Kirjoittaja Aihe: Takauman käyttäminen kerronnan apuvälineenä  (Luettu 4193 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

bats

  • Jäsen
  • Viestejä: 554
Vs: Takauman käyttäminen kerronnan apuvälineenä
« Vastaus #15 : 12.04.2010 klo 15:24:04 »
Mielestäni repliikkien määrä ei ole oleellinen tekijä tarinan keston kannalta. Pyrin käyttämään dialogia vain silloin kun se on mielestäni välttämätöntä ja palvelee tarinaa (esimerkiksi kertoo jotakin hahmosta jotakin oleellista). Omissa kuvitelmissani tarinassa on hyvin pitkiä dialogittomia osuuksia, joissa tarinaa kerrotaan pelkästään kuvin. Tietenkin tämä on puhtaasti tyylikysymys ja yhtä hyvin tarinaa voi lähestyä siten kuin sinä sen näet.

No, itse olen tällä hetkellä syvällä hyvinkin draama-henkisessä (Siis draama tyyliin draamasarja) käsiksessä. Tällaisissa käsiksissä dialogilla on hyvin suuri merkitys tarinan keston kannalta, ja se on hyvin tärkeää. Siksi lähestyin tätäkin tarinaa siltä kannalta. Mikä ei varmastikaan ole oikea lähestymistapa tämäntyyppiseen tarinaan.

"Kissojen taustoittamiseen sijaan olisin siis mieluumin poistamassa kissat kokonaan, kuin keksimään ehdoin tahdoin tarinaan kuulumattomia elementtejä."


Jos tunnet että et saa tehtyä kissoille toimivia elementtejä, niin hahmojen poistaminen voi olla hyvä idea. Toisaalta kuten Empuska sanoi (alemmassa viestissä) jos tämä on osa sarjaa niin kissat voivat olla aika taustoittamatta ja pienessä roolissa, vain sitomassa tarinan aiempiin ja seuraaviin. Tämä toimisi erityisesti jos on oletettavissa että lukija lukee ensin aiemman sarjakuvan ja kissat ovat hänelle tuttuja.
« Viimeksi muokattu: 12.04.2010 klo 16:39:24 kirjoittanut bats »
"He ovat yhdistelleet eri lajeja ja luoneet hengittävää, sosiaalista norsun paskaa, jonka geeneistä on hyötyä ihan käytännössä."

- Jari Tapani Peltonen

Emppu

  • Vieras
Vs: Takauman käyttäminen kerronnan apuvälineenä
« Vastaus #16 : 12.04.2010 klo 15:41:25 »
Ei se mun mielestä ole häiritsevää käyttää omia hahmojaan uudestaan ja uudestaan samassa maailmassa, jos ne sinne...uskottavasti sopivat. Mitä vähemmän alleviivataan, sen parempi. Kuitenkin toi loppu nosti enemmän kysymyksiä, jatkuuko ko. tarina, kissojen tai Salomon osalta, koska se tällä hetkellä vaikuttaisi jatkuvan. Se jää vähän uupumaan ollakseen sellainen avoin, kokonainen loppu, mutta en sitten tiedä, häiritseekö se sitten laisinkaan normaalilukijoita. Tietyllä tavalla se sitten toimisi noin avoimenakin loppuna, jos kissat ovat jostain aiemmasta tuttuja.

Riekko

  • SURFIN' BIRD
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 104
  • Right, remove the supports!
Vs: Takauman käyttäminen kerronnan apuvälineenä
« Vastaus #17 : 12.04.2010 klo 18:44:33 »
Kiitoksia jälleen hyvistä kommenteista!

Jos tunnet että et saa tehtyä kissoille toimivia elementtejä, niin hahmojen poistaminen voi olla hyvä idea. Toisaalta kuten Empuska sanoi (alemmassa viestissä) jos tämä on osa sarjaa niin kissat voivat olla aika taustoittamatta ja pienessä roolissa, vain sitomassa tarinan aiempiin ja seuraaviin. Tämä toimisi erityisesti jos on oletettavissa että lukija lukee ensin aiemman sarjakuvan ja kissat ovat hänelle tuttuja.
Kissat eivät tässä tarinassa ole aktiivisessa osassa oikeastaan lainkaan (hehän vain sattuvat väärään paikkaan väärällä hetkellä) ja siksi en mielelläni laventaisi heidän osuuttaan nykyisestä. Pitkän aikavälin ajatuksenani olisi kirjoittaa kaikkiaan kolme tarinaa eläinten maailmasta siten, että jokainen tarina kertoisi aina eri henkilöiden elämästä ja sitä kautta valaisi laajemmin eläinten maailmaa. Ralf ja Melvin olisivat kahdessa tarinassa enemmän sivuosassa ja yhdessä pääosassa. Muutoin heidän tehtävänsä olisi enemmänkin toimia siltana tarinoiden välillä.

Ei se mun mielestä ole häiritsevää käyttää omia hahmojaan uudestaan ja uudestaan samassa maailmassa, jos ne sinne...uskottavasti sopivat. Mitä vähemmän alleviivataan, sen parempi. Kuitenkin toi loppu nosti enemmän kysymyksiä, jatkuuko ko. tarina, kissojen tai Salomon osalta, koska se tällä hetkellä vaikuttaisi jatkuvan. Se jää vähän uupumaan ollakseen sellainen avoin, kokonainen loppu, mutta en sitten tiedä, häiritseekö se sitten laisinkaan normaalilukijoita. Tietyllä tavalla se sitten toimisi noin avoimenakin loppuna, jos kissat ovat jostain aiemmasta tuttuja.
Olet oikeassa, että loppu on hieman ongelmallinen. Ajatus sen takana on tosiaan nivoa tämän tarinan edelliseen tarinaan (joka ajallisesti sijoittuu tätä uudempaa tarinaa myöhäisempään aikaan).

P.S.
Koska kyseinen projekti ei koskaan valmistunut lopulliseksi sarjakuvaksi asti niin laitanpa linkin Ralfin ja Melvinin edelliseen tarinaan. Tuo on kirjoitettu viisi vuotta sitten (aika menee näemmä todella nopeasti) ja Luca Cannavó toimi siinä kuvittajana. Muutamia tarinan hahmoja voi bongata tästä galleriasta.
Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto