Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: Markku Myllymäki - 09.12.2004, klo 10:58:27



Otsikko: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 09.12.2004, klo 10:58:27
Löytyi tällainen teksti sarjakuvan käsikirjoittamisesta. Vaikutti melko hyvältä siinä mielessä, että sarjakuvaa analysoidaan ihan oikeasti tarinankerronnan näkökulmasta. Kun teksti on melko laaja ja ilmaiseksi webistä luettavissa, ajattelin, että voisi kiinnostaa monia täälläkin...

http://www.williamsullivanadvertising.com/joeedkin/writing.html (http://www.williamsullivanadvertising.com/joeedkin/writing.html)

Olen aiheesta lukenut hiljan pari opusta myös kirjamuodossa ja todennut, että hyvän tarinan sarjakuvakerrotaan sopivasti laatiminen on melko vaativaa puuhaa...

Täällähän on kirjoitellut muutamakin käsikirjoittaja enemmänkin. Ja tietysti "Kvaak tekee sarjakuvaa" ketjuissa näkee ihan käytännön toteutusta. Mutta olisiko tämä kiinnostava aihe keskusteluun? Olisiko jollakulla vinkkejä siitä, millaiset tarinat toimivat parhaiten 2-6 sivuisissa jutuissa tai toisaalta 20-25 sivuisissa? Tämmöisiä juuri nyt väsään...  ;D


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 11.12.2004, klo 11:10:19
Mielenkiintoinen aihe johon kukaan ei tarttunut, joten minä tartun. Kysymyksen asettelu oli ehkä liian laaja-alainen.

Itse olen keskittynyt lyhyiden tarinoiden kirjoittamiseen, strippi-2 sivua, joten puhun vain niistä. Mielestäni esim. 2 sivuisessa huumorisarjassa pitää olla 2-3 vitsiä. Päävitsi on se, jonka kehittely alkaa jo alussa ja huipentuu lopussa. Mutta välissä pitää olla myös 1-2 muuta vitsiä. Päävitsissä täytyy olla jotain uutta ja sen pitää olla oikeasti hauska. Lisävitsit voivat olla "vanhoja vitsejä" tai gageja, tyhmä ilme, outo tilanne tms. Niiden ei tarvitse olla niin huippuunsa hiottuja. Periaatteessa stad up-koomikko toimii samalla tavalla, pari hyvää vitsiä joilla yleisö viritetään nauramaan, ja sen jälkeen yleisölle kelpaa jo tyhmempikin kama. Mutta perustotuushan on, että mitä enemmän ja mitä hauskempia jakson vitsit on, sitä hauskempi jakso!

Sama kaava toimii myös toiminta- kauhu- yms. sarjakuvassa. Vitsin paikalle vaihdetaan vain jännityselementti. On päätarina, ja pari pientä jännityselementtiä siroteltuna matkalle.


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: ökpö - 13.12.2004, klo 14:29:28
Ei minulla mitään aiheellista kommentoitavaa tästä ole, kunhan halusin kysyä, että paisuvatko muiden tarinat kuin isotädin soodaleipä? Olen alkanut vihdoin uskoa, että jos arvioin tarinan pituudeksi n sivua, todellinen mitta on > 2n. Eli homma toimii kuin IT-perusprojekti. Ensin kysytään koodaajalta aika-arviota, ja sitten kerrotaan se kahdella, jotta saadaan todellinen valmistumisaika. (Johto tietysti jakaa sen kahdella ja hymyilee kauniisti päälle. Anteeksi vanhat IT-projektivitsit.)

Vois tietysti liittyä siihen, että kirjoitan tottuneemmin proosaa kuin sarjakuvakäsiksiä. Suorasanaisessa tekstissä on varaa kikkailla ja rakentaa hahmoja. Sarjakuvissa taas täytyy viilata ja höylätä ja silti tuntuu että jotain tarttis edelleen saada pois siitä alkuperäisestä tarinaideasta. Lisäksi proosaan voi helposti kirjoittaa että "lopuksi Karhukopla räjähytti Roope-Ankan rahasäiliön", eikä siinä sitten muuta. Ilmaisepa sama sarjakuvassa yhdellä sivua pienemmällä ruudulla. No, on kai se mahdollista, mutta en tiedä tekisikö haluttua vaikutusta lukijaan. ;)


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 13.12.2004, klo 15:26:34
Pitkän tarinan kirjoittaminen sinänsä ei ole hirveän vaativaa, vaan sen tiivistäminen siten että se on siisti kokonaisuus ja A) joku jaksaa sen kuvittaa sarjakuvaksi ja B) joku jaksaa sen myös lukea.


(räjäytettyään rahasäiliön ja muutettuaan karibialle Karhukoplalaiset polttivat paksuja sikareitaan myhäillen)


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 13.12.2004, klo 20:32:22
Mulla "pidemmät" käsikirjoitukset tahtovat jäädä kesken. En joko keksi miten juoni etenee, tai jos keksinkin, olen jo kyllästynyt koko hommaan. Onneksi työkseen ei ole tarvinnut tehdä (vielä) pitkiä juttuja. Vain stripin tai sivun mittaisia. Pöytälaatikossa on parin sivun keskeneräisiä useampiakin.

Timo

(räjäytettyään rahasäiliön Karhukoplalaiset vievät Roopen rahat Kuubaan, jonka talous elpyy, ja polttavat paksuja sikareita Fidelin kanssa myhäillen.)


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 14.12.2004, klo 12:16:20
Yritän nyt räpeltää kasaan ekaa pitkää juttua, mutta koska oma mielenkiinto alkaa aina välillä hiipua pitkissä projekteissa, yritän tehdä sellaista episodirakennetta jossa jaksaisin episodi kerrallaan loppuun asti...

(räjäytettyään rahasäiliön Karhukoplalaiset vievät Roopen rahat Kuubaan, jonka talous elpyy, ja polttavat paksuja sikareita Fidelin kanssa myhäillen, mutta paljastuu että Fidel onkin avaruusolio, jonka tavoitteena on tuhota Roopen salaa johtama Maapallon Ritarien Liitto, jonka käteisvarat Karhukopla ryösti ja joka ei sen takia enää pysty puolustamaan Maapalloa...)


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: Rovio - 07.01.2005, klo 11:07:30
Mielestäni 3-5 sivun, eli lyhyen jutun keksiminen on vaikeinta.
Jutussa piäisi olla hyvä juoni jo pituutensa takia, mutta kun sen keksii niin sen tiivistäminen ja kuvakäsikirjoitus on se hankalin vaihe.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Tuuk42 - 10.01.2005, klo 13:39:32
Kiitokset Markulle että toi tälläisenkin artikkelin esille. Vielä en ole aivan loppuun asti ehtinyt lukea sillä tuossa artikkelissa on hengästyttävän paljon asiaa.
Tämä on melkein sarjaa pakko lukea sarjakuvan käsikirjoitusta suunnittelevalle. Tuossa on muutamia sellaisia juttuja huomioituna jotka ovat niin itsestään selviä ettei niitä edes tule huomioitua käsikirjoitusta suunnitellassa.

Varsin suositeltavaa lukemistoa itse kullekkin.


 8)


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Jouni Ahola - 11.01.2005, klo 04:00:57
Aloitin tässä vihdoin kirjoittamaan käsikirjoitusta kunnon pitkään sarjakuvaan jonka toivon joskus saavani piirrettyäkin, joten tuosta artikkelista on kyllä apua. Varsinkin kun siinä näyttääpi olevan erinomaista infoa itse suunnittelu- ja kirjoittamisprosesseistakin.

Itselläni on aina vaikeuksia saada kaikkia ideoita paperille ja varsinkin ongelmia on niiden järjestelyssä... Minulla on sen verran huono muisti että pistän kaiken mahdollisen ylös ettei unohdu. Joskin yleensä niitä ideoita tulee nopeammin kuin ehtii kirjoittamaan... ;) Minkälaisia tekniikoita teillä pitempiä tarinoita kirjoittaneilla on pitkän tarinan suunnittelussa? (Varsinkin niillä jotka myös piirtävät sen itse) Pilkon päätarinan luultavasti episodeiksi, joten näin ensikertalaiselle voi tällainen suunnittelu olla aika mielenkiintoista... :)

Voi olla että tuossa artikkelissakin tulee esille näitä kunhan ehdin lukea enemmän, mutta haluaisin mieluummin silti vähän "lähempää" tietoa. Täällä Suomenmaassa kun on vähän erilaiset julkaisumetodit ja -mahdollisuudet kuin suuressa ja mahtavassa Marvel-maalimassa...
     Miten te yleensä kehitätte tarinoitanne eteenpäin? Hahmot ja taustat ensin ja sitten juoni vaiko toisinpäin? Teettekö miellekarttoja ja/tai joitain "avaintapahtuma"listauksia tai vastaavaa..?

Ja se sivujen suunnittelu... Teettekö omiin käsiksiinne valmiit paneelisuunnitelmat vai piirrättekö suoraan? Kuvakäsistä en ole itse ikinä piirtänyt (häpeän), joten tässä projektissa aion sitä käyttää.

Saas nähä tämänkin kanssa taas... 8)


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Veli Loponen - 11.01.2005, klo 11:15:16
    Miten te yleensä kehitätte tarinoitanne eteenpäin?
Mulla tarina lähtee siitä, että tulee idea, jota jonkin aikaa kokoan päässäni (myös hahmot kehittyy tässä vaiheessa, ellei niitä ole ollut jo aikaisemmin). Sitten saatan kirjoittaa ylös jotain pääkohtia. Useimmiten kuitenkin hyppään suoraan käsikirjoitusvaiheeseen, joka on omituinen versio kuvakäsiksestä. Näin siis pidemmissä jutuissa. Lyhyissä sivun tai kahden jutuissa teen kuvakäsiksen, josta näkee oikeastaan vain sen, miten ruudut asettuvat sivulla.
Esimerkki tuosta pidemmän tarinan "käsiksestä" löytyy tästä (http://members.tiscali.fi/welzunet/poa3kasis.jpg) (ensimmäiset 9 sivua PoA kolmosesta, mutta näillä näkymin tarinaan tulee vähän muutoksia).


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Jouni Ahola - 11.01.2005, klo 23:15:49
Mielenkiintoista nähdä tuokin kuvakäsis. Ei se näköjään paljon vaadi kun osaa.....

Kyllä se on minullakin pieni idea (tai suuri inspis) josta tarinat lähtee, mutta yleensä tuppaa olemaan niin että haluan vain päästä kynänheilutteluun ja sitten motivaatio lopahtaa kesken käsiksen kirjoittamista.. Sen takia aloitinkin tällä kertaa varoivaisesti ja päätinkin aloittaa piirtämisen vasta kun saan tarinan täysin valmiiksi. Minulla on hylly jo tarpeeksi täynnä keskeneräisiä sarjakuvia, nyt on aika saada jotain valmiiksi. :o


Sivuhuomautuksena, tässä voisi jollekin olla hyviä ideoita tuohon "sankaritarina"-haasteeseen......

http://www.tiede.fi/keskustelut/keskustelu.asp?mainpage=1&mainskip=0&id=1371463&alue=1&skip=0&hakusana=


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Tuuk42 - 12.01.2005, klo 18:04:42
Minulla tuppaa aina käsikirjoituksen hiominen venymään ja vanumaan enkä pääse ikinä piirtämisvaiheeseen.
Liikaa perfektionistin vikaa tai suuruudenhulluutta.  :)

Harvoin teen tuollaista kuvakäsistä kuin Welzulla on käytössä. Tai jos teen niin luonnostelen 1:1 kokoon. Useimmiten siis, mutta todennäköisesti tulee tuollaistakin käytettyä kun saan jonkun pidemmän käsiksen valmiiksi.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 14.01.2005, klo 10:56:31
TEEMA on se mikä sarjakuvantekijöiltä usein unohtuu. Voi olla siistejä hahmoja ja actionia mielessä, mutta kun teema puuttuu jää myös tarina päättömäksi kaahotukseksi.

Eli aluksi pitää määrittää mikä on tarinan pääväittämä, minä minä haluan tällä sanoa? Esim. Watcmenin teema voisi olla: kuka suojelee meitä supersankareilta? (Who watches Watchmen). Dark Knightin teema: Batmanin olemassaolo synnyttää superrikollisia.

Teema kun selviää tarinalle tulee suunta ja hahmojen kehittäminen helpottuu. Heille saa ristiriitoja: hahmojen toiminnan seuraus on heidän tarkoituksensa vastaista (Batman, Rorschach). Hahmot varioivat teemaa toiminnassaan ja puheissaan ja esittävät siitä erilaisia mielipiteitä, ja hahmot voivat joutua tilanteisiin joissa heidän on toimittava mielipiteittensä vastaisesti.

Esimerkki: hahmon mielipide on että kaikki narkkarit on ammuttava, koska ne ovat vain yhteiskunnan taakka, ja sitovat poliisin ja lääkärien resursseja. Seuraus: myös kaikki alkoholistit ja tupakoitsijat on ammuttava. Hahmo itse esim. tupakoi.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: J.Kantelinen - 14.01.2005, klo 12:29:16
Tässä on tullut viimeiset pari vuotta kamppailtua käsikirjottamisen kanssa. Virheistä on oppinut tekemällä niitä pirusti. Aloittavalle kirjottajalle yksi ongelma taitaa olla se, että haluaisi tehdä kaikenlaista, eikä näe tarinan olennaista vaan tarinat paisuvat ja paisuvat mahdottomuuksiin, kuten muutkin ovat maininneet.

Itsekin kirjoitin aluksi tarinaa tyypistä X joka tapaa tyypin Z ja sitten ryhtyvät toimimaan ja tapaavat tyypin Y. Parin kuukauden jälkeen tajusin, että parempi jos kirjoitan tarinan Zn näkökulmasta ja pari kuukautta sen jälkeen, että Yn näkökulmasta. Puolenvuoden jälkeen oli monta, aika tarkkaakin käsikirjoitusta ja tajusin, että jotta olisi hauska kertoa tämä tarina pitäisi kertoa tyypin B tarina 30 vuotta aiemmin. Ja jotta voisin kertoa tyypin B tarinan aiemmin, tarvitsisin jo muusta yhteydestä tutun hienon tyypin F jonka kautta kertoa B tarina.

Niinpä kirjoitin tarinan Fstä jossa B oli mukana. Kirjoitin monta eri versiota vuoden verran. Sitten tajusin, että tulee liian pitkä tarina jo tästäkin mahtumaan yhteen albumiin. Puolitin tarinan. Jouduin poistamaan F tyypin. Jouduin kirjoittamaan uuden juonen Blle. Kirjoitin puolivuotta ja monta versiota, joissa B oli milloin minkälainen ja sivuhenkilöitä vaihtui tiuhaan. Tässä vaiheessa jouduin todella miettimään sitä, mikä on olennaista ja mikä on teema. Ja tadaa. Taidan olla viimein hionut tiukan käsikirjoituksen. Kaikki työ tähän mennessä on rikastuttanut ympäristöä ja henkilöitä.

Ongelma vaan oli, että aloitin piirtämisen jo puolitoistavuotta sitten ja osa sivuista on pitänyt heittää roskiin, koska eihän niillä ole enää mitään tekemistä tarinan kanssa.

Mitä opin:

A) aloittelijan kannattaa aina käyttää aluksi muiden tekstejä, jos siis on piirtäjä.
B) ja tehdä lyhyitä tarinoita, jotta tekniikka kehittyy.
C) ei pidä ikuna alkaa piirtämään, ennen kuin tarina on valmis ja ehtinyt virua tarpeeksi pitkään pöytälaatikossa valmiina.



Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Hege - 14.01.2005, klo 20:43:04
Stripeistä teen yleensä suoraan kuvakäsiksen, tai jos idea on todella selkeä niin yksi lausekin riittää. Sitten se käsis "arkistoidaan" ja kun se löydetään vuosien kuluttua, niin jos se yhä naurattaa niin se todetaan hyväksi ja "arkistoidaan" toteutettavien töiden pinoon.

Tuommoisissa sivun mittaisissa tarinoissa lähtökohtana on yleensä jokin idea. Joinakin päivinä Luoja on armollinen ja loistava idea vain pasahtaa päähän kesken kassajonossa seisomisen. Ongelmaksi nousee idean kertominen, on selvillä alku ja loppu, mutta siinä välissä on tyhjää.

Hieman pidemmissä tarinoissa, joita on kirjoitellut ja kehitellyt jo jonkin aikaa nousee esille insinööriyden pakottamana tarve loogisuuteen. Esim nytkin on 30+ sivuisen sarjakuvan kässäri repliikeineen kaikkineen kasassa muutoin paitsi etten ole tyytyväinen loppuratkaisuun. Se on hieman liian kaukaa haettu, ja homma on seis kunnes joku päivä se idea pasahtaa päähän.

Sitten on muutamia tarinoita jotka ovat periaatteessa valmiita, mutta tuntuvat niin hyville, ettei kehtaa pilata niitä omilla tuhrustuksillaan, vaan odottelee että piirtotaidot ja sarjakuvan kerrontataidot (ruutujaot yms.) kasvaisivat tarinan tasolle.

Stripin idean tullessa mieleen tulee esittää seuraavat kysymykset: mistä tähän tilanteeseen tultiin, mihin tästä tilanteesta mennään. Hyvällä tuurilla saa juttua laajennettua 3-4 stripin aiheiksi. Muutoinkin tämä on mielestäni hyvä asia, joka luo jatkuvuuden tunnetta strippien maailmaan sen sijaan että se olisi vain yhden naurun juttu ja huomenna toisen.

Pidempi tarina taas kirjoitetaan kerran ja sitten odotellaan, se tarina luetaan ja taas kirjoitetaan ja odotetaan ja luetaan ja .... Tätä sen verran monta kertaa että kun tarinan lukee ei mieleen tule yhtään parannettavaa.

Tai sitten antaa vaan palaa sen idean pohjalta kuva kerrallaan ja katsoo mitä tuli piirrettyä ja kerrottua.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 15.01.2005, klo 22:25:16
Stripeistä teen yleensä suoraan kuvakäsiksen, tai jos idea on todella selkeä niin yksi lausekin riittää.

Kerran kaverin kanssa keksimme yöllä puhelimessa tosihauskan bumerangivitsin. Hekotimme molemmat vedet silmissä, olihan toki jo väsymystäkin pelissä. Jotta idea ei menisi hukkaan kirjoitin paperille "bumerangivitsi" koska olin aika varma että NIIN hauskan jutun muistaisin kyllä pelkästä nimestäkin.

Mutta kuinkas kävikään: en muistanut yöunen jälkeen, kilautin kaverillekin, ja lopulta piti väkisin kirjoittaa puolenkymmentä uutta bumerangivitsiä joista ehkä joku saattoi olla "se". Mutta yksikään niistä ei ollut sellainen kuoliaaksinaurattaja.

Mitä tästä opimme?

Kannattaa kirjoittaa ylös muutakin kuin pelkkä vitsin otsikko.


TOKI on myös se mahdollisuus että kun kesken esim keskustelun pöydässä kaivat esiin muistivihon ja kirjoitat ylös loistavan ideasi, kaikki pöydässä luulevat että teet juuri hänestä jotain irvimukaelmaa seuraavaan sarjaasi. No, niin varmaan teenkin. Oppivathan olemaan.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: ökpö - 16.01.2005, klo 14:32:03
Piirtäminen tökkii... Tulin siis taas Kvaakkiin kuokkimaan.

Jos joku haluaa nähdä ehkä hieman överiksi mennyttä kuvakäsikirjoittamista, niin tässäpä esimerkki siitä millaisia tein vuosia sitten. Paperi oli vähän yli A4-kokoista.

http://melaja.fi/rhia/kuvat/skannit/pg13_hahmotelma.png (http://melaja.fi/rhia/kuvat/skannit/pg13_hahmotelma.png)

Tuo on siis samasta sarjiksesta, jonka ekat kymmenisen sivua laitoin syksyllä näytille. Jos vaikka joku sattuu muistamaan. Luonnoksia oli työläs tehdä, mutta tuloskin taisi sitten kokonaisuutena olla paljon parempaa kuin nykyisin.

Esimerkki nykyisestä tyylistä vaikka tässä (kokokin on puolittunut):

http://melaja.fi/rhia/kuvat/skannit/pg13.png (http://melaja.fi/rhia/kuvat/skannit/pg13.png)


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Jarmo - 17.01.2005, klo 19:46:33
ehkä hieman överiksi mennyttä kuvakäsikirjoittamista

Ehkä hieman... sais joskus tommoista jälkeä aikaan mitä toinen tekee käsikseksi..  :o


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Jukka - 18.01.2005, klo 09:14:02
Omat käsikirjoitukseni syntyvät millloin mitenkin.

Joskus teen ensin tekstit,  dialogin tai monologin ja alan vasta sitten miettiä kuvitusta.

Joskus teen ensin kuvituksen ja alan vasta sitten miettiä tekstejä.

Joskus teen tarkan kuvakäsikirjoituksen ruutujakoineen ja kaikkineen.

Joskun vain alan piirtää ilman tarkempaa tietoa mihin olen menossa.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: J.Kantelinen - 18.01.2005, klo 16:34:08
Yleinen kysymys, miten pitkiä tarinoita olette saaneet piirrettyä loppuun? Sivumäärässä. Ja mikä taktiikka oli aloittaessa - 'kunhan piirrän', 'hieman suunniteltu' vai 'teksti valmis, kuvakäsikirjoitus ja lopuksi vasta piirros'?

Ökpö, olen aiemminkin huomannut, että teet perhanan hyvännäköistä jälkeä. Kuinka aktiivinen olet tuon piirtämisen suhteen? Ja tosiaan tuo kuvakäsikirjoitus oli vähän turhan pitkälle vietyä. Eikös se tikku-ukko malli olisi hieman nopeampaa.



Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Veli Loponen - 18.01.2005, klo 17:03:37
Yleinen kysymys, miten pitkiä tarinoita olette saaneet piirrettyä loppuun? Sivumäärässä. Ja mikä taktiikka oli aloittaessa - 'kunhan piirrän', 'hieman suunniteltu' vai 'teksti valmis, kuvakäsikirjoitus ja lopuksi vasta piirros'?
Jos puhutaan ihan omista tarinoista, niin PoA on tällä hetkellä jonkinlainen ennätys. Eli kaksi valmista lehteä, yhteensä 41 sivua. Kolmas osa pitäisi vielä tehdä, niin sitten on n. 60 sivua (jos lasketaan mukaan Lucifer Chronicles, joka on itsenäinen johdanto PoAan, vaikkakaan ei mun kirjoittama, niin sivumäärä nousee sataan). Tämä ei siis vielä ole valmiiksi asti piirretty.
Työn alla on toisen käsikirjoitukseen perustuva tarina, joka valmistuessaan on ainakin 60 sivua.
Tuon oman tarinan kohdalla parhaiten sopii kai vaihtoehto "hieman suunniteltu".


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: ökpö - 18.01.2005, klo 19:33:47
Ökpö, olen aiemminkin huomannut, että teet perhanan hyvännäköistä jälkeä. Kuinka aktiivinen olet tuon piirtämisen suhteen? Ja tosiaan tuo kuvakäsikirjoitus oli vähän turhan pitkälle vietyä. Eikös se tikku-ukko malli olisi hieman nopeampaa.

Jes jes, pääsenpä taas mesomaan olemattomilla saavutuksillani. Kiitos kehuista. Toisin valitsin tietysti siisteimmästä päästä olevat luonnokset. Ilman noita hahmotelmia en osaa piirtää lopullista työtä. Mitä tarkempi, sen parempi, mutta yritän pitää nykyään jonkinlaista rajaa kuitenkin.

Ellei lapsena piirrettyjä lasketa, niin pisin valmis tarina on ollut 12-sivuinen. Sitten oli pitkä tauko, ja nyt piirrän sellaista pidempää juttua, josta toivottavasti tulee joskus valmis (valmiina... hmm... kolmasosa?). Teen aika tarkat suunnitelmat, koska muuten homma jää liian helposti kesken. Eli ensin sanakäsis ja sitten kuvakäsis. Sanakäsiksessä on se hyvä puoli, että siitä voi pyytää mielipiteitä ennen kuin on piirtänyt ainuttakaan kuvaa.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Tero Mäntylä - 18.01.2005, klo 20:12:14
Lähestymistapa käsikirjoittamiseen vaihtelee aika paljon. Tarina joka on saatava nopeasti valmiiksi... esimerkiksi Kemiin viime vuonna lähettämäni tarina (http://www.studio-rain.com/tpm/comic/kemi2004/) ja FinnMangaan väsäämäni mecha tarina ovat molemmat syntynyt periaatteella: Joku pieni idea, nopea luonnostelu tai ylimalkainen sivujako ja piirtämään kun työ pitää saada nopeasti valmiiksi. Hyvä puoli on se että ei ehdi jäädä pohtimaan miten huono idea oikeastaan oli. Sopinee parhaiten lyhyihin tarinoihin (Nuo molemmat on 12 sivuisia.)

Toinen FinnMangaan tehty (http://www.studio-rain.com/maija/htmls/comics/blaomen1.html) oli hyvin pitkälti piirtäjän ehdoilla. Kunhan nyt alkuperäisen idean ja tekstit lähetti (osittain valmiisiin sivuihin) niin se oli siinä.

Yleensä kuitenkin koitan noudattaa kaavaa että kirjoitan ensin noin puolen sivun synopsiksen tarinasta ja sitten teen siitä kuvakäsikirjoituksen ja "DC-tyylisen" käsikirjoituksen. Jossa on siis jokaisesta ruudusta sanallinen kuvaus ja dialogi. Tällä menetelmällä en ole onnistunut vielä itse piirtämään mitään. Alkaa niin helposti piirtämään ja käsikirjoittaminen unohtuu... Muiden kanssa se onnistunut paremmin. Työskentely on yleensä tässä tapauksessa sitä että kirjoitan ensin käsikirjoituksesta version vihkoon mitä sitten koitan parannella kun kirjoitan käsiksen puhtaaksi tietokoneella.

Olen huomannut että mitä kunnianhimoisempi tarina on kyseessä sen vaikeampi sen työstäminen on. Peruskohellusta jossa on ehkä yksi idea jos sitäkään saa aikaan aika helposti mutta kun yrittää tehdä joitain vähän parempaa niin sitten ei olekaan tyytyväinen mihinkään.

Hahmot on yleensä ensin valmiina jollain tasolla. Sen jälkeen tulee tarina jossain yksinkertaisessa muodossa mitä sitten muokataan ja muokataan. Alainiassa prosessi vaikuttaa kaiken aikaa kokonaisuuteen eli alkaa enemmän kirjoittamaan tulevia numeroita milloin homma alkaa karata käsistä. Eteenkin on tuossa omakustannelehdessä pyrkinyt siihen että jokainen numero toimisi itsenäisesti. Toisen numeron jälkeen muuten olen pahasti Alainian kanssa eksyksissä kiitos sen että tulee kunnianhimoisempia tavotteita tarinan suhteen ja lopulta homma leviää käsiin. Eteenkin kun on tahtonut pitää ko julkaisun kuitenkin aika selkeänä seikkailuna.

Tällä hetkellä olen toteuttamassa Kvaakin haastetta... kaikista kiireistä huolimatta. Lähinnä teen sitä silloin kun ei voi tehdä muuta. Tämä tarina lähti myös yksinkertaisesta ideasta ja valmiista hahmoista. Yksi hahmoista on minulle ennestään tuttu läpikotaisin ja toinen sankari syntyi prosessin aluksi. Kolmas tarinan hahmoista tuli paljon myöhemmin - sitten kun häntä tarvittiin tarinan kannalta. Käsikirjoitus on elänyt päässäni muutamina iltoina kun olen ollut kävelemässä ja hiljalleen muodostunut jonkinlaiseksi koherentiksi kokonaisuudeksi... mikä nyt pitäisi jossain välissä kirjoittaa synopsiksen muotoon ylös. Vastaavasti aloitin ensimmäisen sivun teon. Mitään hirveän syvällistä tästäkään parodisesta kohelluksesta ei kannata odotaa.

Pisin itseni piirtämä (ja kirjoittama) julkaistu on 12 sivuinen (Joka siis tuli FinnMangaan) ja pisin käsikirjoittamani julkaistu on 30 sivuinen.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 19.01.2005, klo 11:54:11
ökpö, voihan nenä, julkaisepa jotain joskus... Tuo piirrosjälki on kerrassaan hienoa.  ;D


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 31.01.2005, klo 18:29:42
Uusinta (4/04) Sarjainfoa tuli luettua, ja törmäsin viisauteen Daniel Raeburnin suusta:

"Minusta sarjakuva on ensisijaisesti kirjoittamista, sillä ilman hyvää tarinaa se ei ole mitään. Esimerkiksi Scott McCloud katsoo sarjakuvia toisin, rakenteen kautta. Nykyään monet aloittelevat nuoret sarjakuvantekijät tulevat taidekoulusta eivätkä tiedä tarinankertomisesta mitään."

Aamen.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: jab - 02.02.2005, klo 15:44:01
TEEMA on se mikä sarjakuvantekijöiltä usein unohtuu. Voi olla siistejä hahmoja ja actionia mielessä, mutta kun teema puuttuu jää myös tarina päättömäksi kaahotukseksi.

Hmmm... Teemahan voi toisaalta muuttua tai varioitua tietyissä sarjakuvatyypeissä. Erityisesti strippisarjakuvissa voi olla useitakin rinnakkaisia ja lomittaisia teemoja.

Sanoisin että _ennen_ kuin rupeaa kirjoittamaan kässäreitä, kannattaa kirjoittaa synopsis. Jos sarjakuvan perusideaa ei saa mahtumaan kolmeen kappaleeseen, sitä ei ole.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: jab - 02.02.2005, klo 15:49:18
Apropoo, onko kukaan harrastanut tiimikirjoittamista?

Aloimme kirjoittaa strippisarjakuvaan pienen ryhmän kanssa. Aktiivisia kirjoittajia on tällä hetkellä kolme, jatkossa ehkä enemmänkin.

Homma on lähtenyt yllättävän jouhevasti liikkeelle. Ideointi tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. On syntynyt semmoinen terve kilpailumentaliteetti kirjoittajien kesken: "Jos tuo sai aikaan noin hilpeän stripin, minä teen vielä paremman."

Samoin strippisarjakuvalle niin elintärkeä tiukka kirjoitustahti pysyy yllä kuin itsestään. Kun yhdellä pää lyö tyhjää, toisella on luova kausi.

Käytämme itse kirjoittamiseen DokuWikiä: http://wiki.splitbrain.org/wiki:dokuwiki

Erinomainen työkalu ryhmäkirjoittamiseen! (Ja ilmainen.) Suosittelen.


Otsikko: Re:Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 02.02.2005, klo 19:07:25
Hmmm... Teemahan voi toisaalta muuttua tai varioitua tietyissä sarjakuvatyypeissä. Erityisesti strippisarjakuvissa voi olla useitakin rinnakkaisia ja lomittaisia teemoja.

Sanoisin että _ennen_ kuin rupeaa kirjoittamaan kässäreitä, kannattaa kirjoittaa synopsis. Jos sarjakuvan perusideaa ei saa mahtumaan kolmeen kappaleeseen, sitä ei ole.

Kari Hotakainen sanoi että kirjassa pitää olla viisi teemaa, jotta siitä tulee sopivan kuohkea. Varmaan sama pätee myös pitkään sarjakuvaan.

Pääväittämän pitäisi sopia jopa yhteen sanaan (syyllisyys, kosto, viha). Angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa on ällö tapa tehdä pääväittämästä teoksen nimi. Kuinka mielikuvituksetonta!

Mutta alkuperäinen teemahuomautukseni perustui sille, että olisi edes yksi syvempi ajatus ennen kuin alkaa tehdä sarjakuvaa, eikä pelkkää mäiskettä tahi yllättäviä käänteitä...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: pertti jarla - 02.02.2005, klo 20:00:23
Apropoo, onko kukaan harrastanut tiimikirjoittamista?

Aloimme kirjoittaa strippisarjakuvaan pienen ryhmän kanssa. Aktiivisia kirjoittajia on tällä hetkellä kolme, jatkossa ehkä enemmänkin.

