Helmikuun aihe 2011: Kauhu kommentit

[Curtvile]

Aihe on kauhu. valmiit työt tänne

tänne kommentointi.

[matkamies]

No nyt lähti hyvä aihe! Tässä illan mittaan aloittelen aiheesta jo sarjakuvaakin. Ei mitään johtoajatusta ole, mutta ajattelin kerrankin olla lähtemättä huumoripuolelle ja koettaa saada aikaiseksi jotain oikeasti pelottavaa. Saa nähdä miten käy...

[Holle]

Curtvilen otsikkokuva on tyylikäs saate/esittely aiheeseen.

Matkamiehen työ on tyylipuhdas kauhusarja. Kuvitus varmaa, oikeaoppinen kerronta ,ei oikein keksi moittimista , paitsi ettei pelota. Paras pelko nousee arkisista uskottavista asioista. Yliluonnollinen ei kauhistuta mutta se on makuasia.
Joka tapauksessa Matkamies tekee tälläkin alueella selvää jälkeä.

Maisonterren kuva on tyylikäs pieni taideteos, yhdestä kuvasta huolimatta melkein käy sarjakuvasta.

Amin rosoinen ja "huolimaton" ote ei aina miellytä mutta sopii tähän hyvin. Jos ei nyt ihan kauhua niin dramatiikkaa sopivissa väreissä.

Tero Mäntylän työssä tarina on se vahvempi puoli joka kaipaisi hieman viimeistellympää jälkeä tuekseen.

Anton303: Epätasainen piirrosjälki vaikka näkee että edellytyksiä olisi paljon parempaan. Keskimmäinen sivu on asiallinen. Tarina ei paha mutta ufojututkaan ei kauhistuta.

[Tero Mäntylä]

Curtvile: Muuten tyylikäs saatekuva, mutta hirviödesignina olennon päässä on liikaa elementtejä.

Matkamies: Kun tämä oli pitkään nelisivuisena, niin jäi häiritsemään kun neljännellä sivulla on yllättäen niin paljon uutta tavaraa. Kun kaksi viimeistä sivua ilmestyivät, niin tästä tuli oikein mainio kauhunovelli. Kuitenkin neljäs sivu edelleen tuntuu vähän wall-of-text hyökkäykseltä ja itsenäisenä 6 sivun teoksena hahmoista on liikaakin tietoa. Vaikka poliisien avulla nerokkaasti kerrotaankin everstin taustoista, niin jonkun hahmoista olisi voinut nostaa paremmin esiin. Puhekuplat on aika ahtaita ja minua häiritsee näin laaja tavuviivan käyttö. Aloitus ja lopetukset ovat mahtavia. Kauhun "kovastoa" on käytetty taidokkaasti. Alussa on ehkä hieman tuntemattoman kauhua, mutta koska lukija ei samaistu mitenkään hahmoon eikä myöskään koe yliluonnollista itselleen mitenkään pelottavaksi, niin kauhua tästä ei synny.

maisonterre: Tyylikäs kuva ja mielenkiintoinen tulkinta aiheesta. Tässä voi tuntea empatiaa uhria kohtaan.

Ami: Tarinan lopusta on vaikeampi sanoa mitään, kun kaikki sanottava varmaan kuuluisi edelliseen aiheeseen. Visuaalisesti en osaa muuta sanoa, kuin jotenkin osaset eivät tunnu sopivan toisiinsa. Tyylillisesti luo kuitenkin vieraan ja myyttisen tunnun tarinaan.

Anton303: Sivu- ja kuvajako toimii hyvin. Uhrin tunteet voisi tuoda vielä paremmin esiin.

Holle: Visuaalisesti yhtenäinen. Olio tuntuu pelottavalta ja uhrin pelko tulee samaistuttavalla tavalla esiin.

[Curtvile]

Ja vähemmän arvovaltainen raati nauttii Yön lasten musiikista, se on kovin kovin kaunista...

