Mistä saisi palautetta?

[JV]

Minun neuvoni Rettelölle olisi, että koittaa löytää esim. Kvaakista tai ulkomaisilta sarjakuvafoorumeilta tarinalleen piirtäjää, ja kun valmista sarjakuvaa on semmoiset 10-20 sivua, tarjoaa sitä pienille kustantamoille ja tuttaville luettavaksi. Sanoisin, että jenkkien isoilla kustantamoilla ei ole yhtään 22-vuotiasta tyyppiä, eikä siellä taida olla yhtään tyyppiä, joka ei puhu englantia äidinkielenään

Tätä en sano lannistaakseni, vaan rohkaisuna: ota realistisia tavoitteita! Kaikki sarjakuvakäsikirjoittajat ovat käyneet pitkän taipaleen pienillä kustantamoilla (tai elokuva/tv-puolella). Eli kehitä taitojasi rauhassa, ja sopivan yhteistyökumppanin kanssa asiat etenevät. Aloittelevalle käsikirjoittajalle on hyödyllistä nähdä prosessin kaikki vaiheet, ja valmista sarjakuvaa.

[pertti jarla]

Juu, nykyisinhän on ehkä helpompaa kuin koskaan saada sarjakuvansa jollain tavalla julkaistuksi. Mikään ei estä julkaisemasta samaa joskus uudelleen hienommassa formaatissa, ja kerran julkaistua ideaa on huomattavasti vaikeampi varastaa. Ei sikäli että vieläkään uskoisin ideavarkaus-skenarioihin.

[Rettelö]

Minun neuvoni Rettelölle olisi, että koittaa löytää esim. Kvaakista tai ulkomaisilta sarjakuvafoorumeilta tarinalleen piirtäjää, ja kun valmista sarjakuvaa on semmoiset 10-20 sivua, tarjoaa sitä pienille kustantamoille ja tuttaville luettavaksi

Joo, lyöttäytyminen kuvittajan kanssa on ollut suunnitelmissani. Suomessa ei kai ole monia, joilta luonnistuu supersankari-sarjakuvien vaatima ymmärrys anatomiasta sun muusta. Olen kyllä itsekin erinomainen piirtäjä, mutten hallitse sarjakuvatyyliä - tussausta ja sen sellaista.

Sanoisin, että jenkkien isoilla kustantamoilla ei ole yhtään 22-vuotiasta tyyppiä, eikä siellä taida olla yhtään tyyppiä, joka ei puhu englantia äidinkielenään

Totta. Eikä jenkeillä ole koskaan ollut mustaa presidenttiä.

Tätä en sano lannistaakseni, vaan rohkaisuna: ota realistisia tavoitteita!

Tavoitteiden realistisuus on suoraan verrannollinen työn laatuun. Jos työni sattuu olemaan Black Horsen mielestä laadukasta ja he kiinnostuvat, on oikea valinta lähettää kässärini heille. En menetä siinä mitään. Tiedän kyllä olevani yksi haaveilija miljoonan muun joukossa niin kauan kuin kustantajan peukku ei nouse pystyyn, ja kaltaisteni viestejä lukiessani ajattelen samoin kuin te minusta. Mutta en käsitä miksi pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että työni ei varmasti kelpaa vähän isommille kustantajille. Eihän sitä voi kokeilematta tietää.

[janne luokkanen]

Joo, lyöttäytyminen kuvittajan kanssa on ollut suunnitelmissani. Suomessa ei kai ole monia, joilta luonnistuu supersankari-sarjakuvien vaatima ymmärrys anatomiasta sun muusta.

Totta. Eikä suomalaisilla ole koskaan ollut naista presidenttinä.

[Veli Loponen]

Mutta en käsitä miksi pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että työni ei varmasti kelpaa vähän isommille kustantajille. Eihän sitä voi kokeilematta tietää.

Koska se on todennäköisin lopputulos. Yrittää toki kannattaa, eikä tässä ketjussakaan päinvastaista ole kirjoitettu. Ennemminkin on yritetty antaa neuvoja, miten mahdollisuuksia päästä läpi voisi parantaa.
Julkaisujen saaminen pienten kustantamojen (tai jopa omakustanteena) kautta, verkostoituminen ja yhteistyö piirtäjän kanssa ovat kaikki asioita, jotka parantavat mahdollisuuksia. Tosiasia kuitenkin on, että Yhdysvaltain sarjakuvamarkkinat ovat todella pienet ja kilpailu on kovaa. Tämän vuoksi parhaimmat mahdollisuudet saada töitä kustantajille on erilaisten festareiden yhteydessä olevat arviotilaisuudet. Eikä se mahdollisuus silloinkaan ole kovinkaan suuri.
Verkostoitumiseen kelpaa myös osallistuminen amerikkalaisiin sarjakuvafoorumeihin. Löytyy montakin sarjakuvafoorumia, joissa tekijät keskustelevat sarjoistaan ja niissä on paljon kaltaisiasi, jotka ovat vasta pyrkimässä alalle.

[hdc]

Eihän sitä voi kokeilematta tietää.

Kokeile pois, eipä siinä muuta häviä kuin postimaksut. Ja jos nyt käy niin että joku DH:lla oikeasti lukee niitä submissioita ja että poikkeuksellinen taitavuutesi tulee ilmi ensimmäiseltä sivulta sille lukijalle ynnä niille henkilöille jotka julkaisupäätöksiä tekevät niin onnittelut (en ole käsistä tai edes synopsista lukenut, joten en tiedä onko se nerouden multihuipennus vai ihan kiva).
Jos niin ei käy ja saat monistetun "kiitos mielenkiinnosta" kirjeen tai et edes sitä, kannattaa palata tässä ketjussa esitettyihin kommentteihin ja vinkkeihin.

[Doc Lomapäivä]

Löytyy montakin sarjakuvafoorumia, joissa tekijät keskustelevat sarjoistaan ja niissä on paljon kaltaisiasi, jotka ovat vasta pyrkimässä alalle.

Nyt kun tuli puheeksi, niin mitkä olisi parhaita foorumeita joilta voisi löytää aloittelevia piirtäjiä (USA tai UK), eikä pelkkiä unelmoivia faneja?

Jos niin ei käy ja saat monistetun "kiitos mielenkiinnosta" kirjeen tai et edes sitä, kannattaa palata tässä ketjussa esitettyihin kommentteihin ja vinkkeihin.

Ei-kirje on jo paljon. Jollain foorumilla eräs tenava valitti, että oli saanut ainoastaan kiitos ei-viestin Joe Quesadalta. Hitto, minä olisin kehystänyt sen!

[JJ Naas]

Nyt kun tuli puheeksi, niin mitkä olisi parhaita foorumeita joilta voisi löytää aloittelevia piirtäjiä (USA tai UK), eikä pelkkiä unelmoivia faneja?

Minä olen ainakin tutustunut joihinkin amerikkalaisiin ja kanadalaisiin piirtäjiin (jotka pukkaavat nykyään ulos albumeja ja ramppaavat San Diegossa) olemalla aikoinaan aktiivisena postaajana heidän silloisten nettisarjistensa foorumeilla. Joskus 10v sitten yksi tärkeä motiivini aloittaa oma nettisajis oli että voisi näyttää omille suosikkinettisarjakuva-artisteille että hei, minäkin piirrän, linkittäkää plz! Pitää siis olla netissä matskua näytillä.

Käytännön hyötynä siis julkaisseet tekijät (esim. Bryan O'malley) ovat luvanneet auttaa kustantajan löytämisessä jos joskus saan jotain valmiiksi. JP Ahonen pääsi julkaisemaan Flightiin koska diggaili Kazu Kibuishin nettisarjiksia ja oli niitä Kazun saitilla kommentoimassa. Natiivi oikolukija pitää tietysti olla, siitä pitänee maksaa rahaa, se ei kai mitään herkkua ole, vaikka yksi nettisarjakuvistani (386 -sivuinen) onkin käännetty ranskaksi erään vapaaehtoisen toimesta. Tässä on tosin kysymys pikemminkin indie -markkinoista ja Onipressin kaltaisista julkaisijoista, Marvel/DC maailma on varmasti jotain aivan muuta. Mutta yhtä kaikki, jos ei ole omaa matskua netissä luettavana niin kai se on aivan hillittömästi vaikeampaa.

 

[Veli Loponen]

Digital Webbingin sivulla oli ainakin yhteen aikaan. Toki moni niistä oli sellaisia, jotka teki juttuja DW:lle. Yhdessä vaiheessa pyörin yhdellä tussaussivustolla (se alkoi Yahoon ryhmänä, mutta siirtyi sitten tavalliseksi foorumiksi). Siellä oli sekä pitkään tehneitä tunnettujakin nimiä (esim. Bob McLeod), uusia ja aloittelevia tekijöitä sekä sellaisia, jotka yritti vasta saada ekaa hommaansa. Sivu oli siitä hyvä, että siellä kaikki harrastajista pitkän linjan ammattilaisiin antoivat hyvää palautetta ja välillä tehtiin juttuja yhdessä. Harmi vaan, että en muista foorumin nimeä. Inklings tai jotain tulee mieleen, mutta se saattoi olla ihan muu.
Sitten on tietty just noi nettisarjojen foorumit ja kustantajien foorumit, joissa pyörii kustantajien toimittajia ja tekijöitä.

[Rettelö]

Koska se on todennäköisin lopputulos.

Totta kai on. Mutta mistä lähtien se on estänyt ketään? Häviäminen on lotossa todennäköinen lopputulos, mutta monet lottoavat, ja jotkut voittavat. Ja toisin kuin lotossa, taiteessa ei onneksi tarvitse luottaa pelkkään sattumaan.

[Tero Mäntylä]

Uskoakseni tämä pätee myös sarjakuvien julkaisemiseksi saamiseen. Muiden medioiden markkinoinnissa ainakin tullut selväksi että melkein ainoa asia millä on merkitystä on ensimmäisellä lyhyellä kuvauksella ja parilla nätillä kuvalla. Vaikka taustalla olisi maailman paras käsikirjoitus ja jossain tarinan kätköissä olisi mitä oivaltavin koukku niin oikeasti ihan ensimmäisellä parilla rivillä on eniten vaikutusta kiinnostaako teos.

Ellei edellisen kappaleen pituinen kuvaus ole riittänyt myymään sarjakuvaa kustantajalle niin uskoisin että julkaisumahdollisuudet ovat jo tippuneet monta prosenttia.

Joidenkin kirjakustantamoiden sivuilla olen myös nähnyt ohjeen kirjoita miten tätä teosta markkinoitaisiin. Miksi se myisi.

Käsikirjoituksen roolin näkisin sitten enemmän todisteena että nämä lupaukset osaa myös toteuttaa.

Jos iso julkaisia hakee piirtäjää tai käsikirjoittajaa niin silloin varmasti auttaa se että on lähettänyt heille parikymmentä eri teosta niin että on jäänyt heidän mieliinsä mutta jos tuntematon tekijä haluaa jonkun tietyn sarjakuvansa julkaistavaksi isolle julkaisijalle niin teoksen on myytävä itsensä heti eikä sivulla viisi.

Myyntipuheen täytyy olla myös sellainen että sen voi pitää silloin kun saa sen 5 minuuttisen siellä sarjismessuilla jonkun julkaisijan kanssa.

Nämä ajatukset tulevat toki enemmän tietokone pelien julkaisijan saamisen puolelta jossa parilla täysin feikillä screenshotilla on paljon isompi vaikutus julkaisuksi tulemissen kuin loistavalla peli designilla ja yksi merkittävä uusi feature on paljon tärkeämpi kuin se että millaista huttua muu peli on.

Toinen tie on saada teos julkaistuksi jotain kautta jolloin se saa kokonaisuutena myydä itse itsensä lukijoille. Mutta silloin todennäköisesti joutuu tekemään myös markkinointia itse.

[hdc]

Nyt kun tuli puheeksi, niin mitkä olisi parhaita foorumeita joilta voisi löytää aloittelevia piirtäjiä (USA tai UK), eikä pelkkiä unelmoivia faneja?
Ei-kirje on jo paljon. Jollain foorumilla eräs tenava valitti, että oli saanut ainoastaan kiitos ei-viestin Joe Quesadalta. Hitto, minä olisin kehystänyt sen!

Joo, ja jos saa yksityiskohtaisempaa palautetta kuin sen monistetun kirjeen niin silloin on jo joulu

Nettifoorumeista joihin itse olen tutustunut, mainitsin jo Paizon joka on roolipelifirma mutta kuitenkin sen verran lähiala että kannattaa vilkaista, ja hienoa on että toisaalta kyseessä on ihan oikea firma josta useampi ehnkilö saa elantonsa mutta toisaalta ovat pysyneet hyvin läpinäkyvinä, niiden sivustolla keskustelevat kaikki firman CEO:sta lähtien...

Sequential Tartin artikkelipuolella tulee yhä tasaisesti juttua mutta keskustelupalsta on aika hiljainen nykyään...mutta siellä on vuosien varrella ollut paljon hyvää keskustelua ja artikkeleja. Enemmän indie-painotteinen mutta on siellä kaikkia osa-alueita käsitelty.

Gay League of American postilista on yhä aktiivinen vaikken olekaan siellä paljoa viime aikoina lukenut, kun en tällä hetkellä seuraa noita uudempia amerikkalaisia niin suurin osa keskustelusta menisi joka tapauksessa ohi (ja se listan mailivolyymi on aika iso). Mutta kuitenkin siellä löytyy väkeä vähän kaikilta aloilta, lukijoita, myyjiä, tekijöitä ja toimittajia indiestä DC-Marvel-tasolle.

Opettavaisia molemmat, ja kun nuo ovat määrittäneet kohderyhmänsä eri tavalla kuin jonkun tekijän tai kustantajan mukaan niin niiden kautta on saanut käsitystä amerikkalaisen sarjiskentän eri alueista...

[Rettelö]

Mistä muuten johtuu, että sarjakuvakäsikirjoittajan - ja samalla piirtäjän, tussaajan ja värittäjän - työnkuva on vakiintunut sellaiseksi, että uutta tarinaa pitää kokoajan pukata lehtimuodossa? Miksei sarjakuvaa voisi tehdä samalla mentaliteetillä kuin elokuvaa tai kirjaa?

Graphic novel-tyyppinen sarjakuva on tietysti ollut nousussa jostain 80-luvulta lähtien, mutta nekin ovat usein aluksi ilmestyneet lehtinä ja sitten nidottu/liimattu samojen kansien sisään.

Johtuuko sarjakuvan vakiintuminen lehti-formaattin pienestä yleisöstä ja epävarmasa menekistä? Onko kirja-formaatti liian suuri taloudelllinen riski?

[Jukka Koivusaari]

Moi kaikki! Oon uusi täällä.

Mulla on supersankari-sarjakuva tekeillä, ja olen tässä miettinyt, että ennen kuin alan tarjoamaan kässäriä kustantajille rapakon taakse, olis hyvä saada palautetta työstäni. Kysymys kuuluu: mistä saisi asiantuntevaa kritiikkiä ilman pelkoa siitä, että ideani varastetaan?

  Jos haluat palautetta nimenomaan kirjoittajana, mikä sua estää tekemästä lyhyitä näytekäsiksiä samalla tyylillä jostain toisesta aiheesta.
 Kyllä me senkin perusteella osataan täällä sanoa osaatko yleensä kirjoittaa sarjakuvaa.  Piirtäjänä mua ei käsikirjoituksessa niinkään kiinnosta mitä tarinassa tapahtuu, vaan tekniikka, jolla ne tapahtumat piitäjälle kerrotaan.

 

Johtuuko sarjakuvan vakiintuminen lehti-formaattin pienestä yleisöstä ja epävarmasa menekistä? Onko kirja-formaatti liian suuri taloudelllinen riski?

  Johtuu. On.
Nimenomaan tekijöille kaupallisen sarjakuvakirjan tekeminen ammattimaisesti kokopäivätyönä on hirvittävä taloudellinen riski. Tekijätiimi tekee velaksi töitä kuukausia , jopa vuosia. Rahaa tulee, jos tulee,  monasti vasta, kun kustantaja alkaa tilittää provikoita julkaisua seuraavan tilikauden lopussa .   

[Doc Lomapäivä]

Graphic novel-tyyppinen sarjakuva on tietysti ollut nousussa jostain 80-luvulta lähtien, mutta nekin ovat usein aluksi ilmestyneet lehtinä ja sitten nidottu/liimattu samojen kansien sisään.

Onhan se kannattavampaa, kun saa myytyä saman tarinan kolmeen kertaan. Ensin lehtenä, sitten tradena ja lopuksi vielä kovakantisena.

Aloittelevalle, ulkomaiselle tekijälle voi jopa olla järkevää tehdä suoraan omakustanteinen trade, ja myydä sitä sarjakuvamessuilla Jenkeissä. Sitä kautta teokselle voi saada paikallisen levittäjän, ja sittemmin päästä isommalle kustannustalolle töihin. Ja jos ei, teosta voi ainakin lähetellä näytteenä uusien ehdotusten ohessa.