Olitko, E. Miranda, lukenut aiemmat osat?
Minäkin kaipasin perusteluita sille, miksi pyöveli, jota kaupungin kansa yllyttää työhönsä kiihkeän intomielisesti, kuitenkin on kansan parissa niin halveksittu henkilö.
Tuosta rankkuudesta vielä. Olen samaa mieltä Czaban äskeisen kommentin kanssa siinä, että sarjan monet tilanteet ovat kerrassaan mahdotonta epäonnea. Mutta en tulkitse sitä huumoriksi kuten hän, vaan ehkä vakavalla tarkoituksella kirjoitetuksi terapiaksi, kuten kirjoitinkin tuossa kolmososan arvostelussa. Silloin Jodo ei esitä väkivaltaa väkivaltaviihteenä, vaan haluaa hätkähdyttämisellä panna lukijan tuntemaan myötätuntoa uhreja kohtaan. (No, kyllä huumorikin voi olla terapeuttista.)
Jodohan opettaa
psykomagiaksi nimettyä tarotiin perustuvaa terapiaa. En ole hirveästi perehtynyt siihen, mutta sen tiedän, ettei se ole pelkkää sanahelinää. Siinä on mietittyjä symbolisia harjoituksia, joiden avulla koetetaan parantaa ihmisiä - ainakin YouTubesta löytyy siitä videoita.
Toisaalta tämäkin
täällä voi olla todenmukainen arvio El Topo -filmistä ja Jodorowskyn muista teoksista:
In Jodorowsky’s work, one is never certain whether it is genuine esoteric insights or merely another cheap sideshow one is being presented with.
(”Jodorowskyn teoksesta ei voi olla koskaan varma, esitetäänkö sen kanssa aitoja esoteerisia näkemyksiä vai pelkästään yksi halpa friikkishow.”)