Omalla kohdalla se on Sarjakuvablogit-palvelu. Tiedän, se on ihanaa, että juuri sarjakuville omistetaan tollainen ilmaisuvapaa kanava, mutta mä en voi sille mitään, että se edustaa jotain sellaista sarjakuvan muotoa, mitä itse haluan vähemmän suomalaisessa sarjakuvakulttuurissa. Se toisi aika hienosti statuksen "hei, olen tukemassa toimintaa, jota en tod. halua tänne suomeen", jos jäseneksi liittyisin.
Sarjakuvablogit tuovat esiin seuraavaa sukupolvea. Antavat heille mahdollisuuden kehittyä ja saada kommentteja. Heidän joukostaan löytyy tulevaisuuden perttijarlat ja jubatuomolat. Kyllä, valtaosa ei kiinnosta kaikkia, mutta ei kaikkia tarvitse lukeakaan.
Loppujen lopuksi; sarjakuvablogit ovat sarjakuvaa. Sillä voi tehdä ihan mitä tahansa. Eivät kaikki sarjakuvablogeissa julkaistava sarjakuva ole omaelämänkerrallista (jos tämä nyt oli se sinua ärsyttävä sarjakuvan muoto). Vrt.
mummo ja
Itch and Implication.
Ja kenties kaikki toiminta ei ole kaikille; oletko sitä mieltä, että kaikesta Seuran toiminnasta valtaosa on negatiivista?
Okei, on perin ironista, että aika usein olen ostanut/lukenut Sarjisinfon, kun sellaisen olen spotannut, mutta se ei kuitenkaan ole sitoutumista johonkin ideologiaan, aatteeseen tai muuhun sälbään.
Voin vakuuttaa, että Sarjainfo ei ole mikään seuran rahasampo. Tulot peittävät lähinnä menot. Jos peittävät. Seuran toiminta rahoitetaan hyvin pitkälti seuran kulttuurityölle myönnettävillä apurahoilla ja muilla avustuksilla. Apurahojen suuruudet taas ovat riippuvaisia jäsenmäärästä (sillä perusteella, että jäsenmäärä kertoo harrastuksen laajuudesta).
Sarjakuvaseuran ideologia on yksinkertaisesti edistää suomalaisten sarjakuvaharrastusta kaikissa muodoissa. Seura toteuttaa tätä aika monella tavalla, mutta tietenkin viime kädessä takana olevien ihmisten henkilökohtaiset ajatukset siitä, mikä toimii, ja mikä on tärkeää. Sarjakuvablogit esimerkiksi on olemassa, koska Vuodatus.net (jossa oli ja on paljon sarjakuvablogeja) kuuluu mediakonserniin, joka kaikesta päätellen ei halua lesboja omistamiensa lehtien päätoimittajiksi.
Mutta se on tietenkin toissijaista. Sarjakuvaseuraan kuuluminen ei tarkoita, että kannatat seksuaalista tasa-arvoa (joskaan se ei tarkoita myöskään päinvastaista; asiahan ei kuitenkaan sarjakuvaan liity).
Hmpf. Mulla ei ole rahaa liittyä mihinkään seuraan ihan vain siitä ilosta, että olisin jäsen.
Jos et ole Seuran toiminnasta kiinnostunut, niin ei kannata liittyä. Jos sarjakuva kuuluu harrastuksiin, niin kenties Sarjainfosta on hyötyä. Jäsenetuna sen saa halvemmalla kuin irtonumeroina (jos oikein ymmärsin, niin irtonumeron hinta nousee 7 euroon kappale).
En myöskään halua enää joutua sellaisten ihmisten kynsiin, jotka näkisivät mussa ihmisen sijaan helposti höynäytettävän kuvitusautomaatin.
Sarjakuvaseura on köyhä yhdistys, mutta maksaa kyllä kilpailukykyisiä palkkioita kuvitustöistä. Seuralla on myös piirrustustaitoista henkilökuntaa; ei rivijäsenen tarvitse tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa valituskirjelmiä Sarjainfon ilmestymisrytmistä! Tietenkin, jos tahtoo, voi osallistua seuran järjestämille kursseille tai tapahtumille. Mutta ei siihenkään jäsenyyttä välttämättä tarvita.
Seuran jäsenyydessä on kyse ennenmuuta kannatuksesta - jäsenyys on todiste siitä, että seuran järjestämä toiminta on tarpeellista, ja sille löytyy kannatusta. Tietenkin on hienoa, jos jäsenten keskuudesta löytyy aktiivisia ihmisiä, mutta ei se ole jäsenyyden edellytys. Meillä ei ole myöskään ollut tapana syyllistää ihmisiä mukaan toimintaan. Kyllä ne toiminnan kannalta tärkeät tehtävät ovat tulleet ilmankin tehtyä.
