Tuossa Hesarin jutussa käsitellään lähinnä Batmania ja sivutaan Avengersia, Teräsmiestä ja X-meniä. Tietenkin Batmanissakin olisi ainesta HIEMAN syvempään analyysiin, varsinkin kun on sentään huomattu, että mielenterveysasioita käsitellään paljon.
Noilla artikkelissa esitetyillä argumenteilla voisi helposti tyrmätä muitakin tunnustettuja sankareita Svejkistä Rokan kautta Roopeen, mutta toivotaan nyt että tuleva tohtori on päässyt hieman syvemmälle. Tosiaan jutun mukaan väitöskirja on vasta työn alla, ei edes tarkastettavana. Kaipa tuossa on se pelko päällimmäisenä että tapahtuu truhaa yleistämistä. Elokuva taiteenlajina kestää sen että osa siitä on tyhjäpäistä mättöä. Elokuvan tapaan toiminta on sarjakuvalle kiitollista materiaalia ja niinpä se on loogista esittää näillä välineillä myös ongelmanratkaisun metodina, ei kai tuossa sen kummemmasta ole kysymys.
Aika heppoista, mielikuviin pohjaavaa argumentointia ko. artikkelissa. Riistäjäkapitalisti-problematiikka Batmanin kohdalla on ilmeinen ja tietyssä mielessä ratkaisematon, mutta vähemmän Batman taitaa nykyisin pankkiryöstäjiä vastaan tarinoissa taistella, haasteet ovat jotain aivan muuta.
Kuten toteat, Reima, artikkelin kritiikki sopii suureen osaan sankaritarinoista, ja nähdäkseni suuri osa jenkkiläisistä (toiminta)elokuvista promotoi paljon selkeämmin amerikkalaisuuden sanomaa ja konservatiivisia arvoja kuin supersankari-rainat. Mutta ei sekään ole ihan yksiselitteistä. Missä määrin tekijöiden poliittiset näkemykset välittyvät, missä määrin genre ja tarinankaava määrittää lopputulosta yms.
Marvel-elokuvien ja tv-sarjojen maailma Winter Soldierin ja Agents of S.H.I.E.L.D.:in jälkeen on kaikkea muuta kuin valtiovaltaan luottavainen - niissähän voi nähdä Afganistanin sodan ja Snowdenin jälkeisen epäluottamuksen valtiovaltaa kohtaan.
Minä olen skidinä oppinut moraalin Marvel-sarjakuvista, ja minusta tuli pasifistinen vasemmistoliberaali, joka ei näe kansallisvaltioita itseisarvona. Ja edelleen koen, että supersankarisarjakuvilla on kyky käsitellä sankaruuden ja moraalin tasoja toisella tapaa kuin muussa sankarifiktiossa, ei välttämättä hienovaraisemmin tai älykkäämmin, mutta tapa miten mytologian sankarit yhdistyvät yksinkertaistettuun reaalimaailmaan tuo sopivan skaalan harmaita ja vastakkainasetteluja - tavalla joka selvästi puhuttelee myös valkokankailla, mutta elokuvamitassa moraalia ei pysty samassa mielessä problematisoimaan.
On myös jännä miten "oikeat" supersankarit, kuten HBO:n Superheroes-dokkarissa, ovat tulkinneet sankaruuden haasteen - ovat kaupunkipartioijia, jotka pyrkivät vähentämään pahoinpitelyitä ym. ja jakavat kodittomille ruokaa ja vaatteita.
