa, mutta tällä kertaa he ovat enemmänkin tarkkailijan kuin tekijän roolissa. Framille nousevat keskiaikaisen alamaailman edustajat ja viimeksimainittuja jahtaavat esivallan miehet. Kuten albumin nimi Germain paljastaa, tapaamme taas kaltoinkohdellun muurarinuorukaisen.

[Lurker]

Arvostelu etusivulla:

Bois-Mauryn tornit 2 - Éloïse de Montgri
Bois-Mauryn tornit 3 - Germain

Bois-Mauryn tornit on kuin keskiaikainen värikäs gobeliini, taidokkaasti punottu ihmiskohtaloiden kuvakudos – ja eurooppalaisen sarjakuvan ykköslaatua. Hermannin sarjakuva on yhtä aikaa suurta spektaakkelia ja intiimiteatteria.

[Lurker]

Tornit on jäänyt jotenkin kummalla tavalla kummittelemaan mieleen. Tarinat eivät tosiaan niinkään ole mitään perinteisiä seikkailujuttuja vaan ihmismielen ja -kohtaloiden tutkielmia. Voimalla on tarrannut kiinni ajatuksiin...

Hahmot vaeltavat jylhillä näyttämöillä, kaupungeissa ja maaseudulla, ja jokin vääjämäätön voima ikää kuin kuljettaa heitä väkisin siihen, minkä on määrä tapahtua. Kertoja antaa tulevista pieniä vihjeitä, usein kuvallisia, mikä tuo sarjakuvaan liki myyttistä tunnelmaa.

Hieno kronikka on tämä, sarjakuvamuodossa. Kestää useammankin lukukerran.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kolmas albumi jatkaa komeallla linjalla. On mukavaa tavata taas muurari. Aymar ja Olivier ovat symppiksiä. Lintusymboliikkaan palaaminen yhä uudelleen on vaikuttavaa. Hermannilla on kiinnostavaa elämänmakuista sanottavaa ja hän taiteilee upeasti lukuun ottamatta kasvoja, jotka ovat ihmisillä liian samanlaisia. Koko ajan vahvistuu se, miten hieno julkaisuvalinta suomeksi tämä sarja on! Tuossa kakkos- ja kolmosalbumin yhteisarvostelun lopussa esitettiin ihan tosi väite:

Bois-Mauryn tornit on Hermann Huppenin magnum opus, eikä se ole mikään kisällintyö vaan henkeäsalpaava mestarinnäyte.

[Reima Mäkinen]

Jännä juttu, tulee aika paljon Manaran kynänjälki mieleen tästä kuvasta.

[Timo Ronkainen]

Suomen kuvalehti: Bois-Mauryn tornien tekijä Hermann ei siloittele keskiaikaa.

Timo

[vekka_of_savo]

Hermannilla on kiinnostavaa elämänmakuista sanottavaa ja hän taiteilee upeasti lukuun ottamatta kasvoja, jotka ovat ihmisillä liian samanlaisia.

Ihmisten päät ja kasvot ovat tosiaan Hermannin heikko kohta. Ihmeellisiä isoja pallopäitä ja ovat niin samannäköisiä keskenään, että välillä vain vaatteista tunnistaa eri henkilöhahmot tai sukupuolen.

[J.T.Chance]

Samaa mieltä. Hermannin piirtämien henkilöiden kasvot on veistetty kaikki samasta sukurutsaisesta isopäiden rupipuusta. Comanchen ensimmäisissä osissa Hermann osasi vielä piirtää naisen kasvot, mutta sittemmin taito katosi. Viimeisissä Comancheissa taiteesta vastasi Michel Rogue, mikä on hyvä juttu, sillä hän on Hermannia paljon taitavampi.

Tästäkin huolimatta Bois-Mauryn tornit on tarinaltaan ja kuvalliselta tunnelmaltaan hieno eepos.

[Reijo Valta]

Vuoden 2018 Herra Koipeliini -äänestyksessä Bois-Mauryn tornit ottivat selvän voiton. Se taisi olla selvä ensimmäisistä päivistä lähtien.

Uutinen etusivulla.

[VesaK]

Uskottavaa on. Ei sitten muuta kuin ostoksille.

[Crying Blue Rain]

Neljännestä osasta ei taida olla vielä mitään julkista tietoa?

Toivottavasti käännösurakka jatkuu...vaikka pessimistinä sitä huokaiseekin, että kolme kymmenestä on sentään parempi kuin nolla kymmenestä.

[Lurker]

Neljännestä osasta ei taida olla vielä mitään julkista tietoa?

Toivottavasti käännösurakka jatkuu...vaikka pessimistinä sitä huokaiseekin, että kolme kymmenestä on sentään parempi kuin nolla kymmenestä.

Ei historiallinen sarjakuva voi paljon tämän parempaa olla.

Mutta: hieno nimi on vaikea lausua, päähenkilöt vaihtuvat aina välillä, tarina ei ole perinteistä yksiviivaista seikkailua vaan keskaikaista gobeliinia, sankari ei aina olekaan sankari...