Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => Aiheen aloitti: Kreegah Bundolo - 10.03.2018, klo 08:09:49



Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 10.03.2018, klo 08:09:49
Koen kyllä vähän nolona tällaisen pitkäjänteisyyden puuttumisen julkaisemisessa. Etenkin sarjoissa joita on tarkoitus jatkaa, miksi alkaa dumppaamaan kirjoja alle puoli vuotta ilmestymisen jälkeen kun on taas uutta kysyntää niille kirjoille kun sarjassa ilmestyy uusia osia. Toisaalta voisivat kustantamot miettiä noita painoksiaan... Tosin oletan että isot painokset ja alennusmyynneissä kirjojen dumppaaminen on osa sitä isojen kustantamojen ansaintalogiikkaa nykyään. Otetaan ensin innokkaimmilta ostajilta ja kirjastoilta rahat pois täyteen hintaan ja sitten tehdään se varsinainen tulos siellä alennusmyynneissä. Itse jättäisin vaan ostamatta moiset kokonaan, oli sitten alennuksessa tai ei.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 10.03.2018, klo 08:41:38
Koen kyllä vähän nolona tällaisen pitkäjänteisyyden puuttumisen julkaisemisessa. -- Itse jättäisin vaan ostamatta moiset kokonaan, oli sitten alennuksessa tai ei.

Mietteliääksi vetää, tosiaankin. Mutta ei näitä todellakaan malta ostamatta jättää. Krazy Kat ja Non Stop esittää kun ovat ainakin itselle juuri sitä mieluisinta käännössarjakuvaa.

Toivottavasti tämä ale ei ole heikko signaali kehnosta menekistä....


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 10.03.2018, klo 08:49:29
Toivottavasti tämä ale ei ole heikko signaali kehnosta menekistä....

Olettaisin että liian isot painokset ja varaston dumppaaminen alennusmyynnissä on osa isompien kustantamojen ansaintalogiikkaa. Mielenkiintoista olisi tietää kirjoissa jotka on myyty kustantajalta loppuun vuodessa kahdessa että miten se prosentuaalisesti jakautuu se myynti normaalihinnan ja alennusmyynnin välillä. Pokkana väitän että moni isompi kustantaja tekee julkaisuissaan sen varsinaisen voiton vasta niillä valtavilla alennusmyynteihin päätyvillä kirjaröykkiöillä.

Olisi mukava mennä joskus johonkin alennusmyyntiin ja huomata siellä kirjoja jotka eivät ole siellä laskelmoidusti. Siis kirjoja jotka on ostettu sisään ja parin vuoden yrittämisen jälkeen myydään sitten alennuksella pois. Akateemisen kirjakaupan alennusmyynti ainoa joka tulee äkkiseltään mieleen paikkana jossa on paljon omituisia hyllyynjämähtäjiä eikä varta vasten alennusmyyntiä varten painatettuja kirjoja.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Petteri Oja - 10.03.2018, klo 09:45:12
Mä en oikein usko, että tuolla Adlibris-dumppauksella tehdään rahaa vaan tyhjennetään varastoja. Ei ne painokset niin isoja voi olla. Isot kustantamot haluavat kirjat nopeasti loppuunmyydyiksi sen jälkeen kun uutuudenviehätys on ohi. Se on sääli.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 10.03.2018, klo 09:51:04
On ne painokset liian isoja jos oletettava menekki on alle 500 kappaletta ja painos on 2000-3000 kappaletta. Sit dumpataan siitä se 2500 kappaletta.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Dennis - 10.03.2018, klo 18:11:30
En Petterin tapaan usko painosten lialliseen suuruuteen, kyse on juuri varaston tyhjennyksestä.

Aikoinaan kun kävin kauppaopiston, niin opetettiin että yksi tärkeimmistä asioista on varaston kiertonopeus. Varastossa ei kannata pitää tavaraa jonka "parhaat päivät" ovat menneet.

Kirja on nykyään (ikävä kyllä) tuote jonka myynti-ikä on lyhyt.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Petteri Oja - 10.03.2018, klo 21:24:35
On ne painokset liian isoja jos oletettava menekki on alle 500 kappaletta ja painos on 2000-3000 kappaletta. Sit dumpataan siitä se 2500 kappaletta.

Ajattelin itse painosten kooksi 1000-1500 kpl... Mutta voihan ne isompiakin olla, mene ja tiedä.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: hdc - 10.03.2018, klo 22:11:49
Ja tässä kohtaa voisi pohtia että voiko vakavasti otettavaa kirjallista/sarjakuvallista kulttuuria edes muodostua jos kirjoja ja sarjakuvia myydään kuin leipää (paitsi ei yhtä paljon).
Toteaa nimim. "kävin toissapäivänä Fnacissa".


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Dennis - 10.03.2018, klo 22:29:06
Ja tietysti kannattaa muistaa: Elämme markkinataloudessa, ei kaiken pidä Suomessa olla niin kuin Kekkoslovakian aikana jolloin ei ollut kilpailua eikä mitään.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Jiksi - 11.03.2018, klo 04:44:37
Kuinkahan monesti olen tämän kymmenen vuoden aikana kirjoittanut.

En tiedä kustannusalasta mitään. Eikä minun tarvitse tämän ymmärtääkseni tietääkään.

Varaston arvo laskee, tämä on ihan peruskirjanpitoa. Sen sijaan varastotilan vuokra ei laske.

Kokeilkaa nyt vaikka viivoittimella piirtää ensin laskeva viiva ja sitten suora viiva.

Kuvitelkaa, että kyseisten viivojen leikkauspisteen jälkeen syntyvä pinta-ala merkitsee tappiota.

Varasto on pahasta. Jos tätä ei nopeasti opi, niin toimialasta riippumatta mennään mukkelis makkelis.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Dennis - 11.03.2018, klo 09:43:48
^Totta!  Noihin kauppisaikoihini, kans.väl. kaupassa ollut hieno opettaja manasi aina suomalaisten yritysten tapaa pitää isoja varastoja, joita "päällä maattiin" ja tehtiin mittavat tappiot.

Tuntuu, että vasta 2010-luvulla suomalaiset firmat ovat heränneet varasto-ongelmaan. Onneksi moni nuori firman perustaja ei enää pidä juuri minkäänlaista varastoa, vaan tilaa tavarat tarvittaessa, korkeintaan on ns. käsivarasto jossa on niitä tuotteita joita menee jatkuvasti.

Takaisin sarjakuvateemaan: Kauhein ajatus mulle on ettei sarjikset mene kaupaksi edes noilla alennuksilla.

PS Ei Adlibris ole ainoa joka myy alessa n. kympillä sarjiksia. Äskettäin oli tarjolla mm RW:n sarjiksia kympillä.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 11.03.2018, klo 09:53:47
-- Varasto on pahasta. Jos tätä ei nopeasti opi, niin toimialasta riippumatta mennään mukkelis makkelis.

Eli kirja-alalla painosten pitäisi olla pieniä, mutta pitäisi olla kyky ottaa nopeasti lisäpainos ja jaella se kauppoihin, jos ostava yleisö kirjan täysihintaisena löytää ja alkaa sitä ostaa.

Tai sitten otetaan vain yksi iso painos, myydään mitä myydään, ja loput pannaan halavalla alennukseen. Ja se kirjan elinkaari oli sitten siinä.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: JAM - 11.03.2018, klo 10:20:42
Kaikkia muitakin kirjoja myydään paikoin alennuksessa, niin miksei sarjakuviakin? Painattakoon ennemmin liikaa, kuin liian vähän. Tällaiset kampanjat saavat myös sellaiset ostamaan sarjakuvia, jotka muuten pitäisivät niitä liian kalliina. Mielestäni nykyinen hintataso on silti korkeammalla kuin aikoinaan.

Kehitysehdotus: oma ketju näille keskusteluille? Itse tarjousviestit hukkuvat nyt muun keskustelun keskelle ja muut jutut nostavat ketjua ylös.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Petteri Oja - 11.03.2018, klo 10:32:29
Varasto on pahasta. Jos tätä ei nopeasti opi, niin toimialasta riippumatta mennään mukkelis makkelis.

En ole oppinut vieläkään, onneksi, mukavasti tulee koko ajan perustuloa loppuvarastoista, joita olen ostanut kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana. Vastustan ajatusta myös ihan periaatteellisista syistä. Hyvät kirjat täytyy pitää saatavilla, ja koska Suomessa ei uusien painosten ottaminen ole yleensä järkevää, täytyy pitää varastoa.

Ei sillä, ettenkö ymmärtäisi Jiksin pointtia. Jos kustantajan varasto on Kirjavälityksessä tai Kirjakeskuksessa niin maksaahan se.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 11.03.2018, klo 10:45:56
Isot, keskisuuret ja pienet taitavat kirjojen kustannus- ja myyntialalla pelata samaa peliä vähän eri muunnelmilla, selviytyäkseen.


Otsikko: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Jiksi - 11.03.2018, klo 16:04:57
En ole oppinut vieläkään, onneksi, mukavasti tulee koko ajan perustuloa loppuvarastoista, joita olen ostanut kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana.

On se vanha totuus sekin, että pitää tehdä asiat toisin kuin kaikki muut tekevät.

Itse kuvittelen divarin pitämisen vähän samanlaisena touhuna kuin hotellin baari. Täytyy olla seinä täynnä joka sortin viinoja, mutta olutta ihmiset kuitenkin ostavat.

Tulipa tästä keskustelusta mieleen, kun mopoikäisenä Imatran Vuoksenniskalle (kuvitelkaa pienin mahdollinen kyläpahanen) vakiodivarin viereen ilmestyi uusi yrittäjä.

Alkuvarasto oli ilmiselvästi miehen oma kokoelma. Kuvittelen, että omistaja koetti soveltaa juuri näitä mainittuja kauppakoulun oppeja. Hyllyt, jotka eivät notkuneet edes alun pitäen, olivat pian tyhjiä. Kenties omistaja myi ulos, mutta ei ostanut sisään. Harmi sinänsä, tila oli valoisa ja hyllyt oli nikkaroitu huolella.

Vakiodivari oli paikallaan (toki nimi ja omistaja ovat välillä vaihtuneet) vielä kun vuosikymmenen alussa viimeksi kävin kotiseuduilla.

(Keskustelu on hyvää, mutta voisi tämä olla omana ketjunaan.)


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Veli Loponen - 11.03.2018, klo 16:18:16
Jaettu. Ketjun nimeä voidaan muokata kuvaavammaksi, mikäli ehdotuksia nousee.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Secos-Bill - 11.03.2018, klo 19:05:27
Ei tämä taida ihan tavallinen dumppaus olla. Törmäsin siinä mm. Ilpo Koskelan albumiin Irlantilainen (https://www.adlibris.com/fi/kirja/irlantilainen-9789529027385), joka on sentään vuodelta 1991 ja Hitleri poimii hilloja (https://www.adlibris.com/fi/kirja/hitleri-poimii-hilloja-9789529686094) ( 1995 ) eli hyvinkin vanhaa tavaraa on.
Mahtaako taustalla olla muutto tai vastaava, joka on saanut penkomaan kaikki mahdolliset nurkat. Ja jos muutetaan, niin pienempään vai isompaan...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Jiksi - 11.03.2018, klo 19:43:04
Nyt alkaa omalla kohdalla rönsyämään, mutta eipä Kvaak keskustelun paljouteen tule hukkumaan.

Jäinpä vain miettimään, kuinka pitkälle kirjaa ja alkoholia voi verrata toisiinsa.

Tuli mieleen sekin, kun kokemattomuuttani kokosin hotelliin ison viinikellarin niin, että kysyttäessä löytyi lähes mitä tahansa.

Eipä mennyt kauaa sen oppimiseen, että eivät ne viinit siellä kellarissa itseään myyneet. Tänään ei ole pullot varastossa, kaikki ovat tiskin takana. Jos ei ole mitä kysytään, niin juotetaan mitä löytyy. Käytännössä halvin ja tunnetuin merkki on se myydyin, siinähän se on myös isoin kate.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Petteri Oja - 11.03.2018, klo 20:34:02
Ei tämä taida ihan tavallinen dumppaus olla. Törmäsin siinä mm. Ilpo Koskelan albumiin Irlantilainen (https://www.adlibris.com/fi/kirja/irlantilainen-9789529027385), joka on sentään vuodelta 1991 ja Hitleri poimii hilloja (https://www.adlibris.com/fi/kirja/hitleri-poimii-hilloja-9789529686094) ( 1995 ) eli hyvinkin vanhaa tavaraa on.
Mahtaako taustalla olla muutto tai vastaava, joka on saanut penkomaan kaikki mahdolliset nurkat. Ja jos muutetaan, niin pienempään vai isompaan...

Ei, nuo vain ovat edelleen saatavilla uutena. Ovat juuri sitä vanhaa kamaa mitä pidän varastossa ja välitän muillekin jälleenmyyjille. Ja hinnat normaaleja, eivät edes tarjouksia.

https://www.sarjakuvakauppa.fi/sarjakuvat.html?cat=31&limit=all


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 12.03.2018, klo 01:06:33
En ole oppinut vieläkään, onneksi, mukavasti tulee koko ajan perustuloa loppuvarastoista, joita olen ostanut kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana. Vastustan ajatusta myös ihan periaatteellisista syistä. Hyvät kirjat täytyy pitää saatavilla, ja koska Suomessa ei uusien painosten ottaminen ole yleensä järkevää, täytyy pitää varastoa.


ja tämä on yksi monista syistä miksi arvostan Petterin toimintaa.

Ei, en itsekään jaa kaikkia näkemyksiä mutta vaikka kyse on kaupallisesta alasta on sarjakuvien ja kirjojen kohdalla myös kyse kulttuurialasta.
Se periaatteellinen puoli.

Se että tarjola on muutakin kuin vain se mikä myy koska kaupallisuudestaan huolimatta kyse on taiteesta.
Sanoessani taide se käsitys on kaikki sarjakuva, myös ne joita itse vihaan sydämeni kyllyydestä(ja se ei ihan vähän ole se) mutta jollekin se on parasta ja hienointa mihin muoto heistä pystyy.

Sarjakuvalla ei ole voimakasta lobbaustahoa takanaan, ei elokuvasäätiötä, ei yleisradiota, ei kirjailijaliittoa ei saavutettua kulttuurista asemaa.
Vieläkään.
Kulttuuritoimistusten ja kirjastotoimen puolella asia on ymmärretty mutta heiltä onkin isossa osassa maata leikattu resursseja.

Sarjakuva vanhenee joskus nopeastikin teemoiltaan ja osa 50-60 ja 1970-luvun jutuista ovat yhä ihan yhtä särmiä kuin julkaisuhetkellään.

