Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva politiikan välineenä?  (Luettu 38003 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 059
Sarjakuva politiikan välineenä?
« : 22.02.2010 klo 13:18:12 »
Jukka Rislakki on ottanut aiheeksi uusimman Näkkärin (Aku Ankka 1968) esipuheessaan mm. nyt jo unohtuneen chileläisen kirjan, Kuinka Aku Ankkaa luetaan (Dorfman - Mattelart). Olin jo unohtanut tuon opuksen, jossa ylitulkittiin varsinkin Roope-Sedän hahmoa kapitalismin ilosanoman levittäjänä kolmansiin maihin, ja miksei meille Suomeenkiin. Heh. Mutta amerikkalaisuuden sanomaa Aku Ankka on taatusti levittänyt, mitä sitten tuo amerikkalaisuus sisältääkin; parhaimmillaan myös suvaitsevaisuutta, hauskanpitoa ja elämästä nauttimista. Live it up, kid!

Politiikka käsitetään nykyään usein vaihtoehtoisuutena tai yleisestä poikkeavien käsitysten esittämistä. Konsensus kun on Suomessa sitä politiikkaa...

Sarasvatin hiekkaa, myös mainiona sarjakuva-albumina, on selvästi yritys tuoda esille Risto Isomäen ajatuksia siitä, mihin maailma voi olla menossa. Hätkähdyttävää on, että ennustukset ovat osin alkaneet toteutua, metaaniklatraatit ja Siperian suot sulavat! Mutta onko se politiikkaa? Ilmastonmuutos ei ehkä enää olekaan tieteen päätettävissä tosiasioita tutkimalla vaan politiikan polemiikkia itselle mieluisia mielipiteitä vahvistamalla, ovat nuo mielipiteet sitten mihin suuntaan tahansa.

Mämmilä on hutkinut sitä suomalaista kunnallispolitiikkaa jo vuosikymmenet. Se toimi hienosti, kun siinä oli mukana siitä muutakin elämää. Kuukausiliitteen Kaupunki (aik. Pääkaupunki, kokoelma-albumissa Tää pääkaupunki vai miten se nyt meni, ja onko se taas Pääkaupunki?) on jotenkin aika tylsä, kun se on sitä politiikan karikatyrisointia, melkein burleskia. Ei jaksa naurattaa. Fingerporissa on onneksi aina välillä poliittisia vetoja (Fingerporin Keskusta yöllä: "joskus pelkään omia ajatuksiani.")

Sarjakuva on myös eskapismin väline, ja siinä hyvä. Mutta on Tex Willerissäkin politiikkaa.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 293
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #1 : 22.02.2010 klo 13:36:11 »
Mutta on Tex Willerissäkin politiikkaa.

Ja Ken Parkerissa. Tarinassa Salaperäinen muukalainen kuvataan 1870-luvulla intiaaniasiamiehenä Washingtonin senaatissa toiminutta Seneca-intiaani Ely Donehogawaa (1828-95).
Politiikka Aku Ankassa -ketju jäi kahteen viestiin.
Kaikki on poliittista, lopulta.
Mutta sarjakuva politiikan välineenä? Propagoijana vai asiasta valistajana? Onhan näitäkin kyllä ollut.

Timo

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 059
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #2 : 22.02.2010 klo 13:41:06 »
Mutta sarjakuva politiikan välineenä? Propagoijana vai asiasta valistajana? Onhan näitäkin kyllä ollut.

Varmaankin pitää tehdä ero piilovaikuttamisen ja avoimen "propagandan" välillä. Ken Parker on kyllä ihan avoimesti poliittinen, mutta ei välttämättä ihan yksioikoisesti oikeisto-vasemmisto -akselilla. Vaikka on Ken vasemmalle kallellaan!

Entä sitten seksuaalipolitiikka, esimerkkinä vaikkapa Bechdelin Hautuukoti. Eihän se mikään poliittinen opus ole, mutta silti vaikuttamista.

bats

  • Jäsen
  • Viestejä: 554
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #3 : 22.02.2010 klo 13:42:30 »
Minua kiinnostaa supersankarien analysointi poliittisessa ja ideologisessa mielessä.