Homma on lähtenyt yllättävän jouhevasti liikkeelle. Ideointi tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. On syntynyt semmoinen terve kilpailumentaliteetti kirjoittajien kesken: "Jos tuo sai aikaan noin hilpeän stripin, minä teen vielä paremman."

Erinomainen työkalu ryhmäkirjoittamiseen! (Ja ilmainen.) Suosittelen.

Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa, ja oon oppinut ainakin yhden asian: Jossain vaiheessa ne käsikset on "sementoitava", lyötävä lukkoon, jotta päästään piirtämään.


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: pertti jarla - 02.02.2005, klo 20:02:38
Yritän nyt räpeltää kasaan ekaa pitkää juttua, mutta koska oma mielenkiinto alkaa aina välillä hiipua pitkissä projekteissa, yritän tehdä sellaista episodirakennetta jossa jaksaisin episodi kerrallaan loppuun asti...

Sepä onkin ainoa tapa, jolla itse olen osannut viedä pidempää juttua vähänkin alkua pidemmälle. Just nyt aloin piirtämään viiteen osaan jakamaani jutun ekaa osaa, ennenkuin muita osia on edes loppuun asti kirjoitettu. Muuten jää tämäkin..


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 02.02.2005, klo 21:11:12
Yritän nyt räpeltää kasaan ekaa pitkää juttua, mutta koska oma mielenkiinto alkaa aina välillä hiipua pitkissä projekteissa, yritän tehdä sellaista episodirakennetta jossa jaksaisin episodi kerrallaan loppuun asti...
Sepä onkin ainoa tapa, jolla itse olen osannut viedä pidempää juttua vähänkin alkua pidemmälle. Just nyt aloin piirtämään viiteen osaan jakamaani jutun ekaa osaa, ennenkuin muita osia on edes loppuun asti kirjoitettu. Muuten jää tämäkin..

Ehkä vika onkin siinä, että juttua ei ole kirjoitettu kokonaan valmiiksi. Taiteellinen palo pistää tekijän usein tarttumaan työhön ennen kuin pohjatyö on tehty tarpeeksi hyvin. Jos aloittaa työn mielikuvien varassa, saattaakin tulla yllättäviä mutkia vastaan (ja aivan varmasti tulee), ja kun tulos ei vastaakaan mielikuvia, pettyy ja jättää kesken. Hyvästä perustasta se talon rakentaminenkin lähtee. Hyvä tarina sytyttää tekemään valmiiksi vaikka se on jo kerran loppuun asti kerrottu.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: pertti jarla - 02.02.2005, klo 21:47:14
Oon kyllä kirjoittanut valmiiksi kaiken, mitä koko jutussa tapahtuu, noin synopsistasolla. Ei sitä muuten tosiaankaan kannattaisi alkaa piirtämään! En kuitenkaan ole kirjoittanut dialogia valmiiksi, tarkkaa ruutujakoa yms. ennenkuin aloin jo piirtää ekaa osaa. Saa nähdä meneekö käteen.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Riekko - 11.02.2005, klo 11:13:52
Onko kvaakissa muuten koskaan ollut esillä käsikirjoituksia tai synopsiksia samaan tapaan kuin valmiiksi piirrettyjä sarjiksia?


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Veli Loponen - 11.02.2005, klo 11:16:28
On. Muistaakseni joku on postannut käsikirjoituksen tynkää... Täytynnee etsiä.

Edit: Pikaisella etsinnällä löytyi kaksi:
Loikkasen Leon idea (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1211.0) ja
Tero Mäntylän aloittama Näytä kyntesi käsikirjoittajana (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=930.0)


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Riekko - 11.02.2005, klo 11:26:28
On. Muistaakseni joku on postannut käsikirjoituksen tynkää... Täytynnee etsiä.

Edit: Pikaisella etsinnällä löytyi kaksi:
Loikkasen Leon idea (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1211.0) ja
Tero Mäntylän aloittama Näytä kyntesi käsikirjoittajana (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=930.0)
Kiitos Veli Loponen. Tuonne alempaan voisi vaikka laittaa omaakin materiaaliakin kuhna sattuu intoutumaan...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen: strippisarjakuvan aloitus
Kirjoitti: Tuuk42 - 26.02.2005, klo 17:20:22
En nyt viitsi uutta ketjua aloittaa kun ongelma liittyy osittain käsikirjoittamiseenkin.
Ongelma on seuraavanlainen: Miten aloittaa uusi strippisarja?
Miten aloittaa sarjakuva tarpeeksi räväkästi että lukija haluaa lukea seuraavankin stripin? Miten esitellä sarjan hahmot ja  miljöö?

Muutamaa ideaa pyörittelin tässä päivällä enkä osannut päättää. Muutamia ideoita mitä itselleni tuli mieleen:
- joku sarjan päähahmoista/"kertoja" kertoo hahmojen ja miljöön taustat monologina.
-Joku saapuu tapahtumien keskukseen ja paikan vakiasukkaat (sarjan muut päähenkilöt) esittelevät itsensä ja paikat tulokkaalle
-Suoraan toimintaan. Hahmojen taustoihin ja tapahtumapaikkaan tutustutaan saejan edetessä ohimennen.

Muita ehdotuksia?




 


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen: strippisarjakuvan aloitus
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 27.02.2005, klo 10:58:17
-Suoraan toimintaan. Hahmojen taustoihin ja tapahtumapaikkaan tutustutaan saejan edetessä ohimennen.

Tätä äänestän. Kyllä se vitsien tai muun sisällön iskevyys on se pääasia. Jos tärkeämpää olisi esitellä hahmoja, maailmaa ja taustoja, se ei taitaisi enää olla puhdasta strippisarjakuvaa... Mutta älä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa liikaa, ehkä osaat luoda jotain ihan uutta...?   ;D


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 27.02.2005, klo 11:41:18
Tulin juuri pohtineeksi ihan samaa asiaa.

Paras on aloittaa jaksosta, jossa esitellään sarjan päähenkilö (tai päähenkilöt jos niitä ei ole paljon) nimeltä, sarjan keskeinen tapahtumapaikka ja sarjan genre (huumori, jännitys...). Jos kyseessä esim. on huumoristrippi, olisi aloituksen oltava mahdollisimman hauska. Se että alkaa esitellä hahmoja yms on yleensä tylsää. Esittelyt joutaa tekemään myöhemminkin. Pääasia että lukija pääsee heti sisään sarjaan, ja eka jakso herättää mielenkiinnon lukea lisää.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Holle - 27.02.2005, klo 12:32:49
Entäs jos aloitusjakson tekisi pidempänä "pilottijaksona".
Muuten on parempi rakentaa sarjaa pikkuhiljaa kuin kertaesittelyllä. Jää myös pelivaraa eikä tarvitse pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa , stripin idea ja luonne kun saattaa muuttua kovastikin.
Joskus voisi tulla kyseeseen lyhyt ytimekäs tekstiselitys.

Holle


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen: strippisarjakuvan aloitus
Kirjoitti: Tero Mäntylä - 27.02.2005, klo 13:27:11
Muutamaa ideaa pyörittelin tässä päivällä enkä osannut päättää. Muutamia ideoita mitä itselleni tuli mieleen:
- joku sarjan päähahmoista/"kertoja" kertoo hahmojen ja miljöön taustat monologina.
-Joku saapuu tapahtumien keskukseen ja paikan vakiasukkaat (sarjan muut päähenkilöt) esittelevät itsensä ja paikat tulokkaalle
-Suoraan toimintaan. Hahmojen taustoihin ja tapahtumapaikkaan tutustutaan saejan edetessä ohimennen.

Noi kuulostaa kaikki enemmän jatkuvajuonisen sarjan aloituksilta kuin strippisarjan aloituksilta. No ainakaan en alottaisi strippisarjaa noilla kahdella ekalla tavalla.

Paras tapa mielestäni aloittaa strippisarja on ottaa sen keskeinen hahmo ja laittaa hänet johonkin hänelle ominaiseen tilantenteeseen. Unohtaa miljöö ja muut hahmot vielä totaalisesti. Mielessäni on pari hyvää esimerkkiä olisi seuraavat: Jaska Jokusen alku ja Sinfestin alku (http://www.sinfest.net/d/20000117.html) Jaska Jokunehna alkaa (tietääkseni) siten että Jaska kulkee kadulla ja pari lasta istuu kadulla toinen kommentoi että sieltä tulee Jaska Jokunen. Vanha kunnon Jaska Jokunen. Jaska kävelee ohi jonka jälkeen toinen toteaa että miten vihaankaan häntä (tai jotain sinne päin).

Pidä aloitus simppelinä. Älä kerro vielä liikaa. Lisää hetken päästä joku toinen hahmo jne. Älä vielä sido itseäsi mihinkään vaan anna strippisarjan kirjoittaa itse itseään. Niin ne rupeavat tekemään aina. Ellet sijoita strippi sarjaa johonkin hyvin erikoiseen miljööseen niin turha siihenkään on sen enempää kiinnittää huomiota. Jos miljöö on jotenkin lukijoille tuttu niin kyllä se lukijoille aika nopeaa selviää missä tässä mennään.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Hanna - 27.02.2005, klo 13:39:04
Tässä on eräs tapa aloittaa strippisarja: http://www.butternutsquash.net/assets/library/01-bns.jpg

Kyseessä on oma nettisuosikkini Butternutsquash ja tämän ekan osan nimi on ytimekkäästi "Meet da punks!". Mielestäni tuollainen aloitus toimii hyvin, ei tarvitse olla hauska ja käy vähän kuin prologista. Seuraavissa stripeissä sitten rakennetaan vähitellen päähenkilöiden persoonia ja heidän elämänsä ja harrastuksensa alkavat avautua lukijoille.


Otsikko: Re:Sarjakuvan käsikirjoittaminen
Kirjoitti: Jarmo - 27.02.2005, klo 18:36:47
(räjäytettyään rahasäiliön Karhukoplalaiset vievät Roopen rahat Kuubaan, jonka talous elpyy, ja polttavat paksuja sikareita Fidelin kanssa myhäillen, mutta paljastuu että Fidel onkin avaruusolio, jonka tavoitteena on tuhota Roopen salaa johtama Maapallon Ritarien Liitto, jonka käteisvarat Karhukopla ryösti ja joka ei sen takia enää pysty puolustamaan Maapalloa...)

Tulipa tämä viestiketju mieleen lukiessani divarista ostamaani nakke sarjakirja 73:a, jonka ensimmäisessä ruudussa nakke lentää pienlentokoneessa tipun kanssa ja toteaa: "Tätä on todella vaikea uskoa todeksi. Minä olen Juanita Parakeetan, Meksikon suurimman tähden vieraana, hänen isänsä maatilalla. Vain siitä syystä, että voitin ensimmäisen palkinnon siinä purukumikilpailussa!"


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: VesaK - 03.03.2005, klo 16:04:43
Strippisarjan pystyy polkaisemaan lähes aiheesta kuin aiheesta, kunhan itse tietää edes jotakin siitä mistä piirtää. Ylenmääräisen absurdit ja anakronistiset jutut alkavat olla jo loppuun kaluttuja. Tässä nyt pari ideaa käytettäviksi jos tuntuvat käyttämisen arvoisilta:

1. Matkalla jossakin Suomessa. Kokemuksia erilaisissa ajoneuvoissa ja joukkokuljetusvälineissä kulkemisesta.

2. Festivaalijärjestäjän arki. Minkä tahansa tapahtuman järjestäjän elämää.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: roju - 07.03.2005, klo 11:43:57
2. Festivaalijärjestäjän arki. Minkä tahansa tapahtuman järjestäjän elämää.

Noh, noh. Kiinnostaisi ehkä kahta ihmistä. Tukiryhmä niille pitäisi järjestää, ja työnohjausta, mikä on kallonkutistuksen myyvempi nimi.

Mieluummin lukisin vähän tavallisemmista ammateista. Ja luulen että niin moni muukin tavis. Loppuis tekotaiteellinen paska ja oman navan kaivelu, arkirealistista työläisfiktiota kehiin! *<-- ihan tosissaan* Paitsi mistä sitä kirjoittaa jos ei oo ikinä ollu oikeissa töissä. Laiskuutta vaan on löysävetoinen omaelämäkerrallisuus, ja sitä ettei osata/viitsitä/uskalleta oikeesti kirjoittaa. Verrattuna suomalaiseen kirjallisuuteen tai elokuvaan suomalaista sarjakuvaa vaivaa ihme sisäsiisteys.

Mikko Väyrysen juttu kodinkonemyyjistä oli esimerkiksi helvetin hyvä. Jos ne ois TAAS olleet konttorirottia tai graafikoita tai mainostoimisto-orjia, niin enpä todellakaan oisi jaksanut lukea.

edit: typoja


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: jokela - 08.03.2005, klo 01:55:09
Eikös Koiviston Mämmilästä löydy vähän kirjavuutta sentään? On pultsaria (Ronkainen), hihhulia (ja Lady Thainah) tavallisia känsäkäsisiä ja puuseppiä (se bussikuski ja Suomisen Heikki) ja posti-Aune, vanhainkodin Anu ja unohtamatta niitä jotka varastavat rahat ja rikkaudet muiden taskuistakin. Eikähän kai Tape itte oo noissa hommissa ollut (?).. osaa vaan elävästi kertoo niistä kaikista ..

Onkos se sitten pulmana, ostaan vaan kertoo oman napansa vaiheista? (Tosin, tykkäsin kyllä kaltsun ´Menisit töihin´ alpusta. Ei sinänsä yhteyttä tähän kai .. öh-döö .. )   

Kaivetaan siinä vaan missä seistään, vai? No tehkääpä sarjista Nuijasodasta tai vaikka sitten Vallankumouksesta .. ai jaa .. se taisi jo ..

-- j --


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: roju - 08.03.2005, klo 07:59:15
Eikös Koiviston Mämmilästä löydy vähän kirjavuutta sentään? Eikähän kai Tape itte oo noissa hommissa ollut (?).. osaa vaan elävästi kertoo niistä kaikista ..

Totta. Mutta se siinä just onkin: ei niitä juttuja oo tarvinnu itse kaikkia tehdä. Fiktiota kaipaan. Mielikuvitusta. Tosista asioista.

Onkos se sitten pulmana, ostaan vaan kertoo oman napansa vaiheista? (Tosin, tykkäsin kyllä kaltsun ´Menisit töihin´ alpusta. Ei sinänsä yhteyttä tähän kai .. öh-döö .. )   
-- j --

A-a. Mutta Kaltsulla onkin ollut elämä. Ja plakkarissa toinen mokoma juttuja jotka olis olleet vähintään yhtä hyviä. Simoset jne...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: pertti jarla - 08.03.2005, klo 09:19:15
Luin illalla "Menisit töihin", mieleen tuli piirtää jotain omaelämäkerrallista  itekin, (mm. viime kirjamessupäivästä saisi kunnon tragikomiikkaa), mutta heti tulee vastaan se, että toisten yksityiselämää ei kehtaisi esitellä. Voi voi.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: VesaK - 08.03.2005, klo 09:24:15
No mutta aina voi väittää että fiktiotahan se vaan on... 


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: roju - 08.03.2005, klo 10:25:33
Luin illalla "Menisit töihin", mieleen tuli piirtää jotain omaelämäkerrallista  itekin, (mm. viime kirjamessupäivästä saisi kunnon tragikomiikkaa), mutta heti tulee vastaan se, että toisten yksityiselämää ei kehtaisi esitellä. Voi voi.

Piirrä ne elukoiksi niin heti kehtaa.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: JJ Naas - 08.03.2005, klo 10:30:41
Jos ne ois TAAS olleet konttorirottia tai graafikoita tai mainostoimisto-orjia, niin enpä todellakaan oisi jaksanut lukea.


Niinpä. Jos on kokemusta mistä tahansa taidemaailman tai mainosmaailman ulkopuolisesta ammatista, niin sitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen, kirjoittipa sitten minkätyylistä fiktiota tahansa. Itse olen koettanut tarkoituksella välttää graafisen suunnittelun opiskelijan arjesta kertovia juttuja  ::) (tosin tehnyt juttuja opiskelijaelämästä hieman yleisemmällä tasolla), koska en oikein usko, että minulla olisi aiheesta mitään sellaista sanottavaa, jota muut eivät olisi jo sanoneet moneen kertaan aiemmin ja paremmin.




Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 08.03.2005, klo 11:13:55
Jos sarjakuvansa aiheesta pitää olla omakohtaisia kokemuksia, niin sitten ei ainakaan taide ja julkaisumahdollisuudet kohtaa. Tietysti piirtäessä täytyy tietää miljööstä yms, mutta juttujen on oltava yleispäteviä. Moni Masi- ja Viivi & Wagner-juttukin toimisi täysin erilaisen sarjakuvan pohjana.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Ossi - 08.03.2005, klo 22:28:48
Itse olen koettanut tarkoituksella välttää graafisen suunnittelun opiskelijan arjesta kertovia juttuja  ::)

Olisi ehkä ihan paikallaan miettiä myös mitä yleisimpiä virheitä uusissa strippisarjakuvissa tehdään. Seuraavassa omia mietteitäni:

Kertoja Erittäin harvoin hyvä idea. Kertojan rooli sarjakuvassa on itse kuvilla. Miksi "kertojan" tulisi kertoa Muukalaisen saapumisesta kaupunkiin, kun sen näkee grafiikastakin. Olen nähnyt hyvin käytettyä Kertojaa erittäin harvoin, ehkä metasarjakuvia lukuun ottamatta. (Klassisisin esimerkki näistä on Scott McCloudin sarjakuvaa analysoiva omakuva).

Ainoa asia, jota kuvilla ei sarjakuvassa pysty hyvin ilmaisemaan, on ajan kuluminen. Mutta yksinkertainen tekstilaatikko "kahden viikon kuluttua" ajaa saman asian ilman omaa hahmoa.

Hahmojen esittely sarjan aluksi Kun lukijat tutustuvat uuteen sarjakuvaan, he eivät tiedä siitä mitään. Miksi siis heitä kiinnostaisi tietää Bruno the Banditin äidin olleen kuuma taistelijamisu nuoruudessaan?

Lukijat tutustuvat sarjakuvaan ajan myötä. Ja sen myötä hahmoille kasvaa persoonallisuus. Usein käy jopa niin, että geneerinen henkilöhahmo saa ympärilleen uusien juonenkäänteiden myötä lisää lihaa.

Omassa sarjakuvassamme (www.sosiaalisestirajoittuneet.biz) hahmojen kehittyminen on tapahtunut aika evolutionäärisesti. Emme alun alkaen miettineet läheskään kaikkia yksityiskohtia, joita matkan varrella on tullut kehitettyä. Ja miksi olisimme? Jos Plus esitellään lukijoille intohimoisena Pepsin ystävänä, se ei ole yhtä hauskaa kuin näyttää strippi, jossa C ja Plus riitelevät kolamerkeistä.

Toinen hyvä esimerkki hahmonkehityksestä on Dork Towerin (www.dorktower.com) Igor. Alun perin DT keskittyi tekijän omakuvaan, Mattiin. Mutta sarjakuvaa tehdessä Igorista on tullut päähahmo. "Overdo everthing" -asenteesta saa hyvää huumoria.

Turhan laaja henkilögalleria Tähän virheeseen sortuu harvinaisen moni uusi sarjakuvan tekijä - niin myös Sosiaalisesti rajoittuneet. Tällä hetkellä päähahmoja on noin kymmenkunta ja erilaisia sivuhahmoja vähintään tuplaten. Tämä on lukijoille rasittavaa ja sitä tulee minun mielestäni välttää.

Tähän syntiin on helppo langeta. Kun ideat ovat vähissä (ja ne ovat AINA vähissä), uuden hahmon tuominen sarjakuvaan saa aikaiseksi ideapuuskan. Mutta kun ensimmäiset parikymmentä ideaa on käytetty, on hahmon "elossapito" enemmän ja vähemmän työtä.

Vinkki: älkää uskoko lukijoita, jotka vinkuvat lisää sitä ja tätä hahmoa.

- Ossi


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 13.03.2005, klo 11:15:29
Valaistuin taas kerran siitä, että sarjakuvassa yksittäisellä kuvalla ei ole minkäänlaista itseisarvoa.
Mulla Sade ja jotkut Art Spiegelmanin kirjootukset ovat panneet miettimään koko sarjakuvien tekemisen ihan uusiksi. Taitaapi tuo sarjallinen kerronta ollakin jotain ihan muuta kuin "komeita" kuvia peräkanaa lätkittynä. Asian tajuamisesta on ikävä kyllä pitkä matka siihen, että se näkyisi tuotoksissani mitenkään....

Siirtelen O.K:n ja Pertin kommentit Ville Rannan Sade-keskustelusta tänne minne oma kommenttini enemmän kuuluu.

Unelmani on, että sarjakuvantekijät lukisivat enemmän ns maailmankirjallisuutta ja kysyisivät itseltään "voisinko minä kertoa tällaisen samanlaisen tarinan, mutta sarjakuvana?" Olisi hienoa nähdä että joku tekisi samantyyppisen Suomeen sijoittuvan tarinan kuin esim. J.M. Coetzeen Michael K:n elämä, ja käyttäisi sarjakuvassa hyväkseen teoksen rakennetta.

Kirjallisuus ei ole ainoa laji missä voi kertoa suuria tarinoita. Isän ei tarvitse olla selvitynyt keskitysleiriltä jotta voi kertoa humaaneja tarinoita. Eivätkä komeat kuvatkaan ole este, mutta eivät myöskään edellytys. Enemmän Ville Rantoja, Suomeenkin oma Art Spiegelman. Tarvitaan sarjakuvakirjailijoita!


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: O.K. - 13.03.2005, klo 14:33:15
Eivätkä komeat kuvatkaan ole este, mutta eivät myöskään edellytys.

Tätä minä olen viime aikoina pähkäillyt ahkerasti, ja kovasti McCloudin pyramiditeorian mukaisen havainnon olen saanut aikaiseksi. Pelkistetty piirrostyyli jättää roimasti enemmän tilaa mielikuvitukselle ja hahmot ikonisoituvat lukijan päässä. Tapahtuu samanlainen ilmiö kuin kirjallisuutta lukiessa, että sanoja paperilla olevat henkilöt muuttuvat ykskaks todellisiksi. Tätä ei tapahdu kovin realistisen piirrosjäljen yhteydessä. Kummallista.

Sen jälkeen kun taide on karsittu lähes ikonitasolle, ollaankin sen suurimman kysymyksen äärellä: synnyttääkö tarina elämyksen, joka oikeuttaa teoksen olemassaolon. Kirjallisuudessa tämä on yksinkertaista, koska yksittäiset kirjaimet paperilla ovat arvottomia, vain se mitä ne yhdessä muodostavat on merkityksellistä. Sarjakuvan kanssa kaatuu helposti siihen että ikoneista tulee itseisarvo, kuvat menevät sisällön edelle. Tuloksena on komeaa kuvataidetta mutta paskaa kirjallisuutta. (rinnastan sarjakuvan muihin taiteenlajeihin ihan alleviivatakseni)

No, mikäli halutaan kertoa suuria tarinoita, niin haittaako, jos taide on komeaa? Ehkäpä se nimenomaan haittaa. Metsää ei näe puilta, tarina ei aukea taiteen seasta.  Missä on sitten riittävä pelkistämisen taso verrattuna kulloinkin käsillä olevan tarinan kunnianhimoisuuteen suhteutettuna? Missä menee kynnys tehokkaan ikonisoivan taiteen ja liian yksinkertaisen piirrosjäljen välillä. Sen kun tietäisi.

Sitten on vielä sellainen käytännön seikka, että kunnianhimoista (pitkää) tarinaa toteuttaessa on pakko tehdä piirroksen kanssa kompromisseja, koska sivumäärä on väistämättä suuri.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: jokela - 13.03.2005, klo 17:12:45
.. hahmot ikonisoituvat lukijan päässä. Tapahtuu samanlainen ilmiö kuin kirjallisuutta lukiessa, että sanoja paperilla olevat henkilöt muuttuvat ykskaks todellisiksi. Tätä ei tapahdu kovin realistisen piirrosjäljen yhteydessä. .. //
 .. synnyttääkö tarina elämyksen, joka oikeuttaa teoksen olemassaolon. .. //
 .. niin haittaako, jos taide on komeaa? Ehkäpä se nimenomaan haittaa. ..

Niin no, eikös sarjakuvien jokseenkin perinteinen taakka ole sen kepeisyys ja taasen sitten epärealistiuus? Kyllähän Aku Ankastakin löytää humanismin pro gradun aineita jos hakemalla hakee ja trikoosankareiden pelehtimisestä eskapismin juuret ..

Mutta tuo tienviitta tai kulmakivi Maus olisi ehkä puuduttavaa luentaa jos jälki olisi hiukankin realistisempaa. Aihe ehkä sovittaa pelkistetyn tyyliin tarinaan itsestään. Ja taasen Will Eisnerin eeppiset tarinat ei ehkä olisi soveltuvia ennen mainitulla tyylillä?

Tuo OK´n mainittu ilmiö piirrosjäljen pelkistämisestä on tosiaan outo mutta viehättävä .. osaammeko samaistua helpommin hahmohin jos he ovat ´ei´–realistisia? Piileekö siinä esim. Tintin suosio, tahraton hahmo jossa ei ole yhtään pahetta tai minkäänlaista särmää, joka kuitenkin voi olla kaikki ´me´? (Niin, siis Hergén kertojan kykyjä unohtamatta)

Taasen, vaikka kuinka ihailen Koiviston Mämmilää (ja yleensä tapen tyyliä) niin joskus kuvat on ´yliladattuja´ .. t.s. niistä löytää niin paljon yksityiskohtaista infoa että se hidastaa lukuprosessia. Jäänkin ihmetteleen tekijän tarkkuutta ja taitavuutta.

Luulisin myös että jos tosissaan aikoo pitempää tarinaa takomaan ja hiomaan olisi ehkä järkevää kysäistä –mikä tyyli tähän sopii? .. Oma valintani olisi varmasti hiukakon pelkistettyä.

Vaikka en ole Villen Sade´tta lukenut, paljon muita kuitenkin, niin hänen tyylistään pidän. Sopivan letkäeää ja joustavaa ilman että mennee kokonaan epärealistiseksi. Luulisin siten sopivaa pitkään juttuun niinkö sade.

Mutta jos pistetään realismiskaalalle pykäliä ylöspäin niin vastaavasti 200 sivua Valeriania tai Blueberryä putkeen? .. aika luku-urakkaa se olisi.

Jos nyt vertailee sitten kirjallisuuteen, joka ehkä on vaativampi laji kuin sarjakuva. Tekijä antaa sanojen avulla lukijalle mielikuvia ja teos ns. syntyy vasta lukuprosessissa. Kirja ei ole mitään ilman lukijaansa, tulkitsijaansa joka joutuu syventymään tekstiin pystyäkseen tajutakseen sen sanoman.

Sarjakuvissa taas luikija tulkitsee samalla tekstin ja kuvien tai pelkistettyjen ikonien sanomaa .. joka voi jo avautua pelkkien kuvien avulla.

Onko häväistävä väite että jälkimmäinen voi olla jossain mielessä vaativampi laji?
´Less is more´ .. jos taidolla osaat pelkistää kuvaa ja tekstiä niin lukijalle avautuu maailmankaikkeus ..

-- j --


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: O.K. - 13.03.2005, klo 19:26:39
Mutta jos pistetään realismiskaalalle pykäliä ylöspäin niin vastaavasti 200 sivua Valeriania tai Blueberryä putkeen? .. aika luku-urakkaa se olisi.

Sitten taas rupeaa miettimään, että olisiko se sittenkään. Nimittäin jos eteen lyötäisiin 200 sivuinen Valerian, lukisiko sen samalla tavalla kuin sen totutun albumimittaisen. Onko loppujen lopuksi lukijan tehtävä sopeuttaa oma lukutyylinsä sopivaksi kulloiseenkin teokseen. Tehdä se päätös, että antaa tarinan viedä, eikä salli itsensä jäädä tutkimaan yksittäisiä kuvia.

Tulee vain mieleen että nousevan auringon maassa sen tuntuvat osaavan.

Onko yksityiskohtaisemman, realistisemman tyylin liittäminen pitkään tarinaan vaikeaa siksi, että länsimaissa kuvaa katsotaan eri tavalla kuin tekstiä luetaan. Onko meillä taakkanamme koko länsimainen maalaustaiteen historia, joka velvoittaa katsojan tutkiskelemaan pitkään taidokkaaksi kokemaansa kuvaa.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: tertsi - 13.03.2005, klo 19:37:22
Lukisin oikein mielelläni 200 sivua Blueberryä,se olisi mahtavaa! Hienoja kuvia,joissa voisi viipyillä.

Mutta esmes: Corto Malteset tuppaavat jäämään mulla kesken, koska kuvat ovat niin pelkistettyjä = tylsiä.




Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: JJ Naas - 13.03.2005, klo 21:13:18
Oma näkemykseni: Taiteen tulee aina olla alisteista tarinan vaatimuksille.

Vertaus typografiasta: (Leipäteksti)Fontin pitää muodostaa niin helppolukuista tekstimassaa, että itse kirjainten muotoiluun ei lukiessa kiinnitä mitään huomiota; ainoastaan itse tekstin sisältö välittyy lukijalle mahdollisimman vaivattomasti. Tekstityyppi muuttuu "läpinäkyväksi", sitä tuijottaa koko ajan, mutta huomio kiinnittyy sisältöön.

Sama koskee sarjakuvaa: piirrosjäljen on tultava läpinäkyväksi, jotta tarina nousisi esiin taiteen takaa. (Tämä tarkoittaa tietynasteista pelkistämistä, mutta ei LIIAN pelkistettyä, muuten sekin alkaa häiritsemään.)

Mutta ennen kaikkea... liian yksityiskohtaisesti piirretyt kuvat hidastavat tarinan lukemista.. mutta välillä on tietysti tarpeellista hidastaa lukijan silmää, esim. yksityiskohtaisesti kuvatuilla kaupunkimaisemilla yms. tarpeen mukaan, mutta jos joka ikinen kuva on yhtä yksityiskohtainen ja viimeiseen asti kaunis ja viimeistelty, se hidastaa (ainakin minulla) lukemista niin paljon, että lukukokemuksesta tulee helposti raskassoutuista. Kuvakirjat kuvakirjoina.



Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: tertsi - 13.03.2005, klo 21:21:30
Mun mielestä avainsana on "luettavuus". Yksityiskohtia sinne, missä tarina ja tunnelma niitä tarvii ja pelkistämistä sinne ,missä se on paikallaan.

Helppoa!!!!!! ;)


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: O.K. - 13.03.2005, klo 23:01:29
Tekstityyppi muuttuu "läpinäkyväksi", sitä tuijottaa koko ajan, mutta huomio kiinnittyy sisältöön.

Onnistuneelle lukukokemukselle ominaista on tosiaan se että teksti (tai sarjakuva) itsessään -- ei vain sen ulkoasu -- muuttuu läpinäkyväksi, häviää tietoisuus siitä että "luen nyt paperille kirjoitettua (tai piirrettyä) asiaa". Välineen olemus häviää tekijän ja kokijan väliltä. Tarina alkaa synnyttää assosiaatioita ja henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä kokijan mielessä. Näin suoran ja siten voimakkaan lukukokemuksen synnyttäminen sarjakuvalla on vaikeaa -- taatusti vaikeampaa kuin kirjallisessa ilmaisussa.

Tertsi piruilee: "helppoa"... Kun olisikin.  ;)


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: O.K. - 13.03.2005, klo 23:15:09
Mutta esmes: Corto Malteset tuppaavat jäämään mulla kesken, koska kuvat ovat niin pelkistettyjä = tylsiä.

Minä periaatteessa pidän Prattin taiteesta ja tarinoistakin tuntuu löytyvän tasoja, mutta jokin kerronnan rytmissä tökkii minua. Tarina ei lähde imemään mukaansa ja kuvia joutuu kyntämään eteenpäin pelkistämisestä huolimatta.