Itse näen mainitun kierron nopeuden ongelmana. "käyttösarjakuva" on kiva termi jolla viitataan hetken ajankuluun mutta saatavuus on ongelma.

Ad libris on etu monessa paikkaa joissa ei ole sarjakuvan erikoisliikettä, ei kivijalkakauppoja, ei myös uudempia tuotteita myyviä divareita, ei kirjakauppoja.
Mutta netti on.
Ja posti ,sikäli kun sen toiminta on ikinä ollut toimivaa.

Mutta nopeasyklinen kierto ei mahdollista kestävää kulttuurin ja ns. skenen kehittymistä.
Monet haluavat syyttää vain digitalisaatiota siitä ettei ole ns "yhtenäiskulttuuria" unohtaen samalla sen mitä aku ankka ja ruutu-non stop-zoom oli sukupolville ja näistä vain ankat mennä porskuttaa.

Nykyisin on mahdollista löytää se toinen toinen Moon Knight /Savage dragon fani jonka mielestä Ken Parker ja Appleseed ovat parhautta eikä sekään haittaa että asuu Singaporessa, mutta niin kauna kuin rakennemalli on kauppaopiston eikä Petterin ei synny kulttuuria, yhteisöä vaan jatkuva ouroboros myytti:
"koska ei ole kannattavaa ei kannata julkaista joten ei julkaista koska ei ole kannattavaa"

Jos joku epäilee lauseketta voi miettiä onko stockmannilla omaa elektroniikka-, herkku- tai kirjakauppaa enää.
Ydinasiakkaat jotka ovat enemmän putiikkiasiakkaita eivät tietenkään siirry S-ketjulle mutta Bonnierin takeltelu akateemisen kirja/sarjakuvapuolen kanssa osoittaa etteivät kaikki liiketoiminnan muodot lepää yksin matemaattisilla viivoilla.

Osa kun ei halua ostaa uusinta uutta vaan etsii sitä yhtä kirjaa/sarjakuvaa jossa on sininen kansi ja jos sitä ei ole kaupan eivät he osta sitä uusinta härpäkettä tilalle.

Esitetään asia lyhyemmin ja ymmärrettävämmin: jos menisitte kirjastoon ja siellä ei olisi ainuttakaan yli vuoden vanhaa kirjaa, sarjakuvaa, elokuvaa tai levyä.
Olisitteko tyytyväinen asiantilaan?


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 12.03.2018, klo 07:58:36
Bonnierhan siis omistaa sekä Akateemisen että Adlibriksen.

Adlibris on ihan ok edullisuutensa ja helpon käytettävyytensä ansiosta, mutta koen kuluttajana ja kustantajana ongelmallisena sen että sieltä ei ole saatavilla kotimaisista sarjakuvista kuin osa. Täysin ilman mitään logiikkaa, ei liity mitenkään kaupallisuuteen tai epäkaupallisuuteen tai siihen milloin joku kirja on ilmestynyt. Oman kustantamoni julkaisuista nyt vaikkapa se kaikkein menestynein eli Fok_It-kirjat puuttuvat sieltä kokonaan mutta jotain männävuosien omakustanteita sitten löytyy normaalisti. Kyselin asiasta muilta suomalaisilta pienkustantajilta ja heillä oli sama. Yritin asiaa tiedustella suoraan sieltä Adlibrikseltä mutta vastattiin etteivät kirjat nyt vaan ole saatavilla. Adlibrishan hankkii kirjansa Kirjavälitykseltä kuten kaikki muutkin paitsi Akateeminen joskus ja Booky ja Petteri Oja. Ja kirjavälityksen kautta saatavilla ovat ainakin oman kustantamoni osalta kaikki kirjat joista on painosta vielä jäljellä. Jäi tämä asia Adlibriksen edustajan kanssa keskusteltuani ikiaikaiseksi mysteeriksi että miksi on osa kirjoista saatavilla ja osa sitten ei.

Että kun vertaa vaikkapa Suomalaisen kirjakaupan NETTIvalikoimaan (ja mielelläni parjaisin Suomalaista kirjakauppaa joka käänteessä) on se paljon parempi ja kattavampi Suomessa julkaistujen sarjakuvien osalta.

Parasta tietty olisi että kaikki tilaisivat sarjakuvansa Turun sarjakuvakaupasta oli hinta sitten mikä hyvänsä.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Jiksi - 12.03.2018, klo 15:23:22
Turun sarjakuvakaupan laajentaminen on ollutkin viime aikojen suurimpia hyviä uutisia, ja porskuttaa kaikkia trendejä vastaan.

Käytännössä perinteiset divarit on liiketoimintaidea, mitä on ollut lähes mahdoton monistaa. Omistajan syvä toimialatuntemus ja tuntuma asiakaskuntaan ovat riittäneet porskuttamiseen, kunnes sitten tuli netti.

Itse ostin Lappeenrannassa kaiken mahdollisen vakiodivaristani, paikallisuus on minun kaltaisten jäärien tapauksessa valtti. Näitä nyt tietysti on turha pohtia jossain eteläisellä Tyynellä valtamerellä.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 12.03.2018, klo 15:53:26
Käytännössä perinteiset divarit on liiketoimintaidea, mitä on ollut lähes mahdoton monistaa. Omistajan syvä toimialatuntemus ja tuntuma asiakaskuntaan ovat riittäneet porskuttamiseen, kunnes sitten tuli netti.

Jankkaan tässä samaa mitä olen jankannut toisaalla että parasta divarin pitämisessä on sisäänostaminen ja se sisäänostaminen on myös olennaisin peruste sille kivijalkakaupalle. Netin kautta on paljon hankalampi tehdä jotain kunnon kokoelmalöytöjä edelleenmyyntiin ja vaikka olisi kuinka paikallislehdessä ilmoituksia että "ostan sarjakuvia ja kirjoja" tai "ostan kuolinpesiä" tms. on se kivijalkakauppa kuitenkin aina se paikka jonne suunnataan kun pitää saada äkkiä tavara kiertoon. Mietin että miten paljon mahtaakaan olla mennyt hyvää keräilysarjakuvaa paperinkeräykseen Suomessa divarien määrän lähdettyä laskuun kun vaikkapa keräilijän perikunta ei jaksa vaivautua myymään niitä kokoelmia omatoimisesti.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Darth Mika - 12.03.2018, klo 16:45:24
Nää kuolinpesät ei välttämättä tiedä, että jokin 50-luvun Aku Ankka voi olla tosi arvokas. Silloin ne pistää huolettomasti sarjakuvat roskiin. Varsinkin, jos Akkareita on paljon, ja niitä 50-luvun lehtiä ei mitenkään ole pistetty vähän paremmin esille.

Tietysti divareissa jotkin tuotteet eivät mene millään kaupaksi...sanotaan nyt tietosanakirjat...eivät ota vastaan enää.

Turun sarjakuvakauppa on siitä hyvä kauppa, että hinnat on ihan kohtuulliset ja tarjontaa paljon. Jokin sarjakuva tulee sinne ennen suurempia kirjakauppoja. Itse ostan lähinnä sarjakuvani SS Libriconilta ja Turun sarjakuvakaupassa tulee kanssa joskus käytyä. Messuilta ja festivaaleilta ostan kanssa sarjakuvia. Sitten kiertelen aina välillä pienempiä divareita ja kirppareita. Joskus löytää ihan hyviä sarjakuvia alennuksella.
Erittäin harvoin ostan mitään netistä. Niin huonoja kokemuksia Postista. Iloinen yllätys, kun huomasin, että Kaaren Kauppakeskukseen oli tullut Booky.fi pieni kirjakauppa. Voin tilata sarjakuvani sinne kauppaan ja käydä kattomassa, että se on varmasti kunnossa ja sitten ostaa sen ja viedä itse turvallisesti sen kotiin, ilman mitään vaaraa, että Postin ninjat hyökkää ja silppuaa sen samuraimiekoillaan ja potkuillaan.

Sitten voi myös laittaa hyvän kiertämään. Vanhemmat pisti suurimman osan omia kirjojaan ja veivät ne lähimpään vanhainkotiin. Siellä on kovasti tarvetta hyville kirjoille...ne kun ovat aika raihnaista porukkaa, eikä pääse enää kirjastoon. Oli hyvä valikoima ihan uusimpiakin kirjoja. Miksi eivät ottaisi myös sarjakuvia...ihminenhän muuttuu takaisin nuoreksi kun vanhenee. Siitä saa hyvän mielen, kun antaa pois niille jotka tarvitsee hyvää lukemista.

Toivoisin, että sarjakuvat eivät tulevaisuudessa mene kokonaan digitaaliseksi. Sarjakuvat taitaa olla viimeinen paikka jossa kohta enää piirretään mitään perinteisiä piirroksia.
Nykytaide kun on pelkkää veren ja kakan heittämistä kankaalle ja abstrakteja värien sekasotkua...mihin on kadonnut ne taiteilijat, jotka piirtää niin hienosti, että voi luulla maalausta valokuvaksi. Mihin on kadonnut se maalaustaide. Sarjakuvissa sitä vielä näkee ja mukana on vielä tarinakin.
En saa samoja kiksejä katsoessani näyttöä, kuin että lukisin sarjakuvaa oikealta paperilta. Ajatelkaa nyt esim. Carl Barksin maalauskirjaa.

Toivottavasti divareita tulee aina olemaan ja niistä löytyy paljon sarjakuvia, myös erikoisempia ja harvinaisempia. Haluan kartuttaa omaa sarjakuvakirjastoani ja se elämys joidenkin sarjakuvien etsimisestä ja keräilystä...minussa on vielä näköjään hiven geeniä metsästys ja keräilijä-ihmisestä. Hyvä niin!


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: hdc - 12.03.2018, klo 18:40:17
Niin, sarjakuvan (ja kirjan) elinkaari korreloi minusta suoraan kyseisten kulttuurien muodostumiseen, joten virke "Suomessa ei voi olla vakavastiotettavaa sarjakuvakulttuuria koska markkinatalous" on ihan mielekäs ja ehkä myös totta, eikä se muutu epämielekkääksi sillä että sen ei halua olevan totta.
Toisaalta mielekäs voi olla myös lause "Suomessa on ainakin yritystä vakavastiotettavaan sarjakuvakulttuuriin koska Petteri Oja" :)

Ja tuotahan on kyllä kuullut että divarinpitäjän tärkein ominaisuus on sisäänostamisen taito, että saa sisään ne kiinnostavat tuotteet ja sellaiseen hintaan että homma kannattaa, ja se vaatii tietysti käsiteltävien tuotteiden ja asiakaskunnan kiinnostusten tuntemista.
Ja olen ymmärtänyt että ainakin Helsingissä ainakin osa divarikuolemista on ollut riippuvaista juuri siitä että tämän osaavia henkilöitä ei löydy, henkilökuntaa tai jatkajia, tai joissain tapauksissa myös että tila meni alta eikä järkevää uutta enää löydy, ei sinänsä siitä että kirjoja ei enää ostettaisi...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 12.03.2018, klo 19:03:00
Tässä olisi paljon mutta nyt tosiaan pitää korjata
Nää kuolinpesät ei välttämättä tiedä, että jokin 50-luvun Aku Ankka voi olla tosi arvokas. Silloin ne pistää huolettomasti sarjakuvat roskiin. Varsinkin, jos Akkareita on paljon, ja niitä 50-luvun lehtiä ei mitenkään ole pistetty vähän paremmin esille.

arvokkuuden kohdalla on niin sun näin muutenkin osa tajuaa kyllä juurikin 50-luvun juttujen arvon ja muuttuu kahden euron kopioiksi wenzel hagelstamista. Ja uskovat että jokainen resuinen lehti on kimpale kultaa vaikka toisella kädellä nakkaavat Laxnessia paperinkeräykseen.
Toisen roska on toisen aarre itselle disneyn ankoilla ei ole juurikaan mitään virkaa missään mutta niiden kulttuurinen tekijä saa kunnioitukseni vaikka suurimman osan, Carl Barks mukaanlukien alkaa sattua päähäni sillä miten infantiili se on.

Itselle vain hyvillä tarinoilla on arvoa.
Monen muun mielestä makuni on varmasti mitä kelvottomin, se vaan ei kiinnosta.

tästä:

Toivoisin, että sarjakuvat eivät tulevaisuudessa mene kokonaan digitaaliseksi. Sarjakuvat taitaa olla viimeinen paikka jossa kohta enää piirretään mitään perinteisiä piirroksia.
Nykytaide kun on pelkkää veren ja kakan heittämistä kankaalle ja abstrakteja värien sekasotkua...mihin on kadonnut ne taiteilijat, jotka piirtää niin hienosti, että voi luulla maalausta valokuvaksi. Mihin on kadonnut se maalaustaide. Sarjakuvissa sitä vielä näkee ja mukana on vielä tarinakin.
En saa samoja kiksejä katsoessani näyttöä, kuin että lukisin sarjakuvaa oikealta paperilta. Ajatelkaa nyt esim. Carl Barksin maalauskirjaa.


eivät ne ole kadonneet mihinkään ja osa heistä tekee tuota sarjakuvissa. Väite voidaan soveltaen johtaa antiikin aikaan sekä Kreikan Rooman kuin Intiankin seuduille. Varmasti moneen muuhunkin joista vaan en satu tietämään.

Toki ilman vertausta valokuvaan.

Se ei ole kadonnut mihinkään ja töitä riittää kun käy gallerioita ja taideakatemioitten töitä läpi.

Sarjakuvassakaan ei ole vain yhtä tapaa tehdä, ei se taide- eikä se viihdepuoli koska vertailu on jostain syystä aina pakollinen. Pidän molempien edustajista aiemmin mainitsemastani syystä: niiden tarina ja kuvitus toimii minulle.

Ja kuten perinteisessä ja nykytaiteessa ne löytääkseen on kahlattava melkoiset määrätä keskinkertaista ja umpikehnoa, joista osalla on vannotuneet äänekkäät faninsa vaatimassa klassikkoasemaa tahi siihen vedoten.

Digitaalisessa maalaamisessa ja piirtämissä on niissäkin puolensa eivät ole yksin Saatanan kätyrien työtä.

Silkka digitaalinen kauppa surmaa kivijalkakauppoja ja siten osaa kulttuurista jota ei korvata algoritmilla joka aiempien nettiostosten perusteella suosittelee jotain mistä et ole kuullutkaan mutta osuu tuohon sanakammotukseen: mukavuusalueeseesi.

Jos aina pysyy vain mukavuusalueellaan ei ikinä laajenna sitä.

