Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1949 / 100 - Rymy-Eetu, isäntämies (08.11.2017 klo 20:40:22)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.11.2017, klo 01:01:55

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
460233 viestiä 10202 aihetta kirjoittanut 7207 jäsentä. Uusin jäsen: Wattanut
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Muut sarjakuva-aiheet
| | |-+  Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 9 10 11 12 13 [14] 15 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?  (Luettu 20232 kertaa)
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 016


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #195 : 31.01.2017, klo 17:50:03 »

Ihan anekdoottina:
[...]
 sanoi Nokian kirjaston poistaneen lähes kaikki kirjamme euron–parin hintaan. Kirjastolahjoitus oli siis päätynyt suoraan myyntiin....

No tuohonpa ei nyt oikein osaa sanoa muuta kuin, että voihan v*&&u.

Timo

tallennettu

hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 128



« Vastaus #196 : 31.01.2017, klo 20:51:31 »

Niin, no tässä tapauksessa tilaaja on itse lähettänyt meille mailia, johon olemme vastanneet ja sopineet paketin toimituksesta. Eli tämä tapaus tuskin oli mikään virhe, vaan hyvinkin tietoista toimintaa.

Joo, ei näin.
Jos haluaa oikein positiivisesti ajatella niin mahdollisesti siellä on käynyt niin että yksi henkilö on ollut kiinnostunut ja tilannut, mutta on sitten lähtenyt johonkin muualle ja toinen vastaanottaja taas on katsonut että mitäs nää on, laitetaan pois. Tuollaisia infokatkoksia valitettavasti tapahtuu varsinkin jos pätkätöissä ei ole jatkuvuutta...
tallennettu
Mambrinon kypäri
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 513


Muumiot olivat sympaattisia.


« Vastaus #197 : 31.01.2017, klo 21:54:47 »

No eihän tuollaisista törkeyksistä jupisemisessa jollain puolikuolleella foorumilla ole mitään hyötyä. Olisi pitänyt laittaa kohteliaan tiukkasävyistä kyselyä kyseiselle kirjastolle kirjallisena. Vastauksesta riippuen riippuen sitten voi pohtia kannattaako alkaa ihmetellä julkisesti.

Nimittäin julkisiin laitoksiin pesiytyneellä perseilyllä on tapana jatkua kunnes siitä tehdään julkinen kohu. Tai valitettavasti jatkuu melko usein kohusta huolimatta, mutta onpahan sitten edes jotain tullut tehtyä.

Pikkukuntien kulttuuri- ja kirjastopuolelle tuntuu jotenkin hämmentävän usein kertyvän kulttuurivälinpitämätöntä tai suorastaan -vihamielistä väkeä. (Tarkennuksena. En nyt sano että enemmistö tai edes merkittävä vähemmistö, mutta  useammin kuin luulisi. Tunsin kotipaikkakunnalla pari kirjastoihmistä, joilla oli melkoisia juttuja päättävissä asemissa olevista joiden aenne oli "hälläväliä, mä olen vain töissä täällä".)
« Viimeksi muokattu: 31.01.2017, klo 22:05:54 kirjoittanut Mambrinon kypäri » tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 574



« Vastaus #198 : 01.02.2017, klo 08:40:14 »

No tuohonpa ei nyt oikein osaa sanoa muuta kuin, että voihan v*&&u.

Timo

Timo onnistui pukemaan sanoiksi myös minun ajatukseni. Aivan käsittämätöntä toimintaa. Toivottavasti taustalla on hdc:n epäilemä tietokatkos tai sitten kyseessä on harvinaisen törkeää toimintaa. Eihän tuosta saa edes taloudellista hyötyä, joten motivaatiota on vaikea ymmärtää.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
J Lehto
Giffe*r Gaffer
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 638



« Vastaus #199 : 22.10.2017, klo 19:45:09 »

Ostin eilen Bokförlaget Semicin ja Egmontin julkaiseman albumin Uti vår hagen 2017. Olen tätä Uti vår hagenia aina välillä ihmetellyt Keravan City-marketin hyllyssä, joskus sen ottanut käteeni ja sitä silmäillyt ja sitten, oudon vastentahtoisuuden vallassa laittanut takaisin telineeseen. Nyt sitten viimein annoin periksi ja ostin itselleni, minkä lienee vuosialbumin.

