Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.06.2019, klo 12:53:11

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
474968 viestiä 10539 aihetta kirjoittanut 7405 jäsentä. Uusin jäsen: fenlan
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Toimintasankarit
| | |-+  Alan Moore
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 18 19 20 21 22 [23] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Alan Moore  (Luettu 76325 kertaa)
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 545


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #330 : 03.11.2015, klo 18:56:02 »

Onkos Moore kieltänyt Marvelilta nimensä käytön? Miraclemanin uusintapainoksissa kirjoittajaksi on kerrottu "The Original Writer".

Joo, en oikein usko että Moorea kiinnostaa pätkääkään olla enää missään tekemisissä Marvelmanin kanssa - semminkin kun hahmo on nyt hänen inhokkiyhtiönsä Marvelin käsissä. Erinomaisen komeita ovat kyllä nämä uudet kokoelmakirjat kaikkine täydennyksineen. Odotan kun päästään julkaisemattomaan finaaliin...

Mooren panos Crossed-inhokauhusarjaan ei oikein napannut, aika tavanomainen ja ennustettava juoni, 100 vuotta on kulunut epidemian leviämisestä ja saastuneita ei PITÄISI enää olla, mutta... varsinkin Mooren uusiosekoenglanti on raskasta tulkittavaa.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 18 032


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #331 : 04.11.2015, klo 14:30:40 »

Kylläpä olis erikoisen hauskaa, jos Alan-setä tekiskin yhtäkkiä jotain arkirealismia. 500 sivua maitokaupassa käymisen kuvausta ja silleen. Ja se kun se maito happenee kaapissa.

Timo
tallennettu

VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 545


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #332 : 04.11.2015, klo 16:12:51 »

Kylläpä olis erikoisen hauskaa, jos Alan-setä tekiskin yhtäkkiä jotain arkirealismia. 500 sivua maitokaupassa käymisen kuvausta ja silleen. Ja se kun se maito happenee kaapissa.

No itse asiassa Jerusalem kuulostaa ennakkoon vähän tuolta. Romaani Voice of the Fire oli melko hidastempoista kerrontaa myös. Northamptonista kajahtaa...
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 188


« Vastaus #333 : 13.11.2015, klo 13:42:20 »

On se vaan tyly immeinen...
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 188


« Vastaus #334 : 03.02.2016, klo 15:11:32 »

Cinema Purgatorio
tallennettu
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 050



« Vastaus #335 : 10.05.2016, klo 01:37:59 »

Providencesta tuli ensimmäinen kokoelma, ja kyllä se taattua tavaraa on. Harvemmin neljän lehden kokoelmakirjan lukemiseen menee näin kauan aikaa, mutta Moore on tyylilleen uskollisena liittänyt mukaan päiväkirjaa, pamflettia, Church of St. Jude's parish newsletteriä... ("And he saith unto them, come ye after me, and will make you fishes of men. Matthew 4: 19."
tallennettu

Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 36 567



« Vastaus #336 : 09.09.2016, klo 10:21:14 »

Alan Moore lopettaa sarjakuvien tekemisen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1473385764017
tallennettu

VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 545


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #337 : 09.09.2016, klo 13:40:19 »

Alan Moore lopettaa sarjakuvien tekemisen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1473385764017


Joo ja Hector keikkailun.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 36 567



« Vastaus #338 : 09.09.2016, klo 14:10:43 »

Kaverini menivät Black Sabbathin jäähyväiskeikalle silloin edellisellä kerralla. Tänä vuonna jättivät väliin.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 543



« Vastaus #339 : 08.08.2018, klo 22:40:35 »

Alan Mooren tuotannosta Promethea (1999–2005) on jäänyt väliin aina uudelleen ja uudelleen syystä tai toisesta. Kumman nihkeitä kommentteja sarjasta muistan lukeneeni mm. Kvaakissa, ikään kuin sarja pitäisi kärsiä aina siihen, että Moore lyö neroudellaan tajun kankaalle ihan viime metreillä.

Olen nyt lukenut vasta ensimmäisen kokoelman ja onhan tämä sen perusteella pitkälle mietittyä, jos ei aina parhautta olisikaan. Jos tässä tulee joku tajunnan sammuttava juttu lopussa, niin positiivinen juttu, mutta toistaiseksi luen ihan näillä tunnelmilla tätä eteenpäin.

Hassusti tämä on ihan täysin kuin ns. britti-invaasiosarjat, joista muodostui Vertigon selkäranka 90-luvulla, niin täysin tämä rinnastuu siihen aikaan ja tunnelmiin. Tästä syystä sarjassa on sellainen veikeä tunne, ikään kuin palaisi takaisin ennestään tutun sarjan pariin.

Onhan tämä vähän muutenkin kuin Mooren versio Sandmanista: reaalimaailma ja mielikuvitusmaailma ovat yhtä lailla totta, mutta eri todellisuuden tasoilla.

Mooren omista töistä mieleen nousi aina ajoittain Teräsmies-pastissi Supreme. En tunne Wonder Womania niin hyvin, että olisin löytänyt muita kuin ne ilmeisimmät yhteydet, mutta sieltä suunnasta olisi ollut varmasti myös lisää löydettävää.

Osa mainitsemastani Vertigo-vaikutelmasta kuuluu kuvittajalle, J. H. Williams III, ja tussaajalle, Mick Gray, jotka vetävät myös vahvasti sarjaa sinne 90-luvun Vertigo-suuntaan. On siinä kuitenkin jo vähän sellaista uudempaa henkäystä.

Väritys tässä ei ole ihan parasta, vaan usein on sellaista haaleaa ankeutta mikä syntyi, kun ei ihan uskallettu käyttää värejä rohkeasti. Toisaalta on tässä myös vielä digivärityksen harjoittelemista.

Williams onnistuu olemaan samaan aikaan loistava ja kamala (tavoittelemalla tehtyä kamaluutta), en aina tiedä että mikä tästä on tehty tosimielellä ja mikä sellaista hengen jättiläisten parodiaa ettei sitä lukija tajua.

Kannet ovat kyllä ihan mahtavia, mutta ne perustuvatkin melkein aina johonkin vanhaan sarjakuvaan, Wikipediaan on tehty ihan lista niistä.

Tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa uskontoja ei näytä olevan lainkaan, vaan tiede hallitsee ihmisten ajattelua. Uutislähetykset ovat eräänlaista RSS feed -versiointia, mikä on huvittavalla tavalla vähemmän edistynyt juttu kuin mm. huimasti siihen mennessä edistynyt terveysteknologia. Weeping Gorilla on kyllä koko internet yhteen gorillaan tiivistettynä, vieläkin naurattaa.

Hieman scifi-puoli lentävine autoineen minua erotti tästä sarjasta ja aavistuksen vieraannuttaa vieläkin, mutta lopulta se on sitä pintaa vain.

Ajoittain selitetään melkoisesti, mikä Kvaakin kommenttien mukaan karvaa monia, mutta kun sen ottaa sarjaan olennaisesti kuuluvana niin ei se niin paha ole. Tulee tässä myös sitten ihan sitä ideaa ja aina välillä on sellaisia hetkiä, että "vau, en ole ennen tällaista lukenut".

Kirjoitan tunnelmia ainakin vielä sitten, kun olen päättänyt sarjan lukemisen.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 543



« Vastaus #340 : 12.08.2018, klo 01:51:56 »

Toisen Promethea-kokoelman luettuani ymmärsin sarjan keräämiä nihkeitä kommentteja. Vielä se seksi ja magia -osuus meni, ja oli varsin oivaltaen kirjoitettu, mutta kokoelman viimeinen, tarot-korteille omistettu osuus, oli sitten jo myös minulle liikaa. Jos tämän olisi tuoreeltaan lukenut, sarja olisi varmaan jäänyt siihen. Tämä olisi kuitenkin ollut virhe, sillä kolmas rullasi jälleen huomattavasti paremmin.

Kolmannessa sarja alkoi vetämään yhtä lailla omalla painollaan mutta siinä oli samaan aikaan myös alun Vertigo-fiilistä.

Toisessa kokoelmassa tuli mukaan uskontoa, ja lopulta uskonto – tai pikemminkin ihmisen jumalakäsite – saa paljon aikaa.

