Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sarjakuvan vajavainen historia (24.05.2017 klo 06:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
23.08.2017, klo 07:21:31

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
457249 viestiä 10153 aihetta kirjoittanut 7181 jäsentä. Uusin jäsen: Mikko_T
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Lännensarjat
| | |-+  Sinitakit
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sinitakit  (Luettu 6829 kertaa)
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 532



« : 20.10.2010, klo 21:04:53 »

Sinitakkeja on ilmestynyt ranskaksi kyllä tuo 50 kpl, mutta neljässä ekassa piirtäjänä oli Louis Salvérius.

Ja albumit 9 ja 10 olivat Salvériuksen vanhempia Spiroussa julkaistuja lyhäreitä. Viime viikolla ilmestyi Sinitakit # 54, joten kyllä Lambil taitaa saada 50 täyteen.

Salvérius kuoli kesken neljännen albumin (Outlaw) piirtämisen, ja Lambil piirsi sen viimeiset kuusi sivua, vaikkei sitä krediiteissä mainitakaan.

Sarja oli aluksi ihan gag-sarja, ja reilun 60 gagin jälkeen tehtiin muutama pidempi sarja, joista siis kasattiin kaksi albumillista. Edelleen nuo olivat enempi huumoria kuin seikkailua.

Albumissa 9 on muutama gag näytteeksi, mutta planssien numerointi alkaa jotain numerosta 60, joten onkohan ollut tarkoitus julkaista gageja koko albumi, ei ole ainakaan näkynyt. Chesterfield on noissa vielä suunnilleen pallon muotoinen paksukainen.

Sarja on edelleen yksi suosituimmista vanhoista Spirou-sarjoista. Miksiköhän Non Stopissa ei tätä julkaistu?
« Viimeksi muokattu: 20.10.2010, klo 21:15:54 kirjoittanut Jukka Laine » tallennettu

VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 248


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #1 : 20.10.2010, klo 21:30:19 »

Sarja on edelleen yksi suosituimmista vanhoista Spirou-sarjoista. Miksiköhän Non Stopissa ei tätä julkaistu?

Trumf-sarjassa tuli tuoreeltaan (1973) Salvérius - Cauvinin jakso Sinitakit: Ruutipartio pulassa eli Les Tuniques bleues: Un chariot dans l'Ouest (1972)  ja sitten paljon myöhemmin suomennettiin Lambilin ja Cauvinin 'Sinitakkeja ja pitsejä' eli Des Bleus et des dentelles (1983, Semic 1988).

Miksi ei NonStopissa ja miksi ei tuota tuon enempää? Noh, sarja on lopulta varsin persoonatonta kohellusta, hahmoihin ei oikein samaistu ja juonet ovat platkuja ainakin näissä kahdessa suomennetussa esimerkissä.
Verratkaa tyyliä vaikka Morrisin ja Goscinnyn albumiin '20. Ratsuväkirykmentti'...
« Viimeksi muokattu: 20.10.2010, klo 21:35:15 kirjoittanut VesaK » tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 532



« Vastaus #2 : 20.10.2010, klo 21:58:58 »

Olen samaa mieltä että ei sarja oikein skulaa. Mistäköhän kova ja pitkäaikainen suosio johtuu?

Trumf-sarjan osa oli albumi numero 1 eli eka pitkä tarina, ja se toinen numero 22. Noiden välistä omistin joskus puolen tusinaa ruotsinkielistä, eikä taso ollut tuon kummempi. Mutta eipä tuo enää ruotsiksikaan ole ilmestynyt aikoihin.

Tanskaksi näköjään on tullut monta, ja monen kustantajan toimesta. Viimeksi Tempossa:
http://comicwiki.dk/wiki/Bl%C3%A5frakkerne
« Viimeksi muokattu: 20.10.2010, klo 22:15:59 kirjoittanut Jukka Laine » tallennettu

Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 319


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #3 : 21.10.2010, klo 17:11:46 »

Eikös Cinebookitla englannissa ole kanssa tullut alppu tai pari?
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 532



« Vastaus #4 : 21.10.2010, klo 17:15:14 »

Kolme tai neljä on tullut, samoja joita on tullut ruotsiksi 80-luvun alussa.