Kovinkaan pitkälle ei minun tarvinnut teosta lehteillä tajutakseni että tämä on sarjakuvaa sellaisena kuin minusta sen luoja on tarkoittanut olevan: ensiluokkaisesti piirrettyä, sujuvasti kulkevaa perinteistä ja silti ajassa kiinni olevaa huumorisarjakuvaa.
Tarinoissa on juuri oikeantuntuinen sekoitus keveää satiiria ja ihastuttavaa absurdismia, ja hahmot tuntuvat luonnollisilta ja todellisilta. Ja se kerronta, sikäli kun minä mitään ymmärrän, sarjakuva on oma kielensä, jolla on omat perinteensä ja konventionsa jotka palvelevat omalla rytmisellä tavallaan kerrontaa. Ajan mittaan on syntynyt eräänlainen "best practices" joiden päälle voidaan rakentaa, ja mikäli osaamista riittää, niitä voidaan luovasti myös rikkoa ja soveltaa.

Kääntelen albumia ihmeissäni. Joku kai tätä Suomessakin ostaa, koska kaupassa sitä myydään. Nyt itsellänikin on sellainen. Ja harmittelen kaikkia niitä vuosia jolloin olen jättänyt sikseen tähän tutustumisen. Mitään tämän kaltaista ei Suomessa tehdä, vaikka toisin voisi olla. Tunnistan sarjakuvan hahmot ympärilläni, ne eivät kerro mistään marsilaisista vaan pohjoismaisista ihmisistä. Maisemat, ajatukset, eleet kaikki ovat hyvin tuttuja ja herkullisesti tavoitettuja. Ainoa joka pääsee lähelle on Mämmilä, ja sekin on mennyttä.

Ajatella että tuossa ihan länsinaapurissa joku osaa, ja ilmeisesti saattaa itsensä elättääkin todellisella sarjakuvalla, ei millään tuetulla terapiapuuhastelulla, rampautuneella sinnepäin vetämisellä tai vetelän yliampuvalla mukaparodioinnilla, höpötaiteilulla ja justiinsa-juu-yhteiskunnallisuudella. Mihin kaikkeen olen itsekin syyllistynyt. Taannoin taisin itsekin heitellä ivallisia kommentteja Kari Leppäsen avautumisille täällä Kvaakissa, yhtenä muiden joukossa. Pyydän anteeksi sitä.

Ajatus siirtyy suomalaisen sarjakuvan status quohon, johon ei liene muutosta odotettavissa. Vai onko? Voinko minä, jo kohta ikäihminen jotain asialle tehdä? Itse ehkä koetin joskus, omalla nololla, kömpelöllä tavallani, tavoitella jotain Uti vår hageniin rinnastettavaa mutta kun tuntui siltä että jengille upposi ennemminkin pierevä ilves ja irvistävä porsas... En halua lähteä sille linjalle, miettimään missä vikaa on, omassa päässä vai pääomassa, perinteissä, resursseissa sitä on vatvottu ilman tulosta ihan riittävästi muutenkin. Jäänpä vain funtsimaan. Että voisiko sitä sittenkin jotain tehdä ja olla. No jos ei muuta niin suosittelen lukemaan tätä tyylikästä, kuitenkin jollain lailla ei-rakettitieteellisen nöyrää, ihastuttavaa sarjakuvaa jota piirtää ruotsalainen Krister Peterson, mikäli ruotsintaidot riittävät. ja hei, on tässä sana suomeakin, puistokemistin suusta.





* utivor.jpg (310.94 kilotavua, 805x574 - tarkasteltu 84 kertaa.)
« Viimeksi muokattu: 22.10.2017, klo 22:24:37 kirjoittanut J Lehto » tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 703


« Vastaus #200 : 22.10.2017, klo 20:51:09 »

J Lehdon mainioissa mietteissä on paljon kertausta ja paljon tuttua.
Itse en jaa täysin kaikkia ajatuksia lähtien tästä:
Kovinkaan pitkälle ei minun tarvinnut teosta lehteillä tajutakseni että tämä on sarjakuvaa sellaisena kuin minusta sen luoja on tarkoittanut olevan: ensiluokkaisesti piirrettyä, sujuvasti kulkevaa perinteistä ja silti ajassa kiinni olevaa huumorisarjakuvaa.

ateisti tässä morjensta ja huumorisarjakuvia tehdään jo ihan riittävästi

ja siinä se ydin onkin.
Analyysinsa ovat monessa kohden osuvia, siitä millainen konsensus sarjakuvakentällä on ja millainen siitä rakentuu.
Bernandus Chartreslaisen ja Newtonin sanoja lainaten kääpiuöt näevät pidemmälle seisoessaan jättien harteilla.

