Kirjoittaja Aihe: 100 Bullets  (Luettu 13013 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #15 : 17.09.2009 klo 12:54:41 »
Kääk! En edes muista enää moista  :o Johan nyt...kertauksen paikka...

Tuttu tunne. Uudelleenlukiessa huomasi miten paljon oli jo unohtanut.

Muistan kun luin ensimmäistä kertaa sitä albumia, jossa metsästetään taulua Ranskassa, niin mietin koko albumin, että ketä nämä hahmot oikein ovat ja miten tämä juttu liittyy mihinkään. Toisella lukukerralla tämäkin osio vaikutti huomattavasti selkeämmältä.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 776
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #16 : 17.09.2009 klo 21:38:45 »
minusta 100 Bullets säilytti tason läpi koko kaarensa, jotain mitä moni Vertigosarja ei voi sanoa.
Eduardo Risson jälki on hienoa kuten on sanottu mutta Azzarello on petoksen ja noirin suvereeni erikoismies. 100 bullets on tarinankerronnan juhlaa mutta ennemuuta koska sisältää paljon "räpäytä ja se meni ohi" lisiä joita ei aina ensimmäisellä lukukerralla edes huomaa.

Seurasin sarjaa niin yksittäisinä lehtinä kuin sitten myöhemmin toimitussyistä tradeina.
Kerronta on erittäin hyvin laadittu, tarinan, ei lukijan ehdoilla. Siirtymä salaliittoon oli jo alussa mutta varsinaisesti ennen puoltaväliä.
Monet sivujuonista olisivat riittäneet yksittäisille sarjoille ihan sellaisenaan.

pitkin sarjaa on hienoja viittauksia niin noirgenren sisällä kuin mm. Azzarello Risson muihin töihin kuten ensimmäisen tarinan jengiläinen "sixty tray, all day".

alkuasetelman moraalinen lähtökohta ja se mihin sitä kuljetettiin..komeaa jälkeä.

eittämättä yksi viime vuosien parhaita jenkkisarjakuvia ja brubakerin ja bendisin töiden lisäksi(ja Ruckan) se joka on palauttanut rikossarjakuvan henkiin.
Millerin tyylittely Sin Cityssä kyllä muistutti sen olemassaolosta mutta valittu graafinen ja kerronnallinen tyyli etäännytti koska Marv ja kumppanit olivat dick tracya steroideissa, mutta 100 bullets oli hikinen lähibaari, asuntolan eteinen, itsemurhayksiö ja hahmot vankasti lihaa ja verta.

Jep. arvasitte. Minä pidin ja pidän yhä.

Rakkautta, petosta, kauneutta, rumuutta, väkivaltaa, himoa...aika pitkälti täydellistä sarjakuvaa

hannu lipponen

  • Vieras
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #17 : 03.11.2009 klo 12:03:02 »
Erinomainen comicsi tämä. Mutta mulle kävi vähän niinkuin ilmeisesti useammalle muullekin, että jossain kohdassa treidien lukemisen välissä kului turhan paljon aikaa, jolloin hahmot ja juonikuviot unohtuivat ja sarjan ostaminen jäi kesken.

Tarttis varmaan ostaa loput ja lukea pläjäyttää ne putkeen. Lucifer-sarjan luin toisella kerralla pakkomielteenomaisesti alle viikossa (11 osaa?). Onnistunut lukukokemus sekin. Kolmas suosikki on Fables.

Lopuksi joku voisi suositella jotain samantyyppistä –ja mikäli mahdollista- samantasoista sarjaa, jota voisi alkaa lukemaan. Ehdotuksia?

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #18 : 03.11.2009 klo 16:49:38 »
Lopuksi joku voisi suositella jotain samantyyppistä –ja mikäli mahdollista- samantasoista sarjaa, jota voisi alkaa lukemaan. Ehdotuksia?
Brubakerin ja Philipsin Marvelille tekemä Criminal.

Toistaiseksi tästä tyylipuhtaasta noir-sarjakuvasta löytyy neljä kokoomaa joissa kaikissa on oma erillinen tarinakokonaisuutensa.

Tömäsin JUURI ex-duunityyppiin, jolle olin aiemmin heittänyt ylimäärisen tuoreen irtonumeron, ja tämä hekutti kuinka paljon oli sitä diggaillut.

Uudessa Previewsissä ei turhaan Marvel mainosta tuota lehteä vaatimattomasti CGR:stä lainatulla kommentilla: "best crime comic ever published".

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 776
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #19 : 07.11.2009 klo 17:29:34 »
Komppaan.
Criminalin lisäksi kannattaa kokeilla Scalpedia(ei ihan yhtä hyvä mutta lähellä) ja Darwyn Cooken Parker-sovituksia.
Vertigo crimen linja on vaihteleva, mutta aika korkeatasoinen.

