Sarjakuvista on visuaalisesti helppo hahmottaa mistä on kyse, ja löytyy sopivalla tavalla kiinnostavia ideoita. Ideoita, jotka ei ole liian tiukan Hollywood-käsiskaava-mankelin läpi ajettu - toki usein siihen joutuvat, mutta voisi ehkä väittää, että usein niihin jää sarjakuvista sellaisia elementtejä, joita normikäsikseen ei sallittaisi. Esim. Marvel-elokuvien suurta henkilökatrasta ja risteäviä juonia ei olisi ilman alkuperäismateriaalin runsautta. Se on tietysti monien mielestä myös niiden ongelma.
Niinpä, storyboardeja on valmiina vaikka millä määrin ja puvustajien, lavastajien jne työlle on jo referenssiä.
Tässä ollaan ihan samalla sivulla: toisaalta etsitään sitä seuraavaa Game of Thronesia joka tekee mitä muissa sarjoissa ei toisaalta halutaan pelata varman päälle, sen verran lyödä tuttuun ja turvalliseen muottiin ettei pertti ja pia peruskatsojat karkaa kirkuen kun ei mahdukaan pieniin päihinsä.
Tästä syystä saadaan vastakin sarjakuvaelokuvia ja televisiosarjoja, ennen muuta niitä jotka ovat riittävän erilaisia siitä perusbulkista mitä tulee enemmän kuin riittävästi.
Ja toki koska on kohdeyleisöjä, Darwyn Cooke ketjussa mainitsin että Ruumiinkulttuurin vastaava, dekkaristit, on enemmän Parkerin lukijakuntaa kuin Sarjainfon väki. Molemmille kannattaa kaupata mutta toista kiinnostaa enemmän aihepiiri kuin toista.
Sama vastavuoroisuus kaikessa tietty.
Jeanin elämää saattavat lukea myös dekkarifanit mutta suhdeluku on eri.
Itse odottelen Hawaiian Dickia ja Harrow Countya ja tietenkin Locke & key-sarjaa, josko toinen kerta toden sanoisi