Osa muutosta on jo vääjäämätöntä koska olemme hiljaa hyväksyneet sen. Jokaisen on helppo sanoa että digitaalisuudella myös pelastaa planeetan leikkaamalla logistiikkaa ja sellutuotannon päästöjä.
Digitaaliset laitteethan eivät kuluta jatkuvasti virtaa, ole muovi-ja harvinaisten metallien riipuvaisia ja niihin ei ole määritelty käyttöikää uuden tuotteen brändäyksen mukaan onneksi...

Divarit ja kirjastot eivät yleensä hyödytä tekijöitä merkittävissä määrin jollei siksi lasketa uusien tekijöiden inspiroitumista, sitä immateriaalista kulttuurin vaikutetta.

Digitaalisen rinnalle tarvitaan myös se klassinen malli vaikka se onkin raa'an kauppatieteelisesti typerä valinta. toisaalta nämä kaverit ovat myös aiheuttaneet muutamankin laman markkinatalousmalleillaan joten itse suosin ennemmin kulttuurisesti kestävän kehityksen mallia.

Se tosin vaatii kuluttajiltakin valintoja: asiankastunnollisuutta ja sitä että rahkeiden salliessa tuetaan pienia ja keskisuuria kustantajia siinä missä suuriakin toimijoita.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 13.03.2018, klo 13:40:36
Jäi tämä asia Adlibriksen edustajan kanssa keskusteltuani ikiaikaiseksi mysteeriksi että miksi on osa kirjoista saatavilla ja osa sitten ei.

Että kun vertaa vaikkapa Suomalaisen kirjakaupan NETTIvalikoimaan (ja mielelläni parjaisin Suomalaista kirjakauppaa joka käänteessä) on se paljon parempi ja kattavampi Suomessa julkaistujen sarjakuvien osalta.
Voisikohan tässä olla kyse erilaisesta bisnes- ja hinnoittelumallista. (Tämä on ihan mutua, joten korjatkaa jos menee pieleen. Omat kokemukset Suomalaisesta ovat ajalta ennen omistajanvaihdosta) Käsittääkseni Suomalainen kirjakauppa hinnoittelee tuotteensa lätkäisemällä "oman katteensa" tukkuhinnan päälle. Tavaraa otetaan sisään riippumatta siitä mikä se tukkuhinta on. Ad Libris sen sijaa yrittää saada hyviä alennuksia, mahdollisesti isoja eriä, jotta pystyisi dumppaamaan hintaa. Tämä alimman hinnan ja tukkualennuksen tavoittelu ei varmaankaan koske aivan kaikkia tuotteita, mutta se voisi johtaa siihen että kaikki kustantajat eivät kaikkia tuotteitaan halua Ad Librikselle dumpata.

Mietin myös tuota varaston kalleutta. Noin, kuin tässä ketjussa, ilmaistuna se on raaka yksinkertaistus. Käsittääkseni se varastoiminen ei sinänsä ole mikään ratkaiseva kuluerä, mutta kaikki muu työ ns. logistiikka, joka liittyy sen varaston hyödyntämiseen, eli kirjojen saattaminen varastosta taas kuluttajakauppaan, saattaakin tulla kustantajalle liian kalliiksi.

Yleisesti ottaen olen tipahtanut kelkasta. En esimerkiksi ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan joku, mikä tahansa fiktiotuote, vanhenisi puolessa vuodessa. Vaikea on myös ymmärtää kustantajia, jotka eivät juuri markkinoi uutuuksia, eivätkä markkinoi ollenkaan vanhaa katalogiaan (backlistia) ja silti kuvittelevat, että kuluttajat pysyisivät kärryillä siitä mikä nyt milloinkin sattuu olemaan uusi sarjakuvakirja.

Sen kyllä ymmärrän, että (kirja)kaupan hyllyssä ei ole loputtomasti tilaa makuuttaa vanhempaa matskua, kun tilaa tarvitaan uutuuksille. Tässä suhteessa kaupoilla olisi kuitenkin eniten tsempattavaa.

Yksi näkökulma, jota tässä keskustelussa ei ole myöskään huomioitu, on (yritys)verotus. Se toimii teollisuuden alkutuotannon, alihankinnan ja kestokulutushyödykkeiden "säännöillä". Siis sen tavaran joka todellakin vanhenee vajaassa vuodessa. Ja josta saa tehdä niitä vähennyksiä ja poistoja.
Varastokirjanpito tietenkin luo mielikuvaa lähes arvottomasta varastosta, jos siellä on esimerkiksi muutaman vuoden vanhoja kirjoja. Kirjanpidon poistojen ja loppuerien dumppauksen avulla kikkaillaan numerot näyttämään hyvältä, mutta kulttuuriin tai taiteeseen tämä, alati nopeutuvan syklin kulutuskulttuurinen lähestymistapa ei istu ollenkaan.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Petteri Oja - 13.03.2018, klo 14:37:50
Vaikea on myös ymmärtää kustantajia, jotka eivät juuri markkinoi uutuuksia, eivätkä markkinoi ollenkaan vanhaa katalogiaan (backlistia) ja silti kuvittelevat, että kuluttajat pysyisivät kärryillä siitä mikä nyt milloinkin sattuu olemaan uusi sarjakuvakirja.

Pienemmillä kustantajille se(kin) on resurssikysymys. Ja iso ongelma. Markkinointihenkinen sarjakuvanystävä saa paikan! Provisiopalkalla.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Petteri Oja - 19.03.2018, klo 13:41:54
Jos tulevaisuudessa on sarjakuvakeräilijöitä niin tämän ajan julkaisut lienevät himoittua tavaraa. Nyt tulee komeita kirjoja tutuista nimikkeistä ja painosmäärät muutamia satoja.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: PeteP - 19.03.2018, klo 16:14:15
Jos tulevaisuudessa on sarjakuvakeräilijöitä niin tämän ajan julkaisut lienevät himoittua tavaraa. Nyt tulee komeita kirjoja tutuista nimikkeistä ja painosmäärät muutamia satoja.

Tuota ihan samaa olen miettinyt itsekin, että jos painos lasketaan muutamassa sadassa, niin muutama vuosikymmen eteenpäin ja väkisinkin kyseessä on jonkinasteinen keräilyharvinaisuus. Tosin, ne kovakantiset myös kestävät.

Pitänee kai laittaa noihin sarjakuviin perikunnalle jonkinlainen ohjeistus, että älkää heittäkö näitä automaattisesti kaaressa jätelavalle, kun en ole enää estämässä. Että katsokaa nyt ainakin ensin jostain, paljonko näistä nykyään maksetaan. Jos vaikka seassa olisi yllätyksiä :) Siis jos se, että em. tavara on pakattu suojamuoviin, ei ole riittävä vihje jarrutella tuhoamisvimman kanssa.

Viimeksi tänään suu hämmästyksestä aukinaisena katsonut mitä nykyään pyydetään joistakin sarjakuvista, joita itse olen divariin teininä kantanut ja saanut vaihdossa 50 penniä kappaleelta. Olisi näköjään kannattanut säästää ne John Carter sarjakuvat, mutta minusta kirjat olivat parempia. Säästin edes ne. Elämä on  :laugh:


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Clavia Z - 19.03.2018, klo 16:59:42
Justiinsa samaa olen minäkin monesti miettinyt. Onneksi olen aika hyvin kerännyt esim. nytkohta pillit pussiin pistävän Apollon julkaisuja - kuka osaa ennustaa mitä niistä(kin) muutaman vuosikymmenen päästä maksetaan...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Dennis - 19.03.2018, klo 20:34:47
Samaa mieltä Petterin kanssa, monet viime vuosien sarjiskirjoista ja -albumeista tulevat olemaan haluttua tavaraa tulevaisuudessa. Painokset ovat olleet suhteellisen pieniä, siis jos keräilijöitä on.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 19.03.2018, klo 21:37:58
Voisi veikata, että Alixit, Comanchet ja Longway-kokooma ovat ne keräilijöiden haluamat, koska ne tunnetaan. Olisiko Comanche noista se kovin keräilykohde, suomalaiset ovat länkkäreiden ystäviä - Pirun sormi lienee jo harvinaisuus.

Jotain Tappajaa tai Havankia kukaan ei tiedä, tunne tai muista kuin kvaakilaiset - niin erinomaista sarjakuvaa kuin ovatkin.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: STD - 19.03.2018, klo 23:07:51
Mielenkiintoista nähdä, minkälaiset sarjakuvamarkkinat on Suomessa  vuonna 2038. Toivottavasti saan olla näkemässä.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 20.03.2018, klo 10:30:48
Meikäläisen silmin tarkasteltuna nyt eletään kammottavaa aikaa sarjakuvajulkaisemisen saralla ja mitä nopeammin tämä aika painuu unholaan ja nyt julkaistavat sarjakuvat päätyvät kaatopaikalle, sen parempi. Hirveät tietokoneladonnat, ruma ja ammattitaidoton graafinen suunnittelu, julkaisijoiden päämäärätön julkaisuripuli. Ihan hirveetä paskaa pistetään markkinoille. Koko ajan. Nytkin Tampere kupliin lähestyessä sarjakuvajätteen määrä lisääntyy räjähdysmäisesti. Turhia kirjoja tulee huonosti toteutettuna.

En mielelläni kaihoile menneitä aikoja mutta kyllä on Jalavan julkaisutoiminta 80-luvulla se suomalaisen sarjakuvakustantamisen lakipiste, josta lähdettiin sitten menemään alaspäin. Jalavan syösksykierre sekä samoilla apajilla mielenkiintoisempia julkaisupäätöksiä tehnyt Like kustannus joka järjestelmällisesti julkaisu HUONOSTI erittäin mielenkiintoisia sarjakuvia. En pysty niitä omassa hyllyssäni katselemaan ollenkaan. Halpoine papereineen ja kuulakärkikynällä tehtyine tekstauksineen. Ei mitään kunnioitusta sarjakuvaa kohtaan taiteena kyllä.

Mutta kun katsoo niitä Jalavan 80-luvun albumeja niin on (usein) laadukkaasti käännetty ja käsin tekstattu, laadukkaasti painettu. Tehty kauniita kirjoja jotka kestävät vuodesta toiseen.

Että voitaisko ottaa ne albumit siksi esikuvaksi jota kohti julkaisutoiminnassa ponnistellaan eikä aina helpoimman kautta. Tai vaihtoehtoisesti onhan tuolla ulkomailla paljon kustantamoja jotka kirjasuunnittelussaan ja muutenkin arvostavat sitä julkaistavaa materiaalia pyrkimällä julkaisemaan sen mahdollisimman hyvin. Eikä siis silleen että nopeasti vaan rykäistään jotain ja kolmen kuukauden päästä myydään se Adlibriksen alennusmyynnissä pois kun ei itsekään kestä katsella sitä kirjaa.

(Edit: korjasin välimerkin)


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Markku Jalava - 20.03.2018, klo 11:02:45
Mielenkiintoista nähdä, minkälaiset sarjakuvamarkkinat on Suomessa  vuonna 2038. Toivottavasti saan olla näkemässä.

Ei Suomessa ole enää sarjakuvien kustantamista 2038. Onneksi en ole sitä näkemässä...

Mutta toivottavasti sarjakuvien keräily on voimissaan vielä silloin.
 :laugh:


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: STD - 20.03.2018, klo 12:11:11
Ei Suomessa ole enää sarjakuvien kustantamista 2038.
Tämä on minunkin valistunut arvaukseni. Toivottavasti olen väärässä.

Keräilykin lienee tuolloin hyvin marginaalista.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Toni - 20.03.2018, klo 12:22:29
Tämä on minunkin valistunut arvaukseni. Toivottavasti olen väärässä.

Keräilykin lienee tuolloin hyvin marginaalista.

Todennäköisesti keräilijöitä on tuolloin noin kaksi kappaletta, mikä tietenkin helpottaa kokoelmien täydellistämistä. Jos nyt kaikkia julkaisuja ei ole sitä ennen ehditty kärrätä paperinkierrätykseen KonMarin innoittamana.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 20.03.2018, klo 12:47:52
Hirveät tietokoneladonnat, ruma ja ammattitaidoton graafinen suunnittelu, julkaisijoiden päämäärätön julkaisuripuli. Ihan hirveetä paskaa pistetään markkinoille. Koko ajan. Nytkin Tampere kupliin lähestyessä sarjakuvajätteen määrä lisääntyy räjähdysmäisesti. Turhia kirjoja tulee huonosti toteutettuna.
Samaa mieltä. Ja luettelosta unohtui vielä piirrosten palikka- ja rasterijälki... Ja ihan loogista tietenkin, että ei kannata kirjan tekemisestä kenellekään maksaa kun niitä ei saa myytyä kuin muutaman kappaleen. Tässä ollaan kohta (tai jo nyt) vastaavassa ajassa kuin ennen kirjapainotaidon keksimistä. Silloin alusta loppuun käsintehdyt kirjat olivat arvossaan sekä komeita statussymboleita, siis sen lisäksi, mitä sisältö nyt sattuikin sitten olemaan. Joku fiksu, jolla on liikaa aikaa, voisi perustaa firman, joka tekisi sarjiksista yksittäiskappaleita halukkaille, maksukykyisille. Ja tekemisellä tarkoitan nyt painamisen lisäksi kokoamista ja toimittamista, ehkä jopa sisällön teettämistä. 

Tuossa jo Markku, Toni ja Tertsi tämän jo totesivatkin, mutta aika usein täällä tuntuu unohtuvan, että (keräily)arvo riippuu pelkästään siitä onko keräilijöitä, eli että onko se random-sarjakuvajulkaisu kenenkään "aarre" enää jokusen kymmenen vuoden kuluttua. Vaiko vain roskaa kaikille.

Itsekseni juuri tänään olen miettinyt sitä, että romskut ja muut oikeat kirjat selvisivät digitalisaatiosta aika paljon paremmin kuin sarjakuvat (siis lehdet ja albumit). Epävarmuus ja kirjavuus erilaisten julkaisualustojen ja maksamisen kanssa on johtanut siihen, että ylimenokaudesta, sarjakuvan kannalta kaikin puolin järkevään digijulkaisemiseen, tuli liian pitkä. Kaikki, myös yleisön kasvattaminen pitää aloittaa sitten ihan alusta, jos homma joskus hieman tasaantuu. Nyt kyllä vaikuttaa siltä, että ainakaan käsinpiirretyllä sarjakuvalla ei paljon ole kaupallisia mahdollisuuksia tulevaisuudessakaan.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 20.03.2018, klo 13:03:54
Samaa mieltä. Ja luettelosta unohtui vielä piirrosten palikka- ja rasterijälki...

