Muutin nuo kuvat tekstiksi. Sen verran tärkeä viesti lasten tulevaisuuden kannalta kumminkin kyseessä.
Sarjakuvalehdet –
ajankohtainen pulma
Lehtipainojen pöydiltä virtaa sarjakuvalehtiä vuolaana virtana. Kasvavalle sukupolvelle, jotka ahmien nieleskelevät senkaltaista kirjallisuutta, ne synnyttävät monia pulmia.
Opettajien taholta korostetaan kerta toisensa jälkeen, että tuollaisten sarjalehtien lukeminen on lapsille vaarallista. Jännitystä täysin mitoin tarjoava kuva, jossa on mahdollisimman vähän sanoja, turmelee lasten lukutaidon. Heidän kielivaistonsa ei kehity normaalisti. Kyky arvostella hyvää kirjallisuutta vähenee, kun lasten maku kehitetään kaikkea muuta kuin terveille urille. Lisäksi heidän mielikuvituksensa hidastuu, sillä sarjakuvalehdissä on kaikki »valmista», joten lapset eivät saa tilaisuutta luoda itse itselleen mielikuvaa kerrotusta. Opettajat ovat todenneet, että »sarjalapset» muodostavat usein vaikean pulman koulussa.
Mutta ei siinä kaikki. Näiden sarjojen sisältö on lasten luonteenkehitykselle pelkästään vahingollinen. Minkälaiseksi muodostuu sellaisten lasten sielunelämä, jotka alituisesti täyttävät mielikuvituksensa murhilla, tappeluilla, gangsterihahmoilla, merirosvokertomuksiila ja muilla raakuuksilla? Voidaanko odottaa heistä kehittyvän hyviä persoonallisuuksia? Voiko kaikki tuo saasta juosta heidän mielikuvituksensa läpi jättämättä jälkeensä vähemmän toivottavia arpia?
Onko olemassa minkäänlaista aihetta uskoa mihinkään sellaiseen? Monet nuoret rikolliset ovat itse ilmoittaneet, että he ovat saaneet ajatuksen rikoksiinsa noista sarjalehdistä.
Vanha sananlasku sanoo: »Niinkuin mies sydämessänsä ajattelee, sellainen hän on.» Sentähden nuorison sarjalukemiset eivät ole ainoastaan vaarana heidän lukutaidollensa ja heidän mielellensä ja mielistymisellensä hyvään kirjallisuuteen. Ei, on olemassa vielä suurempi vaara, nimittäin että nousevasta sukupolvesta tulee vielä rikollisempi ja raaempi kuin se sukupolvi, joka nyt saa taistella nuorisorikollisuuden synnyttämää suurta pulmaa vastaan.
Ihmeellistä tässä on, ettei mitään tehdä, vaikka joka taholla nähdään vaara ja siitä kirjoitetaan sekä toimitusten artikkeleita ja lehtien yleisön osastoissa. »Sarjakurjuus» vain jatkuu yhtä esteettömästi kuin aikaisemminkin.
Pelkkä sanomalehtipropaganda ei ilmeisesti tässä riitä, vaikka monesti on käytetty hyvinkin voimakkaita sanoja. Eikä sekään näytä riittävän, että opettajat korottavat äänensä suoraksi hätähuudoksi. Onpa joissakin tapauksissa menty niinkin pitkälle, että lapsilta on otettu pois tuollaiset sarjakuvalehdet. Hehän voivat hankkia uusia lehtiä.
Tuntuu siitä, kuin se oikeusaste, jolla todellakin on mahdollisuudet käsissään vapauttaa lapset siitä vaarasta, miksi sarjalehdet ovat heille muodostuneet, ei olisi tehnyt sitä, mikä sille kuuluu. Ajattelemme vanhempia. Mistä lapset saavat rahaa sarjakuviin? Ovatko vanhemmat leväperäisiä ja antavat tuon myrkyn päästä lastensa käsiin? Ehkä isä ja äiti itsekin lukevat kiinnostuneina noita sarjakuvia?
Jos kaikki vanhemmat yhtyvät taistelemaan lastensa puhtauden ja pelastuksen puolesta, sillä siitä on lähinnä kysymys, niin ehkä käy mahdolliseksi pysähdyttää tuo sarjatulva. Tahdotko sinä, joka olet äiti, ja sinä isä tehdä osasi ja kehoittaa sekä sopivana että sopimattomana aikana muita vanhempia: Älkää olko missään tekemisissä noiden sarjojen kanssa! Heittäkää törky pois! Polttakaa ne! Näännyttäkää sellaiset yritykset, jotka tuollaisilla sarjakuvilla haalivat voittoja kasvavan nuorison turmeltumisesta välittämättä. Boikoteeratkaa heitä!
Lainsäädäntö ei ehkä auta. Mutta uskomme, että yhtenäinen vanhempien rintama voisi olla tehokas ase noita sarjoja vastaan. Tässä me kristityt muodostamme suuren voiman. Toimikaa asian puolesta! Tehkää asianpuolesta valistustyötä! Lähettäkää asiasta viesti naapureillenne!
Sopivina vastatoimenpiteinä suositellaan, että sarjakuvalehdet kielletään kouluissa ja että opettajat ottavat tässä asiassa yhteyden koteihin. Edelleen on tärkeätä, että kouluissa on hyvä kirjasto ja että opettajat antavat lapsille vaikutteita keskustelemalla heidän kanssaan niistä kirjoista, joita lapset lukevat. Sopii hyvin, että opettaja lukee itse lapsille ääneen niistä kirjoista, joita hän toivoo lasten lainaavan. Se herättää kiinnostusta hyvään.
Tämä asia on vakava ja vaatii jokaisen kristityn huomion, sillä kysymyksessä ei ole mikään vähempi kuin lastemme puhtaus ja tulevaisuus!