Tinttejä osasi lukea ala-asteikäisenä nopeasti, niiden maailmaan pääsi sisälle ja tarinoista nautti suunnattomasti. Nyt en saa luettua yhtään kirjaa loppuun, joko äärimmäinen puheen määrä tai kuvat pysäyttävät lukemisen ja sarjakuvan taika katoaa. Se on äärimmäisen tympeää. Jäljellä on vain muistot järisyttävistä lukukokemuksista.

Reseptiä onnistuneeseen pelkistämiseen ja toimivaan rytmiin ei kai sitten ole olemassakaan. Kaikki riippuu mistä roikkuu. Tehdessään pitää kai vain toivoa, että jostain löytyy lukija, jolle sopii juuri sellainen ja sellainen piirrosjälki ja rytmi.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 14.03.2005, klo 11:55:34
Mutta esmes: Corto Malteset tuppaavat jäämään mulla kesken, koska kuvat ovat niin pelkistettyjä = tylsiä.
Minä periaatteessa pidän Prattin taiteesta ja tarinoistakin tuntuu löytyvän tasoja, mutta jokin kerronnan rytmissä tökkii minua. Tarina ei lähde imemään mukaansa ja kuvia joutuu kyntämään eteenpäin pelkistämisestä huolimatta.

Käsittämätöntä... Mulla menee tuntikaupalla yhden Corton lukemiseen kun jään hämmästelemään Prattin siveltimenjälkeä ja varjostuksia. Ja kerronnassa Pratt on kuin Quentin Tarantino, päällepäin tyhjän pölötystä, mutta se hetken intensiteetti...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 05.04.2005, klo 20:20:53
Onko yksityiskohtaisemman, realistisemman tyylin liittäminen pitkään tarinaan vaikeaa siksi, että länsimaissa kuvaa katsotaan eri tavalla kuin tekstiä luetaan. Onko meillä taakkanamme koko länsimainen maalaustaiteen historia, joka velvoittaa katsojan tutkiskelemaan pitkään taidokkaaksi kokemaansa kuvaa.
Mielestäni asia on just suurin piirtein noin.

Asia on myös niin, että jokainen lukija tottuu tiettyyn, omaan(?) lukurytmiinsä, siis siihen minkä verran jää fiilistelemään grafiikan kanssa, sekä muihin lemppari tekijöiden tapoihin käyttää esim. erilaisia sarjakuvan tehosteita, dialogia, jne. Toki jokaisen maku myös muuttuu ja vaihtelee jatkuvasti hieman, esimerkiksi kyllästymisen takia. Eri tavalla kerrotut tarinat ovat myös muotia eri aikoina.
Liikkuvasta kuvasta näkee selkeästi ainakin kolme erilaista vaihetta. 1. Vanhempi, jonnekin 1950-60 luvulle jatkunut suht.verkkainen tyyli. 2. Sitä seurannut hieman nopeampi ja kikkailevampi kerronta, ja 3. Musiikkivideoiden jälkeinen nopeiden leikkausten ja tärisevän kameran kausi. Ääripäät ovat niin kaukana toisistaan, että kun yhteen tottuu on toisen seuraaminen aika tiukassa.

Sarjakuvan rytmistähän ei voi lukijalle suoraan viestittää mitään tyyliin: Lue tämä hitaasti tai silmäile vain nämä pari sivua nopeasti läpi. Lukija pitäisi yrittää vain jotenkin uittaa mukaan siihen rytmiin. Tekstiä jokainen sen sijaan lukee omaan tahtiinsa, eikä se sanottavammin muuta lukukokemusta luitpa kirjan hitaasti tai nopeasti. Tekstiin se rytmi rakennetaan sisään eri tavalla kuin sarjakuvaan ja siinä kontrolli säilyy paremmin tekijällä.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 05.04.2005, klo 23:55:55
Katsotaanko kuvia länsimaissa sitten pitempään kuin muualla?
"länsimainen maalaustaiteen historia, joka velvoittaa katsojan tutkiskelemaan pitkään taidokkaaksi kokemaansa kuvaa." Se tuo mieleen sen hollantilaisen maalaustaiteen mestarin van meerhooohhenrraachin,  - no, jonkun ennen ja jälkeen van Meerin ja Frans Halin.
Pitkään ainakin Suomessa ajateltiin että täällä ei osata "lukea" kuvaa "oikein" ja oltiin huolissaan kuvanlukutaidosta, mutta ei huomattu että se on aivan eri asia kuin kuvien (mon.)- ja sarjakuvanlukutaito.
Näin juuri on. Sarjakuvanluku on on jotain aivan muuta. "Pelkkä" kuvanluku on yksittäisen kuvan dekoodausta, mutta sarjakuva on paljon monimutkaisempi tapahtuma. Näennäisesti irrallisten koodien yhdistämistä symbolisella tasolla. Eli tämä montaasi-hommeli. Sarjakuvan luku käsittää oikeastaan molemmat tapahtumat. Yksittäisen kuvan koodauksen ja montaasin. Lukijan on käsiteltävä nopeasti monia yksittäisiä näennäisen helposti omaksuttavia koodeja ja sen lisäksi ainoastaan yhteen kuvaan ladattuja koodeja. Kaikki nämä luovat yhdessä monimutkaisen sarjallisen ilmaisun systeemin, jota kutsutaan puolihuolimattomasti sarjakuvaksi!
Hah. Sainkohan tästä selvää edes minä. sössönsöö.  ;D

Timo


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 06.04.2005, klo 12:29:49
Katsotaanko kuvia länsimaissa sitten pitempään kuin muualla?

Tuskin tuosta asiasta nyt mitään maailmanlaajuisia, kattavia, kulttuureja halkovia mittaustuloksia on olemassa? Ajatus perustuu siihen, että vanhalla mantereella erotettiin joskus keskiajalla (tai jo ennen sitä) kirkon toimesta teksti ja kuva(taide) selkeästi toisistaan. Kuvapuolella kehiteltiin perspektiivipiirustusta ja sommittelun teoriaa, ynnä värioppia. Kuvia myös alettiin hyvin varhaisessa vaiheessa selittää/kritisoida tekstin avulla. Meistä tuo saattaa kuulostaaäkkiseltään ihan normaalilta, mutta todellisuudessa ei ole välttämättä ollenkaan täyspäisten hommaa yirttää kuvailla kuvaa käsittein ja kirjaimin. Kuvia on siis perinteisesti analysoitu lännessä hartaammin kuin, no... idässä.

Sarjakuviin tämä taas liittyy niin, että sarjakuvan kuvat ovat ovat amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa mallissaan kuitenkin myös osa sitä kulttuuria jota kuvan huolellisen ja analyyttisen katsomisen perinne rasittaa. Lukijan on kohteliasta uhrata sekunnin sadasosia tai jopa sekunteja piirtäjän huolella tekemien yksityiskohtien tarkastelemiseen ja ihailemiseen. Sommittelusta, symboliikasta ja koloristisista ratkaisuista nyt puhumattakaan. Toki nämä asiat myös rikastuttavat sarjakuvan ilmaisua, mutta ne eivät ole omiaan jouhevoittamaan lukemista (sitä sarjakuvan auki koodaamista).
On siis tekijän (tietoinen tai tiedostamaton) valinta, minkä verran hän haluaa panostaa sarjakuvaansa kerronnan yksityiskohtiin kuvilla, eli minkä verran hän katsoo tarinan/idean edellyttävän satsaamista tähän monimutkaiseen ja -tulkintaiseen maailmaan. Kyllähän tekstiinkin voitaisiin vaikkapa "lisätä tunnelmaa" käyttämällä eri värisiä kirjaimia, mutta se ei ole ainoa tai välttämättä toimivin keino saada sitä muudia siihen.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Lurker - 14.04.2005, klo 17:33:41
<snip>äärimmäinen puheen määrä tai kuvat pysäyttävät lukemisen ja sarjakuvan taika katoaa. Se on äärimmäisen tympeää. Jäljellä on vain muistot järisyttävistä lukukokemuksista.<snip>

Tästä on itsellänikin kokemusta - pätee oikeastaan mihin sarjakuvaan vain, päässä pyörii "nyt minä luen sarjakuvaa", eikä enää yksinkertaisesti vain elä mukana Tintin tai jonkun muun seikkailuissa. Lapsuusajan puhdasta mentaalisen immersion tunnetta ei enää tiedostavana (niinpä niin) aikuisena voi kokea.

Pahin tilanne oli silloin, kun olin opiskellut muutaman vuoden kirjallisuustiedettä. Kirjan sivuilla ei enää ollut sitä maailmaa, johon uppoutua, vaan näin lauseita, niiden merkitykset, alluusiot, metaforat ja narratiiviset rakenteet ja yritin koko ajan pohtia, mitä kirjailija oikeasti oli tälläkin lauseella yrittänyt tarkoittaa. Kesti kauan ennen kuin siitä "ansasta" pääsi pois...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: O.K. - 15.04.2005, klo 23:08:33
Katsotaanko kuvia länsimaissa sitten pitempään kuin muualla?

Tuo taiteen katsominen länsimaissa on osaltaan perusteltavissa tarkkailemalla tapaa, jolla taidetta (perinteinen maalaustaide) laitetaan meillä esille, ripustetaan gallerioihin, näyttelyihin ja seinille. Valokuviin suhtaudutaan puolestaan eri tavalla, tavanomaisessa visuaalisessa virrassa kuva saa osakseen vain lyhyen huomion, vaikka sen sommitteluun olisi panostettu ja sisältöön olisi ladattu asiaa monen maalauksen veroisesti.

Valokuvaan liittyy kai myös se (mielestäni edelleen ajankohtainen) huoli kuvanlukutaidosta. Keskivertokansalainen erittelee harvoin tietoisesti eteen tulevaa kuvainformaatiota. Tekstiä tarkastellaan huomattavasti analyyttisemmin ja väitteet kyseenalaistetaan. Siksi mm. mainonnassa (valo)kuva on monesti tehokkaampi mielikuvan luoja, se hyväksytään melko yksioikoisesti.

Lainaus
Sarjakuvan luku käsittää oikeastaan molemmat tapahtumat. Yksittäisen kuvan koodauksen ja montaasin.
Niin vaikka tiukasti ajateltuna noita ei pysty erottelemaan toisistaan, koska montaasin myötä yksittäisen kuvan sisältö on aina suhteessa siihen rinnastuviin kuviin. Yksittäistä kuvaa ei saa analysoida "yksittäisenä kuvana". (väljä analogia: elokuvan filmiruutua ei saa analysoida valokuvana) No, käytännössähän tuota tietenkin tapahtuu, koska yksittäiseen kuvaan ladataan sisältöä joka on sieltä eriteltävissä, vaikka kuva esitettäisiin erillään muista...

Tekijän tyylistä lienee taas kai kyse; toiset käyttävät enemmän klassisen kuvataiteen sääntöjä ja symboliikkaa hyväkseen, toiset nojaavat vahvemmin montaasiin. Tällainen on mielestäni nähtävissä kun tutkitaan eri tekijöiden ilmaisua. (Sivuhuomio: huumoristrippisarjakuva nojautuu kai pääosin montaasiin, sillä yksittäinen kuva ei useinkaan sisällä jännitettä saati avaimia, joilla idea avautuu. Vitsiin vaaditaan ideaalitapauksessa kaikki kuvat ja kaikki teksti.)

Tämä suhde yksittäisen kuvan lataamisen ja montaasin käytön välillä lienee yksi niistä vahvimmista työkaluista joita tekijä voi käyttää rytmiä rakentaessaan. Tässä siirrytään pois pelkän "piirrostyylin" (pelkistetty-realistinen) tai tekstisisällön vaikutuspiiristä. Esimerkiksi realistisella piirrostyylillä voidaan tehdä kuvia, joihin on ladattu vain vähän asiaa, pelkistettyyn kuvaan kyetään sisällyttämään piilomerkityksiä, symboleja ym. mukavaa. Jollain tavalla lukijalle pitää välittää ymmärrys siitä miten paljon katsottavaa, eriteltävää kuvassa loppujen lopuksi on. Ja tässä taas piilee probleema: millä viestität lukijalle kuvan "katsomisvaatimukset".


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: O.K. - 22.04.2005, klo 23:43:05
Jatkanpa itse tätä ketjua taasen, kun ei ole kukaan jorinoihin tärpännyt. Tätä meikäläisen tajunnanvirtaa taas. Koettakaa kestää. Näitä on vain hauska kirjoittaa ylös.

Eikäkö tuli vaan mieleeni juttuja lukiessani, että tekniikkaa, rytmiä, sommittelua ynnä muuta mukavaa voi ulkoapäin analysoida ja pohtia vaikka hamaan tappiin. Mikä sinänsä on aivosolukkoa mukavasti kutkuttavaa toimintaa. Mutta onko se silti niin, että tekovaiheessa kyse on miltei täysin sisäsyntyisistä, vaistonvaraisista asioista. Kuinka moni voisi sanoa käsikirjoittaessaan tai sarjakuvasivua sommitellessaan miettivänsä aktiivisesti (miltei) kaikkea sommittelusta dynamiikkaan? Sääntöihin turvaudutaan kai vasta, kun tuntuu että jokin ei toimi.

Asioita voi tietenkin tehdä alunperin laskelmoivasta lähtökohdasta, kaiken maailman sääntöjä noudattaen, mutta tulos muistuttanee silloin kirkkotaidetta tahi saippuasarjaa. Ja jos jonkilaisia kollektiivista mutu-tuntumaa pidemmälle vietyjä sääntöjä voitaisiin todellisuudessa asettaa, niin eikö se tekisi taiteilijan turhaksi. Tekeminen voitaisiin ohjelmoida komentosarjoiksi ja koneistaa. Eikö se veisi pohjan taiteelta kaikkinensa?

Toisaalta täysin (tai miltei) säännöistä riippumaton tekeminen, oli taiteen tai viihteen laji mikä tahansa, tuntuu meistä väärältä. Teos on kenties täysin käsittämätön, koska se ei sisällä tuntemaamme koodistoa tai käyttää sitä väärin. Tai vähintään pidämme tekijää ammattitaidottomana, koska lopputulos ei ole odotustemme mukainen.

Sisällön analysoiminen ja tekemisen "säännöt" toimivat vain hetken aikaa, vain tietyn yhteisön sisällä ja sitten ne vaihtuvat toisiin.

...paitsi se kirottu kultainen leikkaus on ja pysyy.


Eli siis teorian ja käytännön suhdetta olen pähkäillyt tässä joutessani. Ajatuksia?


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Arminen - 24.04.2005, klo 17:01:30
Todella hyvä opas.. melkoisen paljon tekstiä. Olen itsekin suunnittelemassa tarinaa tietynlaiselle länkkärille... siitä PITÄISI taas tulla melko pitkä stoori, mutta uskon tylsistymisen voittavan taas pian... aionkin tehdä sen selvän alun ja lopun omaavissa osissa, jotta välttyisin tältä ikävältä ilmiöltä...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 10.02.2006, klo 16:27:55
Kuinka monta paneelia on ihannepituus kohtaukselle toimintasarjakuvassa? Aioin ensin kysyä, montako sivua on ihannepituus, mutta sehän riippuu sivukoosta A5:llä voi olla vain 2 paneelia, kun albumijulkaisussa voi olla vaikka 12...

Määritellään kohtaus yhdeksi tapahtumaksi. Yleensä sen jälkeen tarina siirtyy toiseen paikkaan tms... ("Sillä välin toisaalla...")

Ei kai tällaista numeroa tarvitse tosissaan ottaa, mutta jos käsikirjoittaa x sivua pitkää tarinaa ja tietää ennestään että käytetyllä tyylillä sivulle mahtuu y kuvaa, tällä tavalla voisi karkeasti arvioida montako kohtausta pitää olla...

Ja se on tarinaa suunnitellessa ihan hyvä tietää.  ;D


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 11.02.2006, klo 11:26:23
Kuinka monta paneelia on ihannepituus kohtaukselle toimintasarjakuvassa?
 --
Ei kai tällaista numeroa tarvitse tosissaan ottaa, mutta jos käsikirjoittaa x sivua pitkää tarinaa ja tietää ennestään että käytetyllä tyylillä sivulle mahtuu y kuvaa, tällä tavalla voisi karkeasti arvioida montako kohtausta pitää olla...