Olen pettynyt harrastustoimintaan, sen myötä tapaamieni kontaktien katteettomiin lupauksiin ja aikani haaskaamiseen. Tästä syystä teen mielummin töitä yksin omassa tynnyrissäni. Kalastamistani duuneista ei yleensä saa paljoa rahaa, mutta puuhastelullani on selkeä tarkoitus ja se tuo safkan pöytään. Tulee hyvä mieli, kun asiakkaat noudattavat sopimuksia ja ovat tyytyväisiä. Samanlaista tunnetta en saanut piirtäessäni maksutta mainoksia paikallisten hörhöjen rientoihin. Enpä tosin saanut kiitostakaan.
En tiedä tästä mitään. Sarjakuvaseura on kuitenkin ollut olemassa kohta neljäkymmentä vuotta, ja haluaisin uskoa että olemme HIEMAN ammattitaitoisempia. Kuitenkin; seuran jäsenyydessä on kyse ennenmuuta suomalaisen sarjakuvakulttuurin edistämisestä, ellei muuten niin penkkiurheilijana. Todennäköisyys että jäsenyydellä saa ruuan pöytään, on aika pieni. Valitettavasti Sarjakuvaseuran jäsenkortilla ei ole yhtä paljon painoarvoa kuin SKP:n kortilla oli 60/70-luvulla. Ponnistelemme tietenkin asian eteen jatkuvasti, mm. jakamalla Puupäähattua, mutta SKP:n taannoisen kadehdittavan aseman saavuttamiseen menee varmaan vielä pari vuotta.
Mutta lainatakseni Raamattua (ainakin luulen että se oli Raamattu); Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Seura luo ja ylläpitää harrastusmahdollisuuksia, oli se sitten Sarjainfon lukeminen, Kvaakin selaaminen työaikana*, Helsingin sarjakuvafestivaalit/sarjakuvakeskus, kurssit, seuran kokoelma tai Sarjakuvablogit. Vain joitain esimerkkejä mainitakseni. Ideana ei ole tuoda kenenkään leipää pöytään, vaan tarjota miellekästä ja hauskaa tekemistä sitten, kun maha on täynnä.
*Mainitaan vielä, että kun sanon "Kvaakin paperityö", niin tarkoitan, että Seura huolehtii Kvaakin domain-järjestelyistä ja huolehtii aikanaan myös sivun mainosbannerisysteemistä. Sisältö ja moderointi tapahtuu valvojien ja sisällöntuottajien toimesta (joihin myös kuulun, mutta älkää antako sen sekoittaa itseänne!).
Joka tapauksessa, ilman Seuraa, Kvaakin pitäminen netissä olisi jokseenkin vaikeampaa.Ennakkoluulojani saa ryhtyä korjaamaan, mutta olen omien kokemusteni perusteella aika kova pala.
Toivottavasti ylläoleva vastasi osaan. Valitettavasti kello on mitä on, joten jos vastauksissa on jotain outouksia, niin pyydän, että kyseenalaistat ne hetimiten!
Mitä jos tämä kaikki YHT ÄKKIÄ loppuisi ja katoaisi kuin pieru saharan erämaahan.....loppuisi ehkä kvaakkikin? Sen jälkeen Suomen maassa tuskin enään järjestettäisiin yksityisillä varoilla mitään näyttelyitä tai muuta sarjakuvaan liittyvää oheis tuotantoa. Näin minä tätä asiaa ajattelin. Mutta suatompa olla nii väärässäkkiiii.
Kaikella rehellisyydessä minun on tunnustettava, että Kvaak varmaan jatkaisi jossain muodossa ilman Seuraakin (mutta Seura niinsanotusti helpottaa taivalta). Lisäksi Tampere Kuplii! ei liity Seuran toimintaan, joten se jatkuisi kanssa (kiitos Antti Grönlund!). Samoin Anime ja JapanPOP. Mangaan liittyviä coneja järjestettäisiin edelleen paljon.
Seura ei myöskään välttämättä ole "yksityinen taho". Seuran omaisuus ja varat kuuluvat viime kädessä kaikille sen jäsenille!
Minä taas olen ollut off-jäsen jo pitkään, koska vaikka olen kuullut mainittavan seuran nimen, vasta nyt tiedän mitä ihmettä se tekee, ja mitä sen jäsenyys tarkoittaa käytännössä ja mitä jäseneksi tuleminen velvoittaa.
Seuran jäsenyys ei velvoita mihinkään. Halutessaan jäsenyyden voi ajatella vain Sarjainfon tilausmaksuna.
Taustalla Seura tekee kuitenkin paljon muutakin, ja varsinkin pääkaupunkiseudulla ei tapahdu sarjakuvan tiimoilla oikein mitään, missä Seura ei olisi mukana. Rehellisesti sanottuna on kyllä tunnustettava, että mitä kauemmas pohjoiseen mennään, sitä vähemmän toimintaa Seura järjestää.