Samoja asioita oli minulla mielessä uutta kirjastoa lukiessa kuin Jannella. En tiedä kuinka monella Muzzi ja Gamba sekoittuu Galeppiin, mutta ainakin tuossa alkupuolen seikkailussa Galepin kynänjälkeä on vaikea havaita, kyllähän se totaalista Muzzia on. Ja se alkava seikkailu Musta nuoli - joka on siis Galepin käsialaa - on minusta myös aivan huikeaa, ja varsinkin väreissä! Sanoisin että muutamat kömpelyydet kyllä kompensoituvat sillä tunnelmalla, minkä Galepin piirroksesta huokuu.
Ihan sattumalta kiinnitin huomiota myös Gros-Jeanin omituiseen ihonväriin. Hänhän on jonkin sortin puoliverinen (oliko niin että isä ranskalainen ja äiti intiaani?), joten kait tuolla on yritetty sitten jotain sellaista kuvata. Sama väri oli myös Kirjastossa 6, jossa Gros-Jean ensimmäisen kerran esiintyi; mutta kun näitä vertailee, niin aivan kuin tuossa värissä olisi hieman variaatiota, mene ja tiedä. No, muuten minä kyllä pidän Kirjaston väreistä tai tavasta millä nämä on väritetty, paljon enemmän kuin noista normeissa ilmestyneistä värillisistä (siis Italian Color-Texeistä) nummeroista.
Tuo alkanut Musta Nuoli-seikkailu on taas yksi näitä eristyneen/suljetun yhteisön seikkailuja, joita Texissä on ollut useita muitakin. Jännää että Kapteeni Mikissä oli myös tämmöinen eristyksissä elävä venäläisyhdyskunta (Villi Länsi 25/1958 - 2/1959); kumpikohan näistä, Tex vai Miki, ilmestyi Italiassa ensin?