Oni Pressin Queen & Country-sarja sekä Whiteout-sarja ovat laatua.
Brian Michael Bendisin JINX, Torso ja Goldfish ovat samaa hyvää sarjaa.
Imagen tallista löytyy Paul Gristin hieno KANE-sarja sekä kiven takana oleva Damned (Steven Grantin teksti,Mike Zeckin piirros)
David Laphamin Stray bullets kuuluu myös sarjaan hyvät rikossarjakuvat.

Itse olen yrittänyt etsiä Greg Ruckan kynäilemää Felon sarjaa.

kaikki ovat oivia mutta 100 luotia on silti aivan omassa sarjassaan

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #20 : 07.11.2009 klo 21:13:56 »
Imagen tallista löytyy Paul Gristin hieno KANE-sarja sekä kiven takana oleva Damned (Steven Grantin teksti,Mike Zeckin piirros)
David Laphamin Stray bullets kuuluu myös sarjaan hyvät rikossarjakuvat.
Damned on kuitenkin Onilta eikä Imagelta.

Stray Bullets alkoi loistavasti mutta suistui sittemmin keskinkertaisuuden suohon.


Itse olen yrittänyt etsiä Greg Ruckan kynäilemää Felon sarjaa.

kaikki ovat oivia mutta 100 luotia on silti aivan omassa sarjassaan
Mulla on eka Felon -ei varsinaisesti innostanut hankkimaan lisää.

100 Bullets on kyllä kova, mutta mulle putoaa kyllä moni mainitsemistasi paremmin (Kane, Parker, Criminal, Scalped).

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 776
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #21 : 07.11.2009 klo 22:19:26 »
Damned on kuitenkin Onilta eikä Imagelta.

Stray Bullets alkoi loistavasti mutta suistui sittemmin keskinkertaisuuden suohon.

Mulla on eka Felon -ei varsinaisesti innostanut hankkimaan lisää.

100 Bullets on kyllä kova, mutta mulle putoaa kyllä moni mainitsemistasi paremmin (Kane, Parker, Criminal, Scalped).

Huh?
Siis Damned vuodelta 1996 Grant ja Zeck vaikka kyllä tuo Damned jonka Cullen Bunn ja Brian Hurtt tekivät on sekin ihan priimaa, mutta sen yliluonnolliset aspektit on vähän tanakammat kuin vaikka Parkerissa tai 100 kutia sarjassa.
Molemmat löytyy ja ovat suositeltavia opuksia.

Eka Felon? Että sinne Diamond sen sai lähetettyä? Ruckan kirjoittamissa jutuissa ei ole osunut huteja itselle mutta nyt arveluttaa hieman.

Stray bulletsista lukenut vain alun(2 kokoelmaa) ja Armed & dangerous sarjaa en sitten ikänä saanut. Sillä nimellä saatiin kyllä yksi noir albumi(Kaksi tappajaa tekijöiltä) mutta ei sitä etsittyä Acclaimin rikossarjakuvaa .

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #22 : 08.11.2009 klo 19:33:29 »
Oho, on mennyt sitten tuo Imagen Damned minulta totaalisen ohi.

Luultavimmin Felon tuli hankittua jostain paikallisesta ellen omaa näytenumeroa.
Neljä numeroa noita näkyy oikeasti ilmestyneen -varmaan syy siihen ettei teillä ole ollut paikallisessa lienee jossain muualla kuin Diamondissa...
http://www.mycomicshop.com/search?TID=326731

Stray Bulletseista olet näköjään lukenut vain laadukaimmat.
Taso rapisee alkupään loistavista kyllä selkeästi.

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #23 : 18.11.2009 klo 18:26:13 »
Kolumnissa oli muuten listattu First Shot, Last Call ja Hang Up on the Hang Low väärinpäin.

Kiitos ilmoituksesta! Nyt se on korjattu.

Itsekin olin melko pihalla lukiessani The Counterfifth Detective albumia ensimmäistä kertaa. Toisella kertaa olin lukenut jo sen jälkeen tulleita albumeita, joten kokonaiskuva oli hieman paremmin hallussa ja tarina tuntui selkeämmältä.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 033
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #24 : 15.02.2010 klo 14:28:10 »
Nyt saadaan satikutia, eikun sata kutia suomeksi, lehdessä Agentti X9.

100 Bullets on mustavalkoisena melkeinpä parempi kuin väreissä. Vai mitäs tykkäätte?

Ruudut ovat pieniä uusbrutaaleja taideteoksia, suurenmoisesti sommiteltuja.



tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #25 : 15.02.2010 klo 14:51:46 »
100 Bullets on mustavalkoisena melkeinpä parempi kuin väreissä. Vai mitäs tykkäätte?

Hyvältähän tuo näyttää. Palaan asiaan tarkemmin kunhan olen X9:n hankkinut ja lukenut.

Risso on siitä ikävä kuvittaja, että vaikka sarjakuvan tarina olisi miten kökkö, niin siitä ei raaski luopua, koska kuvat näyttävät niin hyvältä. Onneksi sadassa kudissa tarina on kuitenkin taiteen tasolla.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #26 : 15.02.2010 klo 15:37:49 »
Tämä on vähän kaiketi tämmöönen Conan the Barbarian tyyppinen kysymys. MV vai Väri?