Itse en syty huumorisarjakuvalle sen enempää kuin
... kun tuntui siltä että jengille upposi ennemminkin pierevä ilves ja irvistävä porsas...
no niinpä.

Mutta yritän yhä, hitaasti mutta hitaasti ajoittain tehdä sarjakuvaa jollaista itse haluaisin lukea.
En koska se on samanlaista kuin muu suomalainen sarhjakuva tai jolla on markkinasegmentti, kohderyhmä. Tai jonka taiteellinen päämäärä on sanoa jotain merkittävää vielä sadan vuoden päästäkin ihmisyyden tilasta ja sen ainutkertaisuudesta.

Ja kivasti sekä omassa varttuneemmassa ikäluokassani kuin nuorissa tekijöissä on niitä jotka tekevät sekä kaupallista että apurahallista itsemurhaa ja tekevät tasan omilla ehdoillaan sarjakuvaa jonka haluaisivat lukeakin.

Osalla se on mainittujen huumorisarjakuvien kaltaista ja niistä en juurikaan itse piittää mutta sieltä löytyy niitä' jotka tekevät omaa juttuaan.
Sellaista josta en odottanut pitäväni, joka jättikin minut miettimään asioita, hahmoja ja tarinaa.
Joskus piirros on parempi kuin tarina, joskus tarina paljon parempi kuin piirros.

Luonteeseeni ei aiheeton positiivisuus kuulu. Iso osa jää vain pienten piirien huviksi, koska kiinnostaa vain pieniä piirejä, mutta sama kuin musiikissakin: joku oikeasti ironiatta pitää kokeellisesta musiikista, toinen iskelmästä, kolmas jazzista, neljäs klassisesta, viides metallista.
kaikkien ei tarvitse pitää stadionrockista tai akustisista klubikeikoista vaikka molemmista voi pitää.

Aiempi kulttuurimme, perusskene on nyt kuitenkin edullisessa tilanteessa koska vesi on seisovaa ja reilusti marginaalissa.
Meillä on muutama sarjakuvatekijä jotka tunnistetaan rivikansalaisten parissa. Osa on jopa yhä elossaolevia.

Ja se on se ainoa voimavaramme. Vapaus tehdä.
Rahasta ei ole kyse. Sarjakuvien tekijä saa unelmoida kirjailijaliiton keskituloista, siitä ~2 500€ /vuosi. Ei per kuukausi vaan per vuosi.
Rakkaudesta lajiin tai ihan *****illakseen kaikille joista jonkinlaista sarjakuvaa ei kuulu tehdä, ei ainakaan Suomessa.

Harvasta tulee maailmantähteä tai kiintotähteä, suurin osa murtuu elontiellä ja tekee jotain ihan muuta.
Osa tekee omaa juttuaan nettiin, osa ulkomaisille lafkoille ja jos se on mitä he haluavat hienoa. Osasta varmasti pidän osa on sitä turhaa massaa kuten valtaosa kaikesta taiteesta muutenkin, se ei kosketa minuas ei herätä tunteita ei ajatuksia, ei vakuuta tai kyseenalaista.
Se vain on.

Mutta sitten tulee niitä ihan puskista. Kotimaisiakin Uti vår hageneita minulle.

Ja ehkä J Lehto nyt sydämistyy ja tekee jotain uutta suomalaiseen viitekehykseen tehtyä huumorisarjakuvaa josta sitten oudosti huomaan välittäväni hahmoista ja kohtalostaan.

kirjallisuus ja elokuva alkaa hitaasti murtaa sitä jakoa että kategoriat ovat huonoa draamaa, puskafarssipään komediaa ja sotaa.
Sarjakuva tekee samaa mutta h - i -t - a-  a-  a- - s- t- i.
Aikaa, yrityksiä, erehdyksiä ja ennen muuta tietämättömyyttä ettei jotain asiaa voi tehdä.

