Yritys 6, hillitysti.
(ed. viesti oli tosin pakottaa versioon 1.0 ihan järjettömyydellään)
ensin lisään huomion kuinka sarjakuvan lisäksi suomalainen muotoilu on yhä nosteessa maailmalla ja on ollut sitä jo vuosia.
Ne osat kotimaista kirjallisuutta jotka ovat maailmalla menestyneet eivät suinkaan kaikki ole täällä mitenkään merkittävästi esillä tai arvostettuja oman taiteenlajinsa sisällä.
Suomalaisella sarjakuvalla menee monessa mielessä ilmiömäisen hyvin, mutta aina on kehittämisen varaa.
Linkin artikkelin kohtien kanssa olen osin samaa mieltä, osin eri.
Onko kirjastojen määrärahoja kavennettu ja onko siinä tehty vanhakantaisten arvostuskäsitysten mukaan juuri sarjakuvalle, eritoten vaihtoehtoisemmalle, hallaa? on, en kiistä.
Tarvitaanko enemmän ja monipuolisempaa sarjakuvatarjontaa? Ehdottomasti.
en halua nostaa viihde vs taide kiistaa , mutta tässä lauseessa on paitsi totuus:
Ilman taloudellisia tavoitteita tehty luova työ on samalla myös eräs syy suomalaisen sarjakuvan rikkauteen.
myös ongelma.
ilman ulkokulttuurisia seikkoja, joihin kukaan meistä ei käytännössä voi vaikuttaa(tiedän demokratian äänioikeusperiaatteen mutta myös käytännön) on jäljellä vain oma sarjakuvakentän sisäinen rakenteellinen toiminta.
Suomalaisella sarjakuvalla on valtava noste, nyt. Mutta se miten rajattua se on onkin täysin eri asia.
mangan tulo suomeen nosti monet takajaloilleen, mutta toi silti lisää sarjakuvan lukijoita joista osasta tulee tekijöitä.
Se osaltaan estää fakkiintumasta vain yhteen formaattiin.
Limingan ja Lahden lisäksi ainakin Muurlassa on sarjakuvakoulutusta. Osa ottaa oppinsa ja seuraa "koulukuntiaan" orjallisesti, toivon että osa ei.
Mutta rajaamalla vain siihen joka on tehty " ilman taloudellisia tavoitteita" johtaa nähdäkseni ihan yhtä lailla rakenteelliseen rappeutumiseen kuin se että suolletaan massojen ehdoilla.
tärkeää asiaa ja huolta mutta varsinkin tuo loppuosuus jarraa pahasti.
Sitä on tavallaan helppo ymmärtää:
Itse odotan kirjamarkkinoiden puhkeamista ja sähköisen kirjan tuloa. Viekööt se massakirjallisuuden piratismin piiriin ja täyttäkööt kivijalkakauppojen hyllyt taas sellaisilla kirjoilla, joita minäkin haluan lukea. Ehkä silloin suomalaisella sarjakuvallakin alkaa vihdoin mennä LUJAA.
mutta allekirjoittaa tai hyväksyä?
minä en pysty.
se taho joka joko nähdään ongelmana tai on ongelma(=monopolisoitunut levitysrakenne) ei katoa. se keksii tehdä rahaa.
Eikä takaa kivijalkakauppojen paluuta.
Piratismi ei tähän asti ole heikentänyt suuryrityksiä siinä suhteessa kuin tekijöiden asemaa.
Sarjakuva on taidemuoto jonka laajuutta ja monipuolisuutta, ilmaisukykyä pitäisi laajentaa entisestään jotta jokin osa sitä koskettaisi aina jotakuta.
Tähän kirjallisuuskin pyrkii mutta silläkin on sisäiset valtarakenteensa ja painotuksensa eikä yksin genrerajojen kesken vaan myös kriittisen sisällöllisen arvostuksen ja massakulttuurin välillä.
olisi hienoa jos saataisikin korjattua kirjallisuuden edunvalvontatahojen rajauksia tai jopa poistettua tarpeen niille.
Saisi tilanteen jossa taloudellinen toimeentulo ei ole sidottu tekemiseen.
Eikä yksin kulttuurista.
Tähän idylliin on kuitenkin matkaa .Montako sataa vuotta on arvausten varassa.
Kaupallisuus on monelle kirosana, mutta oikeasti kaupallinen sarjakuvastudio ei ole synonyymi hikipajalle nykyään. Tai sen ei ainakaan tarvitsisi olla.
Se voisi olla voimavara ja tarjota paikan kehittää taitojaan, taidettaan ja kohdata ihmisiä joilla on eri näkökulmia, tapoja suoraan taiteeseen joka voisi kehittää sitä omaa sisällöllistäkin ilmaisua ja sivussa tehdä samaa kaupallisesti ja nauraa koko matkan pankkiin jos niin tahtoo tehdä.
Tätäkään ei selvästi haluta.
Ei siksi että kaupallisella puolella olisi jotenkin parempi tilanne. Ei siksi että freekkujen tulot olisivat jotenkin hurjat ja kaikki asiakkaat luotettavia.
Summa summarum : tarvitaan lisää sarjakuvaa, kaupallista ja ei-kaupallista.
Mutta se joka koettaa minun puolestani ihan kumpaan suuntaan tahansa päättää millaisesta sarjakuvasta saan tai en saa pitää...ei kannata yrittää.
ps.
Paljon tekijöitä katoaa koko ajan jonnekin muualle. Esim. lähes koko 90-luvun naistekijäpolvi tuntuu hävinneen, ja se oli mielestäni silloin sitä parasta antia.
uusikin sukupolvi on tulossa, niistäkin vain osa piirtää toisinpäin kulkevia isosilmäisiä juttuja.Kts. manga.