Minua sinänsä kiinnostaa nähdä muuttuuko lukukokemus etenkin rikossarjakuvan ollessa kyseessä.

17. päivää odotellessa.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #27 : 22.06.2011 klo 14:51:21 »
Jaha Showtime ryhtyy sitten paukuttelemaan 100 Bulletsia ruutuun.

http://www.empireonline.com/News/story.asp?nid=31288
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #28 : 10.04.2013 klo 12:13:00 »
Hmm. Mitä minisarjoissa sitten käsitellään? Minusta kaikkein olennainen tuli jo itse pääsarjassa. Mutta mikäs siinä jos tarinaa syvennetään. Jatko-osaa on mielestäni hankala tehdä.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: 100 Bullets
« Vastaus #29 : 03.08.2018 klo 20:42:34 »
Olen viime aikoina lukenut paljon rikosgenren sarjoja. Kun tässä on Criminal, Parker ja Stray Bullets jo menneet, niin miksei sitten 100 Bullets. Tätähän on mukava lasketella menemään kokoelma kerrallaan (viittaan nyt alkuperäiseen 13 kokoelman settiin, en myöhempiin deluxe-julkaisuihin).

100 Bullets oli ainoa klassisimmista Vertigo-sarjoista, jota ei ensimmäistä kokoelmaa enempää paikalliskirjastoon hankittu. Tuolloin minulla oli sellainen elämänvaihe, ettei rahaa ollut laittaa sarjakuviin lantin hyrrää. Koska olin täysin kirjaston varassa, meni tämä ohi. Kynnys tarttua näin isoon sarjaan enää myöhemmin kasvoi ihan itsestään.

Toisaalta ei alku minua aikanaan kiskaissut mukaansa, enkä vieläkään pidä tuota ensimmäistä kokoelmaa mitenkään hyvänä. Kuitenkin se, miten sarjan tänään koen on ehtinyt muuttumaan.

Ennen vierastin eritoten Eduardo Risson jälkeä. Aikanaan kuvitus yhdistyi voimakkaasti 90-luvun loppupuoleen, kun jenkkisarjakuva vielä kiskoi itseään ylös taloudellisesta ja taiteellisesta kuopasta.

Kyllä minä näen sen puolen yhä tänään, mutta silti täytyy ihmetellä omaa makua jostain parinkymmenen vuoden takaa. Onhan tämä Risson jälki kestänyt erinomaisen hyvin aikaa. Tietyllä tapaa Risson jälki on ajattomampaa kuin vaikkapa Tim Salen kuvitus, jonka pariin on vuosien myötä aina entistä vaikeampi palata.

Ensimmäinen kokoelma meni vielä hieman silmäilemällä. Koska muistin tapahtumat niin hyvin, olen sen varmasti useammin kuin kerran lainannut. Julkaistiinhan sarjaa myös Agentti X9 -lehdessä mustavalkoisena.

Tämän tapauksessa kyllä värit ovat osakokonaisuus, jota ei pitäisi ihan täysin eliminoida. Väritys on niin hillittyä, että se sopii mainiosti kulutettavaksi sähköisenäkin. Olisiko tätä peräti muokattu ruudulta luettavaksi, nyt en jaksa tutustua taustoihin. Kenties värittäjä on pyrkinyt jo alkujaan tasoittamaan Risson jälkeä, jossa mustat väripinnat hallitsevat sivuja.

Toinen kokoelma eteni hitaasti, ja monesti juuri jäätyäni ihailemaan Risson kuvitusta. Huomio ei kiinnity enää kontrastin käyttöön, kuten hahmojen tuomiseen etualalle varjokuvina ja taustan valaisemiseen. Sen sijaan huomio kiinnittyy viivaan käyttöön ja yksityiskohtiin, kuten kasvojen juonteisiin; uurteisiin ja ryppyihin, vanhuuden ja nuoruuden esittämiseen; tunteiden kuvastamiseen kasvoilla ja vartaloissa.

Aikanaan pidin sarjan perusideaa vain käsikirjoittajan taholta helpolta, mutta lukijan kannalta heikolta, rungolta kertoa lyhyitä kostotarinoita. Toisen kokoelman vihjailut suuremmista juonikuvioista siis olivat ihan tervetulleita. Hieman vain pelottaa, että tässä mennään vielä jonnekin Rooman keisareihin saakka, mutta katsotaan nyt.

Juonta ja tarinaa enemmän tässä tulee seurattua Brian Azzarellon katukieltä. Tulee mieleen, kuinka itse opin joskus 90-luvun alussa (sarjakuvista tietenkin) lukemaan murteita ja slangia kuvittelemalla päässäni, miten ne ääneen lausuttaisiin. Tämä tuo muuten yhä edelleen elävyyttä dialogiin, joten suosittelen!

Tästä kaarran kolmanteen kokoelmaan käymättä varikon kautta.