No näinhän se menee, että on suuri vaikutus sillä mihin on tottunut. Oni Kudakissa ei tosiaankaan ruutujako ole aivan tavanomainen, ainakaan jos vertaa perinteiseen eurooppalaiseen 'Tintti'-tyyliin, jossa pelkästään samankokoiset ruudut seuraavat toisiaan. Sopii tietysti sekin tapa hyvin joihinkin sarjakuviin, mutta kyllä ruutujako ja sivun lay-out on asioita joilla voi jo sinänsä kertoa tosi paljon, ja tehdä sarjakuvasta visuaalisesti paljon mielenkiintoisemman. Se millä esim. mangassa on mielestäni ollut kaikkein eniten annettavaa länsimaiselle sarjakuvakerronnalle on juuri innovatiiviset ja kekseliäät sivu-layoutit (joissain jo vähän liiankin innovatiiviset..) Siinähän ei myöskään pidä mennä liiallisuuksiin ja alkaa pitää teknisiä yksityiskohtia itsetarkoituksena, vaan sillä pitäisi aina kerronnallisesti olla jokin syy.
Mutta noin muuten Kudakissa kyllä lukusuunta menee aivan täysin perinteisen länsimaisella kaavalla vasemmalta oikealle, ylhäältä alas. Puhekuplat rikkovat ruutujaon kyllä, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Puhekuplien sijoittelulla olen vielä pyrkinyt ohjaamaan lukijan lukusuuntaa aika vahvastikin.
Mitä itse tarinaan tulee niin pääjuonihan tuossa viedään päätökseen, Kaeden omaan menneisyyteen tulee lisävalaistusta jatkossa. (Sekä pariin muuhun yksityiskohtaan, jotka ovatkin sitten enemmän koukkuja tulevaan jatko-osaan.. Yksityiskohdat kannattaa kyllä lukea tarkkaan, pieniä viitteitä saattaa olla aivan yksittäisissä repliikeissä ja kuvassa..)
No tässähän alettiinkin jo päästä lempiaiheeseen (sarjakuvakerronnan hienoudet osa 423: ruutujako ja sivun lay-out..)