Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Kesät kauan kauan sitten (07.12.2019 klo 23:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
09.12.2019, klo 12:31:09

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
478554 viestiä 10403 aihetta kirjoittanut 3831 jäsentä. Uusin jäsen: Skorpio
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus
| | |-+  Kuvittaminen ammattina?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 4 [5] 6 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kuvittaminen ammattina?  (Luettu 22410 kertaa)
JJ Naas
Toikkarointia lammashaassa
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 563



« Vastaus #60 : 17.08.2010, klo 23:13:31 »

Työhuoneyhteisö olisi varmaan hyvä ratkaisu.

No sepä se.. sillä tavalla se olisi mielekkäämpää.
tallennettu
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
*
Poissa

Viestejä: 1 764


archipictor.com


« Vastaus #61 : 18.08.2010, klo 07:21:33 »

Itseäni itsenäinen työskentely ei liiemmin haittaa, sen verran yksinäinen susi sitä lienen. Viihdyn hyvin omissa oloissani mutta toisinaan on kyllä pakko myöntää, että olisi mukava pallotella ideoita ja saada palautetta töistään muiltakin kuin asiakkailta. Harmi vain, ettei kollegoita juuri ole lähistöllä.

Hyvä puoli freelance-kuvittajan hommassa on vapaus, jolloin saa päättää omat työaikansa ja kuunnella juuri sitä musiikkia tai niitä podcasteja kuin haluaa häiritsemättä muita.
« Viimeksi muokattu: 18.08.2010, klo 10:26:44 kirjoittanut Ossi Hiekkala » tallennettu

Shenanigans
pii(pe)rtäjä
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 62



« Vastaus #62 : 04.09.2010, klo 20:21:31 »

Tsekkasin portfoliosi, Ossi. Henkeäsalpaavista töistäsi vielä erityispointsit sille tekeleelle, missä oli Ford Mustang Shelby! Wink

Haaveilen kuvittajan ammatista, (tosin niillä tuloilla tuskin Shelbyä hommataan). Alku on jo sentään takana - parit kuvat kahteen pikkukustantamon kirjaan. Eipä sillä, en ole vähään aikaan nyt minnekkään töitäni tarjonnut, ja kotoa kukaan tulee harvemmin hakemaan kuvitustöitä. Ekaan sarjakuvaduuniini kyllä tultiin! ihan oikeasti! Ja kyse oli kuitenkin sentään paikallissanomalehdestä, hehe. Kannattaa olla pikkukunnan kasvatti.
« Viimeksi muokattu: 04.09.2010, klo 20:25:13 kirjoittanut Shenanigans » tallennettu

"Be careful out there, all that blood can get slippery ya know."
Emppu
Vieras
« Vastaus #63 : 23.12.2010, klo 02:07:32 »

Sinänsä jos peleistä on kiinnostunut, nuo 3G-kännyköiden rieha näyttää avittaneen sitä, että kuvittajille on kysyntää kyllä ja tyylinkin mukaan. Eri asia sitten on se, että kyseessä on ehkä hieman erilaisempaa kuin kuvituskuvien tekeminen aiheesta "Nakki ja muusi, viime vuoden halutuimmat ruuat".
tallennettu
Juuso Laasonen
Space Mongol
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 96


Khan of khans, master of the skies!


« Vastaus #64 : 20.01.2011, klo 21:36:57 »

Itse olen miettinyt aika pitkään että haluasin kokeilla kuvittajana toimimista. Onko teidän mielestänne välttämätöntä tai hyödyllistä että pohjana on graafisen alan/taidealan koulutus? Itse opiskelen kansainvälistä liiketaloutta englanniksi ja teen sarjakuvia sivussa silloin tällöin... omana ajatuksenani on, että "normaalilla" kaupallisella ammattipohjalla olisi varmempi toimia, kun tietää vähän sopimusoikeutta, yritystoimintaa ynnä muuta, ja toisaalta voi myös tukeutua toiseen ammattiin jos kysyntää ei ole.