CBR:llä BD:tä tuntevat ihmettelevät Cinebookin linjaa. Julkaisevat keskinkertaisuuksia.
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #5 : 21.10.2010, klo 18:56:06 »

Julkaisevat keskinkertaisuuksia.
No, onhan tuolla tullut myös Lucky Lukea, Valeriania, Ahmed Ahnetta, Thorgalia...
Pelaavat varman päälle, eivät julkaise liian fiiniä kamaa.

Mikä on CBR?
« Viimeksi muokattu: 21.10.2010, klo 18:59:39 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 532



« Vastaus #6 : 21.10.2010, klo 19:32:41 »


Mikä on CBR?

http://www.comicbookresources.com/
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 568


« Vastaus #7 : 29.12.2016, klo 17:11:41 »

Tämä lienee hetki nostaa ketjua sarjan palatessa:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,17707.msg473518.html#msg473518

tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 568


« Vastaus #8 : 29.12.2016, klo 21:30:40 »

Tuoreehko Sinitakit Nukketeatteri on melko hauska muistutus sarjasta jonka oli melkein ehtinyt unohtaa.
Edellisistä kahdesta albumista on pitkät tovit.

Sarjan lakoninen toteavuus pysyy yllä ja armeijan komentoketju on yhtä älytön kuin ennenkin.
Valokuvaaja William Sutton lähetetään hankkimaan moraalinnostatuskuvia keskellä Yhdysvaltain sisällissotaa.
Verinen ankea todellisuus ei tietenkään käy, sehän olisi kamalaa. Raaistavaakin ehkä.
Eikä kuvauskalusto vastaa suurnopeuksisia megapikselisiä kännykameroita/droneja.
Niinpä kersantti Chesterfield ja korpraali Blutch päätyvät "retusoimaan" sisällissodan uljaana.
Jahka naruista päästään.

Monesta(?)  varmaan kuivakka ja turhan sarkastinen, itse uskoisin kestävän useampia lukukertoja.
Piirrosjäljestään huolimatta ei ole kepeä kuin Lucky Luket ja tietystä "masimaisuudesta" (armeijasarjahan tämä lännensarjan ohella on) huolimatta vaatii harmaan aivosolun tai kaksi.
Meillä ei ole oikein selkeää valmista kohderyhmää Sinitakeille, eikä aiempien albumien harvuudesta johtuen sitä nostalgiapoppootakaan pilvin pimein.
Painoteknisesti tästä vikoja en löydä kun en ole luuppimiehiä tai edusta fonttielitistejä.

Ei lainkaan huono avaus kustantamolta.
tallennettu
Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 700


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #9 : 30.12.2016, klo 09:33:28 »

Monesta(?)  varmaan kuivakka ja turhan sarkastinen, itse uskoisin kestävän useampia lukukertoja.
Piirrosjäljestään huolimatta ei ole kepeä kuin Lucky Luket ja tietystä "masimaisuudesta" (armeijasarjahan tämä lännensarjan ohella on) huolimatta vaatii harmaan aivosolun tai kaksi.
Meillä ei ole oikein selkeää valmista kohderyhmää Sinitakeille, eikä aiempien albumien harvuudesta johtuen sitä nostalgiapoppootakaan pilvin pimein.

Tiivistät hyvin sen, että Sinitakkien huumori on ehkä vähän toteavampaa ja pisteliäämpää kuin Lucky Luken, mutta ehkä juuri siksi ihan yhtä koville kierroksille ei päästä. Goscinny on vaan Cauvinia parempi kärjistäjä. Mutta kuten Zoom Teufel -ketjussa totean, niin kyllä tämän pitäisi mennä Lucky Luken ja Sammy Dayn ystäville jotenkin.

Sotaa käsitteleväksi sarjaksi Sinitakit ei tietysti alkuaan lastensarjaksi luotuna pottunokkaperinteen edustajana ole erityisen verinen, mutta kyllähän sarjassa haavoittumisia on jatkuvasti, ja melko varmasti jossain lukemassani ruotsiksi tulleessa albumissa nähdään kyllä kaatuneitakin.

tallennettu
J Lehto
Giffe*r Gaffer
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 596



« Vastaus #10 : 03.01.2017, klo 14:58:16 »


Trumf-sarjan osa oli albumi numero 1 eli eka pitkä tarina, ja se toinen numero 22. Noiden välistä omistin joskus puolen tusinaa ruotsinkielistä, eikä taso ollut tuon kummempi.