Lainaus käyttäjältä: Wikipedia
Marxist critics, such as Matthew Wolf-Meyer ("The World Ozymandias Made") and James Dittmer ("The Tyranny of the Serial") often point out that not only does the superhero arguably constitute a ruling class, but by simply defending the world as-is, they effectively keep it from changing, and thus lock it into status quo.

Alkuperäinen artikkeli.

Minusta supersankarit eivät muodosta hallitsevaa luokkaa, koska he eivät hallitse muita. Hehän ovat jopa typerän epäitsekkäitä, eivätkä ota valtaa itselleen. Olisi jännä nähdä sarjakuva jossa supersankarit ottaisivat vallan. ;D Tietysti tässä kuvaan astuvat superrikolliset, jotka yrittävät juuri tätä. Mutta hekään eivät muodosta hallitsevaa luokkaa, koska supersankarit estävät heidän aikeensa.

Toinen argumentti tuossa lainauksessa on se kiinnostavampi. Supersankarit puolustavat status quoa, tai oikeastaan kapitalistisen lännen status quoa. Mutta eikö supersankarien antama hyöty ole oikeastaan plus miinus nolla? He torjuvat superrikollisten aikeet, mutta eivät tee juuri muuta hyvää. Tietysti joku Batman pieksää rikollisiin herran pelkoa kadulla, mutta eikö se ole todella tehoton keino taistella rikollisuutta vastaan?

Batmanin hahmoon on usein liitetty jännä ajatus, että Batman houkuttelee Gothamiin superrikollisia, toisin sanoen hänestä on enemmän haittaa kaupungille kuin hyötyä. (Tai näin minä päättelen.)
"He ovat yhdistelleet eri lajeja ja luoneet hengittävää, sosiaalista norsun paskaa, jonka geeneistä on hyötyä ihan käytännössä."

- Jari Tapani Peltonen

J.Salo

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 909
  • ..ja valmis!
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #4 : 22.02.2010 klo 14:54:08 »
Minua kiinnostaa supersankarien analysointi poliittisessa ja ideologisessa mielessä.

Alkuperäinen artikkeli.

Minusta supersankarit eivät muodosta hallitsevaa luokkaa, koska he eivät hallitse muita. Hehän ovat jopa typerän epäitsekkäitä, eivätkä ota valtaa itselleen. Olisi jännä nähdä sarjakuva jossa supersankarit ottaisivat vallan. ;D

Heikki, saitko luettua niitä sarjakuvia mitä Rami ja minä ehdotimme ? Lisää siihen listaan Toveri Teräsmies: Punatähden poika (Superman: The Red Son, Egmont julkaisi tämän pari vuotta sitten) ja Warren Ellisin ja Mark Millarin The Authority (jossa heikosti naamioitu JLA päättää tehdä sen, mikä on oikein riippumatta siitä, mitä mieltä "normaalit" asiasta ovat).

Supersankarit puolustavat status quoa, tai oikeastaan kapitalistisen lännen status quoa. Mutta eikö supersankarien antama hyöty ole oikeastaan plus miinus nolla? He torjuvat superrikollisten aikeet, mutta eivät tee juuri muuta hyvää. Tietysti joku Batman pieksää rikollisiin herran pelkoa kadulla, mutta eikö se ole todella tehoton keino taistella rikollisuutta vastaan?
Lisätään tähän vielä, että miltä sinusta tuntuisi, jos Batman (joka lentelee pitkin kaupunkia modatulla hävittäjällä ja ajelee formula-autolla) hengaisi ilman mitään vastuuta kotikaupungissa, hakaten tyyppejä sillä perusteella, että nämä muka tekivät jotain pahaa (mutta todistajia ei ole)? Naamiomiestä kun ei voi oikein oikeussaliin pyytää todistajaksi.

Suomen (ja Yhdysvaltain) lakikirjassa sanotaan aika selvästi, että oikeuden jako on poliisin yksinoikeus. Tämä ei kuitenkaan oikein välity supersankarisarjakuvista, ja siihen viittaavat jutut nähdään aina pahoina. Esimerkkinä Marvelin Sisällissota, jossa vastuuta painottaneesta osapuolesta piti tehdä täydellinen natsi; lentävä tyttö pistetään armeijaan ja opetetaan tark'ampujaksi, vaikka hän halusi vain lentää luvan kanssa.