Markku, koko kysymys on absurdi. Esim. Akirassa yks toimintakohtaus voi olla 150 paneelia, eli puolet Eurooppalaisen alpparin kaikista paneeleista.

Ruutujen tai sivujen määrän laskemista tärkeämpää on keskittyä siihen että juoni kulkee ilman suvantokohtia. Toimintakohtauksenkin täytyy koko ajan kasvaa, eikä pidä yrittää pitkittää sitä turhaan, tai yrittää viedä sitä sellaiseen suuntaan minne se ei luontevasti mene.

Mun tapa on kirjoittaa käsis johonkin tiettyyn rytmiin, esim. että jokainen kohtaus on joko aukeaman, kaksi tai kolme (eli 2, 4 tai 6 sivua). Ruutumäärä määrittyy sen mukaan, eli lyhyessä kohtauksessa saattaa olla 6 ruutua ja pitemmässä 10, mutta sivumäärä on molemmissa sama.

Lisäksi jokaisella sivulla on asiateema, eli aihe jota käsitellään. Seuraavalla sivulla asia saattaa hiukan muuttua, eli henkilö saattaa tehdä lisäkysymyksen tai paikalle tulee uusi hahmo, mutta kohtaus on yhä sama. Mutta en sano että tämä on ainoa oikea tapa tehdä.

Tarkeintä on että tarina etenee luontevasti ja loogisesti, ja jokaisella kohtauksella on tarkoitus ja tarina kehittyy koko ajan, eikä se poikkea tarpeettomalle sivujuonteelle. Päähenkilön päämäärä ja tarinan teema pitäisi olla koko ajan mielessä.

Sääntöjä voi ja saa rikkoa, mutta ensin pitäisi kuitenkin ensin tuntea säännöt joita rikkoo:
- Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalut (vuoden 2003 täydennetty laitos)
- Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Veli Loponen - 11.02.2006, klo 11:46:53
Mun tapa on kirjoittaa käsis johonkin tiettyyn rytmiin, esim. että jokainen kohtaus on joko aukeaman, kaksi tai kolme (eli 2, 4 tai 6 sivua). Ruutumäärä määrittyy sen mukaan, eli lyhyessä kohtauksessa saattaa olla 6 ruutua ja pitemmässä 10, mutta sivumäärä on molemmissa sama.
Silloin harvoin kun itse teen pidempää juttua ja viitsin siihen kunnon käsikirjoitusta väsätä, toimin suunnilleen näin.
Aluksi kirjoitan tarinan ylös ranskalaisin viivoin (jokainen viiva vastaa suunnilleen yhtä kohtausta), sitten mietin, että kuinka pitkä tarinasta voisi tulla ja sen jälkeen jaan sivumäärän kohtausten kesken. Siitä on sitten hyvä jatkaa nopsiin kuvakäsiksen tynkiin ja sarjan piirtämiseen.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 11.02.2006, klo 11:56:01
Aluksi kirjoitan tarinan ylös ranskalaisin viivoin (jokainen viiva vastaa suunnilleen yhtä kohtausta), sitten mietin, että kuinka pitkä tarinasta voisi tulla ja sen jälkeen jaan sivumäärän kohtausten kesken. Siitä on sitten hyvä jatkaa nopsiin kuvakäsiksen tynkiin ja sarjan piirtämiseen.

Aivan, menin ehkä jo asian edelle edellisessä kirjoituksessa. Mä oon yleensä ehkä vähän turhantarkkakin kirjoittaja. Ensin teen synopsiksen ja sitten treatmentin. Synopsis kertoo mitä tapahtuu, treatment kertoo miten tapahtuu, eli on yksityiskohtaisempi ja melkein valmis käsis ilman dialogia. Jaan treatmentin sivupareihin arvioimalla montako ruutua aina yhdelle sivulle ja yhden asian kertomiseen menee, ja lopputuloksesta näen sivumäärän. Siitä sitä sitten joko lyhennän tai pitennän.

Ja aina arviot kusee, eli käsikirjoitusvaiheessa ja piirtämisvaiheessa joutuu tekemään muutoksia ja kirveleviä kompromisseja. Asioita pitää siirrellä ja poistaa ja lisätä...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 11.02.2006, klo 22:09:12
Mun tapa on kirjoittaa käsis johonkin tiettyyn rytmiin, esim. että jokainen kohtaus on joko aukeaman, kaksi tai kolme (eli 2, 4 tai 6 sivua). Ruutumäärä määrittyy sen mukaan, eli lyhyessä kohtauksessa saattaa olla 6 ruutua ja pitemmässä 10, mutta sivumäärä on molemmissa sama.

Luulen ymmärtäväni tästä, että saman tarinan sisällä on aina (sivumääräisesti) saman  mittaisia kohtauksia(?). Mikäs siinä, voin muuttaa ajattelun sivuiksi. Mutta jos tarinan juoni ja tematiikka ei ole kovin mutkikas ja formaatti on nyt ensin vaikka A5, jolle meikäläisen tekniikalla mahtuu 2-3 kuvaa (4 jos pieniä paneeleja), monenko sivun kohtauksia käyttäisit?


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 12.02.2006, klo 19:22:05
Luulen ymmärtäväni tästä, että saman tarinan sisällä on aina (sivumääräisesti) saman mittaisia kohtauksia(?). Mikäs siinä, voin muuttaa ajattelun sivuiksi. Mutta jos tarinan juoni ja tematiikka ei ole kovin mutkikas ja formaatti on nyt ensin vaikka A5, jolle meikäläisen tekniikalla mahtuu 2-3 kuvaa (4 jos pieniä paneeleja), monenko sivun kohtauksia käyttäisit?

Riippuu täysin asian määrästä. Kaikki turha pois. Jos asiaa ei ole kuin yhteen sivuun tai yhteen ruutuun, niin on parempi näyttää se niin, kuin alkaa venyttää juttua keinotekoisesti. Jos kyseessä on toiminta ilman dialogia (esim. tappelu) puristaisin sen maksimissaan sivuun, koska ei kukaan jaksa keskittyä kauaa pelkkään mätkimiseen.

Korostan vielä että kaikki kohtaukset eivät ole saman mittaisia. On mm. kahden, neljän, kuuden ja 12 sivun kohtauksia, mutta pyrin aina parillisuuteen. Aina se ei kuitenkaan onnistu, sitten pitää tehdä kaksi yhden sivun kohtausta putkeen (jotta rytmi säilyy jatkossa).

Mun käyttämä sivumäärään perustuva tekniikka saattaa tuntua kaavamaiselta ja tiukalta. Se on sitä, mutta sopii mulle. Joku toinen tekee toisin. Kannattaa laskea muiden tekemistä sarjakuvista kohtausten mittoja ja tutkia miten asiat on esitetty, ja pohtia olisiko sen voinut tehdä toisin. (Tästä me keskustelimme Isokanan kans Time Stranger Kyoko-keskustelussa http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4788.15)

EDIT: yllättävät käänteet kannattaa sijoittaa sivun loppuun, ja varsinkin aukeaman loppuun. Silloin jännitys säilyy paremmin ja lukija kokee ahmivansa teosta kun kääntelee malttamattomasti sivuja.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Riekko - 12.02.2006, klo 20:18:30
Korostan vielä että kaikki kohtaukset eivät ole saman mittaisia. On mm. kahden, neljän, kuuden ja 12 sivun kohtauksia, mutta pyrin aina parillisuuteen. Aina se ei kuitenkaan onnistu, sitten pitää tehdä kaksi yhden sivun kohtausta putkeen (jotta rytmi säilyy jatkossa).
Onko tähän kohtausten parilliseen määrään syynä myös mainitsemasi "sivunkääntöefekti", eli kohtaus vaihtuu sivun kääntyessä?

Ylipäätänsäkin olisi kiinnostava tietää kuinka ihmiset ratkovat kohtauksesta tai ajasta toiseen siirtymisen tarinoissaan (esim. vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa tehdään todella rajuja hyppyjä kerronnassa aina sivun kääntyessä)?


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 12.02.2006, klo 20:23:15
Jos joku ihmettelee, miksi ihmeessä tämmöisillä kohtauksen pituuksilla vaivaan päätäni, niin kyse on puhtaasti siitä, että lukaisin yhden vanhan sarjikseni enkä voi sanoa pitäväni siitä. Pohjimmiltaan kyseessä oli se, että juoni yms. etenivät liian reippaasti ja tarinasta ei rehellisesti sanoen saanut mitään tolkkua.

Yritän etsiä muiden ajatuksia tällaisesta, joskus sitä hoksaa toisten ajattelusta jotain, mikä näyttää  toisille itsestään selvältä, mutta on itselle suuri uusi idea...

En ole niinkään vaivaantunut siitä, ovatko aukeamat loogisia. Lyhyessä sivumäärässä siitä joutuu usein tinkimään.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 13.02.2006, klo 11:44:07
Onko tähän kohtausten parilliseen määrään syynä myös mainitsemasi "sivunkääntöefekti", eli kohtaus vaihtuu sivun kääntyessä?

Osittain kyllä. Pääsyy on se, että yksi asia saadaan aina yhdelle/kahdelle sivulle. Tai kaikkein suurin syy tämän rytmin käyttämiseen on se, että lehtisarjakuvien tekeminen on vain opettanut ajattelemaan tällä tavalla. Tarmo Koivisto tekee muuten ihan samalla tyylillä, hän puristaa asian yhteen sivuun, mutta ruutumäärä on silti sama kuin mulla kahdella sivulla.

Ylipäätänsäkin olisi kiinnostava tietää kuinka ihmiset ratkovat kohtauksesta tai ajasta toiseen siirtymisen tarinoissaan (esim. vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa tehdään todella rajuja hyppyjä kerronnassa aina sivun kääntyessä)?

Näitä voisi melkein alkaa jopa listata. Olis mielenkiintoista.

Miller käyttää paljon leffaefektejä. Yksi on sellainen, että edellisen kohtauksen puhe jatkuu vaikka ruudussa esitellään jo seuraavan kohtauksen alku. En suosittele käyttämään kikkaa enempää kuin 2-3 kertaa alpparissa, muuten keinosta tulee teennäinen.

Jos joku ihmettelee, miksi ihmeessä tämmöisillä kohtauksen pituuksilla vaivaan päätäni, niin kyse on puhtaasti siitä, että lukaisin yhden vanhan sarjikseni enkä voi sanoa pitäväni siitä. Pohjimmiltaan kyseessä oli se, että juoni yms. etenivät liian reippaasti ja tarinasta ei rehellisesti sanoen saanut mitään tolkkua.

Mulla on kans samanlainen alpparikäsis laatikossa. Juoni on hyvä, mutta etenee liian hengästyttävästi. Vika on siinä, että se painottaa vain toimintaa ilman sanomaa. Siksi pitää olla teema ja sanottavaa, sekä draamaa (hahmot pohtivat toistensa välisiä suhteita ja motiiveja) ja huumoria!

Huumori on tärkeä elementti. Sillä helpotetaan toiminnan aiheuttamaa jännitystä ja synnytetään polveilua. Lukijalle tunteiden ja tuntemuksien vaihtelu on erittäin tärkeää ettei teos tunnu tasapaksulta.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 13.02.2006, klo 12:24:19
Huumori on tärkeä elementti. Sillä helpotetaan toiminnan aiheuttamaa jännitystä ja synnytetään polveilua. Lukijalle tunteiden ja tuntemuksien vaihtelu on erittäin tärkeää ettei teos tunnu tasapaksulta.

Huumoria ajattelin lisätä. Tai ainakin sanailua.  ;D Se oikea huumori on niin helkkarin vaikeaa...


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 14.02.2006, klo 00:08:12
...sanailua... 
...oikea huumori on niin helkkarin vaikeaa...
Mutta kyllä sillä sanailullakin pitkälle pötkii. Nasevat pienet lausahdukset varsinaisen tarinan välissä ryydittävät mukavasti.

Jämähdin taannoin kuuntelemaan Mauri Antero Nummisen jaarittelua (oliko tuo nyt tv:ssä vai radiossa, en osaa enää sanoa), ja totesi hän mielestäni varsin osuvasti "...oikean huumorin olevan lämminhenkistä ja hellääkin. Komiikassa taas nauretaan sille, miten jokin tekee kipeää, ja satiiri, se se vasta ilkeää onkin" , tai jotain siihen tapaan...

Ja maailmassa, jossa elämme, ihaillaan satiirin taitajia. Komedialla voi tahkota omaisuuksia. Mutta paljonko on jäljellä humoristeja? Tai tuleeko niitä enää mistään uusia?


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: kaltsu - 16.02.2006, klo 00:07:14
Heh... mielenkiinnolla seurailen kun Markku yrittää löytää ohjenuoria ja tietynlaisia raamejakin tekemistensä puitteiksi.

Minusta ei voi yksiselitteisesti sanoa miten kohtauksia kuuluisi rytmittää tai mitkä ovat tietynlaisten kohtausten ihannepituuksia tai minkälaisia elementtejä kuuluisi juttuihinsa ympätä saadakseen hyvän sarjakuvan aikaiseksi. Eikä esimerkiksi ole olemassa mitään oikeita kokoja mihin sarjakuvansa pitäisi piirtää. Pitää piirtää sellaiseen kokoon missä oma jälki näyttää parhaimmalta ja pitää rytmittää tarinansa sen mukaan miten luontevimmalta tuntuu. Jos sinusta tuntuu että jossain tarinassa juonesi etenee liian rivakasti, ymmärrät selkeästi jo rytmittämisestä jotain eikä siinä sitten muuta kuin sitä juonenkulkua hidastamaan.

Köh. Nyt kun olen saanut itsestäänselvyydet kakaistua pihalle (ja antanut itsestäni mielikuvan itseään vapaaksi, villiksi taiteilijasieluksi kuvittelevasta typeryksestä) niin myönnän että noudatan toki itsekin monenlaisia säännöstöjä (sekä tietoisesti että alitajuisesti) ja yritän niistä nyt kertoa hieman lisää. Hyötyä tästä tuskin tulee olemaan yhtään kenellekään mut saanpa pienen tovin taas jaaritella itsestäni.

En mieti esim sivujakoa vielä pätkääkään kun pyörittelen tarinaa päässäni. Siellä se muhii miltei elokuvamaisena raitana kunnes olen mielestäni saanut kehiteltyä tarinalle tarpeeksi mukaansa tempaavan alun ja sen perään sen verran mielenkiintoista tapahtumaa ja dialogia että lukija jaksaa kahlata jutun kivuttomasti mahdollisimman tyhjentävään lopetukseen saakka. Tarinan rakenteelle tekee todella hyvää kun sen saa päässään mietittyä ensiksi mahdollisimman tarkkaan. Vaikeutuu tietty mitä pidemmästä jutusta on kyse mut mää teenki vaa lyhkäsii joten ei siitä tällä kertaa sen enempää :D

Sitten päästään asiaan eli tekemään kuvakäsikirjoitusta. Periaatteessa pyrin vain laittamaan ruudun toisensa perään kunnes tarina tulee kerrottua mut ei se koskaan ihan niin yksinkertaisesti mene. Sivuista pyrkii kyllä jossain määrin rakentamaan kokonaisuuksia mut iha älyttömän tarkka mä en asian suhteen oo. Joskus kohtaus vain loppuu sivun puoliväliin eikä tunnu luontevalta lähteä sitä keinotekosesti mitenkään pitkittämään. Näissä tapauksissa tulee yleensä tehtyä niin että seuraava kohtaus käynnistyy hitusen hitaammin kuin se käynnistyisi puhtaalta sivulta lähtiessään. Selkeyttää hiukan sitä siirtymää mut toisaalta sekin on hyvin nautinnollista jos kykenee pompauttelemaan lukijaa kohtauksesta toiseen ilman selkeitä varoitusmerkkejä pudottamatta ketään kuitenkaan kärryiltä.

Toisinaan sitä taas on tarkempi sivukokonaisuuksien ja kohtausten kanssa. Saattaa karsia dialogia kovallakin kädellä tai lisätä sivuille täyteruutuja ihan vain saadakseen sivukokonaisuudet tai ruutumäärät haluamiinsa muotteihin. Joskus kokonaisuus vain vaatii edellämainitunlaisia toimenpiteitä toimiakseen paremmin.

