Ah, sitä taas silleen positiivisesti kateellisena ahmin tuon anttologian. Että kunpa jonakin päivänä itse osaisi sarjakuvata noin taitavasti. Toivokaamme, että tämä Kemi-albumin lähettämistraditio kilpailijoille jatkuu vastakin: on mukava perehtyä siihen, mitä kilpailun raati olisi arvostanut ja peräänkuuluttanut.
Omaksi suosikikseni nousi ilman muuta traktaattimuotoinen strippisarjan voittaja "Onnelan perhe": sellaista ainutlaatuisen mestarillista huumorittomuuden muuttamista huumoriksi en ole kohdannut missään muussa sarjakuvassa. Vähän väliä tulee kysyttyä itseltään, että hei, mille mä oikein nauran?
Strippisarjaksi sanomalehtiin asap!
Ruotsalainen junatarina taas osoitti sen, ettei piirrosjäljen tarvitse olla photorealististista, kunhan on käsikirjoitus ja tunnelmat kasassa. Kun lukija tietää, kuinka paljon pervopappoja Ruotsi kuhiseekaan, niin jännitys kasvaa hienovireisesti ruutu ruudulta.
Ja täytyy sanoa, että voittanut bilesarjakin oli aikamoinen revittely. Rumuuden estetiikan kun hallitsee, niin pärjää pitkälle. Ja vaikkei "tarina"sta välttämättä edes voida puhua, niin kyllä tämmöistä vanhaa tanssimuusikkoa nytkäytti sydämestä ruutu jos toinenkin: juuri noin ne keski-ikäiset juhlivat!
Yäk!