Richard Starkin eli Donald E. Westlaken Parker-kirjoista, varsinkin niiden tyrmäävistä avauslauseista, on puhuttu kvaakissakin. Parkerit ovat pulp-kirjallisuuden parhaimmistoa ja niiden keskeinen hahmo, etunimetön rosvo Parker yksi jämerimmistä äijistä koskaan. Mikään symppis hän ei ole. Parker tappaa surutta mitättömimmästäkin syystä jokaisen joka erehtyy hänen kulloisenkin suunnitelmansa ja päämääränsä tielle. Ainakin miehet, kauniit naiset lakkaavat hengittämästä Parkerin takia usein ihan puolivahingossa: "En voinut tietää, että hänellä on asma kun laitoin hänelle suukapulan. Turha ja ikävä virhe."
Harmi kyllä Parker-kirjojen suomennokset eivät yleensä yllä Westlaken alkuperäisen tekstin tasolle ja elokuvaversiotkin ovat olleet vähintään erikoisia tai laimeita, varsinkin Mel Gibsonin mieleisekseen sorvaama Payback eli Tilinteko, joka sentään pääsi lähelle.
Mutta nyt Darwyn Cooke on tehnyt kulttuuriteon, ensimmäisen luontevan ja uskollisen sarjakuvamuotoisen sovituksen ensimmäisestä Parker-romaanista. Vuosi on 1962 ja se hehkuu Cooken ko. ajan mainospiirräntää ja mm. Steve Roper -dekkarisarjakuvatyyliä yhdistävissä kuvissa.
"Go to hell", äsähtää Parker ensirepliikikseen ja lähtee etsimään hänet pettäneitä entisiä kumppaneitaan kylmää kostonjanoa säteillen. Ensin maksetaan kalavelat ja sitten kuitataan rahat jotka Parkerin piti ryöstökeikasta saada. Sillä, että rahat ovat nyt "Firman" eli mafian käsissä, ei ole väliä. Ei liioin summalla, nyt on periaatteen mies liikkeellä. "Firma tai Organisaatio tai Mafia, sanokaa itseänne minun puolestani vaikka
Punaiseksi ristiksi, oleellista on että minä saan rahani."
Mikäli idea ei tuosta hahmottunut, niin sanotaan että jutussa on hyvin paljon samaa kuin
100 Bulletsissa, mutta huomattavasti vähemmin koukeroin. Parker on agentti Graves, Lono ja ne 100 kutia yhdessä.
Toivottavasti menestystä tulee ja jonakin päivänä Cooke saa koko Parker-teossarjan sovitetuksi.
http://comicsblips.dailyradar.com/story/darwyn_cooke_on_adapting_westlake_s_parker_the_hunter/