Niinpäs unohtui ja vielä tärkeimmästä päästä. Ja tämä on tietty asioita joka on helposti korjattavissa sillä että taittaja osaa asiansa ja on skarppina tehdessään painotiedostoja. Painoja aina syytetään mutta kyllä se yleensä on ihan taittajan syytä. Itseäni on ihmetyttänyt viime vuosina eniten uuden Krazy Katin sekä uusimman Joakim Pirisen painaminen harmaasävykuvina. Kaunista viivapiirrosta josta sitten katoaa skarppius pelkästään siksi ettei taittaja muista tai edes tajua kääntää tiedostoja viivapiirroksiksi sen jälkeen kun on tekstaukset aseteltu takaisin. Ihan on pelkkää huolimattomuutta tollainen.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: J Lehto - 20.03.2018, klo 14:09:17
Meikäläisen silmin tarkasteltuna nyt eletään kammottavaa aikaa sarjakuvajulkaisemisen saralla ja mitä nopeammin tämä aika painuu unholaan ja nyt julkaistavat sarjakuvat päätyvät kaatopaikalle, sen parempi. Hirveät tietokoneladonnat, ruma ja ammattitaidoton graafinen suunnittelu, julkaisijoiden päämäärätön julkaisuripuli. Ihan hirveetä paskaa pistetään markkinoille. Koko ajan. Nytkin Tampere kupliin lähestyessä sarjakuvajätteen määrä lisääntyy räjähdysmäisesti. Turhia kirjoja tulee huonosti toteutettuna.

Tämä tarkoittanee pienempiä, sarjakuvaan keskittyviä kustantamoja,
vai kuinka? (Siis oletan etteivät isot talot noteeraa sillä lailla Tampereen
kuplintaan ym)

Silloin herää kysymys, miten nämä pienkustantamot pysyvät pystyssä?
Onko sarjakuvan painattaminen jo niin halpaa, että on varaa roiskia
sinne tänne?

Vai onko sarjakuvien kustannus vain tappiollinen harrastus joillekin,
öh, harrastajille?


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Jiksi - 20.03.2018, klo 15:26:36
Dark Horsen omistaja totesi viime viikolla, että sarjakuvien tulevaisuus on sitä, että niitä myydään entistä kalliimmalla entistä pienemmälle joukolle harrastajia.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: JAM - 20.03.2018, klo 15:28:07

Itsekseni juuri tänään olen miettinyt sitä, että romskut ja muut oikeat kirjat selvisivät digitalisaatiosta aika paljon paremmin kuin sarjakuvat (siis lehdet ja albumit). Epävarmuus ja kirjavuus erilaisten julkaisualustojen ja maksamisen kanssa on johtanut siihen, että ylimenokaudesta, sarjakuvan kannalta kaikin puolin järkevään digijulkaisemiseen, tuli liian pitkä. Kaikki, myös yleisön kasvattaminen pitää aloittaa sitten ihan alusta, jos homma joskus hieman tasaantuu. Nyt kyllä vaikuttaa siltä, että ainakaan käsinpiirretyllä sarjakuvalla ei paljon ole kaupallisia mahdollisuuksia tulevaisuudessakaan.

Olen surkutellut tätä suomennetun sarjakuvan digitalisaation puuttumista. Naavaparrat näkevät kaiken digitaalisen uhkakuvana, mutta mielestäni se voisi olla ehdottomasti vetovoimatekijä saada nuoremmat, älylaitteiden kanssa pelehtivät suomalaiset lukijat sarjakuvien pariin. Hesarin Fingerpori sivukin on ilmeisen suosittu, joten potentiaalia löytyy. Pitäisi alkaa jo kiireellä digitalisoimaan suomennettua sarjakuvaa Elisa-kirjaan, kirjastoihin ym. paikkoihin. Tässä ollaan jo hyvin jälkijunassa, kun miettii digitaalisen sarjakuvan suosiota esim. rapakon takana. Jos/kun lukijakunta kasvaisi digitaalisten kirjojen myötä, niin myös painostuotteiden kysynnän voisi kuvitella kasvavan.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 20.03.2018, klo 16:20:23
Digitalisaatiotahan on yritetty ja jotakuinkin jokainen jolta olen kysynyt on kertonut ettei se taloudellisesti ainakaan kannata, myyti on marginaalisempaa kuin painetun.

Mutta vaikken myynnin lajien ylin ystävä ole ymmärrän sitä. Tässäkin näkemykset ovat vanhahtavia tai niitä joissa on nolla summa peli parhaimmillaan kyseessä.

Kirjan tuhoa on paasattu kauemmin kuin sarjakuvan joka oli yksi tavoista joka päättää lukemisen video/tietokone/konsolipelien ohella ja tietenkin videoiden.
Kun aika harvalla VHSlaitetta toimivana on se väite kai suoratoistopalvelut yms.

En usko että sarjakuvakustantamot ovat kuolleet 2038, nykyiset ehkä mutta uusia on tilalla tai osa on luonut nahkansa ja brändätty toisella nimellä.
Eivätkä keräilijätkään, eri asia minkä keräilijät sitten.
Jokaista keski-iän ylittänyttä kyynikkoa kohden löytyy niitä jotka yrittävät vastakin.

Hurmaavia aina nämä koneladonta, fontti, LIIAN PIENI TEKSTAUS jne graafisen alan ininät sarjaamme "taustoja ei ole erikseen piirretty vaan valopöydällä /tietokoneella copypastattu" itkut.
Näin taannoin sivusta kun kirjansitoja kävi Helsingissä alan näyttelyssä eikä löytänyt kuin virheitä esillä olevista alan näytetöistä.
Tuli kvaakin vakioporukka mieleen heti

Ei sen puoleen itselleni noilla ei ole väliä kunhan itse asia julkaistu sarjakuva laadukas ja luettava ja teos jotenkin perusteltavissa. (minäkin  sallin kovakantisuudet jos sivuja on yli 400 vaikka senkin voi toteuttaa kestävämmin ja älykkäämmin kuin juurikin turhalla krumeluurilla)

Itse pidän valtaosaa sarjakuvasta, montaa ns. arvostettuakin turhana paskana sisällöllisesti, mutta hyvä että sitä julkaistaan.
Vaikka digitaalisesti mutta mielluummin niin että se on saatavilla, muualtakin kuin kasvukeskusten erikoisliikkeistä.

Sarjakuva ei katoa, lajimme vaan on huono omaksunnassa.
Kuten yhä mielenmaisemallisesti luulemme että maailma on tasan nolla summa peli ajattelemme yhä samoin pienen kielialueen julkaisupolitiikasta.
Nollasummapeli on se että tulos on vakio ja ylittääkseen nollan tarvitaan sellaisia asioita kuin sodat ja kolonisaatio tai että kustannuskentällä markkina nähdään niin pienenä että jokainen uusi julkaisu syö vanhaa julkaisua.
Ja tämä ajatusmalli elää yhä.

Aivan kuten globaalisti teoria ei päde jälkiteollisella ajalla se tieto ei ole saavuttanut insinöörejä ja merkonomeja ja voidaan siteerata kolmea neljää ennakkotapausta jotka osoittavat ettei mitään kannata julkaista eikä ainakaan mitään uutta ja toisenlaista.
Tuho on varma.

Niin se on kaikessa. Vain kaiken lopullinen ja vääjämätön poistuma on syy tehdä mitään ja tehdä sen odottomiseen kuluva aika mielekkääksi kulttuurin kautta kun voi kokea enemmän  kuin oman rajatun elinkaarensa kautta.

koomiseksi tämän tekee se miten moni kiroaa muotoa ja itse taidetta vaikka isompi ongelma on rakenteissa: sarjakuvaa ankat poislukien ei ole lähikaupoissa, sitä ei tehdä mobiilisovelluksiin valtavilla volyymeilla vaan sitä viedään suhteessa pienempään marginaaliin kuin monesti naureskeltuun jenkkien comicbookshop kaavaan.
Elitistiseksi marginaalituotteeksi josta on pieni painos harva lukuisten keräilijöitten myyttiseksi graalin maljaksi.

Oma elokuvatuotantomme on osoittautunut vuosikymmeniä sitten pääosin kaksiraajahalvauksesta kärsiväksi petoelikoksi joka ei pärjää millään laadullisella mittarilla vaikka itsekin haluaisi vertailussa edes neliraajahalvauksisia laiduneläimiä vastaan.
Sarjakuvalla olisi mahdollisuus pärjätä kansainvälisessäkin vertailussa, huomattavasti paremmin ja se tekeekin niin.
Suurelta osin samoin kuin ne toimivat elokuva-ja musiikkipuolen jutut:
ne jotka tekivät omaa juttuaan jonka EI pitänyt toimia.

Eihän Apollo kustannustakaan ollut 15 v sitten mutta sekin syntyi ja näytti esimerkkiä muille.

Petteri Oja ja muutama muu hitaasti fiksaa rakennetta oieampaan suuntaan, mutta muuhun kaipaavat varmasti taustatukea.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 20.03.2018, klo 18:17:08
Meikäläisen silmin tarkasteltuna nyt eletään kammottavaa aikaa sarjakuvajulkaisemisen saralla ja mitä nopeammin tämä aika painuu unholaan ja nyt julkaistavat sarjakuvat päätyvät kaatopaikalle, sen parempi. Hirveät tietokoneladonnat, ruma ja ammattitaidoton graafinen suunnittelu, julkaisijoiden päämäärätön julkaisuripuli. Ihan hirveetä paskaa pistetään markkinoille. Koko ajan. --

Ei tilanne mielestäni nyt aivan noin kamala ole. Nimikkeiden määrä on nyt sen verran iso, että kelpo sarjakuvaakin löytyy.

Päämäärättömyys on kyllä totta, johtunee varmaan myös niiden yhteispainatusten kyttäämisestä.

-- Hurmaavia aina nämä koneladonta, fontti, LIIAN PIENI TEKSTAUS jne graafisen alan ininät sarjaamme "taustoja ei ole erikseen piirretty vaan valopöydällä /tietokoneella copypastattu" itkut.
Näin taannoin sivusta kun kirjansitoja kävi Helsingissä alan näyttelyssä eikä löytänyt kuin virheitä esillä olevista alan näytetöistä.
Tuli kvaakin vakioporukka mieleen heti
--

En nyt niinkään vihaa koneladontaa kuin väärin valittua koneladontaa - sillä kyllä voidaan pilata sarjakuvan koko graafinen ilme lähes totaalisesti.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 20.03.2018, klo 18:36:17
En nyt niinkään vihaa koneladontaa kuin väärin valittua koneladontaa - sillä kyllä voidaan pilata sarjakuvan koko graafinen ilme lähes totaalisesti.

Se on kyllä totta. Helposti tulee mieleen ihan hyvinkin koneella ladottuja sarjakuvia. Paras kombo on sellainen että perus puhekuplateksti on asiallisella fontilla ja otsikot ja huudahdukset sitten tehty käsin. Tässä pätee sama kuin kaikessa muussakin sarjakuvakustantamisessa että pitää olla silmää sille millaista ratkaisua mikäkin tilanne vaatii.

Kai se alkaa olla ihan yleinen standardi maailmalla että koneella tekstit. Etenkin kääntäjät ovat siitä mielissään kun voi tehdä viime hetkiin saakka muutoksia tekstiin jos ladonta on tehty taitossa fontilla. Ja sellaisetkin käsintekstaamisen mestarit kuten Todd Klein ovat siirtyneet koneladontaan, tosin hänellä kaiketi omaan käsialaan perustuvat, itse suunnitellut fontit.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 20.03.2018, klo 19:02:23
Fonteista, tekstaamisesta, sarjakuvan typografiasta kirjoitan tulevassa Sarjainfossa (pääosin kyllä sama juttu, mikä on blogissani). Mutta tulevana kesänä/syksynä näette Likeltä uuden König-albumin, jonka kanssa olen saanut aikaa ja vapaat kädet.

Timo


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Toni - 21.03.2018, klo 03:31:11

En usko että sarjakuvakustantamot ovat kuolleet 2038, nykyiset ehkä mutta uusia on tilalla tai osa on luonut nahkansa ja brändätty toisella nimellä.
Eivätkä keräilijätkään, eri asia minkä keräilijät sitten.
Jokaista keski-iän ylittänyttä kyynikkoa kohden löytyy niitä jotka yrittävät vastakin.

Ehkä olen luonteeltani pessimisti, mihin näkemäni kehitys on antanut yksinomaan aihetta, mutta uskon yhä vakaasti tuohon aiempaan ennustukseeni. Käytännössä muutos on jo viime vuosina ollut äärettömän nopeaa ja myyntikäyrät huikeassa syöksykierteessä. Nykyiset painokset eivät olisi muutama vuotta sitten kelvanneet edes huonoiksi vitseissä. Ja pääosa ostavasta yleisöstä tuntuu vain lämmittelevän vanhaa nostalgiaa, sen sijaan että olisi kiinnostunut uusista, aidosti päheistä luomuksista, joita maailma on silti pullollaan.

Supersankarikäännösalbumi, jonka painos on 300 kappaletta... Camoon! Ei siitä ole montakaan vuotta, kun jopa pienkustantajat valittivat, jos levikki jäi alle tuhannen kappaleen.

Omakustanteitakin myytiin aikoinaan enemmän.

Ja ehkä samaa kehitystä kuvastaa myös se, että kun muutama vuosi sitten myin divareihin kasan jenkkialbumeja, niistä sai vielä kymmenisen euroa per opus vaihdossa. Nykyisin eivät samat liikkeet suostu ottamaan vastaavia albumeja myyntiin edes ilmaiseksi, koska ei niitä kuulemma kukaan osta edes eurolla.

Jotenkin alkaa vaikuttaa, että sarjakuvilla on nykyisin yhtä vähän arvoa kuin vanhoilla videokaseteilla...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: J Lehto - 21.03.2018, klo 07:08:19

Supersankarikäännösalbumi, jonka painos on 300 kappaletta...

Ilmeisesti tämä on vastaus kysymykseeni joka oli niin
tyhmä, ettei kukaan teistä kommentoinut sitä. Pienet
painokset.

Sarjakuvakustantaminen tässä maassa on aina ollut
minusta kummallista, hiljaisten miesten salatiedettä.
Paras pysyä loitolla...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 21.03.2018, klo 11:19:00
Vai onko sarjakuvien kustannus vain tappiollinen harrastus joillekin,
öh, harrastajille?
On. Montakohan liiketaloudellisesti tarkasteltuna kustantamon nimen ansaitsevaa sarjakuvakustantajaa meillä on? Hädin tuskin kourallinen, ensi vuonna ehkä taas vähemmän...