Kuulostaako suunnitelmani järkevältä?
tallennettu
TOTUUS Ja ISO KALU
Vieras
« Vastaus #65 : 20.01.2011, klo 22:58:13 »

Tiedän monia monia tyyppejä, joiden selkäranka murrettiin taidekoulussa. Olenkin itse hiton onnellinen etten mennyt taidekouluun. Tietenkin on asioita jotka koulun systemaattisen opetusohjelman läpikäynyt osaa paremmin kuin minä, mutta olen mielummin paska ja innokas kuin muodollisesti pätevä ja leipääntynyt.   

Monissa taidekouluissa on sitä paitsi ikävä homogenisoiva vaikutus. Liian usein pystyy kuvituksen nähdessään sanomaan suorilta että tää on nyt taikkilaisen tai muotsikkalaisen.
tallennettu
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
*
Poissa

Viestejä: 1 764


archipictor.com


« Vastaus #66 : 20.01.2011, klo 23:01:17 »

"Kerran minulta kysyttiin, että missä olen opiskellut, joten vastasin olevani itseoppinut. Niinpä sain kuulla, että minulla oli huonoin mahdollinen opettaja."
tallennettu

sihvonen
Jäsen
*
Poissa

Viestejä: 133



« Vastaus #67 : 21.01.2011, klo 00:59:48 »

Kuvittaminen on ammattina hirveä.
tallennettu

JJ Naas
Toikkarointia lammashaassa
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 563



« Vastaus #68 : 21.01.2011, klo 02:07:41 »

Tiedän monia monia tyyppejä, joiden selkäranka murrettiin taidekoulussa.

Nössöjä.

Opiskelun löysyys sentään on kuin kukkakedolla tanssimista verrattuna siihen että tekee taidetta työkseen. Minä puolestani tiedän monia, jotka alalla pärjäävät vaikka eivät ole opiskelleetkaan peruskoulun jälkeen missään, mutta heillä on ollut niin paljon munaa, että koulunkäyntituska olisi ollut häviävän pieni epämukavuus verrattuna kaikkeen muuhun angstiin mitä he ovat joutuneet käymään läpi. Vaikka koulumaailma olisi miten paha, se ei ole niin paha kuin mitä vaaditaan että saavuttaa vakaan statuksen ja rahantulon taiteen saralla, joten jos kantti ei edes opiskelua kestä, kannattaa luovuttaa ja vaihtaa alaa.
tallennettu
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 570


Akvaarious.


« Vastaus #69 : 21.01.2011, klo 02:38:52 »

Tiedän monia monia tyyppejä, joiden selkäranka murrettiin taidekoulussa. Olenkin itse hiton onnellinen etten mennyt taidekouluun. Tietenkin on asioita jotka koulun systemaattisen opetusohjelman läpikäynyt osaa paremmin kuin minä, mutta olen mielummin paska ja innokas kuin muodollisesti pätevä ja leipääntynyt.   

Voihan se olla kova pala.
Rankin juttu vähänkin paremmassa taidekoulussa on, että kun oot koko ikäs ollut se luokan ja koulun paras piirtäjä, joka kuvittaa kerholehdet ja piirtää perheen joulukortit ja maalaa koulun seinälle muraaleja, niin yhtäkkiä samassa luokassa onkin 25 äidinkultaa, jotka on ihan yhtä spesiaaleja kuin sinä, jotkut parempiakin.

Miten siihen voi asennoitua? Voi oppia muilta, tunnustaa nöyrästi että harjoitus tekee mestarin, ja treenata enemmän. Voi ymmärtää, että oppiarvo on vain pala paperia, tuskin minkään arvoinen, ja tärkeintä on oppi oman kehityksen kannalta, ammattipätevyys ja ammattiylpeys. Tai voi katsella köyden paikkaa katosta, kuten joka vuonna muutama tekee.

On olemassa joitain tyylejä joilla saa hetkellisesti keikkaa. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, teethän työtä jota osaat ja maksat laskusi piirtämällä etkä kaupan kassana tai varastosiivoojana. On olemassa kuitenkin jotain mikä on tärkeämpää kuin tyyli ja raha: piirustustaito ja taito kehittyä taiteilijana, ottaa vastaan uusia haasteita ja kyky muuttaa kaikki minkä näkee (tai kuvittelee) valmiiksi kuviksi paperilla, juuri sellaisena kuin ne näkee.