Laajemmin voidaan todeta, että jos supersankarisarjakuvassa on organisaatio - oli se sitten yritys, valtion laitos tai yhdistys, se on aina paha, tai vähintäänkin korruptoitunut tai tehoton. Moraaliltaan puhdas sankari ei voi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä; poikkeuksena DC:n S.T.A.R.Labs ja firmat, jotka sankari omistaa itse suoraan (ja siltikin; yritys pyrkii jatkuvasti pois sankarin hallinnasta ja/tai tekemään tuhmia juttuja; Stark on häädetty toistuvasti Stark Industriesista, SHIELDille kävi samoin, WayneTechille Dark Knightissa jne.).

Tältä kannalta supersankarisarjakuvat ovat aina erittäin oikeistolaisia jopa amerikkalaisesta näkökulmasta; auktoriteetti on ongelma, pieni ihminen vastaan suuret salaliitot. Heikompi ihminen olisi siirtynyt jo survival-leirille erämaahan, mutta siksi he ovat supersankareita; he välittävät. Jos sankarilla on oma firma, hän kehittää sen kautta kaupunkiaan, koska kaupunginhallitus ei siihen pysty (Batman). Vasemmistolaisia, tai yhteisöä korostavia sarjakuvia ei Amerikasta paljoa löydy. Paitsi kenties Ryhmä-X, ja sekin on "he vastaan me".

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #5 : 22.02.2010 klo 15:01:06 »
Ensimmäisenä tulee mieleen Quinon "Mafalda", joka kuvastelee melko suoraan aikakautensa poliittista ilmapiiriä ja kylmää sotaa.

Charles M. Schulz jätti "Tenavissa" kärkevimmät poliittiset kannanotot väliin, mutta otti osaa kansalaisoikeuskeskusteluun tuomalla 1960-luvulla sarjakuvaansa mustan Samin (jonka isä palveli Vietnamissa). Jostakin muistelisin lukeneeni, että osa syvän etelän lehdistä olisi uhannut Tenavia boikotilla, mutta piirtäjä ei taipunut.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

bats

  • Jäsen
  • Viestejä: 554
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #6 : 22.02.2010 klo 16:42:34 »
Juho: Ostin All-Star Supermanin ekan albumin. Kirjoitin siitä vähän tuonne Luettua-ketjuun. En ole viime aikoina muuta supersankarisarjakuvaa ehtinyt lukemaan, paitsi The Crown. (Tavallaan supersankari.) Tuota Authorityä olen selannut. Red Sonkin kiinnostaisi, varsinkin eräs setti jossa on sarjakuva ja action figuureja hahmoista (tosin maksoi about 90 e.)

Oikeistolaisuus ja äärimmäinen individualismi tosiaan jylläävät supersankareiden maailmassa. Vaikka supersankarit usein toimivatkin ryhmissä, niin kaikki ovat kuitenkin erityisyksilöitä.

Hassua, että vaikka supersankarit muka puolustavat järjestelmää, he ovat silti niin järjestelmän vastaisia. Tämä yhteiskunnan puolustaminenkin on minusta aika teennäistä. Jos ajattelee että mitä supersankarit voisivat tehdä todellisessa maailmassa, niin eivät juuri mitään. Täällä ei ole superrikollisia, joita vangita. Rikollisuuden torjumiseen ei supersankareita tarvita, poliisi hoitaa sen homman. (Paremmin tai huonommin, Suomessa ainakin paremmin kuin USA:ssa.)

Toisaalta, eikös supersankarius ideana lähde siitä, että minä taistelen, minä teen sen mihin mätä systeemi ei pysty. Supersankarit ovat oikeastaan täydellinen osoitus siitä, että se ei toimi. Yksi ihminen ei pysty paljoonkaan, edes supervoimiensa kanssa. Asioiden muuttamiseen tarvitaan yhteisöä.