Dialogin karsiminen on muuten lempiharrastuksiani (vaikkei sitä ihan kaikista mun sarjakuvista huomaiskaa) mut siitäki ehkä toiste enemmän. Yritetään nyt pysyä näissä rakenteissa.

Aukeamia ajattelen harvoin (jos koskaan) omina kokonaisuuksinaan. Tämä johtuu siitä että haluan tosiaan mahdollisimman paljon kuljettaa tarinaa omalla painollaan eteenpäin ja aukeamien ajattelu luultavasti vaan lisäis mulla täyteruutujen tehtailua toisaalla ja rankkaa karsimista toisaalla. Fiksumpaa noiden etukäteen suunnittelu kyllä olis (välillä risoo ku jotku sivut joutuu lopullisessa painotuotteessa toistensa viereen vaikka niissä oltais ihan eri ulottuvuuksissa) ...mut minkäs teen ku oon niin vapaa ja villi taiteilijasielu.

 ::)

Ei hemmetti mä oon jaaritellu jo vaikka kuinka paljon mutten oo päässy vielä yhtään mihinkään. Tekis mieli vielä pohdiskella tapahtumien ja dialogin pilkkomista omiin ruutuihinsa, kerronnan keveänä pitämistä ja vaikka mitä mut uupumus painaa ja pelkän peruskoulun käyny yksinkertanen ihminen alkaa jo tuskastua tästä pohtimisen ja kirjottamisen määrästä.

Haluan nyt jääräpäisesti kuitenkin vielä korostaa et fiilispohjalta vaan... tuhannet luetut sarjakuvasivut tekee kenestä tahansa tavallaan sarjakuvakerronnan asiantuntijan ja hei... ei se niin tarkkaa oo!


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: jokela - 16.02.2006, klo 00:32:59
Mutta kyllä sillä sanailullakin pitkälle pötkii. / ... / Ja maailmassa, jossa elämme, ihaillaan satiirin taitajia. Komedialla voi tahkota omaisuuksia. Mutta paljonko on jäljellä humoristeja? Tai tuleeko niitä enää mistään uusia?

Itse ihailen Chapliinia, mielellään vaikka mykkänäkin ja sen/hänen vertaa ei kai vielä ole maailma nähnyt ..
Sananiekkoina Groucho Marx on lyömätön, ihan omaa luokka hän myös ...

Mutta niin, sarjakuvista. Luulisin että esim. ylläolevissa .. sekä myös sarjakuvissa on yhtä tärkeää tajminki .. vitsin/tapahtuman/mätkäilyn ajoitus. En osaa kuitenkaan neuvoa kuinka se ilmenee tai mitä se vaatii toimitakseen.

Mutta luulisin että Will Eisner-in Spirit on aikas hyvä esimerkki. Rajoitettu kesto (aina vain 7 sivua), yleensä joku pahis ja Spirit ottaa mittaa toisistaan. Ja naisia .. aah niitä naisia. Ja tarina voi olla syvällinen, moraalillinen tai kevytmielinen ja kaikkea siltä väliltä. Onkos siinä hyvää mallia? Jos pystyt kertoon jotakin tähdellistä vain 7 sivulla, mitä kannataakaan puurtaa pitempää juttua?

-- j --


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 16.02.2006, klo 17:40:41
Tekis mieli vielä pohdiskella tapahtumien ja dialogin pilkkomista omiin ruutuihinsa, kerronnan keveänä pitämistä ja vaikka mitä mut uupumus painaa ja pelkän peruskoulun käyny yksinkertanen ihminen alkaa jo tuskastua tästä pohtimisen ja kirjottamisen määrästä.

Kaltsu, jos jaksat tuota vielä pohtia, se olisi todella mielenkiintoista! Mutta älä ota ressiä!  ;D

Se oli hyvin kirjoitettu.

Mutta niin, sarjakuvista. Luulisin että esim. ylläolevissa .. sekä myös sarjakuvissa on yhtä tärkeää tajminki .. vitsin/tapahtuman/mätkäilyn ajoitus.

Hyvin sanottu, mutta niin vaikea toteuttaa...

Esimerkki Kaltsun "Menisit töihin"-alpparista s.42-43 "Kaltsu poppailee": Kaksi sivua, 11 paneelia, mielettömästi juonta ja juonenkäänteitä. Silti sujuvasti ja selkeästi kerrottu. Jokainen kuva vie juonta eteenpäin. Rytmi on tosi hyvä. Mutta kun minä yritän jotain noin kompaktia, en saa siitä hetken päästä itsekään selvää...


Otsikko: Apuva.
Kirjoitti: Lättä - 18.06.2006, klo 20:58:00
Minullakin on vakava ongelma käsikirjoitusteni kanssa. Onnistuin vielä pari vuotta sitten (silloin viitos-, kuutosluokalla) tekemään luokkatovereistani hauskoja sarjiksia. Silloin aloitin vain jostain hauskasta ideasta, ja piirsin sarjakuvaa eteenpäin sitä myöten, kun keksin lisää juonta. Nämä sarjakuvat valmistuivat usein yhdessä päivässä. ;D
Nykyäänkin aloittaessani jonkin absurdin juoneni kuvittamista saan loistavan startin: eilenkin sain seitsemän sivua sommiteltua ja hahmoteltua.

Sitten!... Seuraavana päivänä olin jo kyllästynyt koko sarjikseen, ja pidin juonta tyhmänä. Pahinta on ajatella, kuinka kauan olin keksinyt siihen yksityiskohtia ja hionut sitä.  >:(

Tällaista on jatkunut nyt ainakin kolme vuotta. En saa yhtään pitkää sarjakuvaa valmiiksi. Onko neuvoja? Yksi seikka, jonka takia lopetan kesken (...näin veikkaan), on se, etten halua tehdä superpitkiä, satasivuisia kuvasarjoja. Ahdan siksi sivut liian täyteen tavaraa. :-[ Pitäisikö vain tehdä pitkiä sarjiksia? Entä minkälainen käsikirjoitus on hyvä tehdä, mangatyylinen vai marvel- vai mikä? ???

Kiitoksia etukäteen...


Otsikko: Re: Apuva.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 18.06.2006, klo 21:24:31
Entä minkälainen käsikirjoitus on hyvä tehdä, mangatyylinen vai marvel- vai mikä?

Mitäs tämä tarkoittaa? On vain kahdenlaisia käsikirjoituksia, aristoteelisia ja epäaristoteelisia.

Pituudesta viis, pääasia että saat jotain valmiiksi. Jos juttu tuntuu paskalta, se todennäköisesti on myös sitä. Jos olet päivän hionut käsikirjoitusta se ei ole vielä mitään. Mulla on pöytälaatikossa kässäreitä jotka on hioutuneet 20 vuotta, eivätkä vieläkään ole valmiita. Eikä ne ole huonoja kässäreitä, ne ei vaan ole valmiita.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Lättä - 21.06.2006, klo 14:02:25
Pahoittelen. Tarkoitin, että millä tekniikalla sarjisten kässäreitä olisi hyvä työstää.
Tietämättömyyttäni kysyn myös: Mikä sitten on aristoteelinen juoni?

Ja kommentti vielä niihin juoniin, jotka lojuvat pöytälaatikossa 20 vuotta: Jos niitä sillä vauhdilla saa valmiiksi, eihän eläkepäiviin mennessä ole kertynyt edes WC-paprurullan vertaa valmista sarjakuvaa. Miksi siis niin? Meikä puolestaan pyrkii vauhdikaampaan työhön. Jyvät voi myöhemmin erotella akanoista, ja on aina joukkoja, joille kelpaa roskatavarakin.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 21.06.2006, klo 16:20:15
Tietämättömyyttäni kysyn myös: Mikä sitten on aristoteelinen juoni?

Se on länsimaisen kerronnan kaava. Kaikki elokuvat ja tv-sarjat kirjoitetaan kaavalle. Leffat onnistuvat vain erittäin harvoin ilman kaavan apua. Kirjallisuudessa kaavat on vähän harvinaisempia, ainakin Suomessa, mutta sarjakuvassa niitä soisi käytettävän enemmänkin. Hae kirjastosta joku käsikirjoittamisen opas.
Edit: Kupla-akatemia (http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/akatemia/framet.html) (Sisällön synnyttäminen-napin alla on käsikirjoittamisesta jotain.)

Ja kommentti vielä niihin juoniin, jotka lojuvat pöytälaatikossa 20 vuotta: Jos niitä sillä vauhdilla saa valmiiksi, eihän eläkepäiviin mennessä ole kertynyt edes WC-paprurullan vertaa valmista sarjakuvaa. Miksi siis niin? Meikä puolestaan pyrkii vauhdikaampaan työhön. Jyvät voi myöhemmin erotella akanoista, ja on aina joukkoja, joille kelpaa roskatavarakin.

Tarkoitus oli vain sanoa ettet sä päivässä saa kunnon käsikirjoitusta aikaiseksi. Tai no ehkä alle kymmensivuiseen jos oot miettiny jutun hyvin valmiiksi.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Antti Vainio - 22.06.2006, klo 15:26:20
Se on länsimaisen kerronnan kaava.



Periaatteessa kaava  on helppo ja yksinkertainen:tarinassa on kolme näytöstä, alku, keskikohta ja loppu. Periaatteen soveltaminen käytäntöön on hankalampaa kuin miltä äkkiseltään näyttäisi.


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: JanneT - 22.06.2006, klo 15:43:59
Ideana on pitää kriisi vahvasti voimassa kaikissa näytöksissä alusta loppuun ja keskelle kunnon käännekohta juoneen:

Jonnen umpilisäke puhkeaa.

Juonen suunta muuttuu nyt automaattisesti ja lukijalla pitäisi olla vielä kriisin kautta mielessä jatkuvasti kysymys, joka pakottaa hänet lukemaan seuraavan sivun:

Suunniteltu Amerikan-matka onkin vaarassa peruuntua. Kuinka saadaan viesti lentokentälle saapuvalle Adalmiina-tädille, jolla ei ole puhelinta? Entä kuka nyt saa timantit?

 ???



Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: VesaK - 05.07.2006, klo 12:10:30
On tämmöinen juuri ilmestynyt:
Kirjoita kosmos - Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen

Onko uusia ideoita olemassa? Kuinka ympäristökuvaus muutetaan toiminnaksi? Miten kliseitä kierrätetään toimiviksi ratkaisuiksi?

Kirjoita Kosmos johdattaa lukijansa tieteis- ja fantasiakirjoittamisen erityispiirteisiin. Opas tarjoaa vinkkejä ja pohdittavaa niin kokeneille kirjoittajille kuin vasta-alkajille. Artikkelien kirjoittajina on kotimaisia kirjailijoita, tutkijoita ja kriitikkoja, joilla kaikilla on vankka kokemus spekulatiivisen fiktion kirjoittamisesta ja lukemisesta. Teos on ainutlaatuinen Suomessa: näin laajasti ei spekulatiivisen fiktion kirjoittamista ole aiemmin käsitelty yksissä kansissa!

Kirjan kustantajina ovat Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun
yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry.

Kirjan sisällysluettelo pdf-muodossa löytyy osoitteesta:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/opastilaus/sisallys.pdf

Hinta:
Jäsenhinta 10 EUR (alv 0%) Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Turun tieteiskulttuurikabinetti ry:n jäsenille
Normaalihinta 14 EUR (alv 0 %)

Tilaukset ja myynti:
Suoraan linkistä:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/opastilaus/tilauslomake.php

Lisäksi kirjaa on myytävänä kesän aikana seuraavissa tapahtumissa:
8.7.2006 Helsinki: Helsingin Science Fiction Seuran Suomenlinnan retki
(myyjä: Anne Leinonen)
22.7.2006 Tampere: Viikinsaaren retki (myyjä: Liisa Rantalaiho)
18 - 20.8.2006 Helsinki, Finncon, Suomen Tieteiskirjoittajien myyntipöytä
Turun Mafiat, joka kuukauden ensimmäinen torstai, ravintola Bremer
(myyjä: Tero Ykspetäjä)


Otsikko: Re: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 22.08.2006, klo 09:04:01
Tämmöinen (http://www.highway-62.com/blog/archives/2004/05/inner_workings.htm) osui vastaan. Aika mielenkiintoinen tapa verrata elokuvaa ja sarjakuvaa. Kun vielä saisi vähän konkreettisemman oteen tuosta käytännössä...


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 07.10.2008, klo 14:58:04
Tämmöinenkin (http://storytellersjournal.wordpress.com/2008/08/08/decompression-writing-comics-like-movies/) osui silmiin.

Käsittelee sarjakuvakäsikirjoittamisen muutosta tekstuaalisesta elokuvamaisempaan suuntaan aikojen saatossa.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: kaltsu - 20.10.2008, klo 09:08:34
Jillian Tamaki kertoo omasta luomisprosessistaan:

http://www.jilliantamaki.com/sketchbook/2008/10/idea-generation.html

Mielenkiintoseks ton tekee se, että Tamaki kehoittaa kovasti hakemaan inspiraatiota muiden töistä ja ympäristöstä.

If we only draw upon the images that already exist within our heads, or our own memories and experiences, we are actually quite limited.

Itse voisin kallistua enemmän siihen suuntaan että kaikki se tavara mitä pään sisältä löytyy, on enemmän kuin tarpeeksi, mutta ihan hyviä pointteja ja neuvoja kyllä muuten.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 20.10.2008, klo 09:14:00
kaltsu, tuohan oli mainio!

...uskon, että sinun pääsi sisältö riittää moneen mielenkiintoiseen tarinaan, on se jo tarpeeksi moneen kertaan nähty.  ;)

Meillä muilla sen sijaan... no jaa...


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Teräskäsine - 11.11.2008, klo 10:50:53
Otin AV-alan koulussa lopputyökseni sarjakuvan piirtämisen. Sarjakuva perustuu ensimmäisen Resident Evil-pelin uusinta versioon. Aihe kiinnostaa aidosti ja olen halunnut piirtää Resident Eviliin perustuvaa sarjakuvaa jo pitkään. Ainoastaan ikävää on se, että nyt minulla menee sen toisen sarjakuvani piirtäminen myöhemmäksi. Aloitan työn tekemisen tammikuussa hahmojen luonnostelemisella ja sisällön miettimisellä, koska en halua kopioida kaikkea suoraan pelistä.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Teräskäsine - 11.12.2008, klo 09:33:37
Tuli tuossa tiistaina mieleen, että pitäisikö minun ensin piirtää sarjakuvani tärkeimmät kohtaukset, jotta ne tulisi tehtyä sellaisiksi kuten olen suunnitellut. Yleensä tapahtuu niin, kun jokin hieno kohtaus tapahtuu vasta puolessa välissä sarjakuvaa, niin silloin saattaa into tai käsikirjoitus olla muuttunut niin, ettei kohtauksesta tule niin hienoa kuin oli suunnitellut. Eihän mikään pakota tehdä sarjakuvaa aina ensimmäisestä sivusta viimeiseen. Onkos muuten sellaisia leffan tekijöitä tai piirtäjiä, jotka tunnetusti aloittavat tekemään työn muualta kuin alusta?


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: JanneT - 11.12.2008, klo 09:45:56
Tuli tuossa tiistaina mieleen, että pitäisikö minun ensin piirtää sarjakuvani tärkeimmät kohtaukset, jotta ne tulisi tehtyä sellaisiksi kuten olen suunnitellut. Yleensä tapahtuu niin, kun jokin hieno kohtaus tapahtuu vasta puolessa välissä sarjakuvaa, niin silloin saattaa into tai käsikirjoitus olla muuttunut niin, ettei kohtauksesta tule niin hienoa kuin oli suunnitellut. Eihän mikään pakota tehdä sarjakuvaa aina ensimmäisestä sivusta viimeiseen. Onkos muuten sellaisia leffan tekijöitä tai piirtäjiä, jotka tunnetusti aloittavat tekemään työn muualta kuin alusta?

Ei elokuvia kuvata yleensä kronologisesti, vaan käytännön järjestelyt sanelevat kohtausten kuvausjärjestyksen. Sarjakuvien puolelta esimerkiksi Chris Waren Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth taisi olla toteutettu 'kohtaus sieltä ja toinen täältä
 - tekniikalla. Toisaalta juonikin taisi muotoutua tehtäessä. Suurin ongelma mikä tulee mieleen aloittelevalla tekijällä on että tyyli ja tekniikka saattavat kehittyä jo albumin aikana, jolloin lopputulos saattaa vaikuttaa erikoisen epätasaiselta, mikäli kehitys ei näy albumin edetessä. Mutta eihän mikään estä piirtämästä kohtauksia myöhemmin uudelleen.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Veli Loponen - 13.12.2008, klo 23:42:25
Onkos muuten sellaisia leffan tekijöitä tai piirtäjiä, jotka tunnetusti aloittavat tekemään työn muualta kuin alusta?
Ainakin John Byrne on harrastanut tuota. Esimerkiksi Ihmenelosaikana piirteli sivuja epäjärjestyksessä.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 14.12.2008, klo 15:13:39
Yleensä tapahtuu niin, kun jokin hieno kohtaus tapahtuu vasta puolessa välissä sarjakuvaa, niin silloin saattaa into tai käsikirjoitus olla muuttunut niin, ettei kohtauksesta tule niin hienoa kuin oli suunnitellut. Eihän mikään pakota tehdä sarjakuvaa aina ensimmäisestä sivusta viimeiseen.
Kohtauksesta tulee yhtä hieno ensin piirrettynä kuin myöhemminkin piirrettynä. Se vain näyttää päässä hienommalta. Jos piirrät jonkun kohtauksen etukäteen, voi käydä niin, että joudut tekemään käsikirjoitukseen kökön yhteenliitoksen, jotta saisit aiemmin piirretyn kohtauksen sopimaan myöhemmin piirrettyyn alkutarinaan.

Voithan luonnostella hienot kohtaukset etukäteen ja aloittaa sitten piirtämisen alusta. Usein käy niin, että alkuperäinen idea putoaa pois kun se ei istu muuhun kokonaisuuteen. Luonnokset voi liittää vaikka valmiin työn bonusmateriaaleiksi, jos ne eivät istu kokonaisuuteen.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: JJ Naas - 14.12.2008, klo 15:45:58
Muistaakseni Charles Schultz sanoi jossain haastattelussa, että koska viimeinen ruutu on stripin tärkein ruutu ja se ruutu johon huumori tiivistyy, hän piirsi ja tussasi sen ennen muita ruutuja jotta se varmasti menisi oikein.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Lättä - 15.12.2008, klo 21:15:47
Kokemuksesta voin yhtyä Schulzin ja satojen muitten mielipiteeseen. Eikö Don Rosakin ole sanonut aloittavansa lopusta? Vaikka toisaalta ei ole kohtaa, jonka tekemisen saisi laiminlyödä. Ja jostain muualta kuin lopusta aloittaminen kuulostaa siltä, ettei ehkä jaksa keskittyä muualle.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Emppu - 15.12.2008, klo 22:26:23
Kokemuksesta voin yhtyä Schulzin ja satojen muitten mielipiteeseen. Eikö Don Rosakin ole sanonut aloittavansa lopusta? Vaikka toisaalta ei ole kohtaa, jonka tekemisen saisi laiminlyödä. Ja jostain muualta kuin lopusta aloittaminen kuulostaa siltä, ettei ehkä jaksa keskittyä muualle.
Niin no, ehkä heille, joilla on se oma tyyli hallussaan. Nimittäin kronologisesti kehittyvää tyyliä on hauskempi katsoa kuin holtittomasti heittelevä tyyli, jos sieltä täältä tekee.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: VesaK - 30.12.2008, klo 15:21:48
Ei mitään uutta auringon alla. Suomen Kuvalehdessä 40 / 1932 (1.10.1932) nimimerkki Tet. (Kersti Bergroth (http://www.lappeenranta.fi/?deptid=12950)) kirjoitti näin:

Lainaus
Katselen erästä englantilaista kuvalehteä, missä on eräällä sivulla leikillinen kuvasarja. Se on lapsia varten, ja siinä esitetään muutamien kotieläinten kepposia ja seikkailuja.

Olin monta vuotta sitten Lontoossa seurannut tätä kuvasarjaa. Siis koko tänä aikana tekijä oli päivä päivältä keksinyt uusia kepposia, piirtänyt uusia hullunkurisia kuvia ja löytänyt uusia sanasutkauksia.

Tämä ajatus on oikeastaan hyvin kummallinen ja järkyttävä.

Sillä näinä vuosina piirtäjän elämässä on täytynyt tapahtua paljon. Hänen läheisiään on luultavasti kuollut, hän on ehkä käynyt läpi murtavia rakkaudenkokemuksia tai kovia sairauksia.

Mutta joka päivä hänen on täytynyt irroittaa mielensä kaikesta, mikä on koskenut häntä itseään, ja kohota iloisuuden, leikillisyyden tasolle.

Se on sankaruutta! Se on suunnaton ihmishengen saavutus.

Katselen (kysei)sen kuvalehden viimeistä numeroa. Pip, Squeak ja Wilfred - siinä ne ovat, huvitettuina elämästä ja maailmasta. Eiköhän tekijä joskus vihaa niitä niiden ainaisessa hilpeydessä?

Jos hän edes joskus voisi panna ne olemaan hirveällä tuulella ja raivoamaan kohtaloa vastaan. Mutta ei, päätoimittaja vaatii niiltä ehdottomasti onnea.

http://en.wikipedia.org/wiki/Pip,_Squeak_and_Wilfred


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: mlietzen - 30.12.2008, klo 16:25:55
Suomen Kuvalehdessä 40 / 1932 (1.10.1932) nimimerkki Tet. (Kersti Bergroth (http://www.lappeenranta.fi/?deptid=12950)) kirjoitti näin:

Voi miten mainioita ajatuksia. Kerrassaan. Kyllä maailman täytyi olla entisaikoina paljon paljon parempi paikka, kun sarjakuvantekijöidenkin elämää ja rutiinia noin syvästi murehdittiin.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: VesaK - 30.12.2008, klo 16:35:40
Bergrothin pakinat SK:ssa ovat kauttaaltaan tutkielmia ja ihmettelyä mitä kaikkea ihminen jaksaakaan tehdä... juuri tuohon samaan kansallismelankoliseen sävyyn.

Omassakin sydämessäni käy ailahdus aina kun ajattelen miten sinäkin Mika ja Rannan Ville ja Pertti Jarla, Jope, Patrick McDonnell, ym. ym... joudutte säännöllisesti tähän: "joka päivä hänen on täytynyt irroittaa mielensä kaikesta, mikä on koskenut häntä itseään, ja kohota iloisuuden, leikillisyyden tasolle."  ;)

Silti, hyvää uutta vuotta! Koettakaahan keksiä hyviä sarjakuvia ensi vuonnakin niin niitä sitten kvaakissa ruovitaan ja Hesarissa römpötetään!



Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Teräskäsine - 26.02.2009, klo 09:24:20
Minulla alkaa tulla hieman kiire tuon sarjakuvani kanssa, joka pitäisi saada opinnäytetyöksi huhtikuussa valmiiksi. Olen joutunut tiivistämään kokonaisuutta, mutta silti taitaa mennä yli kolmenkymmen sivun. Periaatteessa se on aina hyvä, jos tarinan saa tiivistettyä, sillä silloin lukija jaksaa sen varmennin lukea kuin pidemmän tarinan. Itse kun ei ole mikään suuri tarinankertoja, joten minun sarjisteni kohdalla on suotavaa, että ne ovat mahdollisimman lyhyitä.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 18.11.2012, klo 15:27:50
Tässä pitkähkö englanninkielinen teksti sarjakuvan käsikirjoittamisesta. Alkupuoli on yleistä kirjoittamisesta ja hiukan puuduttavaa, mutta loppupuolella päästään ihan asiaan. Mitään järisyttävää tässä ei ole, ihan perusteet vain, mutta ihan hyvin esitettynä.

http://www.robertweinberg.net/howtowrite.htm (http://www.robertweinberg.net/howtowrite.htm)


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Jukka Koivusaari - 02.12.2012, klo 19:16:22
mutta loppupuolella päästään ihan asiaan.

http://www.robertweinberg.net/howtowrite.htm (http://www.robertweinberg.net/howtowrite.htm)
Yeah
Lainaus
I read the papers looking for story ideas and I always find them. I read stories and think about them. The really good ones, the stories that make an impression on me, I cut out of the paper and save. I have a file filled with newspaper clippings. Actually, I have several files. All filed with oddball stories, crazy events, screwball happenings. True stuff, not made up, because people act crazier than any character in the dumbest comic ever written.

 Tämä neuvo poiki meille jo yhden haastekässärin.
Meinaan  paholaisaaseiksi (http://www.engrish.com/wp-content/uploads//2012/09/demondonkey.jpg) muutettuja kissoja (http://mcphee.com/shop/inflatable-unicorn-horn-for-cats.html)  googlessa näjyvällä merenalaisella saarella (http://elisa.net/uutiset/ulkomaat/?id=96349345) ei voisi keksiä. Sen täytyy olla totta.
 


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Henri Tervapuro - 13.10.2013, klo 22:33:32
Outi kirjoitti oikein mainiosti tarinoiden kirjoittamisesta ja siitä mitä se oikeasti tarkoittaa. (http://www.seitti.fi) Näitä tulee varmasti lisää, tää on sen verran rakas aihe meille kummallekin.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 24.10.2013, klo 05:08:43
Mulla "pidemmät" käsikirjoitukset tahtovat jäädä kesken. En joko keksi miten juoni etenee, tai jos keksinkin, olen jo kyllästynyt koko hommaan.

Minulla on ideoita vaikka muille jakaa.
Eikä minua haittaa yhtään, jos otat nuo.
Itseasiassa pääni on niitä niin täynnä, että huomaan hyvin usein, että olen tyrkyttämässä niitä väkisin muille, jotta mieleni saa rauhan.

Aikoinaan kirjoitin käsikirjoitusta, jonka oli siis tarkoitus olla eräänlainen tv-sarja.
3 "jaksoon" mentäessä alkuperäinen idea oli kadonnut kokonaan. Ja juuri siinä kohtaa homma pääsi vauhtiin. Kun olin päässyt 10 "jaksoon", olin kirjoittanut muistiinpanoja jo 3 seuraavan tuotantokauden edestä. Kun pääsin tuotantokauden loppuun, eli 24. jaksoon, olin jo muistiinpanoissani jossain 7. tuotantokauden tienoilla.

Jos minut siis laitetaan käsikirjoittamaan jotain jatkuvaa juttua...ideat ei lopu ikinä, kun olen kerran päässyt vauhtiin.

Yksi asia pitää kuitenkin kaikissa pidemmissä jutuissa mielestäni muistaa.
Kun  kirjoittaa novellia ns. "vapaalla kädellä", niin että vain alkuasetelma on selvä, on suositeltavaa, että kun teos on viety loppuun, ottaa ensimmäisen luvun kokonaan uusiksi. Tässä vaiheessa nimittäin tyylisi ja tarina ovat muodostaneet symbioosin, jolloin ensimmäinen luku on usein erittäin huono.

Samalla tavalla pitäisi myös muutaman sivun tarinasta poistaa ekat kaksi sivua jne.
Yksi mitä olen myös huomannut, on että kun kirjoittaa niin että käyttää kertojaa, kannattaa kirjoittaa kertojan tarinan pohjustus uudestaan.

Toinen vaihtoehto on, että ensin kirjoittaa alun ja lopun, sitten kaiken välissä olevan.

Miten te yleensä kehitätte tarinoitanne eteenpäin? Hahmot ja taustat ensin ja sitten juoni vaiko toisinpäin? Teettekö miellekarttoja ja/tai joitain "avaintapahtuma"listauksia tai vastaavaa..?

Riippuu mistä ns. inspiraatio on lähtenyt. Mutta periaatteessa, miten tykkään homman hoitaa nykyään, on luoda ns. selkeä konsepti. Siihen pääsee helposti kiinni esimerkiksi uutisilla, mytologialla, historialla, saduilla jms.

Tänään esimerkiksi otin viikon kiinnostavimmat uutisotsikot ja Johnny Deppin tuotannon inspiraationa, ja yhtäkkiä minulla olikin jo hyvä alku kasassa ja lopulta jopa kohtuullisen uniikki tarina, jossa oli kuitenkin sopivissa määrin hauskoja viittauksia Deppin tuotantoon, mutta ei missään kohtaa kopioimista.

Kun itse konsepti on valmis, niin yleensä tarina etenee itsestään, ja matkan varrella keksii ideoita ja hahmoja ja ne on ehdottoman hyvä panna muistiin. En pidä ns. yhden käytön hahmoista, vaan teen mielummin muistiinpanoja kiinnostavista piirteistä, ja lopulta yhdistän ne luonteviksi hahmoiksi.

Yleisin juttu hahmoissani on muuten se, että yksikään hahmo ei ole luonteeltaan päästä keksitty, vaan todellisesta ihmisestä tai ihmisistä rakennettu. Joskus se voi olla eräänlainen liioitteleva satiiri tästä ihmisestä. Mutta se on silti luonteva, ja aidon tuntuinen hahmo rakenteeltaan aina.

Itsekin kirjoitin aluksi tarinaa tyypistä X joka tapaa tyypin Z ja sitten ryhtyvät toimimaan ja tapaavat tyypin Y. Parin kuukauden jälkeen tajusin, että parempi jos kirjoitan tarinan Zn näkökulmasta ja pari kuukautta sen jälkeen, että Yn näkökulmasta.

Itse olisin tässä tilanteessa kertonut kaikki näkökulmat, ja leikannut parhaat palat noista yhdeksi tarinaksi jälkeenpäin.

Ylipäätänsäkin olisi kiinnostava tietää kuinka ihmiset ratkovat kohtauksesta tai ajasta toiseen siirtymisen tarinoissaan (esim. vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa tehdään todella rajuja hyppyjä kerronnassa aina sivun kääntyessä)?

Huumori tai draama tai molemmat yhdessä ovat mielestäni hyvä keino.
Etenkin jos vie homman niin pitkälle, kuin kyseiset tavat sen vain sallivat.
Absurdi lopetus ns. kappaleelle, on minusta aika hyvä keino siityä paikasta toiseen.

Kuvakerronnalliset tehokeinot, kuten zoomaaminen epätoivoisen miehen kauhun jäykistämiin kasvoihin, on aika pirullisen toimiva, eikä tuolloin edes tarvitse korostaa että nyt siirrytään muualle.

Myös lukuihin jakaminen auttaa paljon, ja vähentää näitä ongelmatilanteita. Yksi keino on myös se, että aloittaa uuden "kappaleen" eli siirtymän tietokonemaisella "Paikka ja aika" tyylillä. Kun se alkaa kyllästyttää, voi laittaa vaikkapa tuon perään humoristisen tai muuten tärkeän huomion.

Ottakaa kirjallisuudesta, muista sarjakuvista ja elokuvista mallia.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Viljami Vaskonen - 18.08.2014, klo 20:21:18
Saatuani valmiiksi kolmannen sarjakuvakäsikirjoitukseni, ajattelin että voisi olla otollinen hetki kirjoittaa ylös jokunen aatos aiheesta ihan omankin oppimiseni kannalta. Some notes on script-writing comics (http://blog.guildredemund.net/2014/08/18/some-notes-on-script-writing-comics/). Pardon my english.

Muutama aihe jäi vielä päähäni kummittelemaan, joten voi olla että kirjoitan työstä vielä lisääkin.


Otsikko: Vs: Käsikirjoittaminen / työskentely ym.
Kirjoitti: Curtvile - 28.08.2015, klo 10:59:17
Tämä lienee lähin ketju.
katsonut tämän muutamaan otteeseen viimeisen reilun viikon aikana.

Jokaiselle sarjakuvien käsikirjoittamista harkitsevalle Kelly Sue DeConnickin mainio videoluento Vimeossa. (https://vimeo.com/130896483)

Ja Pretty Deadlya, Captain Marvelia sekä Bitch Planetia kelpaa suositella kaikille. Yleisohje luennossa on silti tärkeämpi.