Kuvitus on jossain hyvän ja kamalan välillä sekatekniikoineen, ja tämä on varmaan Mooren tuotannosta se visuaalisesti painavin työ.

Kaikki ei ole ihan neroutta, vaikka siellä on välillä mm. aukeamia jotka voi lukea vapaassa järjestyksessä myötä- tai vastapäivään. Toisaalta siellä on myös aukeama, jonka kuvittelin voivan lukea tällä tavoin, vaikka siellä piti mennä ensin koko aukeama oikean sivun laitaan saakka ja sitten vasta siirtyä vasemman sivun alareunaan. Lisäksi yksi aukeama on epäonnistunut siten, että luin ruudut väärässä järjestyksessä, kun en erottanut ruudut erottavaa katuojaa kuvituksesta eroon.

Kolmannen kokoelman aikana tulee mieleen, että Moorella on varmaan joku kaiken teoria tässä takana, ja sama tunne vain voimistuu neljännen kokoelman aikana.

Kirjoitan tätä neljännen kokoelman viimeisen osan ollessa vielä kesken, mutta minulla alkoi tuossa neljännen kokoelman kohdalla paukkua ilotulitus päässä, kun alitajunta alkoi yhtäkkiä purkamaan auki sivujen visuaalista koodia.

Tämä oli aika huikea tunne, ikään kuin mustavalkoista elokuvaa katsoessasi kuvaan tulisivat kaikki värit. Tässä kohden myös sarjan lukeminen putkeen osoittautui varmasti oikeaksi.

Kuinka paljon minulta on jäänyt sarjasta lukematta, kun en ole osannut lukea tuota visuaalista puolta sivuilta. Teki puoliksi mieli aloittaa koko sarja alusta, ikään kuin sarjaa olisi lukenut mutta vasta nyt olisin ymmärtänyt, että kirjaimet muodostavat sanoja ja sanat lauseita.

En minä nyt ihan niin hullu tietenkään ole, mutta nyt ollaan taas siinä elämää suurempi -kategoriassa, että katsotaan mitä viides kokoelma tuo.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 543



« Vastaus #341 : 12.08.2018, klo 04:30:42 »

Kyllä siihen viidenteen Promethea-kokoelmaan todella sisältyi kaiken teoria.

Toisaalta se ei ollut mikään yllätys, sen näki jo kolmannesta kokoelmasta lähtien, kuten edellisessä viestissä kirjoitin. Moore yksinkertaisesti vain purki jo kertaalleen nähdyn sanalliseen muotoon.

Tässä oli sitä saman kokemista (tai deja vu -tunnetta niille, jotka eivät sarjaa lue putkeen), mitä sarjan hahmot olivat kokeneet; kaikki toistuu.

Kokonaisuutena viimeinen kokoelma on välillä hieman paakkuuntuvaa, aavistuksen vaikeaa materiaalia. Kaiken teoria on sopivasti maailmoja syleilevä, mutta ei ihan järisyttävää. Kaikkinensa varsin epätasainen sarja, ei siellä Mooren parhaimmassa päädyssä. Tulee mieleen, että Grant Morrison olisi voinut ottaa saman perusidean ja esittää sen viihdyttävämmässä muodossa.

Viimeisen numeron olisi saanut miettiä uusiksi, tai yksinkertaisesti jättää tekemättä, siinä kun TAAS selitetään kaikki viimeistä päälle ja tarotit tulevat jo korvista ulos viimeistään tässä vaiheessa.

Sarjasta olisi jäänyt muutoin todella hyvät fiilikset, mutta viimeinen numero jää päällimmäisenä leimaamaan koko sarjaa.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 543



« Vastaus #342 : 14.08.2018, klo 19:24:55 »

Tom Strong (ABC/Wildstorm 1999–2006) on monesti jäänyt ensimmäiseen numeroon. Tällä kertaa olin päättänyt, että kärsin aloituksen väkisin läpi.