Jos mennään vielä pidemmälle, niin onko supersankari sen kummempi kuin joku kouluammuskelija? Kouluammuskelija käyttää äärimmäistä väkivaltaa tuliasein, supersankari yleensä paljain käsin, ellei ole joku Punisher. Eikös Matti Saari käyttänyt naamiota? :D

Miten supersankarit voisivatkaan muuttaa maailmaa? Heidän supervoimansa ovat nimenomaan väkivallan voimaa. Ja väkivaltaa riittää tässä maailmassa ilman heitäkin. Jos maailman ongelmat voisi ratkoa väkivallalla, niin eläisimme jo utopiassa. Yritystä ei ainakaan puutu.

Miksiköhän minä edes luen näin ajatusmaailmaltaan kieroutunutta sarjakuvaa? ;D
"He ovat yhdistelleet eri lajeja ja luoneet hengittävää, sosiaalista norsun paskaa, jonka geeneistä on hyötyä ihan käytännössä."

- Jari Tapani Peltonen

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #7 : 22.02.2010 klo 16:46:46 »
Walt Kelly otti aikoinaan hienossa Pogossaan todella kovasti kantaa jenkkilän absurdeihin McCarhyläisiin kommunistivainoihin.

Vaatinut varmaan aikamoista selkärankaa lähteä tekemään moista silloisessa noitavainojen ilmapiirissä.

Nanna

  • satunnainen silminnäkijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 280
  • Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #8 : 22.02.2010 klo 19:35:39 »
Perinteiset pilakuvat ovat tietysti lähtökohtaisesti poliittisia, mutta itse nostan hattua silloin kun sarjakuvapiirtäjät onnistuvat livauttamaan strippimuotoisiin mainstream-sarjakuviinsa poliittisia kannanottoja... Sarjakuvalla voinee vaikuttaa parhaiten silloin kun sitä ei piirretä lähtökohtaisesti jonkin poliittisen sanoman takia. Jos sarjakuvan koko konsepti pyörii tietyn ideologian ympärilä, se kenties itsessään jo rajaa lukijoita. Hienovaraisuus on plussaa.

Hah, jostain tuli mieleen tämä aivan mahtava vanha klassikko, jossa hienovaraisuutta ei kyllä ole pätkääkään: D&D Kills with the Help of Satan! Vaikka tämä sarjis kuuluukin enemmän kategoriaan "pyhä pärskäys", siinä on selvästi ollut taustalla idea, että nuoria on mielekästä lähestyä sarjakuvien kautta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 059
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #9 : 23.02.2010 klo 09:35:23 »
Perinteiset pilakuvat ovat tietysti lähtökohtaisesti poliittisia, mutta itse nostan hattua silloin kun sarjakuvapiirtäjät onnistuvat livauttamaan strippimuotoisiin mainstream-sarjakuviinsa poliittisia kannanottoja...

Kuten Hesarin eilisessä Masissa. Masi ja Predatorit...

Onko tämä jo melkein, hyvänen aika sentään, sodanvastaisuutta? Pasifismia. Muutenkin aivan loistavaa ironiaa, että predatorit saavat rinnalleen peltojen yllä rauhaisasti lepattelevat linnut. Uutiset Afganistanista kertovat taas, että bussilasteittain siviilejä on pommitettu, asiaa pahoitellaan... Hyvä, Masi! Nyt osui ja upposi. Sarja on muutenkin ollut selvästi paremmassa vedossa kuin pitkään aikaan.

Mooch

  • Vieras
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #10 : 23.02.2010 klo 10:25:22 »
Lainaus
Perinteiset pilakuvat ovat tietysti lähtökohtaisesti poliittisia
Sanoisin että perinteiset poliittiset pilakuvat ovat lähtökohtaisesti poliittisia. Karin (ja matkijoiden) asema on ollut Suomessa niin vahva, että poliittinen pilapiirros on on mielletty pilapiirroksen perusikoniksi, vaikka se on enemmänkin alalaji.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 293
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #11 : 23.02.2010 klo 10:42:19 »
Varmaankin pitää tehdä ero piilovaikuttamisen ja avoimen "propagandan" välillä.

Sarjakuvien puolelta löytyy monia ihan selvästi poliittisia pamflettejakin. Meksikolaiselta Riusilta (Eduardo del Río) on julkaistu suomeksi tietääkseni vain yksi kirja Marx aloittelijoille (Tammi), vaikka yhä aktiivinen pila- ja sarjakuvapiirtäjä on tehnyt kymmenittäin erilaisia poliittisia pamfletinomaisia sarjakuvakirjoja.
Kulkukatista tarttui joku aika sitten eurolla mukaan selkeästi poliittinen ja vasemmistolainen Angolan vapaustaisttelua käsittelevä Vägen till gerillan : en serie om befrielsekampen i Angola.  Ordfront, 1972. En ole vielä ehtinyt kyllä lukemaan.
Mainittu vasemmistolainen ruotsalaiskustantamo Ordfront julkaisi vuonna 1970 sarjakuvamuotoa hyväksikäyttävän Historieboken -kirjan (tekijöinä Annika Elmqvist, Gittan Jönsson, AnnMarie Langemar ja Paul Rydberg), jossa maailmanhistoriaa tarkastellaan marxilais-vasemmistolaisesta näkökulmasta. Uusin painos kirjasta on vuodelta 2009!
Niin, edit, ja Ordfront julkaisee myös Galago -sarjakuvalehteä.

Timo
« Viimeksi muokattu: 23.02.2010 klo 11:53:04 kirjoittanut Timo Ronkainen »

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #12 : 23.02.2010 klo 15:11:56 »
Helsinki olisi huomattavasti kurjempi kaupunki ilman Kulkukattia, itse ostin sieltä eurolla Hunt Emersonin ja Pat Millsin aika riehakkaan You Are Maggie Thatcher - kirjan. Umpipoliittinen ja vihainen teos josta en ollut ikinä kuullutkaan (jos jollakulla on sellainen tunne että välttämättä tarvitsee tämän kirjastonsa kaunistukseksi niin saa itselleen ). Tämän kun luki niin muisti että ennenvanhaan ei asiat välttämättä ollut paremmin, Maggien Englanti 80-luvulla oli niin sairas paikka ettei voi kuin nauraa. Toi 2000AD - porukka teki aika paljon muitakin enemmän tai vähemmän avoimesti poliittisia viihdesarjakuvia. Suomenkin poliisit olisivat kuin Judge Dredd jos kokoomuslaiset saisivat päättää.

En ole varma kuinka poliittinen toi Isusin Marcosin piippu on, hieno albumi kumminkin. Tekijä symppaa selvästi zapatisteja mutta pidän kovasti siitä miten kriittisesti se kuvaa hurmoshenkisiä vasemmistohippejä, nämä ultra brat on aivan pihalla kaikesta.

Doonesbury on niin umpipoliittinen että se ei aukea ollenkaan jos ei seuraa tarkkaan USAn sisäpolitiikkaa (ja kuka hullu sellaista haluaisi tehdä). Irakin sodan aikaan luin sitä päivittäin kun niitten väyrystelyistä tuli koko maailman päänsärky, aika helvetin skarppi sarjakuva.

Morrisonin Animal Manin eka kirja on tuossa hyllyssä, pitäisi varmaan hankkia ne muutkin, edelleen ja varsinkin juuri nyt ajankohtainen sarjakuva.
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #13 : 24.02.2010 klo 13:19:36 »
Monet sarjakuvareportaasit ovat poliittisesti värittyneitä, tai onkohan "poliittisesti" liian vahva sana... Joe Sacco kertoi juuri Angoulêmessa, että yksi tärkeimpiä syitä, miksi hän tekee sarjakuvia juuri Palestiinasta on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja tietoisuuteen Yhdysvalloissa. USAssa on Saccon mukaan vallalla yksipuolinen käsitys palestiinalaisista terroristeina, niin hän itsekin ajatteli ennenkuin alkoi ottaa asioista selvää. Kansanmurha on kuitenkin kansanmurha ja humanitaarinen rikos ihmisoikeussopimuksen vastainen teko myös Israelissa/Palestiinassa. Footprints of Gaza kertoo yhden tällaisen unohdetun tapauksen Suezin kriisin ajalta.

Ted Rallin Agfanistan (vai onko se Irak?) -kirja on kuulemma myöskin hyvä.   
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 293
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva politiikan välineenä?
« Vastaus #14 : 24.02.2010 klo 13:35:33 »
Ai niin, piti mainitsemani myös Liken julkaisema Koukussa sotaan, USA:n militarismista.

Timo