Holle jaksaa yllättää. omalla tunnistettavalla tyylillä ja muotokielellä tehty kunnon kauhutarina. Katsojan on helppo samaistua pelkoon ja ahdinkoon viimeisessä ruudussa. Hollen kaava kääntää odotuksen lopussa tvistin tavoin toimii kuin häkä.

Anton303 usein arvosteluissa nostetaan esiin ikä tai kotimaisuus arvottavian tekijöinä, verrattuna tekijän ikään jne. ei tarvita nyt. Oma tyyli on vasta kehittymässä, mutta kuvakerronta on toimivaa ja pisteitä kauhun alkuperän hakemisesta scifimiljööstä. Bodyhorror oli laji jota en odottanut näkeväni ja toivottavasti palaat aiheeseen pidemmällä tarinalla. Sanaton kerronta ei ole helppoa.

Tero Mäntylä piirroksen lievä jäykkyys ja kasvojen naivistisuus jäävät tarinan jalkoihin. Ruutujaot ja kuvakulmat fiksusti valittu tukemaan sisältöä. Erinomainen sarjakuva.

Ami Kali tuo kauhistuttavin ja kaunein Dasa Mahavidyoista on myös lempein. Paljon Shaktia mutta ei mikään helposti avattava pala. Kaikista ehdokkaista ehdottomasti toiveikkain ja hellin.
Lohdullisin.
Siinä mielessä hiukan ristiriitaiset tunnot, vaikka täyttääkin kauhun ulkoiset määreet.

Sika harmittavaisesti Iltakävely on kesken ja siten mahdoton arvostella. Rento periodityyli vankasti hallussa ja tarina vetää sisäänsä vaikka onkin kesken.
harmi näissä sivuissa on haastajan vikaa.

Matkamies rouhean karheaa omaa selkeää jälkeä. Klassinen kertomus joka pitäytyy perusteissa ilman parodian ja postmodernismin häivää. Kuulostaa siltä että menee siitä missä aita on matalin, mutta on todellisuudessa harvinaisen vaikea työvoitto.

valinta toteutetaan puhtaan diktatorisessa hengessä ilman viekkaan ja ailahtelevan lumpun, Fortunan avustusta.
muiden eksyessä labyrinttiin jonka seinät hitaasti sulkeutuvat  kärkikolmikko vetää kaulaa.
Anton303 jää täpärästi vaanivan ihmissuden hampaisiin ja maistaa kuparin sijasta pronssin maun jäädessään kolmannelle sijalle nyt.
Kakkostilalla on hopealuoteja joten ihmissudesta selvitään mutta vaikka käsikirjoituksessaan onkin voimaa Tero Mäntylä kaatuu kultistien hyökyaallon alle.
Sillä heitä on monta....

Matkamies osoittaa että sitkeä puurtaminen ja perusasiat kantavat hedelmää. Pyrrhisen karvaanmakea voitto siirtyy hänelle.

Iso kiitos osallistuneille.

[matkamies]

Ohhoh!

No kiitosta vaan, ennenkaikkea kaikille muillekin osallistujille. Pistelen itsekin tässä lähitulevaisuudessa kommentteja, mutta koetan nyt ihan aluksi tempaista uuden aiheen niin päästään taas kaikki piirtämään.

Oli hyvä haaste ja poikkeuksellisen paljon osanottajia. Tämä on hyvää kehitystä.

[matkamies]

Noniin, aihe kerran jo saatiin aikaiseksi, niin keskitytäänpä kommentointiin sitten:

Ensinnäkin Curtvileltä hieno aloitus aiheeseen, kuvitus ohjaa hyvin tekijät oikeaan mielialaan...

Maisonterre: Itselleni joskus menneisyydessä avauduttiin siitä, että näihin haasteisiin pitäisi olla nimenomaan sarjakuvia eikä yksittäisiä kuvia. En silti usko että aiheesta on mitään virallista linjausta, eikä ainakaan itsellä ole mitään ongelmaa tällaistenkin töiden suhteen. Hyvin sopii aiheeseen, nimenomaan kauhuntunne välittyy kuvasta hyvin, voisi kuvitella hyvin kuvitukseksi johonkin eläinsatuun.

Tero Mäntylä: Kuten aiemminkin sanottu, töissäsi on hienoja oivaltavia tarinoita, tosiaan kaipaisivat ainoastaan viimeistellympää piirustusjälkeä. Tässäkin on erittäin hieno idea, ja loppukäänne on jollain tavoin yllättäväkin, se kauhu kun löytyykin jostain ihan muualta kuin olisi luullut.

Anton303: Mukavaa että joukossa on tällaista scifistisempääkin kauhua. Joskus omassa lapsuudessa tuollaiset kaappaus- ja ufojutut tuppaisvat oikeastikin pelottamaan. Vielä kun saa tuosta piirustusjäljestä hiottua särmiä pois niin erittäinkin toimivaa. Sanaton kerronta kuitenkin rullaa hyvin eteenpäin. En tiedä miksi, mutta jostakin syystä olisin toivonut tämän olevan pitempikin. Ei niin että varsinaisesti puuttuisi mitään, jotenkin vaan sallainen tunne... Ehkä se on sitten vain hyvä merkki.

Ami: Jotenkin mielenkiintoisella tavalla herkkä tarina. Tässäkin itse varsinainen kauhu on taka-alalla, lähinnä rivien välistä nautittavana. Se ei kuitenkaan ole huono asia, vaan oikeastaan tukee hyvin sitä itse "päätarinaa".

Holle: Aina takuuvarmaa jälkeä Hollelta. Varsinainen kauhu iskee tarinaan oikeastaan vasta viimeisessä ruudussa ja jättää lukijan todellakin miettimään että mitähän seuraavaksi tapahtuu. En tidedä kokiko kukaan muu samaa, mutta sängyssä makaavan lapsen kasvot tuovat minulle mieleen Edvard Munchin Huudon.

Vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille. kaikki työt olivat hyviä ja vastasivat hienosti aiheeseen, näkisipä samanlaista osallistumisintoa tulevissakin haasteissa.

[Anton303]

Kiitoksia kommenteista. Kaikki piirrokset ja sarjikset tässä haasteessa olivat kaikki tosi laadukkaita. Curtvilen kuva on synkkä ja inspiroiva. Onko työ tehty diginä vai käsin?
 Maisonterren kuvasta välittyy nimenomaan se pelko suoraan jänöjussin silmistä, ja öisiä värejä on käsitelty hyvin ja huolella.

Tero Mäntylän sarjakuvassa yhdistyy hienosti tiheä viiva ja muuten yksinkertaisempi piirrostyyli, ja tarina yllättää vielä lopussa.

Matkamiehen sarjakuva nyt hipoo jo täydellisyyttä, sillä tunnelma on täysin kohdallaan ja tarinankuljetus on oikeaoppista ja silleen.

Amin työn rosoinen piirrosjälki on kivan näköistä, etenkin väritettynä. Värit toimivat hyvin, kun et ole käyttänyt mitään liukuvärejä tai muuta sellaista.

Ja sitten vielä Hollen sivu on jo oikeasti pelottava, etenkin lapsi lopussa toimii hyvin. Harmaasävyt auttavat rajaamaan ja hahmottamaan kokonaiskuvaa.

[maisonterre]

>Maisonterre: Itselleni joskus menneisyydessä avauduttiin siitä, että näihin >haasteisiin pitäisi olla nimenomaan sarjakuvia eikä yksittäisiä kuvia.

Tuskinpa top-kolmonen olisi muuttunut, vaikka olisin tehnyt sarjakuvakseni kuvasarjan. Hienoa settiä kaikilla. Oma lähtökohtani tekstin ja kuvan yhdistämiseen oli se vivahde-ero pelon ja kauhun välillä, että oman tulkintani mukaan voit pelätä tuttujakin asioita, mutta tuntematon uhka herättää kauhua.