Silloin herää kysymys, miten nämä pienkustantamot pysyvät pystyssä?
Onko sarjakuvan painattaminen jo niin halpaa, että on varaa roiskia
sinne tänne?
Tavallaan "painattaminen" on "halpaa" jos tekee kaiken muun itse tai teettää naapurin nörtilä ilmaiseksi. Tietotaidolla (graafisella- ja teknisellä ymmärryksellä) saavutettava laatu kuitenkin usein maksaa. Pienet, omakustantajat eivät tietenkään ymmärrä kaikkia kommervenkkejä, eivätkä usein tunne edes graafisen suunnittelun perusteita, kun tärkeintä on vain nähdä se oma juttu ns. kansissa. Isoilla kustantajilla taas paitsi käy vahinkoja, on myös suuri houkutus oikoa, kun suurin osa kuluttajista ostaa keräilyn merkeissä myös sen paskan. Oli kyse sitten palikoituneesta Barksista tai Modesty Blaisesta tai vessapaperille painetusta Pikosta.
Rasteroituminen on sikäli vielä petollinen asia (josta olen paasannut yli 10 vuotta), että se väsyttää silmää, ilman että lukija ymmärtää syytä siihen miksi lukeminen alkaa tuntua työläältä. SIlloin, tiedon puutteessa, luonnollisinta on syyttää sisältöä, joka ei ole tarpeeksi "kivaa" tai "hyvää", vaikka vikaa on myös ylöspanossa.
Nyt ollaan sitten jo tilanteessa, jossa kuluttajat eivät edes tiedä, että parempaakin laatua saisi nykyvehkeillä aikaan.

Hurmaavia aina nämä koneladonta, fontti, LIIAN PIENI TEKSTAUS jne graafisen alan ininät sarjaamme "taustoja ei ole erikseen piirretty vaan valopöydällä /tietokoneella copypastattu" itkut.
Näin taannoin sivusta kun kirjansitoja kävi Helsingissä alan näyttelyssä eikä löytänyt kuin virheitä esillä olevista alan näytetöistä.
Tuli kvaakin vakioporukka mieleen heti
Veikkaanpa että joka työmaalla on inisijöitä, jotka tietävät aina miten asiat voisi tehdä paremmin. Tälle on myös kauppatieteissä ihan oma terminsä. Ylilaatu. Ylilaatua ei kannata tuottaa jos sellainen semilaatukin menee kaupaksi. Koska sarjakuva on estetiikkalaji, on minusta ihan normaalia valittaa siitä että mieltä mielin tyrkytetään kuluttajille rumaa, kun se kaunis olisi usein saavutettavissa, ja joskus vain muutaman klikkauksen päässä.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 21.03.2018, klo 12:03:43
Ehkä olen luonteeltani pessimisti, mihin näkemäni kehitys on antanut yksinomaan aihetta, mutta uskon yhä vakaasti tuohon aiempaan ennustukseeni. Käytännössä muutos on jo viime vuosina ollut äärettömän nopeaa ja myyntikäyrät huikeassa syöksykierteessä. Nykyiset painokset eivät olisi muutama vuotta sitten kelvanneet edes huonoiksi vitseissä. Ja pääosa ostavasta yleisöstä tuntuu vain lämmittelevän vanhaa nostalgiaa, sen sijaan että olisi kiinnostunut uusista, aidosti päheistä luomuksista, joita maailma on silti pullollaan.

Supersankarikäännösalbumi, jonka painos on 300 kappaletta... Camoon! Ei siitä ole montakaan vuotta, kun jopa pienkustantajat valittivat, jos levikki jäi alle tuhannen kappaleen.

Omakustanteitakin myytiin aikoinaan enemmän.

Kumpaakaan meistä tuskin monessa yhteydessä pirteiksi positiivisuuden airueeksi rankataan.

Jälki tulee menemään vielä rumemmaksi siitä minullakaan ei ole epäilystäkään mutta siinä pitkässä juoksussa olen varma että 2038 on sarjakuvakustantamista se ei vain ole mitä kustannusala on nykyään.

käytit maagista sanaa aikoinaan.

vanha scifi oli totta ja suurin osa ihmisiä elää tulevaisuusshokin keskellä sitä ymmärtämättä.
koko yhteiskunnan muuttuessa myös kustannusala muuttuu ja veikkaan että se entisestään menee pienten toimijoiden artesaani/nyrkkipaja meininkiin.
Näillä on sitten ristiin rastiin soppareita ja yhteistöitä, yhteispainatuksia ja myös suurempiin monikansallisiin taloihin niitä lisenssisoppareita.

Sisällöntuotto on jo wanhahtava termi mutta tässä taas sitten tuleekin se miten ne pienet toimivat todennäköisimmin tulevaisuudessa: hyvää materiaalia myydään eri puolille, ei vain Suomea vaan maailmaa jonkin amazonia vastaavan palvelun kautta.

nopeimmat notkeimmat ja sitkeimmät.

Ei kaikki vain terälehdillä tanssia ole, tämä johtaa moneen pieneen ja keskisuureen tragediaankin, jokaista menestystarinaa kohden on se 7-8 jotka vaan ei myy ja ne 3-4 jotka eivät myy siinä määrin että kustannustaho kaatuu, vieden joskus henkilökohtaisiin vararikkoihin ihmisiä.
Näistä on vierestä huomioita, kirja-alalta eritoten.

Ei kukaan meistä tarvitse enää mihinkään vanhan ajan seppääkään, teknologinen kehitys meni siitä ohi yli 70 vuotta sitten. Itse tunnen neljä seppää joista vain yhdelle se on harrastus, ei työ.

Ylilaatu taas on kallista ja usein turhaa.
Jos täällä esitettävä kritiikki olisikin siitä kuinka jokin on lukukelvoton koska fontista ei saa selvää se olisi vallan perusteltua ja ymmärtäisin sen.
Jos virheen havainnoimiseen ei tarvitse luuppia se on virhe. Jos tarvitsee luupin saattaa virhe olla toisaalla.

mutta käyttääksemme nolla summa ajattelua: kaikki ylilaatuun laitettu aika on pois muilta teoksilta, muitten saattamiselta edes peruslaatuun.

Halutaanko yksi tai kaksi täydellisyyttä hipovaa julkaisua mutta pitkällä aikavälilä keskenään vai runsaudensarvea valintoja joiden taso on riittävä tiuhemmalla tahdilla.
Se on operoinnissa merkittävää alkaen jo sarjakuvan teosta

tämä video mielestäni tämä kuvastaa osin ajatusmallia Lars Martinson ja 13 vuoden sarjkuvaprojekti Tonoharu (https://www.youtube.com/watch?v=6BzCDVR-tr8)

sama viittaa myös kustantamiseen ja koska myynti on yhä pääosin markkinatalouden kvartaalihöpöhöpön ajamaa ylilaatu on se että hankkii laaturasvaa omaa köyttään varten.

Julkaisualalla on saatava julkaisut ulos ja nimi ja brändi pidettyä mielessä tai kaikki unohtavat näin mantra sanoo.

Ihmiset ovat joka tapauksessa viritetyjä negatiivisuuteen päin: virheen ja uhan riski on huomioitava aina ensin koska mahdollisuudet harvemmin vahingoittavat ketään.

Mutta silti ala ei katoa, se muuttuu mutta muutos ei ole aina kiva. Veikkaan että sydämenasialla olevissa nyrkkipajoissa on silti vähemmän YTkiistoja ja rumempia vetoja kuin keskisuurissa ja suurissa kustannustaloissa joihin tämä sattuu kovemmin ja joiden korjausliikkeet ovat sarjaa "naarmu jalassa =amputoidaan jalka pois"


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: STD - 21.03.2018, klo 16:42:51
Ylilaatu ei ole kallista, jos sillä tarkoitetaan pikselöitymätönta ja rasteroitumatonta viivaa. Muutama klikkaus enemmän per albumi.

Toki sellainen graafikko voi olla kalliimpi, joka tietää, mistä klikata kukn sellainen joka ei tiedä.

Vai mitä tässä nyt tarkoitetaan "ylilaadulla"?


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 21.03.2018, klo 16:54:19
Vai mitä tässä nyt tarkoitetaan "ylilaadulla"?
Puhuttiin ihan yleisestikin. Mutta yritykset kai helposti näkevät, että se mitä me "hifistelijät" täällä vaadimme, olisi jo liikaa.  :)

Mielenkiintoinen keissi tuo Curtvilen linkkaama Martinson. Kiva nähdä, että joku on paininut sarjiksensa kanssa vielä pidempään kuin minä. Jälkikin on varsin hienoa. En kuitenkaan oikein osaa yleistää noita vinkkejä. Tekijöitä ja lähtökohtia on niin erilaisia. Suurin ongelma saattaa olla vaikkapa asiantuntevien kommettien, toimittajan tai galleriakriitikon puute. Monille tekijöille voisi sen sijaan näyttää videon (kuvitteellisen) jossa kerrottaisiin miten helposti, uhraamalla hieman enemmän aikaa ja vaivaa, saisi aikaan paljon paremman näköistä jälkeä.

Aletaan (tai alan) kyllä eksyä yhä kauemmas ketjun aiheesta.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 21.03.2018, klo 17:23:39
Molemmilta menee pointti ohi niin korkealta ettei jätä näkyviin edes tiivistymisjuovaa:

kun perustaso, jo mainittu fontista saa selvää paljain silmin ilman apuvälineitä ei rasteria väripinnat kohdillaan paperi ei ole läpikuultavaa jne ad nauseam, on  kuosissa se on siinä.
Sen yli on ylilaatua.

Toki luksustuotteilla on paikkansa mutta silloin saavutetaan se piste jossa marginalisoidutaan vain integraalien ja kullatulla kalannahkakansilla varusteltuihin kappaleisiin ja kulttuuri entisestään pienenee.

Jokainen ymmärtää (tai ainakin tulisi) että Ferrari tai Villa Xanadu tehdään ihan eri speksein kuin kauppakassiToyota tai peruskaksio.
Sitä olettaa että kaksioonkin tulee lämmin vesi eikä ikkunoista vedä ja että Toyota vie pisteestä a pisteeseen b.
Perusasiat.

Se miksi pointtini on ylilaadun olevan turha ja haitallinen on se mikä on pitkään ollut sarjakuvakustantamisen malli: lisää Ferrareja, lisää Rolls Royceja, lisää Villa Xanaduja.

Niitäkin tarvitaan mutta jollei valtaosalla ole edes polkupyörää tai vuokrassopparia soluyksiöön panostaminen ylilaatuun ei pitkällä tähtäimellä hyödytä kuin muutamaa harvaa ja näivettää kulttuurin.

Lisäämällä peruslaatua, niitä ei-mediaseksikkäitä toyotoja jossain kohtaa ihmisiet alkavat uudistaa "autokantaansa" osa haluaa sen melkein luksusta mutta ongelmaisen Audin ja kanta kasvaa mutta ei sitä käy hetkessä.

Toinen on kustannustekijä, olit kustantaja tai kuluttaja.
On järkeviä hintoja tuotteelle ja ne jotka jättävät odottamaan ad libriksia, aleja, joulua tai tuntemattomia ystävällisyyttä mikä ikinä nyt ensin tuleekaan.

Laatu ei ole ainoa syy liian korkeaan hintaan mutta mitä suurempaa laatua haetaan sitä enemmän jokin maksaa.
Nykyinen kulttuuri opettaa ettei varsinkaan kulttuurista tarvitse maksaa, vaihtoehtoja on.

Luksustuotteille, eliittituotteille ja ylilaadulle on paikkansa aina, mutta sarjakuvan kohdalla mikäli ei haluta nykyisen rakenteellisen mallin jatkuvan eli alati pieneneviä painoksia ja lukijakuntia se ei liene paras vaihtoehto mielestäni.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 21.03.2018, klo 17:48:01
Ylilaatu ei ole kallista, jos sillä tarkoitetaan pikselöitymätönta ja rasteroitumatonta viivaa. Muutama klikkaus enemmän per albumi.
--

Juuri näin.

Ja monet kalliit isojen kustantamoiden sarjakuvajulkaisut (Muumit, Barksin kootut ja mitä kaikkea täällä foorumilla on vatvottukaan) ovat kärsineet kehnosta ylöspanosta niin kuvan painolaadun, fonttien kuin muunkin ylöspanon suhteen.

Molemmilta menee pointti ohi niin korkealta ettei jätä näkyviin edes tiivistymisjuovaa:

kun perustaso, jo mainittu fontista saa selvää paljain silmin ilman apuvälineitä ei rasteria väripinnat kohdillaan paperi ei ole läpikuultavaa jne ad nauseam, on  kuosissa se on siinä.
Sen yli on ylilaatua. --

Toivottavasti kustantajilla/taittajilla nyt vähän enemmän on osaamista ja kunnianhimoa kuin tuo "saa selvää paljain silmin" perustaso.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: hdc - 21.03.2018, klo 18:25:06
Jokainen ymmärtää (tai ainakin tulisi) että Ferrari tai Villa Xanadu tehdään ihan eri speksein kuin kauppakassiToyota tai peruskaksio.
Sitä olettaa että kaksioonkin tulee lämmin vesi eikä ikkunoista vedä ja että Toyota vie pisteestä a pisteeseen b.
Perusasiat.

Se miksi pointtini on ylilaadun olevan turha ja haitallinen on se mikä on pitkään ollut sarjakuvakustantamisen malli: lisää Ferrareja, lisää Rolls Royceja, lisää Villa Xanaduja.

Niitäkin tarvitaan mutta jollei valtaosalla ole edes polkupyörää tai vuokrassopparia soluyksiöön panostaminen ylilaatuun ei pitkällä tähtäimellä hyödytä kuin muutamaa harvaa ja näivettää kulttuurin.

Vaikka ei voidakaan puhua mistään sarjakuvataiteen merkkiteoksista (ja painojäljenkin kanssa saattoi olla niin ja näin), niin väittäisin että monien lehtipistesarjislehtien katoaminen lehtipisteistä, tyyliin Korkkarit, Myrkky, Suomen Mad, Buster ja mitänäitäoli, oli ankara isku kansalliselle sarjakuvaharrastukselle...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 21.03.2018, klo 18:46:02
Kiitos.

Joku ymmärsi mikä on pihvi.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 21.03.2018, klo 18:53:43
Molemmilta menee pointti ohi niin korkealta ettei jätä näkyviin edes tiivistymisjuovaa:
Mun on vähän vaikea toisinaan saada tiivistettyä se juova, eiku pointti, sun maalailevista teksteistä, sori.

Vaikka ei voidakaan puhua mistään sarjakuvataiteen merkkiteoksista (ja painojäljenkin kanssa saattoi olla niin ja näin), niin väittäisin että monien lehtipistesarjislehtien katoaminen lehtipisteistä, tyyliin Korkkarit, Myrkky, Suomen Mad, Buster ja mitänäitäoli, oli ankara isku kansalliselle sarjakuvaharrastukselle...
Tottakai, käyttösarjakuvaakin tarvitaan. Ja säännöllisesti ilmestyviä lehtiä, ihmisen kokoisia foorumeita, joissa tekijät pääsevät hiomaan timanttejaan.

Toinen on kustannustekijä, olit kustantaja tai kuluttaja.
On järkeviä hintoja tuotteelle ja ne jotka jättävät odottamaan ad libriksia, aleja, joulua tai tuntemattomia ystävällisyyttä mikä ikinä nyt ensin tuleekaan.
Hinta, se se vasta onkin mielenkiintoinen juttu. Suomessa luovuttiin joskus kauan sitten ohjevähittäishinnoista. Nyt hinnoittelun ryssii tai hoitaa himaan se viimeinen taho, eli vähittäiskauppias.
Lieneekö sitten sattumaa vai mitä, mutta maissa (Japani, Ranska), joissa sarjiksen (kirjan) hinta on painettu kanteen, sarjakuva sentään jotenkin vielä pyristelee. Toki Japanissakin painokset ovat vapaapudotuksessa ja Ranskassa on isoilla kustantajilla sama hasardimeininki (julkaistaan mitä sattuu. Lopetetaan lyhyeen kaikki mikä ei kannata ja kokeillaan jotain muuta) kuin täällä mutta...


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 21.03.2018, klo 19:01:24
-- monien lehtipistesarjislehtien katoaminen lehtipisteistä, tyyliin Korkkarit, Myrkky, Suomen Mad, Buster ja mitänäitäoli, oli ankara isku kansalliselle sarjakuvaharrastukselle...

Korkeajännitys on kyllä yhä eturintamassa lehtihyllyillä.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 21.03.2018, klo 19:25:29
Korkeajännitys on kyllä yhä eturintamassa lehtihyllyillä.


Totta.
Se on helppoa kun siellä ei montaa sarjakuvaa ole.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 21.03.2018, klo 20:48:07
Totta.
Se on helppoa kun siellä ei montaa sarjakuvaa ole.

Ei ole Mustanaamiota ja Busteria mutta sarjakuvaa kyllä on: mangaa monta hyllyllistä. Sitäkin tosin on vähän vähemmän kuin ennen.

-- Sarjakuvakustantaminen tässä maassa on aina ollut
minusta kummallista, hiljaisten miesten salatiedettä.
Paras pysyä loitolla...

Ei ne kaikki niin hiljaisia ole.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: J Lehto - 21.03.2018, klo 23:37:00
On. Montakohan liiketaloudellisesti tarkasteltuna kustantamon nimen ansaitsevaa sarjakuvakustantajaa meillä on? Hädin tuskin kourallinen, ensi vuonna ehkä taas vähemmän...

Muistan kun tehtiin Mannisen kanssa se alppari (Hunajakenno).
Manninen kertoi että kustantajakin on. Kysyin saadaanko me tästä
rahaa. P.A.M repesi nauruun.

Olin toki yhteen ja toiseen omakustanteeseen/seuralehteen piirtänyt
ja tiesin mikä oli homman kuvio. Mutta toisaalta olin sitten myös tehnyt
strippejä sanomalehteen, ja niistä maksettiin. Joten...

Sanoin Manniselle jotain sellaista ettei tuommoisessa ole mitään mieltä.
Pekka vähän närkästyi ja heitti jotain että "Mun mielestä Harto [i.e.
kustantaja] tekee tosi paljon duunia, et se käy suurin piirtein kaikissa
Suomen divareissa myymässä näit albumeja"

Salatiedettä.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Kreegah Bundolo - 22.03.2018, klo 08:01:28
Hunajakennohan taisi olla ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen Arktisen Banaanin alaisuudessa toimivan Sarjamafian julkaisuista. Alanimikkeen idea oli muistaakseni se että sen kautta julkaistiin vähemmän kaupallisia juttuja ja pitkälti sillä ajatuksella että artisti sitoutuu ostamaan ison osan painoksesta. Sellainen tarvepainatuskustantamojen johdannainen ikänkuin. Sarjamafia möi albumia divareihin, kirjakauppoihin ja kirjastoihin ja artistille jäi sitten hirmuinen varasto kirjoja jonka itsestäänselvät myyntikanavat oli hoidettu jo. Mutta joillakin tekijöillä se toimi ja oma kirja levisi paremmin kuin mitä se olisi levinnyt perinteisenä omakustanteena.

Arktisen Banaanin Pasonenhan teki mielipuolista rundia ympäri Suomen, ensin Alpha-lehtien kanssa ja sitten tukkutoimintana aloittaneen Valiosarjojen kanssa ja lopulta Arktisen Banaanin kirjojen kanssa. Näistä vierailuista jokaisessa Suomen antikvariaatissa on niin paljon legendaarisia kaskuja olemassa että mieluusti lukisin niistä kirjan ja näillä puheilla, jos joku sellaisen sattuisi kokoamaan, lupaan sen julkaista. Asiaankuuluvinta tietty olisi jos sellainen kirja toteutettaisiin sarjakuvana. Näiden Suomen joka kolkkaan suunnattujen matkojen ja jokaiselle divarin omistajalle pidettyjen "suomalainen sarjakuva on kriisissä"-puhuttelujen seurauksena syntyi se verkosto jälleenmyyjiä joka on se kivijalka jolla Arktinen Banaani nyt lepää.

Arktisen Banaanin alkuvaiheissa oli olennaista kova yritteliäisyys ja koko alan yleinen hulivilihenki joka on nyt tiessään. Operaatiot olivat silloin pienempiä mutta liikkumavaraa enemmän ja esimerkiksi neuvotellessaan vaikkapa Suomalaisen kirjakaupan kanssa, neuvotteli ihmisen kanssa eikä Excel-taulukon kanssa. Arktista Banaania edeltänyt Valiosarjat teki paljon yhteistyötä muiden pienkustantajien kanssa ja levitti kopiokonelehdistä lähtien sarjakuvia jälleenmyyjille ympäri Suomen.

Hunajakennolla on by the way sellainen ansio silmissäni että siinä on hirvein kansikuva mitä koskaan on ollut suomalaisessa sarjakuvassa. Itseasiassa niin hirveä että aina tulee hyvä mieli kun sen näen jossakin antikvariaatin laarissa. Sellaista outsider-taideosastoa. Itse albumihan on muistaakseni ihan korkeatasoinen. Pitääpä lukaista se pitkästä aikaa.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 22.03.2018, klo 10:46:11
Arktisen Banaanin alkuvaiheissa oli olennaista kova yritteliäisyys ja koko alan yleinen hulivilihenki joka on nyt tiessään. Operaatiot olivat silloin pienempiä mutta liikkumavaraa enemmän
Kyllä, usein muistutettu, lieneekö tämänkin ketjun alussa, että liikkumavaraa toi aikanaan juuri kirjasto-ostot. Jotka avittivat kustantamista aivan eri tavalla kun nykyään (kun nimikkeitä on ainakin 10-kertainen määrä ja ostomäärärahat olemattomat). Tuskin olisi Jalavakaan pystynyt siinä mitassa tekemään, kuin teki, ilman kirjastoja.

Hunajakennolla on by the way sellainen ansio silmissäni että siinä on hirvein kansikuva mitä koskaan on ollut suomalaisessa sarjakuvassa.
Totta. Mulla on pyörinyt Hunajakenno jo pitkään luettavaksi jonottavien pinossa. (Tuoreeltaan kyllä sen jo lukaisin.) Sitä piti kai ehdottaa mukaan Kvaakin Suomi 100 -sarjisprojektiin ja joskus oli semmoinenkin idea, tehdä SarjakuvaTV:lle jonkinlainen listaus näistä kaameimmista kansista. Joita on tosiaan muutama aika legendaarinen.

Viime päivinä miettinyt tuota/tätä somea, että miten sarjakuva pääsisi paremmin esiin? Vaikeaahan se on, kun koko aihe on niin julmetun epäseksikäs. (Sarjakuviin pohjaavia kökköelokuvia lukuunottamatta) Hyvä esimerkki on Duck Talesin lanseeraus jossa käytettiin apuna Roni Back -nimistä tubettajaa. Katsojalukujen perusteella Roni on tubessa ainakin 2-4 kertaa isompi brändi kuin Aku Ankka. Ja muut sarjikset ei sitten olekaan mitään. Ainakaan suomenkielisessä Tubessa.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 22.03.2018, klo 15:37:43
Viime päivinä miettinyt tuota/tätä somea, että miten sarjakuva pääsisi paremmin esiin? Vaikeaahan se on, kun koko aihe on niin julmetun epäseksikäs. (Sarjakuviin pohjaavia kökköelokuvia lukuunottamatta) Hyvä esimerkki on Duck Talesin lanseeraus jossa käytettiin apuna Roni Back -nimistä tubettajaa. Katsojalukujen perusteella Roni on tubessa ainakin 2-4 kertaa isompi brändi kuin Aku Ankka. Ja muut sarjikset ei sitten olekaan mitään. Ainakaan suomenkielisessä Tubessa.

tämä kappale itsessään on malliesimerkki mikä on pielessä.

Otetaan lähtökohta josta jumitetaan omaan näkökulmaan, virheelliseen monessa kohden, ja sitten koetetaan miettiä ongelman käsittelyä käsitttelemättä ongelmaa vaan lisäämällä siihen kelloja ja tiukuja ja pari värikästä nauhaa.

Sarjakuva ei ole ehkä trendikästä just nyt mutta kaukana epäseksikkäästä ja elokuvien kökköys asustaa ihan omassa päässäsi.
Tietenkin maaginen sana on suomenkielinen tube.

tämä voi nyt tulla yllätyksenä mutta suomenkieli ei ole valtakieli internetin ihmeellisessä maailmassa.

Ducktalesin kohdalla merkittävämpää on se että siitä on ollut mainoksia ihan televisiossa ja mm elokuvateattereissa ennen elokuvia mutta sekään ei Sanoman lisäksi lienen se ensimmäinen korjaussarja painosmääriin ja elinkaareen.
Sellaiseen näkyvyyteen kun harvalla on panostaa.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 22.03.2018, klo 18:22:44
Suomenkielisestä sarjakuvasta nyt ei kannata markkinointimielessä netissä kauheasti muuten kuin suomeksi keskustella - ellei sitten tähdätä kansainvälisille markkinoille, mutta se on toinen juttu se.

http://www.sssscomic.com/ on esimerkki siitä, miten suomisarjakuva voi lyödä netissä läpi ihan täysillä (Reuben-palkinto parhaasta nettisarjakuvasta!)


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: J Lehto - 23.03.2018, klo 22:43:24
Itse albumihan on muistaakseni ihan korkeatasoinen. Pitääpä lukaista se pitkästä aikaa.

Saatat pettyä  :)

Mutta kiitos historiikista, auttoi ymmärtämään.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Toni - 31.03.2018, klo 03:37:07
On tuo kyllä järjenvastaiseksi mennyt, kun albumit pistetään alennusdumppaukseen jo ennen kuin suurin osa niistä kiinnostuneista on huomannut moisten edes ilmestyneet ja arvostelut ovat vasta tulossa. Onko tämä vain Otavan tyyli vai esiintyykö samaa muillakin kustantajilla? On kyllä pari kotimaista kirjaiijaakin valittanut trendistä, jossa kirjat dumpataan aleen jo 3 kuukauden jälkeen.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 31.03.2018, klo 10:22:41
On tuo kyllä järjenvastaiseksi mennyt, kun albumit pistetään alennusdumppaukseen jo ennen kuin suurin osa niistä kiinnostuneista on huomannut moisten edes ilmestyneet ja arvostelut ovat vasta tulossa. Onko tämä vain Otavan tyyli vai esiintyykö samaa muillakin kustantajilla? On kyllä pari kotimaista kirjaiijaakin valittanut trendistä, jossa kirjat dumpataan aleen jo 3 kuukauden jälkeen.

Onko kustantajalla itsellään sananvaltaa asiaan vai määrääkö ulosmyyntihinnan jälleenmyyjä?

Muut kaupat näyttävät myyvän Attilaa ja muita kokoomia suht' normihinnoin, Adlibris se vain halpuuttaa.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: PekkaR - 31.03.2018, klo 15:11:14
On tuo kyllä järjenvastaiseksi mennyt, kun albumit pistetään alennusdumppaukseen jo ennen kuin suurin osa niistä kiinnostuneista on huomannut moisten edes ilmestyneet ja arvostelut ovat vasta tulossa. Onko tämä vain Otavan tyyli vai esiintyykö samaa muillakin kustantajilla?

Niin, olen kohta kolmetoista vuotta myynyt sarjakuvia antikvariaatistani Jyväskylässä ja onhan tämä ralli mennyt aika hurjanpuoleiseksi viime vuosina. Otetaan tuosta esimerkkinä nuo Otavan sarjakuvat. Krazy Kat taisi ilmestyä lokakuussa. Nyt maaliskuussa se on Adlibriksellä hintaan 9,90€. OVH-hinta on 29,00€, josta jälleenmyyjä saa -40% eli sisäänostohinta on 17,40€. Otin kyseistä kirjaa 5 kappaletta myyntiin tuolloin lokakuussa. Nyt minun kannattaa tehdä mahdolliset lisätilaukset Adlibrikset kautta. Yritän tässä sanoa sitä, että kun vauhti on tällainen, niin minun ei seuraavan sarjakuvan kohdalla kannata ottaa alkuun kuin 1-2 kappaletta ja täydennellä se sitten myöhemmin näistä dumppialeista. Kustantaja saa tällöin vähemmän fyrkkaa meikäläiseltä ja en varmaan ole ainoa jälleenmyyjä, joka näin miettii.
Ja muutkin tekee kuin Otava. Eräs nimeltä mainitsematon kustantaja möi sarjakuvan ilmestyttyä (ovh 25€) kirjaa meille nettona 14€. Ilmestymisestä meni kuukausi ja nettohintalistalta löytyi kyseinen kirja hintaan 6€. Taas tulee tuo vastaan, paljon sitä viitsii aluksi uutuutta tilata ja kustantajaa tukea.

Onko kustantajalla itsellään sananvaltaa asiaan vai määrääkö ulosmyyntihinnan jälleenmyyjä?


Jälleenmyyjähän sen hinnan määrittää, mutta kustantaja nyt on avittanut noita adlibriksenkin hintoja jollain nimellisillä nettohinnoilla. Ei tuolla vanhoja varastoja pois myydä. Olen itse tykännyt pitää mahdollisimman laajaa valikoimaa mahdollisimman pitkään myynnissä, mutta tällaisilla dumppauksilla ei jatkuvuutta sarjakuvakulttuuriin luoda. Tietenkin asiakas, joka seuraa kohtuu aktiivisesti skeneä, voittaa.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun kustantaja aloittaa jonkin pitkän vedon, niin se päästää sarjan alkupään menemään loppuunmyydyksi. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Blueberryn integraali, johon kolmososa juuri ilmestynyt ja ykkösosaa ei saa enää kustantajalta. Ei näin. Tolle Sagalle käy varmaankin samoin.
Jollain Otavalla olisi rahkeita pitää sarja saatavilla viimeiseen osaan saakka, ymmärrän jos joku Apollo tai Sininen Jänis joutuu miettimään toisin. Kun eivät saa edes Suomalaiseen tuotteitaan myyntiin. Iso peukku RW Kustannuksen suuntaan Sandmanista, jossa näytetään olevan sillä meiningillä, että koko sarja olisi vielä saatavilla kun kymmenes osa ilmestyy.








Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Dennis - 31.03.2018, klo 17:51:05
Tiedän että ärsytän taas joitain, mutta minulla ei ole halpuutusta vastaan mitään. Kuten muutamissa ketjun viesteissä todetaan niin nykyään on tajuttu varastokiertonopeus.

Kyse on siitä, että tavara pitää saada liikenteeseen, ja taitaa olla niin että nykyään kustantajilla on pienet varastotilat ja vanha pitää saada pois uuden tilalle, sama "laki" pätee myös muissa tuotteissa kuten elektroniikassa.

Ja parempi myydä pois halvalla kuin se, että sarjikset menevät makkeliksi tai paperinkeräykseen!

Ja mitä tulee kaunokirjallisuuteen, niin se on nykyään roskaa tyyliin "Mielensäpahoittaja sitä sun tätä osa: 4332", niin elinkaari on lyhyt ja niin sen pitääkin olla kun kyse on kertakäyttöviihteestä.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 31.03.2018, klo 18:49:48
et sinä edes ärsytä, sinulla vaan ei silloin ole oikeutta vinkua minkään julkaisun siirtymisestä tai lakkauttamisesta, koska et ole osa ratkaisua vaan osa ongelmaa.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 31.03.2018, klo 18:51:51
elokuvien kökköys asustaa ihan omassa päässäsi.
Ei, kyllä se on objektiivinen totuus. Amerikkalaisen elokuvateollisuuden tuotteet on silkka tuubaa, mutta sitä voi olla vähän vaikea hahmottaa kun vertailukohtaa ei oikein ole.  :)

Tiedän että ärsytän taas joitain, mutta minulla ei ole halpuutusta vastaan mitään. Kuten muutamissa ketjun viesteissä todetaan niin nykyään on tajuttu varastokiertonopeus.
Ei täällä kai nyt ärsyynnytä tai mieliä pahoiteta. Kunhan spekuloidaan.  :) Halpuutuksessa ja dumppauksessa vika on siinä, että
1. Kustantaja ei voi tehdä pitkäjännitteistä bisnestä (vaan kuolee pois)
2. Samoin käy kivijalkakaupoille (ks.PekkaR;n viesti)
3. Alkaa näyttää siltä että sarjakuvien julkaiseminen ja myyminen ei kannata
4. Kuluttajat ovat ihan pihalla siitä mikä kulttuurituotteiden järkevä hinta on
5. Tekijät eivät voi saada kunnon korvauksia
6. Joku ulkomainen nettikauppa valloittaa sen pienen siivun mitä markkinasta jää

Dumppaus yhä nopeammalla syklillä saattaa jollain kustantajalla olla viimeinen kriisikeino selvitä jotenkin eteen tulevista laskuista. Ei tosin kyllä Otavalla. Vaikea vain nähdä mitään tulevaisuutta kuitenkaan enää siinä vaiheessa.

Tänään mietin sitä, miten h**vetin epäekologista nettikauppa on verrattuna kivijalkaan.  Järjetön määrä pakkaus- ja kuljetuskustannuksia per tuote, vain koska luonnolle koituvaa todellinen kuorma ei näy kuluissa. (Sama toki muussakin nettikaupassa.)


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 31.03.2018, klo 19:23:00
Ei, kyllä se on objektiivinen totuus. Amerikkalaisen elokuvateollisuuden tuotteet on silkka tuubaa, mutta sitä voi olla vähän vaikea hahmottaa kun vertailukohtaa ei oikein ole.  :)

paitsi eurooppalainen, aasialainen ja afrikkalainen elokuvateollisuus jotka ovat verrokkeja amerikkalaiselle.
Lause joka ottaa yhden sektorin koko taiteellisen puolen, joka ei sarjakuvien tavoin katoa mihinkään vaikka kyseessä olisikin massatuotantotuote, ja väittää sitä kokonaan objektiivisen totuuden mukaan roskaksi tai tuubaksi ei ole sisäistänyt mitä termi "objektiivinen totuus" tarkoittaa vaan käyttää sitä pönkittämään olemassaolevaa tai kuvitteellista arvovaltaansa.

Niistä ei tarvitse pitää, se on kokonaan toinen asia. Itse olen sangen vilpitön myös siinä mitä vihaan ja inhoan.
En esimerkiksi siedä disneyn ankka sarjakuvia laisinkaan mutta tajuan niiden valtavan painoarvon mm. Suomen sarjakuvakentässä.
Se että ovat minusta luokatonta paskaa ei tee niistä objektiivisesti katsoen luokatonta paskaa ja kykenen silti hahmottamaan niiden arvon siinä että opettavan sarjakuvan lukumetodin jo monennelleko sukupolvellle lukijoita.

Sarjakuvista on tehty kökköjäkin elokuvia mutta niistäkin valtaosa ennen nykyhetkeä, eikä yksin amerikkalaisella puolen.
Pekka ja Pätkä sekä Vihtori ja Klaara ovat tämän maan antia sarjakuvasovitusten rintamalla ja niissäkin ongelmakohdat ovat kun poiketaan lähdemateriaalista.

Ne jotka ovat elokuvina onnistuneita mutta poikkeavat sarjakuvasta johon pohjaavat ovat nähdäkseni vähemmistö, ei normi.

Näidenkin saamassa vihassa on sen sijaan mainitsemasi ongelmavyyhti taustalla, eletään mystisesti käsityksessä että ilman maailmalla lipputulomenestyksiä tahkoavia sarjakuvafilmatisointeja elokuvissa olisi enemmän variaatiota ja enemmän vakavasti otettavaa aikuisten draamaa "oikeine" kysymyksineen.
Sitten kun alkaa tivat ovatko katsoneet unkarilaisen Idan tai Most Violent Yearin tai Locken tai ihan minkä vaan joka on julkaistu on vastauksena yhdeksän kertaa kymmenestä tyhjä katse kuin puhuisin hepreaa.

Kiertomallia toki sovitetaan elokuviinkin täysin järjettömästi ja siinäkin ongelma on runkojärjestelmässä joka ei edes näytä tai mahdollista klassikkojen näkemistä koska eivät ole uusia, yleensä vedoten juurikin logistiikkaan joka digitaalisaation myötä ei edes ole ongelma(ennen kelan jäädessä jonnekin brittein saarten ja mantereen väliin oli ongelma, nykyisin jos elokuvakovo on rahdissa sen voi ymmärtääkseni siirtää suojatulla yhteydelläkin hätätapauksessa)

mutta niin kauan kuin nähdään ongelmana ylhäältä päin eikä edes yritetä korjata luotua rakennenvirhettä vaan syytetään tekijöitä ja kustantajia yksinomaan siirrytään hetki hetkeltä lähemmäs musiikkialaa.

Isot studiot tienaavat joka tapauksessa ja ihan pienimmät ja keskisuuret elävät jos fanit ostavat merchandiseakin, varsinaisella päätyöllä ei elä ja se:
niin elinkaari on lyhyt ja niin sen pitääkin olla kun kyse on kertakäyttöviihteestä.

joku kaunis päivä joku tajuaa katsoa koko yhteiskuntaa ja näkee kuinka monen työ on jäänne ajalta ennen muinoin ja työn elinkaari suhteutetaan koska kertakäyttöistä sekin on.
Sen jälkeen haikaillaan näitä työttömyyslukuja.
Markkinatalous on toimiva malli muttei tähtää humaaniin tai kehittyvään vaan ainoastaan voittoon.

Sarjakuvalla on se etu että sillä on ketjussa aiemmin mainittuja toimijoita jotka yrittävät rakentaa rinnakkaista toimivampaa mallia josta hyötyvät kauppiaiden lisäksi niin lukijat, keräilijät, kuin tekijätkin.
Itse toivon että pyristely onnistuu ja pyrin auttamaan asiassa sikäli kun voin.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 01.04.2018, klo 22:06:46
--
4. Kuluttajat ovat ihan pihalla siitä mikä kulttuurituotteiden järkevä hinta on
--

Ovatko? Ostaako kuluttaja kympin sarjakuvan? Vaiko kympin Netflix-kuukausitilauksen, kuten kohta miljoona suomalaista (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/netflixin-tilaajamaara-lahestyy-suomessa-miljoonaa---viaplay-yrittaa-kampittaa-kilpailijaa-urheilulla/WBdxXLNG)?

Sarjakuvan hinta on kova verrattuna siihen, mitä muuta samalla rahalla saa.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: STD - 01.04.2018, klo 22:19:54
Noi Netflixit ja vastaavat antavat kai vain mahdollisuuden katsella sisältöä. Mitään fyysistä ei siirry minnekään?
Sarjakuvan ostaessaaan omistaa sen vaikka maailman tappiin asti. Mutta jos moisella asialla ei ole ostajalle mitään arvoa, niin sitten ei voi mitään.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 01.04.2018, klo 22:30:03
kyse onkin  siitä onko netflixin malli se kestävä.
Netflix ja spotify yms näennäisesti ajavat kuluttajan asiaa ja ovat lompakolle edukkaita mutta niiden kulttuurimalli on sitten toinen asia.

Tässä ja sarjakuvien digitalisaatiossa fyysinen tuote loistaa poissaolollaan mutta ekologinen jalanjälki on oikeasti vähintään yhtä iso kuin jonka Reima nosti esiin:
Tänään mietin sitä, miten h**vetin epäekologista nettikauppa on verrattuna kivijalkaan.  Järjetön määrä pakkaus- ja kuljetuskustannuksia per tuote, vain koska luonnolle koituvaa todellinen kuorma ei näy kuluissa. (Sama toki muussakin nettikaupassa.)

"miten niin?" kysyy jokainen, miten voi olla lähes sama kuin fyysisellä tuotteella kun ei ole muuta kuin televisioni, läppärini, älypuhelimeni tablettini ja verkkoyhteys.
Totta, sehän ei vaadi infraa tai palvelimia lainkaan jotka toimivat täysin ilman energiantuotantoa ja jotka eivät noudata mooren lakia ja sisäänrakennettua käyttöikää ja lisää SERjätettä, ei tietenkään.

Ja se on vain ekologinen puoli.

Kulttuurisesti on runollinen ajatus kuinka niin wanhat kuin millenniaalit ovat omaksuneet kirjastolaitosmallin, vapaan ilmaisen kulttuurin.
Hengen riemu!

no..melkein.
Tuote ei saa maksaa mitään, varsinkaan kulttuurituote, koska sen saaa liki ilmaiseksikin. Miksi siis maksaa?
Miksi varsinkaan maksaa täysi hinta jostain joka lähtökohtaisesti on kertakäyttöviihdettä?
Palataan logistisesti kestämättömään varastointiin ja nopean kierron malliin.

Mutta se ei haittaa ainakaan sarjakuvan tekijöitä jotka tekevät kutsumustyötä ja aito taiteilija on valmis paitsi tekemään ilmaiseksi myös maksamaan siitä ilosta muilla töillä' että saa tehdä sarjakuvia .

Kovin kaukana tästä ei olla vaan enemmän siinä musiikkialan puolessa jossa viiden keikan kiertue on näennäisen plussalla, kunnes vähennetään valot ja muu tekniikka, majoituskulut jne ja huomataan että oheissälän myynnin ansiosta ollaan vaan parisataa miinuksella kiertueen jälkeen.

Useimmille tälläkin foorumilla, JA HUOM: EN puhu sarjakuvantekijöistä vaan lukijoista ja kuluttajista, maksetaan ihan liikaa tekemäänsä "työhön" nähden.
Useimpien kohdalla saavat palkkaa aivan turhasta ja natisevat kun joutuvat luopumaan mistään osasta ansaintaansa.
Eikö kuulostanut kivalta? ai ei vai? loukkaavalta? Miten? No, mikset itse halua maksaa sitten työstä asiallista korvausta?

kyllä, valtaosa kuluttajista ei hahmota mikä on kulttuurituotteiden järkevä hinta.

Jokainen valittaa jos kirja on painettu virossa tai kiinassa "miksei Suomessa? Miksei?" mutta jos on ja kirja maksaakin sen 10€ enemmän odotetaan alennusmyyntiä tai ostetaan ad librikseltä/amazonilta  tms tai ladataan digiversio kun netistä maksaa kumminkin.
Mutta syypää  on silti kustantaja joka polkee kotimaista työtä. sitä jota ei haluta ostaa.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 02.04.2018, klo 08:51:23
Noi Netflixit ja vastaavat antavat kai vain mahdollisuuden katsella sisältöä. Mitään fyysistä ei siirry minnekään?

Juurikin näin, kaikki on bittejä, ei atomeja. Netflix ja Spotify ovat suoratoistopalveluja. Tietokoneelle voi offline-tilaan tallentaa rajatusti.

Sarjakuvan ostaessaaan omistaa sen vaikka maailman tappiin asti. Mutta jos moisella asialla ei ole ostajalle mitään arvoa, niin sitten ei voi mitään.

Edellämainittujen palveluiden takia kirppareilla CD:n ja DVD:n arvo on noin euron.

Sarjakuvien arvo on selvästi parempi, ostajia/keräilijöitä kun vielä on.

Niin, olen kohta kolmetoista vuotta myynyt sarjakuvia antikvariaatistani Jyväskylässä ja onhan tämä ralli mennyt aika hurjanpuoleiseksi viime vuosina. Otetaan tuosta esimerkkinä nuo Otavan sarjakuvat. Krazy Kat taisi ilmestyä lokakuussa. Nyt maaliskuussa se on Adlibriksellä hintaan 9,90€. OVH-hinta on 29,00€, josta jälleenmyyjä saa -40% eli sisäänostohinta on 17,40€. Otin kyseistä kirjaa 5 kappaletta myyntiin tuolloin lokakuussa. Nyt minun kannattaa tehdä mahdolliset lisätilaukset Adlibrikset kautta. Yritän tässä sanoa sitä, että kun vauhti on tällainen, niin minun ei seuraavan sarjakuvan kohdalla kannata ottaa alkuun kuin 1-2 kappaletta ja täydennellä se sitten myöhemmin näistä dumppialeista. Kustantaja saa tällöin vähemmän fyrkkaa meikäläiseltä ja en varmaan ole ainoa jälleenmyyjä, joka näin miettii.
Ja muutkin tekee kuin Otava. Eräs nimeltä mainitsematon kustantaja möi sarjakuvan ilmestyttyä (ovh 25€) kirjaa meille nettona 14€. Ilmestymisestä meni kuukausi ja nettohintalistalta löytyi kyseinen kirja hintaan 6€. Taas tulee tuo vastaan, paljon sitä viitsii aluksi uutuutta tilata ja kustantajaa tukea.

Jälleenmyyjähän sen hinnan määrittää, mutta kustantaja nyt on avittanut noita adlibriksenkin hintoja jollain nimellisillä nettohinnoilla. Ei tuolla vanhoja varastoja pois myydä. Olen itse tykännyt pitää mahdollisimman laajaa valikoimaa mahdollisimman pitkään myynnissä, mutta tällaisilla dumppauksilla ei jatkuvuutta sarjakuvakulttuuriin luoda. Tietenkin asiakas, joka seuraa kohtuu aktiivisesti skeneä, voittaa.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun kustantaja aloittaa jonkin pitkän vedon, niin se päästää sarjan alkupään menemään loppuunmyydyksi. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Blueberryn integraali, johon kolmososa juuri ilmestynyt ja ykkösosaa ei saa enää kustantajalta. Ei näin. Tolle Sagalle käy varmaankin samoin.
Jollain Otavalla olisi rahkeita pitää sarja saatavilla viimeiseen osaan saakka, ymmärrän jos joku Apollo tai Sininen Jänis joutuu miettimään toisin. Kun eivät saa edes Suomalaiseen tuotteitaan myyntiin. Iso peukku RW Kustannuksen suuntaan Sandmanista, jossa näytetään olevan sillä meiningillä, että koko sarja olisi vielä saatavilla kun kymmenes osa ilmestyy.

Nyt tuli asiaa, monelta kantilta. Kiitos viestistä.

Tuo sarjojen alkupään osien saatavilla pitäminen on tosi tärkeä juttu jälkipään osien myymisen kannalta. Ilmiön huomaa myös kirjastoissa, joissa monesta sarjasta puuttuvat hyllystä ne sarjan ensimmäiset kirjat.

Sandmanin julkaisu suomeksi on omakohtaisestikin ollut juhlaa. Sen vierelle voisi laittaa Mooren Helvetistä-sarjan, jota ei sitten kovin monesta hyllystä täytenä sarjana taida löytyä - keräilyharvinaisuus kun on. Klassikoiden saatavilla pitäminen olisi tärkeätä.

Otava on pitänyt Tintit erinomaisesti saatavilla, Egmont Asterixit.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: JJalonen - 02.04.2018, klo 09:43:35
Pääsyypää varastotyhjennykselle on valtion asettama idioottimainen vaihto-omaisuuden verorasite.

Koska pitkällä aikavälillä ylläpidetty varasto syö jatkuvasti yrityksen tulosta, on yrittäjän/yrityksen pakko dumpata varastoaan.

Varaston nopea kierto on OK, kun myydään kulutushyödykkeitä ja kausiluontaisia tavaroita, vaatteita, suksia, yms.

Kirjojen ja levyjen suhteen varastoinnistarankaisu tulisi lakkauttaa. PRKL! ;)

Edit.
Oikeastaan valtion tulisi kannustaa kirjojen varastointia verohelpotuksilla. :P


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 02.04.2018, klo 10:51:37
itseä ei kiinnosta *****jakaan vaikka Sandmania ei olisi ensimmäistäkään saatavilla, pikemminkin päinvastoin mutta hyvä että edes joidenkin tuotteiden kohdalla näin on.
Laaja sarjakuvasivistys kun ei ole mahdollista mikäli kiertosykli on nykyinen ja siis globaalilla tasolla.

Aiempi keräilyharvinaisuustilanne kun syntyi juurikin silloisista syistä, toisen maailmansodan lumpputarve ja se ettei sarjakuvaa nähty säilytettävänä taiteena vaan hömppänä vähä-älyisille ja lapsille.
Nykyään on muuttunut lähinnä saatavuus, 1990 keräilykupla kun ei ymmärtänyt historiaa lain.
Aiemmin mainittu nykyinen pieniä painoksia tilanne palauttaa keräilyharvinaisuustilanteen mutta silloinkin kulttuurisesti epäterveellä tavalla.

Juurikin näin, kaikki on bittejä, ei atomeja.
 

12 per.
plus miten haluaa laskea tai olla laskematta juoksevat pilvikulut eli suhteellisen laskentaenergian tarpeen.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Lurker - 02.04.2018, klo 15:01:22
(https://pbs.twimg.com/media/DV4Nx_KX0AAVfZp.jpg)
itseä ei kiinnosta *****jakaan vaikka Sandmania ei olisi ensimmäistäkään saatavilla, pikemminkin päinvastoin mutta hyvä että edes joidenkin tuotteiden kohdalla näin on.
Laaja sarjakuvasivistys kun ei ole mahdollista mikäli kiertosykli on nykyinen ja siis globaalilla tasolla.
--

Joltisenkin ignorantti kommentti, mutta jokaiselle se oma kuppinsa teetä suotakoon. Se synkän tenhoava fantasiamaailma, joka kiertyy Lucifer, Sandman, Hellblazer, Justice League Dark ja Rämeen Olento -sarjakuvien ympärille, on kyllä yksi hienoimmista koskaan luoduista: jalokivi DC:n kruunussa.


--12 per.
plus miten haluaa laskea tai olla laskematta juoksevat pilvikulut eli suhteellisen laskentaenergian tarpeen.

Hiilijalanjälkeä tosiaankin syntyy, lukee sarjakuvansa sitten paperilta tai ruudulta.

Pääsyypää varastotyhjennykselle on valtion asettama idioottimainen vaihto-omaisuuden verorasite.

Koska pitkällä aikavälillä ylläpidetty varasto syö jatkuvasti yrityksen tulosta, on yrittäjän/yrityksen pakko dumpata varastoaan.
Varaston nopea kierto on OK, kun myydään kulutushyödykkeitä ja kausiluontaisia tavaroita, vaatteita, suksia, yms.
Kirjojen ja levyjen suhteen varastoinnistarankaisu tulisi lakkauttaa. PRKL! ;)
Edit.
Oikeastaan valtion tulisi kannustaa kirjojen varastointia verohelpotuksilla. :P

Tästäkään en mitään tiennyt. Kuulostaa... epäoikeudenmukaiselta.


Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: Curtvile - 02.04.2018, klo 15:40:44

Joltisenkin ignorantti kommentti, mutta jokaiselle se oma kuppinsa teetä suotakoon. Se synkän tenhoava fantasiamaailma, joka kiertyy Lucifer, Sandman, Hellblazer, Justice League Dark ja Rämeen Olento -sarjakuvien ympärille, on kyllä yksi hienoimmista koskaan luoduista: jalokivi DC:n kruunussa.

oma kanta pohjautuu Sandmanien lukemiseen. Hellblazer ja Swamp thingin eri inkarnaatoíot painivat aivan eri sarjassa kuten myös alkuperäinen Sandman ennen Gaimania.

Isoin ongelma on juurikin se: kun vain murto-osa klassikoista on saatavilla kulttuurin pohja rapistuu ja kapenee.
Ongelma ei ole että Sandman on saatavilla, ongelma on että lähinnä vain Sandman on saatavilla.

Mainitsit ansiokkaasti Tinttien ja Asterixien saatavuuden joka osaltaan elvyttää ja moniäänistää sarjakuvakulttuuria, mutta mitä harvemmasta lajityypistä on mitä vähemmän teoksia netflixit, spotifyt ja pelit täyttävät tyhjiön uusien sarjakuvien sijaan tehden pienestä kielialueesta ja markkina-alueesta itseään toteuttavan profetian.

Jos kerran kiertonopeus on nykyinen ja non stopeista ja zoomeista on kulunut se aika kun on eikä uusia antikvariaattien pitäjiä tule korvaamaan nykyisiä saadaan uusia shokkien, ihmenelosten ja Niilo Pielisten faneja mistä?
Yksin nykyisten sarjakuvankuluttajien jälkikasvuista? toki osa.
Mikä olikaan väestön syntyvyys taas?

Tilanne on sama kuin muuallakin. Minä en syö kalaa, lihaa senkin  edestä, mutta minua ei haittaa että kaupoissa on kalatiski. Sen merkitys itselle on sama kuin gaimaanin hietaukon, muut saavat pitää sen.

Ero edelliseen vertaukseen on että sarjakuva ei ole elintarvikkeen tavoin pilaantuva varastotuote ja monista kaupoista löytyy tasan vain se kalatiski.
Erinomaista kalan ja niilon sandmanin faneille mutta se tarkoittaa että pitää erikseen etsiä erikoistunut kauppa josta saa kalan lisäksi lihaakin.
Minä viitsin kyllä etsiä sellaisen , mutta moni ei.



Otsikko: Vs: Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät
Kirjoitti: JV - 02.04.2018, klo 18:03:55
Niin, olen kohta kolmetoista vuotta myynyt sarjakuvia antikvariaatistani Jyväskylässä ja onhan tämä ralli mennyt aika hurjanpuoleiseksi viime vuosina. Otetaan tuosta esimerkkinä nuo Otavan sarjakuvat. Krazy Kat taisi ilmestyä lokakuussa. Nyt maaliskuussa se on Adlibriksellä hintaan 9,90€. OVH-hinta on 29,00€, josta jälleenmyyjä saa -40% eli sisäänostohinta on 17,40€. Otin kyseistä kirjaa 5 kappaletta myyntiin tuolloin lokakuussa. Nyt minun kannattaa tehdä mahdolliset lisätilaukset Adlibrikset kautta. Yritän tässä sanoa sitä, että kun vauhti on tällainen, niin minun ei seuraavan sarjakuvan kohdalla kannata ottaa alkuun kuin 1-2 kappaletta ja täydennellä se sitten myöhemmin näistä dumppialeista. Kustantaja saa tällöin vähemmän fyrkkaa meikäläiseltä ja en varmaan ole ainoa jälleenmyyjä, joka näin miettii.

Kuulostaa, että kustantajilla on epäterve malli bisnekselleen. Vie luottamusta/tuottaa tappiota pienemmille jälleenmyyjille sekä opettaa kirjojen kuluttajat siihen, että hieman odottamalla saa tuotteen huomattavasti edullisemmin. Mutta isot kustantajat ovat varmaan kalkuloineet, että tuo tuottaa heille maksimaalisen hyödyn - verrattuna siihen, että alunperin hinta olisi pikkuisen pienempi. Tai voisi olla myös toisenlaisia järjestelmiä, jotka tukisivat enemmän jälleenmyyjiä. Esim. kirjan tilaaminen ennakkoon olisi edullista, ja hinta nousisi varaston pienentyessä (vaikka lopulta dumpattaessa halpenisi). Osittain tuolla tavalla ulkomaisten verkkokauppojen kohdalla hintoja säädellään.

Kirjakauppojen kirjavalikoiman määrän pienenemisen voisi toivoa osaltaan hyödyttävän divareita. Esim. antikvaari.netin kaltaiset haku-/tilaussivut voivat auttaa ostajan ja myyjän kohtaamisessa. (Itselle se ei useammassakaan tapauksessa kylläkään ole toiminut)




Isoin ongelma on juurikin se: kun vain murto-osa klassikoista on saatavilla kulttuurin pohja rapistuu ja kapenee.
Ongelma ei ole että Sandman on saatavilla, ongelma on että lähinnä vain Sandman on saatavilla.

Mainitsit ansiokkaasti Tinttien ja Asterixien saatavuuden joka osaltaan elvyttää ja moniäänistää sarjakuvakulttuuria, mutta mitä harvemmasta lajityypistä on mitä vähemmän teoksia netflixit, spotifyt ja pelit täyttävät tyhjiön uusien sarjakuvien sijaan tehden pienestä kielialueesta ja markkina-alueesta itseään toteuttavan profetian.


Tällä hetkellä halpuuden, ilmaisuuden ja helppouden etuja on vaikea vastustaa, mutta pitemmässä linjassa kulttuuri voi todella kehnoutua neljän ilmestyskirjan ratsun (Google, Amazon, Facebook, Apple) myötä oleellisesti. Jaron Lanier kirjoittaa aiheesta aika pelottavIa skenaarioita ”Who Owns the Future” -kirjassa (Youtubesta löytyy myös hyviä haastatteluja (https://youtu.be/FwbmlBzLXDk)). Hän varoittaa monopoliaseman saavuttavien suuryritysten kuristavan kaikki pienemmät alleen ja rahaliikenteen kulkevat huolestuttavasti vain yhteen suuntaan - ja jossain vaiheessa ei ole enää luovia tekijöitä, eikä myöskään kuluttajia.

Suomessa kuitenkin pieni osa kulttuurista on kokonaan suoraan markkinavetoisesti rahoitettua. Apurahojen myöntäjät isossa määrin vaikuttavat millaista kulttuuria maahamme syntyy, sekä eri alojen sisällä että niiden kesken. Tietysti aktiiviharrastajat ovat tärkeässä roolissa sarjakuva-alan tukemisessa, mutta ei alan tulevaisuudesta yöunien menettäminen auta tilannetta sinänsä sen enempää kuin ydinsodasta murehtiminen. Ei auta edes jokaisen Suomessa julkaistavan sarjakuvan ostaminen – tai jonkun syyllistäminen siitä, että ostaa sarjakuvansa alelaarista tai verkkokaupasta. Kyse on laajemmasta kriittisestä massasta ja suuressa määrin myös politiikasta. Toisaalta Suomessa julkaistaan edelleen todella korkeatasoista runoutta, vaikka kirjoja myydään muutamia kymmeniä tai satoja - eikä taso ole missään korrelaatiossa myynnin kanssa.

Olisihan se hienoa, että Hellblazerit ym. löytyisi suomenkielisinä, mutta suurin osa kiinnostuneista varmaan pystyy tutustumaan niihin myös alkukielellä. Väittäisin, että olisi kulttuurisesti tarpeellisempaa suomentaa muita kuin englanninkielisiä sarjakuvia - olkoonkin, että omat suosikit suuressa määrin sieltä löytyvätkin. Suurelta osin Etelä-Amerikka, suurin osa Aasiaa, Venäjä ja Afrikka ovat ainakin minulle  tuntematonta maisemaa sarjakuvien osalta.