Mun vimmaani piirtää ei ole lannistaneet Elokuvataiteen animaatiolinja, Vapaa Taidekoulu, Taideteollinen Korkeakoulu GraSu eikä kurssit (mm. Will Eisnerin ja Christin & Mezieresin johdolla). Jokaisesta oon kiitollinen, ja eniten pitkän linjan Chouinard- ja Disney-akatemian opettaja Glenn Vilpulle joka lempeästi otti multa luulot pois kun luulin olevani jo kovakin jätkä.

Opettaminen työnä sen sijaan söi mua kuin pieni eläin. Kerroin jokaiselle oppilaalleni että ainoa tapa tulla sarjakuvapiirtäjäksi on sama tapa jota Napoleon sovelsi keisariksi ryhtyessään, hän laittoi kruunun itse päähänsä. Sen jälkeen loppuelämä onkin oman työn jatkuvaa opettelua, ettei olisi osaamattomuuttaan häpeäksi muille saman alan ammattilaisille.

Koulu itsessään ei ole hyvä eikä paha, mutta jos asenne on jokin muu kuin henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen, ollaan jääty peruskoulutasolle. Kannattaa ymmärtää, ettei ylemmissä koulutusasteissa (kuten taidekoulut) ole opettajan vastuulla saada oppilasta oppimaan, vaan oppia täytyy itse hakea ja kerätä, oman itsen vuoksi.

Ja sittenhän sitä kilpailutilannetta tai jäljittelemisen tarvetta ei enää olekaan. Kukin juoksee omalla radallaan omaan tahtiinsa.
Smiley

Kivi
tallennettu
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
*
Poissa

Viestejä: 1 764


archipictor.com


« Vastaus #70 : 21.01.2011, klo 08:11:50 »

Itse olen miettinyt aika pitkään että haluasin kokeilla kuvittajana toimimista. Onko teidän mielestänne välttämätöntä tai hyödyllistä että pohjana on graafisen alan/taidealan koulutus? Itse opiskelen kansainvälistä liiketaloutta englanniksi ja teen sarjakuvia sivussa silloin tällöin... omana ajatuksenani on, että "normaalilla" kaupallisella ammattipohjalla olisi varmempi toimia, kun tietää vähän sopimusoikeutta, yritystoimintaa ynnä muuta, ja toisaalta voi myös tukeutua toiseen ammattiin jos kysyntää ei ole.

Kuulostaako suunnitelmani järkevältä?

Ensinnäkin, välttämätöntä taidealan koulutus ei tietenkään ole, erittäin hyödyllistä kylläkin. Toiseksi, liiketalouden ja markkinoinnin hallitsemisessa ei ole luonnollisestikaan mitään haittaa mutta se ei ole se kyky, jota asiakkaat etsivät vaan loppujen lopuksi portfolio on se, jolla on merkitystä. Hommia ei ole niin valtaisasti, etteikö olisi hyvä olla suunnitelma B takataskussa, varsinkin vasta-alkajan ollessa kyseessä. Profiilisi perusteella olet vielä sen verran nuori, että ehdit aivan hyvin hankkia koulutusta alaan (tai ei Suomessa varsinaisesti kuvittajia taideta kouluttaa) ja kehittää omaa kädenjälkeäsi ja samalla hioa pois mahdollisia maneereja. Kiirehtimällä ei tule kunnollista.
tallennettu

J.Vehnä
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 217

Kvaak!


« Vastaus #71 : 21.01.2011, klo 09:45:05 »

Minä oon kanssa tuon työhuonejutun kanssa sitä mieltä, että osaan tehdä vain ihtekseni omassa kopissani kyyhöttäen. Olisi likipitäen kauhistus koittaa piirustella jossain työhuoneyhteisössä. Kääntöpuolena on toki yksinäisyys, joka voi olla välillä aika kyrsivää.
Koulutuskin olis ollut joskus aikanaan järkevää. Emmä enää mitää kouluja jaksa.
tallennettu

[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 570


Akvaarious.


« Vastaus #72 : 21.01.2011, klo 13:56:37 »

Emmä enää mitää kouluja jaksa.

Kyä mää ajattelin joskus vielä taiteen tohtoriksi lukea, kun tuo paperien ylioppilaspohjakin on vähän niin ja näin.
 Grin

Ja siis aiheeseen: todistuksilla tai oppiarvoilla ei ole aikuisten työmaailmassa mitään väliä, ellei niiden rinnalla oo mittavaa työkokemusta. Toisaalta se työkokemus riittää itselläänkin.
Opiskelua ei pidä tehdä papereiden toivossa, vaan jotta itse oppisi. Kun itselle sopiva oppimäärä on saavutettu, saa opiskelu jäädäkin siltä erää siihen, silloin kouluun jääminen on pelkurin valinta, jolla halutaan pysytellä turvallisessa opiskelijastatuksessa ettei tarvitsisi haastaa heti maailmaa.

Myöhemmin oppia kuitenkin tarvitsee lisää. Se on sitten toinen juttu.
« Viimeksi muokattu: 21.01.2011, klo 14:01:40 kirjoittanut [kivi] » tallennettu
Aura
Wannabe
Jäsen
*
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #73 : 21.01.2011, klo 16:30:43 »

Onhan se hyvä joku koulutus olla, näkee muistakin ihmisiä ja voi kehittyä (eikä vain homogenisoitua).

En tiedä kumpi olisi kuvittajan kannalta järkevämpi, taide vai graafinen ala. Tai ehkä molemmat. Itseä häiritsi ettei meillä visuaalisessa suunnittelussa juurikaan käyty läpi piirustusopetusta, vaikka suuri osa päätyy tekemään kuvituksia, animaatiota tai sarjakuvaa. Taidelinjalla taas ei tunnuttu arvostavan sellaisia kuvia kun visut olisivat mielellään tehneet.

Työhuoneesta olen vähän kahden vaiheilla, periaatteessa oma rauha on jees mutta sitten taas toisaalta erakoituminenkaan ei ole kivaa. Taidekoulussa sarjislinjalla oli kuitenkin mukavaa kun muita ihmisiä oli ympärillä.
tallennettu

[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 570


Akvaarious.


« Vastaus #74 : 21.01.2011, klo 21:14:58 »


En tiedä kumpi olisi kuvittajan kannalta järkevämpi, taide vai graafinen ala. Tai ehkä molemmat.
...
Työhuoneesta olen vähän kahden vaiheilla, periaatteessa oma rauha on jees mutta sitten taas toisaalta erakoituminenkaan ei ole kivaa. Taidekoulussa sarjislinjalla oli kuitenkin mukavaa kun muita ihmisiä oli ympärillä.

Koulutuksesta sen verran, että silloin aikoinaan TaiKin Graafinen suunnittelu oli ehkä eniten sarjakuvantekijälle sopiva koulutus minkä saattoi keksiä. Se oli myös erittain vaikeiden (koko TaiKin vaikeimpien, kuulemma) pääsykokeiden takana ja läpi pääsi murto-osa hakijoista. Koulutus oli kuitenkin monipuolista perinteisestä piirustus-ja-maalauksesta plastisen sommittelun kautta taidehistoriaan, heraldiikkaan, kirjansidontaan, hands-on kirjapainohommiin ja valokuvauslaboratoriotyöhön. Ja tietysti aamukahdeksalta piirtämään croquista.

Pitää löytää sopivat työhuonenaapurit, jos haluaa nauttia kahvikupillisesta ja vaihtaa kuulumisia työn lomassa. Myös ovi jonka voi sulkea on plussaa. Mä olen jakanut työhuonetilaa mm. Murtosaaren Jukan, Petri Hiltusen, kääntäjä Tiirisen ja useamman kerran Anssi Rauhalan kanssa, ja olen edelleen kiitollinen siitä kuinka he pystyivät asennoitumaan mun papattimaton lailla rätisevään työskentelyfiilikseeni. Mutta totta kai fyysinen eristyminen auttaa jos ei luonnostaan osaa keskittyä ja sulkea muuta maailmaa ulos.
« Viimeksi muokattu: 21.01.2011, klo 21:16:47 kirjoittanut [kivi] » tallennettu
Sivuja: 1 2 3 4 [5] 6 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: