JA, eikö Sarjakuvaseuran toiminnan kuvauksessa juuri painoteta KAIKEN sarjakuvan edistämistä? Mä muistelisin niin...
Näinhän ne närhen näreet ovat. Ja "fanipoikien" Tampere Kupliikin ottaa ohjelmaansa suomalaista vaihtoehtosarjista, jos tällainen yleistävä termi sallitaan.
Itse asiassa tää paskanpuhumisen kulttuuri tuntuu alkaneen aika samoihin aikoihin kun Mäkinen on alkanut Hesarissa kirjoittaa, Finlandia on toiminut hyvänä sytykkeenä.
En välttämättä pirunsarvia sovittelisi Mäkiselle. Mäkisellä on, toisin kuin valitettavan monella toimittajalla, ainakin jonkinlainen yritys ymmärtää mitä kentällä tapahtuu. Tiistain kolumnin kaltaisia hutilaukauksia tulee, mutta Mäkisen jutut ovat luokkaa parempia turhan usein nähtävät yleisluontoiset, alaa tuntemattomien toimittajien jutut, joissa kirjoitetaan että "sarjakuvalla menee nyt lujaa", tms. Sarjakuvaa ymmärtävien toimittajien joukko on pieni - Mäkinen ei ole näistä kokenein, mutta tarttuu ainakin sarjakuva-aiheisiin ennakkoluulottoman tuntuisesti.
Mä oon aina sanonut, että sarjakuvakentällä on ollut mukava tehdä töitä, koska apua on aina saanut monelta suunnalta, kun sitä on tarvinnut. Tämä on sellainen asia, mistä kentän pitäisi pitää kiinni - yhteisen tekemisen kautta suurin osa kentällä nyt olevista jutuista on kuitenkin syntynyt.
Olkoonkin hymistelyä kentän sisäpuolelta, mutta olen pitkälti samaa mieltä. Käsittääkseni muilla taiteenaloilla kentän sisäinen meininki on pitkälti raadollisempaa.
Tämä on tietysti yhden kolikon kääntöpuoli: kun sarjakuvaprojekteja - olivat sitten hankkeita, tapahtumia, näyttelyitä tai teoksia - tehdään almuilla, projektirahalla tai silkalla verellä ja hiellä, syntyy tätä me-henkeä. Jos rahaa olisi jaossa enemmän, olisiko samanlaista yhteisen tekemisen henkeä? No nyt kuitenkin on, ja tästä ei tingitä jos se minusta on kiinni.
Mitä yritän sanoa? Tuota noin... tulkaa Sarjisfestareille töihin? Saatte t-paidan, ruokaa ja kavereita!