Itse olen varovaisen toiveikas. todennäköisesti ihan turhaan. se ihmissuhdehuttu omasta navasta ja huumorisarjakuva ovat yhä vallalla, mutta ehkä jonain päivänä.



tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 703


« Vastaus #201 : 22.10.2017, klo 22:10:30 »

kappas, parin kiroitusvihreen lisäksi edelliseen viestiin eksyi yksi asiavirhekin:
se kirjailijaliiton vuotuinen keskitulo josta sarjakuvantekijä näkee märkiä unia ei ole 2 500€ vuosi vaan ~2000€ /vuosi.


tallennettu
J Lehto
Giffe*r Gaffer
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 638



« Vastaus #202 : 23.10.2017, klo 10:31:06 »

Itse en jaa täysin kaikkia ajatuksia lähtien tästä:  ateisti tässä morjensta ja huumorisarjakuvia tehdään jo ihan riittävästi

ja siinä se ydin onkin.


Voisin jossain määrin laajentaa, tästä kohdasta lähtien. Kirjoitan kerrankin poleemisesti, särmää kun ei saa muuten kuin tieten tahtoen korostamalla asian yhtä puolta toisen kustannuksella. Katson sen oikeutetuksi koska, kun kyseessä on eräänlainen sydämen asia. Kun olen tähän maahan syyttömänä syntynyt ja jostain syystä tähän taidemuotoon jo penskaiässä palavasti rakastunut, ja sitä asianlaitaa useasti mielessäni kironnut.

Toinen oikeuttava tekijä saattaisi olla se, että vaikkakin sarjakuva ilmaisuna vääntyy mihin muotoon vain, on "traditionaalinen" huumorisarjakuva kuitenkin puun ydin ja runko, historiallisessa ja myös henkisessä olemuksessaan. Se toinen mainstream, päälinja, "Detective Comics", "jännäri", "toiminta", tai yleisemmin jossain määrin "realistisemmin" piirretty toimintadraama, se on itselleni vähemmän koskettava, vaikka ei mitenkään uppo-outo tai vieras. Olen kuitenkin sitä mieltä että koomisessa sarjakuvassa sarjakuvan omat, vain sille ominaiset ilmaisukunnat voivat puhjeta täyteen kukkaansa, ja kaikkein synkeinkin action-tavara samoin kuin kokeellisin underground aina sisältävät enemmän tai vähemmän tietoisia viittauksia tähän ydinmehuunsa, alkuperäänsä, hassuun funnyyn sarjikseen.

Kenties on jopa niin että kotimaassa "jännäri" on nykyään paremmissa kantimissa kuin koskaan ennen. Kvaakin kautta on tietooni tullut että parikin suomalaistekijää on saanut menemään kansainvälisillä markkinoilla tuotoksiaan, se on hienoa, mutta minun näkökulmastani ne ovat yksittäisiä panostuksia jotka vain sitten katoavat jonnekin globaaliin koneistoon. Sitten meillä on tietenkin Petri Hiltunen, jonka työn suurin arvostaja olen, jonka tiloissa olen kaljapullo kädessä seurannut kuinka hän tarmolla ja vakavalla asenteella tuo esiin sitä sarjakuvaa jolle hänen sydämensi sykkii - ja joka itseni jättää jokseenkin kylmäksi. Ja tietenkin kun tähän mennään niin seuraavaksi tulee mainita varmaankin Pauli Kallio, jonka taidenäkemys on jo huomattavasti enemmän itsessäni sympatiaa herättävää, käsittämätön työmyyrä hänkin, jonka aivoitukset elävöittävät suuren piirtäjäjoukon kädenjälkeä, ja joka kuitenkin on omassa ruis-hipster-idiosynkraattisuudessaan hieman liian etäinen voidakseen niveltyä samalla tavalla kollektiiviseen kokemukseen kuin mihin Mämmilä kykeni, tulla tunnistetuksi ja vastaanotetuksi muuallakin kuin "sarjakuvapiireissä".