Nyt suomeksi ilmestyvä numero on sarjan 39. osa.
Isompaa jatkuvuutta ei albumien välillä liene?

Ihan kiinnostava ja tervetullut suomennos.
Muistan lapsena kyllä pitäneeni Trumfissa ilmestyneestä
Sinitakeista, tiedä miten sitten tässä iässä. Sitä hääalbumia
en olekaan lukenut.
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 532



« Vastaus #11 : 03.01.2017, klo 17:27:53 »

Ei ole minkäänlaista jatkuvuutta, ainakaan niissä mitä olen lukenut. Eli ei ole väliä missä järjestyksessä niitä lukee.
tallennettu

Darzee
Valistunut arvailija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 700


Me likes prairie dogs!


« Vastaus #12 : 07.02.2017, klo 09:27:33 »

Ei ole minkäänlaista jatkuvuutta, ainakaan niissä mitä olen lukenut. Eli ei ole väliä missä järjestyksessä niitä lukee.

On niissä välillä viittauksia edellisten albumien tapahtumiin, mutta jokainen seikkailu on silti oma kokonaisuutensa, jossa pysyy hyvin kärryillä, vaikkei olisi sarjaa koskaan aiemmin lukenut. Eli ensimmäisestä käteen sattuneesta jutusta voi Sinitakkien kanssa aloittaa ihan Jukan mainitsemalla tavalla.

Juuri luin yhden ruotsiksi tulleen albumin ("Inga dumma dromedarer") ohimennen kirjastossa, ja siinä tulee taas hyvin esille tämä päähahmojen aika tulehtuneeksikin yltyvä jatkuva kinastelu. Blutch etsiytyy vähän sivummalle taistelun tiimellyksestä ja Chesterfield lähtee kiukusta puhisten etsimään tätä. Kun Chesterfield raahaa Blutchia takaisin taistelukentälle, uhkaa Blutch huutavansa tämän raiskaavan (sic) hänet, ellei Chesterfield päästä irti. Moinen syytös tietäisi Chesterfieldin joutumista teloituskomppanian eteen. Pöyristynyt Chesterfield kysyy, inhoaako Blutch häntä tosiaan noin paljon, ja Blutch toteaa, ettei koskaan anna anteeksi sitä, että joutui armeijaan Chesterfieldin vuoksi.

En ole tuota koskaan alkukielellä lukenut, mutta ruotsintaja käyttää ihan termiä "våldta".

tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 062



« Vastaus #13 : 27.02.2017, klo 20:12:04 »

Nukketeatterin arvostelu on näköjään etusivulla.


Kahdella päähenkilöllä on oikein kunnon pottunokat ranskalaisbelgialaisen sarjakuvan parhaiden perinteiden mukaisesti - muilla sitten selvästi pienemmät kolvit.
« Viimeksi muokattu: 01.03.2017, klo 21:15:25 kirjoittanut Lurker » tallennettu
Czaba
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 397


No mutta..


« Vastaus #14 : 01.03.2017, klo 21:43:25 »

Kiitos arvostelusta! Todella mielenkiintoinen ja informatiivinen juttu albumista. Avaa taustoja kummasti kun sai lukea noiden valokuvaajien taustoista joista en ainakaan minä pahemmin tiennyt, vaikka nimet olivatkin pintapuolisesti tuttuja.

Sinitakit on erittäin nostalginen sarja minulle, sillä se ensimmäinen Trumf -sarjassa julkaistu oli suuri suosikki lapsena silloin -70 luvun alkupuolella. Pitkään tuli toivottua jatkoa ja kummastutti kun ei niin tapahtunut.

Henk.koht. vaikutelma on että ihan hyvin tämä tuntuu (positiivisessa mielessä) vetävän vertoja monille ns. perinnebedesarjoille joita on vuosikymmenet julkaistu suomeksi.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: