Sarjakuva-aiheiset Pienet kysymykset vailla vastausta

[Petteri Oja]

Suomessa ei kai oikein julkaista sarjakuvalehtiä, joista jenkkityyppisiä tradeja voisi tehdä - siis sellaisia joista voisi lukea pitkää tarinaa, joka nyt vain on pätkitty kummallisiin 32-sivuisiin episodeihin. Aku ja sen näköispainokset ovat sinne päin.

Odotahan vain Borgtron-tradea. Ei tule vielä tänä vuonna mutta jossain vaiheessa kyllä...

[Timo Ronkainen]

Suomessa ei kai oikein julkaista sarjakuvalehtiä, joista jenkkityyppisiä tradeja voisi tehdä - siis sellaisia joista voisi lukea pitkää tarinaa, joka nyt vain on pätkitty kummallisiin 32-sivuisiin episodeihin. Aku ja sen näköispainokset ovat sinne päin.

Ehkä enemmänkin Roopen elämä ja teot, mutta kovakantisena se on kait enempi sitten joku premier edition.

Yleensä eri editiot eli versiot tarkoittaa vaan sitä että halutaan enemmän rahaa julkaisemalla samat sarjat yhä uudelleen. 

Noh, samat termit eivät toimi semmoisenaan Suomessa tai Euroopassa edes.
Ranskalaisella kielialueella oli pitkään perinteenä (ja osin vieläkin) julkaista sarjakuvia pitkinä jatksiksina muutaman sivun pätkinä sarjakuvalehdissä ja koota niistä sitten albumit. Se vastaisi ehkä eniten tuota trade paperbackiä noin idealtaan, vaan ei formaatiltaan. Myöhemmin franco-belgit ovat koonneet näistä albumeistakin koosteita ja ne ovat sitten niitä integraaleja.

Tradehan ei ole mikään koottu vuosikirja, vaan välistä on poistettu kannet, mainokset, editoriaalisivut yms.

Ja välillä nämä sekoittuvat vielä kaikenmaailman graphic noveleihin etc.

Timo

[Lönkka]

Tradehan ei ole mikään koottu vuosikirja, vaan välistä on poistettu kannet, mainokset, editoriaalisivut yms.

Ja välillä nämä sekoittuvat vielä kaikenmaailman graphic noveleihin etc.

Ja hiommaa ei helpota se että aika vapaamuotoisestihan ne tuolla rapakon takana käyttävät ristiin näitä termejä (trade ja gn).

Tuo GN termihän vesitettiin hetimiten mm Marvelin toimesta kun alkoivat nimittää graphic noveleiksi kaikenmaailman tusinasarjakuviensa kokoomia. Jotka siis olivat pikemminkin tradeja.

[Timo Ronkainen]

Tuo GN termihän vesitettiin hetimiten mm Marvelin toimesta kun alkoivat nimittää graphic noveleiksi kaikenmaailman tusinasarjakuviensa kokoomia. Jotka siis olivat pikemminkin tradeja.

Näinpä juurikin. Ja joskus gn nimityksen saivat ihan selkeät albumit, tai julkaisut, jotka meillä olis nimetty albumeiksi.

Timo

[Olli T]

Onko sarjakuvaranska yleisesti ottaen helppolukuista? Olen opiskellut pari vuotta ranskaa yläkouluikäisenä noin 15 vuotta sitten, eli muistan juuri ja juuri perusteet. Jos alkaisin sanakirjan kanssa tavaamaan esim. alkukielistä Asterixia, Moebiusta tai Tappajaa, tuleeko siitä mitään, vai mennäänkö paljon esim. puhekielisyyksiin ja arkikielen fraaseihin joita ei sanakirja välttämättä osaa kääntää?

[Jukka Laine]

Jos pohjaa on, niin alat vain lukemaan. Aluksi tuntuu hankalalta, mutta koko ajan opit lisää. Fraasit kääntyvät taas Google-kääntäjällä.

Asterix on vaikea, mutta kun ne on luettu ensin suomeksi, niin vertailua voi suorittaa. Valkenee paljon lisää.

Noita kaikkia mainittuja on tosin ilmestynyt englanniksikin.

Joku Punaparta on hankala. Paljon tekstiä, tarkoituksella vanhanaikaista kieltä ja Baba puhuu ihan pidginiä. En ole jaksanut ihan sanasta sanaan selvittää puhekuplien sisältöä.

Toinen ääripää on Yakari, joka on lastensarjakuvana ihmeen helppoa luettavaa. Majavien ja muiden eläinten nimet ovat hankala piirre tuossa. Toisaalla sanoin että Strumffit ovat helppoa. Kaikki vaikeat sanat ovat strumffia ja strumffaamista.

[Tertsi]

Suosittelen aloittamista Peyon sarjakuvista. Strumffien ohella Benoit Brisefer ja Johann et Pirlouit on helppolukuisia ja kaiken lisäksi hyvää sarjakuvaa.

Minusta tärkeää on ettei aloita liian vaikealla ja sen takia masennu.

Länkkärit on kanssa hyviä ranskanaloitussarjakuvia. Deribin Buddy Longway voi sopia aikuisempaan makuun humaanilla otteellaan. Isoja kuvia, ei kovin paljon tekstiä. Intiaaneja ja metsän eläimiä, muutama sinitakki.

Alun jälkeen voi sitten ottaa haasteita vaikka Asterixin ja vaikkapa Schuiten-Peeters tuotannon muodossa.

En ole törmännyt juurikaan slangi-ilmaisuihin tai selittämättömiin fraaseihin.
Kannattaa lukiessa maata sohvalla ja pitää sanakirjaa rinnan/vatsan päällä vasten sohvan selkänojaa, siitä sen saa näppärästi käyttöön.  

[Jukka Laine]

Eikä pidä yrittää haukata liian suurta palaa kerralla heti. Moniosainen eeppinen scifisarjakuva saattaa vaikuttaa kiinnostavalta, mutta lukeminen on alkuun niin hidasta että ehtii unohtaa mitä alussa on ollut.

[Divine]

Ralf Königin sarjakuvasaksa oli ainakin riittävän helppolukuista n. 15 vuotta sitten käydyllä 4 vuoden yläaste-lukiosaksalla. Etenkin kun vastaavia albumeita on tullut luettua ensin suomeksi. Sama pätenee muihinkin kieliin.

[Jukka Laine]

Saksassa on taas se juttu, että siellä ovat käännökset tupanneet olemaan yksinkertaistettuja alkuperäisestä. Minulla on joitakin saksalaisia Marvel-pokkareita ja niissä on puhekuplan kuin puhekuplan sanoma väännetty mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon.

Originaalisakuja en ole lukenut kuin Königiä ja sitten Fix und Foxia, jotka ovat aivan eri planeetalta. Königistä ei tajua kaikkea huumoria jos ei ole lukenut ensin paremmin ymmärtämällään kielellä.

Kettupoikien seikkailut on taas suunnattu lapsille, ja ne ovat simppeliä kieltä.

[hdc]

Jossain vaiheessa noita sarjakuvia lueskelin kielenopettelutarkoituksissa ja huomasin että Niilo Pielinen oli liiankin helppoa, ne jutut oli joskus lukenut suomeksi ja ne on ihan liian visuaalisia, tajuaa ilman tekstejäkin...Peyo joo, entäs Vili ja Bill? Yleensä on ainakin aluksi mukavampi lukea korkeintaan sivun juttuja jos kielen käyttö on vielä epävarmaa...

[Jukka Laine]

Vili ja Bill on tullut alkukielellä tutuksi, jonka varmaan joku on huomannut Roba-ketjustakin. Sekin on usein sellainen jota voi lukea ymmärtämättä kielestä mitään. Mutta ei aina.

Yksi paha tuli eteen. Oheisena.

[J Lehto]

Yksi paha tuli eteen. Oheisena.

Pascalin Mietteitä löytynee kirjastoista, ja alaviitteestä päätellen kyseinen vuodatus sisältyy jonnekin sen kansien välillä.

[Korro]

Mietinpä tässä vain kun sarjakuvatapaamisia on järjestty 'aktiivisesti' ainakin Helsingissä sekä Tampereella.Luultavasti on muuallakin järjestetty mutt en nyt muista missä.Kumminkin,olisiko mahdollista järjestää Riihimäellä? Sanoppa sinä Jukka Laine olisiko milloinkaan mahdollista? (Jos Jukka edes lukee tätä viestiä..)

[Curtvile]

Korro, eiköhän Jukka vastaa nyt kun vielä kysyt sarjakuva-asiaa sarjakuvapuolella...
Toimintaa on muuten Turussa ja Oulussakin ja tietty Lahdet Jyväskylät yms päälle,  oli aktiivisuudesta mitä mieltä hyvänsä.
Eiköhän hiirimäellekin moisen aikaansaisi.