Meiltä puuttuu se, joka Ruotsissa nähtävästi on, jonka perustat meillä joskus silti oli, luontevasti ja laaja-alaisesti ihmisiä puhutteleva huumorisarjakuvaperusta. Meillä on jäljellä jokseenkin väkinäinen muutaman päivälehtistripin varassa kiikkeröivä pikkupajateollisuus. Väitän että kaikella muulla sarjakuvalla on kohtalonyhteys tähän perus-huumori-kamaan, jos se voi hyvin, voi kaikki muukin kukoistaa ja menestyä. Siitä ei tule mitään että on alternativea jos ei ole nativea.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 464


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #203 : 23.10.2017, klo 19:17:09 »

Hauska lukea Lehdon fisofointeja. Pitkälle olen samaa mieltä. Krister Petersonin jälki näyttää hyvältä, ammattimaiselta. Mutta ei tuon näytteen perusteella vielä suvereenilta. Semmoiselta joka minua erityisesti puhuttelisi, niinpä juttujen pitäisi olla hyviä.
Suomessa tehdään nykyään yllättävän paljon sarjakuvia. Hyvä niin. Ja tulevastahan ei tiedä.
Lehto kirjoitti siitä, miten huumoripläjäykset ovat ydintä. Kyllä tuo tyyli tuo tavallan rajoitteitakin. Ja rajaa lukijoita. Olen jo vuosikymmeniä manannut sitä, miten sarjakuvan piirrostyyli ohjaa lukijoita joko tarttumaan siihen tai jättämään hyllyyn. Ulkoasu paaluttaa odotukset. Hyvässä ja pahassa. Vaikka kaikki tietävät että tarina on tärkeämpi. Kokemus on tietenkin opettanut, ja opettaa nopeasti että mitä voi odottaa. Niinpä lajityyppeihin ja piirrostyyleihin sopimattomat yleisön etsiskelijät ammutaan ensimmäisena alas.

Oikeastaan piti vain sanoa, että vasta Koivistoa haastatellessa minulle konkretisoitui se, miten tietoisesti hän Hannu Virtasen ja muun Käyttökuvan porukan kanssa alkoi tehdä Mämmilästä suomalaista laatusarjakuvaa. Sen jälkeen tuli onnenpotkuja sarjakuvan myynnissä, eikä nuori piirtäjä itsekään tajunnut miten vaativaan hommaan oli ryhtynyt. Eniten merkitsee se että Koivistolla oli kuitenkin talenttia ja apua niin että hän pystyi Mämmilän luomaan. Vaikka tästä on jauhettu, kuten Lehto viittasi. Niin se vain on. Sarjakuvan tekijöissä mestareita on harvassa ja laji lienee yksi vaativimmista. (Jostain pitäisi löytää sen verran aikaa että, että saisin leikattua video- ja audiohaastattelut nettiin.)

Tiesittekö muuten, että Matti on jo aika iso Japanissa? Se Finnish nightmares -Matti. 
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 703


« Vastaus #204 : 23.10.2017, klo 19:59:56 »

Itsellä ja J Lehdolla on juurikin tuo eroavuus.

Toki historiallisesti kanonisoidusta perspektiivistä lähtökohta ja puun ydin ja runko on huumorisarjakuva.
Jos katsoo sarjakuvan alkaneen vasta sanomalehtikaudella ja niistä koottujen strippien kasaamisesta.

Ongelma on sama kuin elokuvan kohdalla: Onko alkupiste Hevonen liikkeessä? Roundhayn puutarha? Työläiset lähdössä Lumieren tehtaalta? Vai Lumierejen Puutarhuri?

Onko silloin elokuva puutarhurin tavoin komediaa vai onko elokuvan primäärifokus eläimen liikkeen tallennus?

Samaa analogioaa jatkaen vanhin säilynyt romaani/kerronnallinen teos Gilgames tekisi supersankareista perusgenren kaikelle: kunhan taistellaan hirviöitä ja jumalia vastaan ja tulvii niin pitäydytään nativessa.

Itse luen monenlaista sarjakuvaa ja kirjallisuutta sekä katson elokuvia laajalla skaalalla. Eri lajityypit ovat rikkaus, asia jota en ole aina voinut kotimaisen sarjakuvakentän kohdalla vakavalla naamalla sanoa.
Se tarkoittaa että eri pelisäännöin toimivia sarjakuvia alkaa hiljaksiin olla.