Oli siinä kärsimistä, eikä ainoastaan tuo Tarzan-mukaelma mutta myös vielä toinen numero ovat varsin vaikeasti ylitettävää materiaalia. Osin tämä tuntuu siltä, ettei Moore vielä tarkkaan tiedä mitä sankarillaan tekee, mutta iso osa lienee sitä, ettei Moore anna kuvittajalle tilaisuutta loistaa.

Kolmas on ensimmäinen numero, jonka lukeminen ei ole täyttä tuskaa ja sitten neljännen kohdalla juna jo nytkähtää eteenpäin, kun siirrytään jatkuvajuoniseen tarinaan.

Strong on pulp-sankari, jossa on väistämättä myös jälleen kerran Teräsmiestä, vaikka kuinka koettaisi vääntää pään Doc Savage -asentoon. Tämä on viihteellistä, peräti kevyttä luettavaa. Sarjaa voi lukea yhtä hyvin em. kaltaisena sarjakuvaviihteenä (jonka voi rinnastaa kirjan DC-sankarit materiaaliin) tai tiedostavasti, itsensä luettavan yläpuolelle asettaen.

Chris Sprouse saa Moorelta ylenmäärin, ellei peräti tuhlailevan runsaasti tilaa. Tätä hän ei aina parhaimmalla mahdollisella tavalla käytä. Kuitenkin perusjälki on sen verran vahvaa, ettei kuvituksesta ole pahaa sanaa, vaikka se toisinaan vähän valjua olisikin.

Vierailevat kuvittajat ovat juonessa hyvin mukana, eivätkä pyri varastamaan näytöstä Sprouselta. He tuovat mukavasti eloa tarinoihin, vaikka pitäytyvät rooleissaan.
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 543



« Vastaus #343 : 25.08.2018, klo 21:41:47 »

Kun Moore löysää alun ironia-/parodiaruuvia, muuttuu Tom Strong viihteelliseksi seikkailusarjaksi.

Ajoittain tämä on vähän kuin sellainen kiltti ja väkivallaton versio Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigasta, mutta ei sitten kuitenkaan yllä sellaiseksi. Ei Tom siis Mooren parhaimmistoon lukeudu, vaikka tavallaan ymmärrän myös sarjan vannoutuneimpia faneja.

Jerry Ordway on kuvittanut osan sarjaa. Kun Byrne uudisti Teräsmiehen, Ordway oli se "plääh, ei taaskaan Byrneä" -kuvittaja. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin olin oppinut pitämään Ordwayn helposti tunnistettavasta, vahvasta ja vakaasta jäljestä. Tänään oli oikein mukava lukea mestarin kuvittamia numeroja.

Suurempi yllätys, ei ainoastaan myönteisessä mielessä, olivat vaihtuvat kirjoittajat. Moore kirjoitti lopulta vain 22 ensimmäistä ja sitten viimeisen numeron (36).

Peter Hogan kirjoittaa niin samanhenkistä seikkailua, ettei vaihtumista tahdo edes huomata. Hänen kynästään on myös minisarja Robots of Doom, joka varmaan joku sadepäivä ansainnee vuoronsa. Hänen lisäkseen mm. Ed Brubaker piristää ja [/b]Michael Moorcock[/b] menee sellaisena kuriositeettina. Heidän välilleen sijoittuvat sitten kaikki muut, kuka parempaan ja kuka heikompaan laitaan.

Hyvä, että tämän alle tuli luettua Promethea, sillä viimeinen numero on ko. julkaisuun niin kiinteästi sidoksissa, että toisessa järjestyksessä ei olisi enää niin toiminutkaan.

Ihan siinä lopussa tekee cameon myös Top 10 -hahmot. Täytynee kai sitten siihenkin tarttua, vaikka kuvitus ei sen tapauksessa oikein vetoa.
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 545


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #344 : 23.12.2018, klo 21:24:54 »

Vulturen syyskuisessa haastattelussa, johon en just nyt saa linkattua, Moore toteaa perusasioita. Supersankarielokuvat ovat moskaa, demokratia on rikki ja työväenluokasta kirjoittavia on liian vähän.

Onneksi kaikki mitä on, on jo ollut olemassa ja tulee  olemaan uudestaan.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Sivuja: 1 ... 18 19 20 21 22 [23] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: