Apropoo. Heitän huvikseni tämänkin* Sarjainfo-arvosteluni tänne, koska sitä oli vähäsen lyhennetty tilanpuutteen vuoksi.
Gerry Conway - Mike Ploog: Ihmissusi yössä
EGMONT 2010Värjyvä, mutta lyhyeksi jäänyt kauhubuumi suomalaisessa sarjakuvalehdistössä herätti 1970-luvun puolivälin tienoilla pahennusta peräti eduskunnassa asti. Kauden lehdistä muistetaan etenkin Shokki, joka sai komean uusintajulkaisunsa kovakantisena kirjana viime vuonna.
Toki muitakin alan lehtiä tuolloin julkaistiin. Yksi oli vuosina 1973-76 ilmestynyt Frankenstein ja Ihmissusi, jossa nämä kauhuviihteen perushahmot seikkailivat pitkissä jatkotarinoissa. Tämä 224-sivuinen uusintakooste sisältää myös suomeksi aiemmin julkaisemattomat Ihmissusi yössä (Werewolf by Night) -sarjan avausjaksot.
Shokki julkaisi lähinnä Warren-yhtiön tuottamia, EC-yhtiön tyyliin tehtyjä, lyhyen napakoita 6-8-sivuisia kauhunovelleja lopun yllätystvistillä. Marvelin 1960-luvulla lanseeraama tyyli oli pitkien, lähes eeppisiä tasoja saavuttavien, numerosta toiseen jatkuvien tarinoiden käyttö. Juuri tällainen on Ihmissusi yössä.
Marvelin käsikirjoittaja ja toimittaja Stan Leen hyvä oivallus oli yhdistää useita genrejä yhtiön repertuaarista. Supersankareihin liitettiin nuorisodraamaa, rikosdraamaa, melodraamaa, aineksia yhtiön romanssi-, kauhu- ja hirviölehdistä. Niin syntyivät X-men, Hämähäkkimies, Hulk ja muut 1960-luvun mainstreamsarjakuvan suurmenestyksistä.
Stan Leen valvovan toimitustyön alla syntyi myös tämä Gerry Conwayn Roy ja Jeannie Thomasin perusidean pohjalta käsikirjoittama Ihmissusi yössä. Siinä onkin paljon Leen luomista sarjoista tuttuja teemoja.
Päähenkilö Jack Russel on Hämähäkkimies/Peter Parkerin tapaan aikuistumisen kynnyksellä oleva epävarma nuori mies, jonka perhe-elämä on rikkonaista ja jolla varsin ikävä henkilökohtainen salaisuus. Myös Hulkista tutut perusasetelmat löytyvät sarjasta, ihmissudeksi muuntautunutta nuorukaista pidetään vaarallisena hirviönä ja ajetaan takaa, vaikka tämä haluaa vain olla rauhassa.
Leen tapaan tarinan rungoksi on rakennettu mahtipontisen draamallisia jännitteitä, sankariparkaa revitään kohtalon, vastuun ja syyllisyyden ristivedossa. Kaiken taustalla on kauhistuttava perhesalaisuus, kun siihen liitetään kuolevalle äidille vannottu lupaus, kieron isäpuolen juonittelut ja sisko, joka kuvittelee ihmissuden tappaneen Jackin ja siksi vihaa tätä, on vasta osa sopasta kasassa.
Sarjakuvan teksti tasapainoilee korkean draaman ja täyden korniuden välillä, kuin hurjimmissa Vincent Pricen leffoissa. "Jälleen kerran tunsin vereni vellovan punakuumeisena, lihasten kiristyvän niskassa ja rinnassa, huulten käpristyvän eläimelliseen ärjähdykseen".
Stan Leetä voinee pitää sarjakuvien Roger Cormanina, keski-iän ylittänyt, vanhahko mies, joka kuitenkin haistoi helposti mikä voisi nuoreen yleisöön vedota. Hyvän elokuvatuottajan tapaan hän löysi juuri oikeat tekijät oikeille paikoille. Ihmissuden tekijät ovatkin varmasti nähneet aikakauden (1972) eksploitaatio-elokuvia - mootoripyöräjengit, okkultismi ja muut niistä tutut aiheet ovat löytäneet sarjakuvan sivuille.
Mike Ploogin rehevä, voimakkaasti mustaan tukeutuva piirrostyyli luo sarjalle hyvän tunnelman. Ploogin tyyli kestää hyvin mustavalkoisenakin. Jos ei tietäisi, ei arvaisi, että nämä sarjat painettiin USA:ssa alkuaan värillisinä. Oppi-isän Will Eisnerin vaikutteet näkyvät kuvastossa selvästi synkeissä kaupunkinäkymissä, melankolisessa vesisateessa, aistillisissa naisissa ja rumissa konnissa.
Timo Ronkainen
-------
Se toinenhan oli uusimmat Pikot.