Itseltä on aina uupunut yhteen totuuteen uskominen, minusta ei ole kulttuuria yli muiden (tämä vanha tuttu taide<>viihde paskanjauhanta) eikä yhtä oikeaa puoluetta saati uskontoa tai ismiä.
Osa toimii toisille eikä toisille.
Komedia, draama ja tragedia kerrotaan eri tavoin.

Se miksi, harvoista ismeistä pessimismiin luottavana, olen varovaisen tyytyväinen on se että vaikkemme historiaamme voi muuttaa sen enempää kuin maantiedettäkään se on nykyisin elävä malli.
JLehdon arvio että jännäri on paremmissa kantimissa kuin ennen pitää paikkansa, ei se vieläkään juhli.

Laatusarjakuvaa tehdään nyt useampaan pirstaloituneeseen makuun, fiktion yhteiskulttuurista romahdettua.

Itsestä se että tehdään niitä pierevä ilves sarjakuvia joita halveksun, mutta faninsa diggaavat on hyvä koska tehdään myös jotain mikä kiinnostaa itseäni.

käöyttäen toista taidemuotoa:
Vaikka tämä on yhä maa jossa soi vaan Mamba sekä Matti ja Teppo on sentään Mirel Wagneria, Apocalypticaa ja Mokomaa.
Ja vaikka sitten on nämä *******n Cheekit niin on myös Paleface josta en odottanut pitäväni.

Suomalaisella sarjakuvalla ei mene varsinaisesti hyvin, mutta paremmin.
Potilas kyllä kävelee jo ilman apua eikä vaadi lisähappea vaikka jotain jatkohoitoa vaatineekin.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 128



« Vastaus #205 : 23.10.2017, klo 21:37:52 »

Mietteitä luen kiinnostuneena mutta noin laajemmin en minäkään jaa näkemystä komiikan valtaisasta keskeisyydestä, tuntuu että se on lopulta enemmän vain mausteena niin amerikkalaisessa, frankofonisessa kuin japanilaisessakin sarjakuvassa...

Ennemmin nostaisin esiin tarinan. Mitä olen näitä sekalaisia lukenut niin Ruotsissa tunnutaan sarjakuvissa harrastettavan paljon innokkaammin laajamittaisempaa tarinointia jossa on dramaattisia kaaria, henkilöitä ynnä muuta sellaista, no, perinteistä.
Suomessa on monta tekijää jotka tuntuvat menevän piirros edellä, piirretään niin mahottoman hienosti (mitä se sitten kullekin tarkoittaa, leppästelyjä tai luonnossuttuja) mutta piirretään niin kovin usein graafisia muotoharjoitelmia jossa tarina on toissijainen tai olematon.

Tai sitten huumoristripit joista suositumpi pää tuntuu perustuvan enemmän absurdiuteen kuin henkilö- ja tilannekomediaan (Viivi & Wagner, Kamala Luonto, Fingerpori...)

Sitten on se Mämmilä. Ja genrefiktion puolella Hiltunen, ja joitain muita vaihtelevan tasoisia siellä täällä, muttei kai sitten tarpeeksi että niistä tulisi tuollaista ruotsalaistyyppistä traditiota...
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 016


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #206 : 24.10.2017, klo 01:19:43 »

Uti vår hagenista lienen joskus jossain ruotsalaista sarjakuvaa käsittelevässä ketjussa jotain kirjoittanut. Samaa olen itsekin peräänkuuluttanut. Meillekin piirtäjiä työllistävää sarjakuvalehtiteollisuutta! Mieluummin toki hyvässä kuin pahassa. Vaan ei. Ei meillä. Elokuvia tehdään. Sarjakuvia puuhastellaan. Strippejä kyllä paljon, muuta ei.

Timo
tallennettu

J Lehto
Giffe*r Gaffer
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 638



« Vastaus #207 : 24.10.2017, klo 12:17:27 »

Mietteitä luen kiinnostuneena mutta noin laajemmin en minäkään jaa näkemystä komiikan valtaisasta keskeisyydestä, tuntuu että se on lopulta enemmän vain mausteena niin amerikkalaisessa, frankofonisessa kuin japanilaisessakin sarjakuvassa...

No se olikin enemmän sivujuonne ja puolustus sille että tunnun huomiovan vain yhden genren olemattomuuden enkä näe että monen muun suhteen tapahtuu positiivista pöhinää.

Halusin heittää ilmoille ajatuksen että on olemassa eräänlainen "perinteinen", "yksinkertainen" sarjakuva jonka suuri yleisö voi vaivatta omaksua ja jonka ei tarvitse olla matalaotsaista mikamokaisuutta ja jonka voidessa huonosti, kituu myös kokoo muu kenttä.

Ennemmin nostaisin esiin tarinan. Mitä olen näitä sekalaisia lukenut niin Ruotsissa tunnutaan sarjakuvissa harrastettavan paljon innokkaammin laajamittaisempaa tarinointia jossa on dramaattisia kaaria, henkilöitä ynnä muuta sellaista, no, perinteistä.
Suomessa on monta tekijää jotka tuntuvat menevän piirros edellä, piirretään niin mahottoman hienosti (mitä se sitten kullekin tarkoittaa, leppästelyjä tai luonnossuttuja) mutta piirretään niin kovin usein graafisia muotoharjoitelmia jossa tarina on toissijainen tai olematon.

Nimenomaan noin. Ja meillä on myös valheellinen selkääntaputtelun kulttuuri jossa kaikki on yhtä hyvää ja on hienoa ja mahtavaa kunhan vaan osaa piirtää viivoja paperille ja niihin väleihin jotain, ja sanoa sitä sarjakuvaksi.

Tavallista, teeskentelemätöntä tarinaa halveksutaan, mitätöidään. On äänetön jäinen kriittisyys jonka mukaan sellainen kuuluu 1800-luvulle ja silinterihattuisten porvarien maailmaan. Kaiken pitää olla joko ironisen etäistä tai sitten ottaa edistyksellisesti kantaa johonkin milloin mihinkin asiaan.

Tämä tauti ei vaivaa yksinomaan sarjakuvaa vaan koko kotimaista mediaa. Sitten kun huomataan ettei näillä edistyksillisillä opeilla pärjätä, unohdetaan salamannopeasti koko kansankynttilöiden höynä kuin sitä ei olisi ollutkaan (ja totta puhuen ei ollutkaan) ja yritetään lopulta polkaista häthätää esiin jotain ulkomaalaisten lajityyppien halpakopiota,  kirjatukusta viidellä eurolla ostettujen aristotelisten käsikirjoitusoppaiden formuloihin ängettyinä ja ehkäpä jollain "rankoilla jutuilla" höystettyinä, tuloksena silkkaa skeidaa jota ei kehtaa erkkikään esitellä toislle erkeille.

Meillekin piirtäjiä työllistävää sarjakuvalehtiteollisuutta! Mieluummin toki hyvässä kuin pahassa.

Myös taloudelliset ja kustannukselliset tekijät rajoittavat. Uti vår hagen on smoolantilaisen kansankomedian pohjalta ponnistava tavaraa jolla Ruotsissa pitkä perinne. Meillä olisi hankala saada aikaan vastaavaa, vaikkapa lehtenä jonka elinkaari yltäisi kuolemanlaakson yli. Mutta ehkä jokin räväkämpi juttu voisi toimia. Katseeni kääntyy brittien Viziin..
tallennettu
E. Miranda
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 40



« Vastaus #208 : 24.10.2017, klo 12:23:45 »

Meillekin piirtäjiä työllistävää sarjakuvalehtiteollisuutta!
Pitäiskö pitää tän asian tiimoilta joku palaveri? Maassamme lienee muitakin toimettomia sarjakuvan tekoon kykeneviä tyyppejä kuin minä.

Vai luovutetaanko ja vain päristään partoihimme?
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 016


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #209 : 24.10.2017, klo 12:48:47 »

Uuden lehden lanseeraaminen on paha rasti. Monihan on näitä yrittänyt, mutta ei onnistunut. Edes Viivi ja Wagner - niin suosittuja kuin ovatkin - eivät omana lehtenään onnistuneet.
Ajatusleikkinä oon tuumannu, että jos esim Puupää-leffojen aikaan olis markkinoille tuotu Pekka Puupää -lehti, niin se olis voinu kestää pelkällä perinteikkyydellään näihin päiviin asti (kuten nuo ruotsalaiset lehdet). Siinä olis tietty pitänyt olla niitten sarjojen pidempiä kuin vain yhden sivun.

Timo
tallennettu

Sivuja: 1 ... 9 10 11 12 13 [14] 15 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: