Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvaruudussa kiusoitellaan:

http://sarjakuvaruutu.fi/2017/04/vappupallo-hauskat-hatut-ja-hampaat/

Hyviä arvauksia ja spekulaatioita kehiin. Ja hauskaa vappua!

Eiköhän tässä tarkoiteta näitä Otavan kokoelmia jotka on jo europuolella kerrottu, Attila (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,17750.msg476573.html#msg476573) ja Bob Morane (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3767.msg476572.html#msg476572).

Bob Morane ei ilmestynyt Non Stopissa ja Attilakin vain vaivaisen yhden seikkailun verran.

Jospa tuo viittaisikin Non Stop-lehden uudelleentulemiseen. Se olisi jotain se!

Aika kaukaa haettu vertaus....

Non Stop uudelleenherätettynä kelpaisi mullekin.

JA kustantajalle. Bone on aivan loistava valinta. Ottakaa mukaan  kokoelmiin sitten myös uudet ja Charles Vessin taiteilema Rose - please !

Peräti mielenkiintoista.

Non Stop herätetään henkiin ainakin brändinimenä, on kyseessä sitten albumisarja tai lehti - tai peräti molemmat.

Hip hurraa, tässä vanhakin nyt nuortuu!

(https://pbs.twimg.com/media/C-jomU_WAAAuNsB.jpg)

Toivottavasti tässä ei käy niin kuin Kadonnut kilpi -tarinan kylpykohtauksessa. "Ensin he nostattavat veden kielellemme..."

Illalla kun luin tuon viestin, heräsi toivo, mutta yön yli nukuttua taitaa tarkoittaa noita Antin mainitsemia kirjoja.

Ehkä ne julkaistaan Nonstop-nimen alla?

Ihan kuinka vaan, mutta molemmat julkaisut on merkitty ennakkotiedoissa Non Stop -tuotesarjaan. Jos linkkejä olisi vaivautunut klikkailemaan eteenpäin, olisi jopa nähnyt tuon Non Stop -merkin Attilan kannessa.

Otavan syyskatalogissa ovat jo nämä kaksi integraalia Non Stop esittää -sarjan julkaisuina. Otava vinkkasi tästä twitterissä. (https://twitter.com/OtavanKirjat/status/858239051530424320)

Toivottavasti ostajia löytyy ja sarja jatkuu.

Twitterin mukaan "Kvaak-jengi on sekoamassa tästä uutisesta". Viisikös henkilöä tähän keskusteluun on osallistunut? Että siis oikein Kvaak-jengi?

Riittää nykyaikana some-kohuun! Ja sen saattelemana vielä kuvakaappaukset Otavan katalogista.

(https://pbs.twimg.com/media/C-kZEiLXgAAtXdy.jpg) (https://pbs.twimg.com/media/C-kZGa-XcAQzeUE.jpg)

Hiljainen enemmistö on sekaisin. Ja aijai minkäläisiä nostalgisia fiiliksiä tuosta kannesta tuli. Tais olla serkkupojan Zoomit, jotka mummon ullakolta aikoinaan löysin ja tuota tarinaa pääsi lukemaan. Olikos se "Silmät sumussa"?

Otavan eurosarjoista keskustelun voisi siirtää oikeaan ketjuun ja oikealle alueelle. Molemmista mainituista sarjoista on jo omat ketjut edellä linkitetty.

Näin on.

Bob Morane on tolkuttominta euro-seikkailusarjakuvaa parhaimmillaan. WHoooOOSShhh!

Attila ei niin inspiroi, mutta VOI ETTÄ kun ekat Sammy Day -albut saisi koosteena.

(https://pbs.twimg.com/media/C-j-usTXsAAS6uS.jpg)

>> Twitter-kyselyssä (retviitatkaa!) (https://twitter.com/KvaakFi/status/858255329552994304) Johannes & Pirkale on toivesarjojen keulilla.

Vastaajista jotkut ovat toivoneet Yoko Tsunoa, Natashaa, Niilo Pielistä ja Marsupilamia, vaikka niitähän on julkaistu enemmän tai vähemmän säännöllisesti näihin päiviin saakka.

Eversti Clifton voisi olla sekin aika särmä saada taas suomeksi.

Jos tuo äänestys olisi ollut täällä kvaakissa, niin kyl määkin olisin tosta tuon Johanneksen ja Pirkaleen valinnut.

Tim & Tom on kanssa ihan hyvää luettavaa ja Sammy Day.

Clifton ehdottomasti!

En kyllä ymmärrä, mikä idea tässä Non Stop-lanseerauksessa on, jo se siis koskee integraaleja. Varsinkin kun nuo integraalien sarjakuvat eivät ole edes ilmestyneet aikoinaan kyseisessä lehdessä. Ihme homma.

Clifton-sarjakuvan tunnelma ja jänskä huumori on ihan parasta.

Saksassa ovat ymmärtääkseni siihen kovasti tykästyneet.

Les amateurs du broillard...

Parhaat Cliftonit tulivat suomeksi silloin ennen. Ostin seuraavat kolme ruotsiksi, mutta ne olivat jo niin huonoja että piti myydä poies.

Kuinkas pian Macherot lopetti Cliftonin teon? Kolmen tarinan jälkeen?
Sitten jotkut uudet tyypit jatkoivat sitä, Turk, De Groot? Olen lukenut vain Macherot'n Cliftonia. Kiva menneen ajan fiilis.

Nuo suomennetut minultakin löytyvät. Ikävä kuulla, että taso pääsi laskemaan, jos niin todella kävi. Mistähän se mahtoi johtua? Vaihtuiko tekijöitä, vai loppuivatko vain ideat? Jaa, vastaus taisi ehtiä jo tulla SkTV:ltä...

Naukio olisi kova, en ymmärrä tuon Benjamin-sarjakuvan suosiota tuossa äänestyksessä, aikamoista kuraa mielestäni.

Kaikki Macherot'n Cliftonit tulivat Non Stopissa. Minusta Turkin ja deGrootin Cliftonit olivat vielä parempia, ainakin osa. Macherot ei vaan osannut tehdä ihmisiä niin hyvin kuin pieniä eläimiä. Kippari Pere La Houlekin Tintin-lehdessä oli aika onneton esitys.

Suomeksi tulleiden Cliftonien jälkeen joko Turk tai deGroot jäi pois, en muista kumpi. Ja ne kolme vielä ruotsiksi tullutta olivat aivan kuraa.

Oho! Pitääpä haalia noita luettavaksi.

Benjamin on aivan hemmetin hyvä! Ainakin siitä lähtien kun Walthery alkoi sitä piirtämään eli Kahdestatoista urotyöstä alkaen. Punaisia takseja en ole tainnut lukea kuin kerran. Siinä selvästi vielä vasta harjoiteltiin. Myös se robottimummon eka esiintyminen oli mukava tarina, ja sitten siinä toisessa, Lady D'Olphinessa, lisättiinkin oikein kunnolla kierroksia!

Ilmeisesti Franquin loi Benjaminin ulkonäön. Tällaisen kuvan saa Benjamin-integraalista.

Naukio/Sipuleena/Klorofylli-pakkauksia olisi kiva nähdä.
Ja Johannes & Pirkaletta.
Ja joo, varhaiset Sammy Dayt ja Gil Jourdania.

Zoom-sarjoista Bruno Brazil jo saatiin, ja nyt pukkaa Bob Moranea. Myös Jeremiah kiinnostaisi, kuten myös, niinpä niin, Punaparta. Dan Cooper taitaa olla jo liian vanhanaikainen, jotta se kiinnostaisi ostavaa yleisöä.

Eurosarjakuvasta voisi tietty kokeilla myös jotain ihan uutta...
 

Ja kaikkein hurjin Ruutu-lehden sarja: Sipuleena!
(http://www.actuabd.com/local/cache-vignettes/L400xH209/Macherot-Sibylline-Extrait-nov2011-1bd86.jpg?1469032542)

Alkuun luulin että meinaavat uudelleenjulkaista sitä Hunni Attilaa.  :-[
Jotenkin tämä hanke kalskahtaa aika onnettomalta kun iän ikuisia sarjoja vielä yritetään lämmitellä. Eiköhän ne kohokohdat jo aika tarkkaan nähty silloin 30 vuotta sitten? Uusien sarjojen lanseeraaminen ei ilmeisesti kannata tai sitten ei ole asiantuntemusta kaivaa helmiä esiin runsaasta tarjonnasta?

Täytyy kumminkin tutkia mitä vaikkapa noista Attiloista löytyy jo hyllystä.?Eipä ole tullut niitä luettuakaan kymmeniin vuosiin. ...Ja sitten vain ihmettelemään onko uuden NonStop Attilan paperi samaa "luksusta" kuin Egmontin uudessa Piko -albumissa. Eiks se vanhan NonStopin paperi ollut aika bulkkia, että sikäli joku halpa huono luiru olisi johdonmukainen valinta (kun bulkkia ei pahemmin missään enää käytetä).  :) Suokaa anteeksi kyynisyyteni, palasin juuri Pariisista ja Ranskassa sarjakuvapuolella asiat ovat hieman paremmissa kantimissa kuin täällä.

Jos Ranskaan halutaan verrata, niin nimenomaan siellähän julkaistaan juuri nyt pilvin pimein näitä vanhojen sarjojen integraaleja. Ja ainakin minua kiinnostaa mahdollisuus saada repaleisten ja lahojen ruutu-lehtien tilalle siistit uutuusjulkaisut.

Toki eurooppalainen nykysarjakuvakin kelpaisi minulle.

Non Stopin paperi oli huonoa, mutta sarjakuvat toistuivat siinä oikein hyvin. Tämä uusi Piko ja Fantasio on lähes lukukelvotonta kupruilevaa kuraa. Onneksi myös tarina on huono, joten eipä tuota tule varmaan koskaan luettua uudelleen. Harmi, koska ekan albumin ekat parikymmentä sivua olivat oikein lupaavaa tarinaniskentää.

Ah, Hunni Attila! Melkein olin ehtinyt tuonkin unohtaa.

Tuleehan sitä uuttakin eri julkaisijoilta: Saalistajien klubi, Siegfried, Glénat-Disneyt, Tulevaisuuden arabi, Bouncer ja Alix Senator nyt ainakin.

Hunni Attilaa tehtiin vain tuo yksi albumi.

Ja Otavalta jo ne (uudet mutta ikivanhat) mustavalko-Tintit, mikä on ollut melkoinen tapaus sarjakuvaharrastajan kannalta, Jalavalta Bouncer on ollut sekin merkittävä juttu. Delislen matkasarjakuvaromaanitkirjat!

Epätieteellisessä Twitter-äänestyksessä Johannes ja Pirkale on selvä suosikki.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=17872.0;attach=35217;image) (https://twitter.com/KvaakFi/status/858255329552994304)
 

Tulee tulee uutta, mutta vois tulla enemmänkin. Mielestäni.

Naurava varas taitaa olla paras, tai ainakin hauskin. Muissa on ehkä enemmän sellaista jamesbondeilua.

Suomennoksissakin kääntäjä irrottelee: "Haistakaa huilu koko torvisoittokunta!"

Velipojan kanssa ollut juuri tuo Cliftonin puuskaisu ns. lentävänä lauseena, sopivissa tilaisuuksissa.

Johannes ja Pirkale saa multakin äänen.

Klorofyllin suuntaan kallistun, vaikka edellinen yritys, jonka takana oli WSOY, jäi yhteen albumiin. Ja Sipuleena olisi mukava sekin.

Jep, ehdottomasti Johannes & Pirkale!

Ja Punaparta, jos muuten sitä ei enää olla suomentamassa.

Pisteet Punaparralle, harmittaa vieläkin niin tolkuttomasti, kun jäi julkaisu kesken. Mutta Sammy Day porskuttaa hyvänä kakkosena.

Ekku

Piskuisessa twitter-kyselyssä (https://twitter.com/KvaakFi/status/859435588084277248) Johannes ja Pirkale oli selvästi suosituin Non Stop -sarja, se sai yksin puolet äänistä.

Otavalle vain viestiä, että tämmöistä toivotaan niiltä.
Kyllä mää ostaisin Johannes ja Pirkale integraaleja. Joitakin vanhoja alppareita hyllystä löytyy ja sit tietenkin noi yhtä vaille kaikki Non Stopit.
Kies avita!

Kannattaa ottaa huomioon että tuossa äänestyksessä annettiin "huimat" 28 ääntä! Ja ehdokkaita oli vain neljä.

Sipuleena olisi kova juttu, sitä ei juurikaan ole julkaistu enkuksi, Fanta on julkaissut yhden.

Mutta kyllä jos noista pitää valita niin J&P kelpaa, mutta "complete" Klorofyllli olisi kiva saada myös.

Sen sijaan Cliftonia on jo seitsemän osaa on tullut enkunkielellä.

Benjamin-sarjakuvaa taas on julkaissut enkuksi neljä osaa Papercutz.

Melkein olisin taipuvainen pitämään Klorofylliä ja Sipuleenaa sävykkäämpinä kuin Johannesta ja Pirkaletta, vaikka pidän kovasti myös viimeksi mainitusta. Nuo alkupään J&P:t vaikuttavat vielä aika yksiviivaisia ja jähmeitä, Klorofylli pääsee parempaan vauhtiin heti alusta pitäen.

Clifton on ilmeisesti uponnut englanninkieliseen lukijakuntaan ainakin sen verran, että kustantaja on saanut omansa pois, kun noinkin monta osaa on jo tullut. Hieman yllättävää, jotenkin olisin kuvitellut, ettei aika luutuneilla, joskin kilteillä, stereotyypeillä ratsastava sarja niin innostaisi ainakaan brittejä. Mutta niin ihminen erehtyy.

Klorofylli ja Sipueena ansaitsisivat minusta ainoina puheena olevasta joukosta uuden tulemisen. Ne jäivät harmittavan vähälle huomiolle aikoinaan.

Macherot vetäytyi, mutta Greg kirjoitti vielä yhden Cliftonin ennen De Groot - Turkin kautta. Jo-El Azara piirsi.

http://www.bedetheque.com/BD-Clifton-1re-serie-Tome-4-Les-lutins-diaboliques-9336.html

Mikä teitä vaivaa?!! Kaikkein hauskimmat Sammy Dayt ovat vieläkin vailla albumijulkaisua! Sinne jäivät harvojen (nykyään) herkuiksi Ruutu- ja NonStop-lehtiin. Byääh!

Ehdottomasti vanhat Sammy Dayt.

Zoomia ja Ruutua en muista, kun en ole vielä niin ikäloppu. Non Stopkin on tuttu lähinnä divarikappaleista, mutta kaikki niissä ollut on loistavaa ( paitsi se yksi, jossa oli niitä pikkuvanhoja mukuloita - Archibald, japanilaiset kaksoset, Kaimaanit jne, se oli sietämätön ).

Corto Maltesejakin inhosin pätkissä, mutta kerran luin kokeeksi erään tarinan jaksot putkeen ja silloin se toimi loistavasti - nyt olen suuri fani.

Kun tuolle sarjalle on lanseerattu tuo brändi "Non Stop", onkohan siinä tarkoitus, että julkaistaan yksittäisiä integraaleja eri sarjoista. Eli Bob Moranea tulisi vain tuo yksi. Bob Moranessa kyseessä on yhteispainatus, jossa tulee kolme integraalia vuodessa, sellainen vauhti voi olla liian kovaa Otavalle. Päätös Bob Moranen jatkosta, joko myönteinen tai kielteinen, on joka tapauksessa Otavalla jo jouduttu tekemään, muut maat eivät odota.

Se mitä integraaleja ensi vuonna julkaistaan, riippuu varmasti siitä, mitä on yhteispainatuksissa tarjolla, ja onko kyseessä sellainen sarja, josta voi julkaista osan keskeltä sarjaa. Buck Danny voisi olla yksi mahdollinen, integraali-sarja on parhaillaan menossa yhteispainoksena ja mikään muu suomalainen kustantamo ei sitä julkaise.
http://www.bedetheque.com/serie-26240-BD-Buck-Danny-L-integrale.html
https://salleckpublications.de/Themen/Gesamtausgaben/Buck-Danny/

Niinpä! Ja Sammy Dayn kanssa on vielä valitettavasti julkaisukatkos viimeisen Non stop-albumin Unettomia öitä ja ekan Semic-lätyn Kovaa peliä Chicagossa välillä. Varsin pitkä pätkä.

L'Élixir de jeunesse (1979)
Le Grand Frisson (1980)
Les gorilles marquent un but (1981)
Les Gorilles à Hollywood (1982)
Ku-Klux-Klan (1983)
Les Bébés flingueurs (1983)
Panique au Vatican (1984)
En piste, les Gorilles ! (1985)

Tuo Semicin eka oli jo aikanaan hieman väsynyt tarina, eikä jatkokaan enää itseäni innostanut, mutta Unettomia öitä kuuluu sarjan parhaimpiin tuotoksiin. Tuon pohjalta voisi ajatella, että ainakin osassa noista kahdeksasta alpparista olisi vielä iskua jäljellä.
???

Minäkin luulen, että julkaistaan lähinnä satunnaisia kirjoja eli tuo Bob Morane on vain one shot.

Harmi koska kyseessä on mainio sarja.

Kyse lienee juuri siitä, että näitä painetaan yhteisjulkaisuina.

Sammy-albumeista olen jo kertonut Sammy-ketjussa mitkä väliinjääneistä ovat parhaita, ja mitkä päinvastoin. Eli taso vaihteli.

Itse toivoisin Cliftonin paluuta. Tunnelmassa on jotain ainutlaatuisen velmua, josta ei voi olla pitämättä.

(https://pbs.twimg.com/media/DJRl1siXkAA-A6C.jpg)

Parhaat Cliftonit on vaan julkaistu suomeksi albumeina. Non Stopissa ilmestyneet Macherotit eivät ole aivan parhaita. Ruotsalaisia albumeja ostin kun suomeksi ei enää tullut, mutta eivät ne enää olleet mistään kotoisin.

Nuo.

Yliviivattu on huono jalkapalloaiheinen tilaustyö. Kolme muuta ovat sarjan parhaita.

Vekarat-integraali olisi kova juttu. Vaikka Secos-Bill ehti sen jo lyttäämään. Ruudussa tulleet ekan albumin kaksi tarinaa ovat liian lapsellisia, mutta Vekarat Skotlannissa ja Lennossa ovat mahtavia.

Kahtena integraalina nuo ovat ranskaksi. Saisi mukaan tuonkin mitä ei suomeksi tullut.

ei ihan. Tosin varmaan Lurkerin kanssa ette pidä kun huumoriruuvi väännetään niissä  myöhemmissä minimin mikroskooppisiin osiin.

Niinhän se oli.

Onkos tähän sarjaan tihkunut tietoa muista tulossa olevista osista Benjaminin lisäksi? Aiemminhan siis tulleet Bob Morane ja Attila. Kovasti keskustelua oli (4 sivua) toiveista, Sammy Day voisi olla oma toive.

Toivotaan, että sarja jatkuu. Benjamin-kirjaan tulee ainakin erinomaiset albumit. Mutta sitten, sitten...

No, Sammy Dayta ON joka tapauksessa tulossa suomeksi - mutta MITÄ Sammya, sen kuulee sitten kun asiasta kuuluu.

Voiko olla utelias tuonvSammyn suhteen? Keneltä ja onko kyseessä integraali vai yksittäiset albumit. ei sillä mitään väliä ole kunhan vain saadaan mutta ei saa pitää savolaista jännityksessä.


Ekku

Yksittäistä albbua ja ilmeisesti uudemmasta päästä. Siinä kaikki mitä Sammyn suhteen tiedän nyt.

Kiitos tiedosta. Nyt vain jännityksellä odottamaan aikataulua etc.

Ekku

Petterihän tämän jo aiemmin kertoi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6260.msg483124.html#msg483124) ja viestin ensimmäinen kommentoijakin saattaa olla tuttu.

No niinpä,  aika hyvä. Osoittaa taas sen että riittävästi ilmestyy herkkuja kun ei sälli pysy itse enää kartalla. Hyvä opetus.😂

Ekku

Mielenkiintoista nähdä millä sarjoilla Otava jatkaa tätä Nonari-sarjaansa.
Itse julkaisisin jotain Macherotilta.

Tohtori Poche ois kanssa kiinnostava "koko perheen sarjakuva" , mutta onko liian söpöä suomalaiseen makuun.

Ja onhan tietty Archie Cash odottamassa naftaliinissa, mutta siitä ei ole julkaistu integraleja. Ja sarja on kovin epätasainen.

Franquinilta lukisin mielelläni vaikka Heiskaa ja Hetaa tai Isabelleä. Ja olihan Macherotkin mukana Isabelle-työryhmässä.

Paikallisessa ei-ketjukirjakaupassa olivat Attila ja Bob Morane, mutta hyvin piilotettuina. Ei niitä satunnainen sarjakuvaa ostava löydä.

No, Otava ottaa takaisin myymättömät kirjat, joten kauppiaalle ei tule riskiä. Egmontin julkaisuja ei ole myynnissä, koska niillä ei ole palautusoikeutta.

Tarkennetaan: Sammy Day on Zoom Teufelin julkaisu, eli ei kuulu NonStop linjaan.

Macherotilta toivon julkaisuja, ja saisi tuo Bob Moranekin jatkua.

Seikkailusarjoista Riku Oksa on omia suosikkeja, mutta se nyt ei välttämättä olisi kaupallisesti kovin menevä valinta. Tai Jerome K. Bloche, joka on tuttu Mustanaamion kakkossarjana.

Mutta joo, Raymond Macherot kelpaisi kyllä. Niin ja Eversti Clifton!

Klorofyllin ekat tarinat on aika ikääntyneitä. Niitähän tuli kai yksi albumi suomeksi joskus. Tylsää oli. Mutta Non Stopiin valituissa tarinoissa oli jo kunnon toimintaa barbiittizitronipommin ympärillä.

Riku Oksasta tykkäsin lapsena, mutta minulla on epäilys, että sarja ei ole kovin tasalaatuinen.
Ainakin Super pokkarissa ollut tarina, jossa jännitys perustui siihen, ehtivätkö Riku ja poliisit postilaatikolle ennen kuin tietty kirje tiputetaan sinne, saa pelkäämään, että joukossa voi olla muutakin heikompilaatuista tavaraa. Mutta huolella valikoitu R. Oksa kokoelma saattaisi olla ihan hyvä.

Ja vielä:  Jerome K. Jerome on kyllä loistava sarjakuva.

Macherotin Klorofyllihän on parhautta. Ihan alusta asti. Samat teemat kierrätettiin myöhemmin Sipuleenassa. Ehkä paremmin, ehkä ei, ja osa lipsahti Naukioon. Sipuleena tuntui paranevan kummasti kun suomalainen julkaisu Non Stopissa oli loppu. Ainakin kaksi epäsuorasti viimeiselle suomennokselle jatkoa olleet kaksi albumia ovat hyviä. Mulla on ne ruotsiksi.

Klorofylli kelpaisi mulle hyvin integraalina. Suomennokset tulivat ennen väärässä järjestyksessä ja osa oli jätetty väliin.

Zoomissa ollut Timjami-nimellä tullut Gregin ja Dupan albumi oli myös hyvä. Macherotin alkuperäisiä metsäneläimiä, ja sarja käsitteli sosiaalisia ongelmia ja historiasta opittavia virheitä. Hieno.

Välissä oli ollut joku toinen tekijäkaksikko, jonka töitä en ole lukenut yhtään, mutta tietojeni mukaan niiltä lähti mopo käsistä avaruusseikkailuineen.

- - -

Riku Oksa oli tasapaksu, ei tasalaatuinen. Kun on yhden lukenut, on lukenut kaikki. Helmi oli yksi albumi, jossa oli lyhyitä jaksoja, ja nähtiin sarjan alkuvaiheen kehitys. Tintti-kopioon otettiin heti toisessa lyhärissä välimatkaa ja kolmannessa ei Tinttiä ollut nimeksikään. Tuo kooste ilmestyi siis vasta kun Rikua oli ilmestynyt jo kymmeniä albumeja. Riku oli aluksi lehtipoika, myi kadulla sanomalehtiä. Kuten Aku Ankka vuonna 1935. Saksassa on tullut Riku Oksia integraaleina jo monta. Suomi jäi kyydistä. Tai miksei voisikin yhden kirjan kokeeksi julkaista. Ei näissä mitään jatkumoa ole.

Jeromeen en ole tutustunut yhtä tarkkaan, mutta englanniksi tulleet albumit 24 ja 25 olivat vain tylsiä. Ihan kuin Riku Oksa. Joskus Mustiksesta luin sen verran että tuntui paljon paremmalta.

Anna Jeromelle vielä uusi mahdollisuus.
Karkeasti ottaen sanoisin että Zelda-albumin jälkeen on tarjolla aika hyviä tarinoita.

Ei nämä mitään action pakkauksia oo. Mut mä pidän.

On jäänyt käsitys että 10-15 albumia sitten Jerome oli parempi. Tiedostettu on.

Sama täällä. Erityisesti Jeromessa on sellaista arkista miljöön, ja arkkitehtuurin, talojen, kaupunki- ja maaseutumaisemien, kuvausta aivan poikkeuksellisessa pieteetillä. Henkilökuvaus on sekin ihan eri tasolla kuin vaikkapa siinä Riku Oksassa.

En ole lukenut Mustiksen ulkopuolisia albbuja mutta Jerome oli aika suuri syy siihen, että keräsin tuonkin ajan lehdet. Peukutan Jeromea.

Ekku

Toinen Mustiksessa ollut kova sarja jonka takuulla hankkisin integraaleina on tietysti  Thorgal. Minusta vielä parempi sarja kuin Jerome.

Thorgalilla voisi olla kaupallista potentiaalia. Kvaakin lisäksi Risingshadow innostuisi myös.

Thorgal olisi kyllä kova, ja olen ollut katselevinani että sarjakuvaorientoituneemmissa divareissa Mustisten hinnoissa näkyy vaihtelua, Thorgal-pitoiset lehdet kalliimpina kuin muut...

Filemon!

Filemon olisi kova. Ehkä kaikkein kovin. Mutta sarjan alkupää on julkaistu jo Suomeksi. Ja itse haluaisin saada jonkinlaisen varmuuden, että koko sarja tulee suomeksi ennen ensimmäisenkään albumin/integraalin ostoa.

Thorgal ei ehkä olisi Non Stop - tyyppinen sarjakuva?

Johanne ja Pirkale integraali olis kanssa kiva.

Alamme taas keskustella samoista suosikeista kuin ketjun alkupäässäkin.

Tosiaankin, Johannes ja Pirkale voitti twitter-äänestyksenkin. (https://twitter.com/KvaakFi/status/858255329552994304) Joten olisi aika varma valinta.

 Peyon ensimmäisiä albumeita ei ole kai julkaistu koskaan suomeksi.
Jumalten lähde taitaa olla varhaisin meillä ilmestynyt J&P.

En koskaan päässyt lukemaan Thorgalia, koska

Mustanaamio-lehdessä koitti synkkä päivä  numerossa 10/1991...Mustanaamio-lehti muuttui värilliseksi. Mulle Mustanaamio on aina ollut musta-valkoinen. Silloin jäi mustiksen lukeminen. Thorgal tuli 1995, joten siihen en ole tutustunut.

Olisi kiva totakin lukea, jos vaikka innostuisin!

Thorgal integraali kyllä kiinnostaisi, vaikka olenkin jo ehtinyt hankkimaan suurimman osan niistä mustanaamio-numeroista joissa kyseistä sarjaa ilmestyi.

Mustanaamion kakkossarjoissa oli paljon hyvää eurosarjakuvaa. Sinänsä lehden taso ja ulkoasu laadullisesti jopa nousi värien myötä - huomaa selvästi, kun plärää noita uudelleenjulkaistuja lehden alkupään mv-vuosikertoja, paljon kauheata kuraa joukossa, ja painoasu usein ihan hanurista.

Bernard Princeä taitaa sitäkin olla vielä suomeksi julkaisematta.

Benjaminista on tulossa integraali numero kaksi. Filemonissa voisi ottaa saman idean käyttöön. Sivuutetaan suomeksi jo ilmestyneet, ainakin ensi vaiheessa, ja julkaistaan Filemonin integraali numero kaksi.

Muistaakseni Filemonin paluu aikoinaan alkoi hyvin, kun julkaistiin silloin ranskaksikin vasta tuolloin albumiksi kootut varhaisimmat tarinat. Vanhat fanit ostivat. Minäkin heti.

Seuraava julkaisu olikin A:n haaksirikkoinen, joka oli jo kaikilla vanholla Filemonin ystävillä eikä sitä juuri kukaan ostanut. En minäkään.

Tosin A:n haaksirikkoinen on välttämätön jotta ymmärtäisi jotain seuraavista.

Nämähän on makuasioita.....

Itse olen Jukan linjoilla: Ehdottomasti tuo Krolofylli-kokonaisuus pitäisi saada suomenkielellä. Muutenkin Macherotia saisi tulla, osa on sutta mutta muuten kelpo kamaa.

Thorgal on oikei, vaikkei kummoisesti iske. Uskon että J&P-kirja tullee jossain vaiheessa.

Omassa mielessäni miellän tämä NonStop-sarjan lähinnä "klassisen" eurooppalaisen sarjakuvan linjaksi, voin olla väärässä.

Itse en yhtään innostu Jeromesta, olen yhtä enkunkielistä yrittänyt lukea mutta se oli tosi tylsä ja kuiva, eikä mielestäni sovi tähän NonStop-linjaan.

Filemon on myös ihan oikei, mutta jotenkin oman aikansa lapsi.

Filemon on ajaton!

Olisihan se hyvä ajatus julkaista Johannekset heti alusta asti. Pirkale ei ollut alusta asti mukana. Kuningas ja Vuorentaan kreivi olivat sivuhahmot, joita on nähty suomeksikin.

Vähän erilaisihan nuo vanhemmat ovat. Neljännestä albumista alkaen alkoi olla jo tutun näköistä. Jumalten lähde oli kuudes.

"Vähän erilainen" tai "tyyliään etsivä" ovat tällaisia diplomaattisia ilmauksia. Tylympi sanoisi suoraan, että ihan ensimmäiset Johannekset eivät ole kaksisia ainakaan näytteiden perusteella. Pirkaleen mukaantulo piristi ratkaisevasti.

Macherot'ta ja Wasterlainia olisi kiva saada. Ensin mainitulla on vanhat ystävänsä 1970-luvulta, mutta jälkimmäistä on saatu suomeksi vähemmän. Näinköhän Tohtori Tasku myisi, vähän skeptinen olen, vaikka itse pidänkin.

Olen minä lukenut Johannekset ilman Pirkaletta ruotsiksi ja ranskaksi moneen kertaan. Piirrostyyli on kömpelöä, mutta kyllä nämä tarinat toimivat kepeinä seikkailuina.

Eri asia on sitten että Pirkaleen tuoma huumori vei sarjan siihen suuntaan mistä se nykyään tunnetaan.

Ruotsiksi kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin viimeisenä, kun kaikki Pirkaleen sisältävät oli jo julkaistu.

Myöhemmissä albumeissa on viittauksiakin noihin. Ainakin Raakel-noita esiintyi jo toisessa albumissa.

Olen ollut huomaavinani samaa, ja kyllä noita numeroita selvästi kysellään ja kerätään. Mutta toisaalta Thorgal-numerot taitavat olla myös tavallista paksumpia Mustiksia, eli hintaa tulee enemmän jo sivumääränkin vuoksi.

Itse en pitänyt Thorgalin ekoista jaksoista Mustiksessa, mutta meno alkoi parantua myöhemmin niin taiteeltaan kuin tarinaltaan.

Johannes & Pirkale enemmän ja koostetusti suomeksi, aivan ehdottomasti KYLLÄ.

Viisi ensimmäistä Johannesta integraalina vaan. Yhtään ei ole niitä ennen suomeksi nähty. Se viides, joka piirrostyyliltään muistuttaa eniten suomeksi jo nähtyjä, on vaan tarinana heikoin.

Sarjasta on tehty joitakin lyhyempiä tarinoita, joita ei ole albumeissa. Pirkaleen ensiesiintymisen alkukielisessä luxuspainoksessa niitä oli neljä, samoilta ajoilta. Esim. ruotsalaisessa albumissa niitä ei ole. Myöhemmät taitavat olla kaikki (luulisin) joulunumeroihin tehtyjä, viimeisin vuodelta 1977, jolloin pitkiä tarinoita ei ollut tullut vuosiin.

Toivottavasti kustantajalla on "rohkeutta" julkaista jotain ihan uuttakin, ettei mene vallan huru-ukkojen antikvaariseksi iloitteluksi.

Minä taasen toivon että julkaistaan meille huru-ukoille edelleen klassista sarjakuvaa, sille uudelle sarjakuvalle on jo julkaisijoita.

Enkä usko että satunnaiset NonStop-kirjojen "uudet" lukijat innostuvat kovin helposti mistään modernista sarjakuvasta.

Samat sanat...meille rasittaville Huru-ukoille enemmän sisältöö.
Kaikki vanhat sarjakuvat uudestaan kokoelmina kirjakauppoihin.

Ei kai sarjiksia osta enää kuin huru-ukot... Minä ostan mielelläni sitä nostalgiaa muodossa tai toisessa, Klorofyllille mun ääni !

Sininen jänis ja Zoom Teufelhän jo pukkaa uudehkoa eurokamaa aika kiitettävästi ulos. Vuoden alussa tulee vielä uutuudet Cognac ja Robert Sax.


Varsinkin Ruutu-lehdet taitavat vedellä jo viimeisiään. Hienoa jos sen klassikkosarjat saadaan luettavaksemme laadukkaammassa ja aikaa kestävämmässä formaatissa.  Mitä useampi,  sen parempi.

Onhan tietty suomeksi jäänyt julkaisematta useita Ruudussa tai Non Stopissa ilmestymättömiä euroklassikoiksi luettavia sarjakuvia.

Auclairin Simon du Fleuve ja Coseyn Jonathan on julkaistu äskettäin integraaleina. Kummatkin Tintin-lehdestä.

Non Stoppiin ei ihan kerennyt tulla aikoinaan Lucien de Gieterin Papyrus-sarjaa ja sehän on aivan mainio seikkailusarja. Antiikin ajan egyptiläispoika seikkailee ja tyttöystävää raahaa mukanaan. Taitaa olla jo parikymmentä albumia tullut.

De Gieter on Peyon studion oppilaita, ja ekat albumit ovat ihan kuin Johannes muinaisessa Egyptissä. Irtiotto tuli vähitellen.

Suomeksi de Gieteriä on tullut Mustonen-albumi. Se kissajuttu Peyon nimellä. Nimeä ei tekijätiedoissa mainita, mutta de Gieter kertoi tehneensä ne kaikki muutkin albumit joita suomeksi ei tullut. Sarja itsessään on Peyon luomus jo ajalta ennen Johannesta. Gummerus-yhtiö selvästi keksi että Karvinen menee kaupaksi, joten otetaan kissasarja.

Se merenneitosarjis Tooot oli de Gieterin oma myös.

Onkos kellään tietoa, mitä tarinoita tuossa suomalaisessa Benjamin-kirjassa on?

No jos kirja on yhteispainatus, niin samat 3 kuin ranskankielisessä eli: Bruno-eno, Sirkus Bodoni ja Lady d’Olfina.

Jostain syystä tuo Lady D'olfina on ollut se kaikkein parhaiten mieleen jäänyt tarina noista suomeksi julkaistuista. Siinä on yritystä. Odotan kovasti kirjaa.

Ekku

Ois ollut kiva, jos vain yksi Benjamin-kokoelma  suomennetaan, että siihen olisi sisällytetty kaksi ensimmäistä Adolfina-stooria.

Eiköhän taustalla ole se, että kustantamon täytyy mennä sen mukaan, mitä yhteispainatuksia on tulossa. Silloin ei voi kauheasti valita - tai vaihtoehto olis tietty myös jättää kokonaan julkaisematta. Alkuteoshan on siis Otavan sivujen mukaan Benoit Brifeser Integral 2.

On se vaan kunnollista, että Non Stop ilmestyy taas. Uudessa formaatissa. Benjaminin paperi tuntui inan karheammalta kuin aikaisemmissa julkaisuissa, ja ihan hyvällä tavalla.

(https://pbs.twimg.com/media/DTgBx_PWsAUmW3Q.jpg)

Omalla tavallaan mukava ilmiö kyllä.
Itse suosisin tietenkin lehteä vanhan Non Stopin tavoin ja vaikka monia hyviä ehdotuksia onkin heitelty(edellyttäen että myynti kattaa odotukset) niin jo mainitujen lisäksi siitä vanhasta Non Stopista Pienet Miehet, Vekarat ja Khena & Skrahilpari olisivat omia maaleja.

Ikinä kun ei tiedä : Bob Moranehan ei edes ollut Non Stopissa vaan Zoomeistahan sitä tuli luettua.

Sormet ristiin kyynärpäitä myöten ja tikut pois silmistä.

Pienistä miehistä ei niin väliä, sarja latistui aika nopeasti sikäli kun satunnaistarkastelulla olen huomannut... Kepeät mullat vaan Pierre Seronille, oiva Franquinin oppipoika oli piirtäjänä hän.

Vekaroilla voisi olla mahdollisuus mennä kaupaksi, EHKÄ, sarjaa tuli kuusi albumia ja myöhemmin kaksi "Vekaroiden uusia seikkailuja".

Khenasta ja Skrahilparista en osaa sanoa, sympaattinen sarjahan se on...

Mutta VANHAA Sammy Dayta, toistan, toistan, sitä pitäisi saada... 

Aivan mahtava idea ja nosto Lurkerilta Jipon ketjussa:

Aivan mahtavaa ! Itse toivoisin Khenaa ja Skrahilparia seuraavaksi, mutta lopulta kaikki käy !

Skrahilparista ja Vekaroista ei ole vielä tehty integraaleja ranskaksikaan. Ehkä kannattaa tarkkailla, koska niitä tehdään vielä.

Pienistä miehistä on jo yhdeksän integraalia.

Vekarat-integraalit 2001 ja 2003.

Edit
Ja Roba-kokoelmat vielä tätä aikaisemmin 90-luvulla, joissa oli paljon Vekaroita,  mutta niitä ei kai lasketa nyt tähän keskusteluun.

MUTTA näyttäisi siltä, että ranskalaisella kielialueella riittää Vekaroita jo nykyisellään. Tietysti jos mahdollisissa uusissa integraaleissa olisi runsaasti ennenjulkaisematonta matskua...

Vekarat voisi olla ihan kiva, Pienistä miehistä en niin innostunut ja suomeksi tulleista Khenoista se eka oli kiinnostava mutta jatko ei niinkään, ja mitä on ollut puhetta niin ilmeisesti jatkossakaan ei ole niin hurraamista?

Urho Tulitukka olisi hauska ylläri, mutjoo, prioriteettilistan kärkipäähän laittaisin silti vanhemmat Sammy Dayt ja Macherotin sarjat.

Jos kokonaan uusia sarjakuvia lanseerattaisiin, niin Non stop -linjaan saattaisi juuri ja juuri sopia Tintinissa ilmestynyt Simon du fleuve (Auclair). Tämän suhteen tosin ollaan jo myöhässä, integraalit tuli ja meni.

Macherotia sieltä tulee, on oma veikkaus. Ja Macherot on paras!

Khena ja Skrahilpari oli aluksi vähintäänkin lupaava, mutta taso laski tosiaan jo heti ekan albumin jälkeen. Ja suurin virhe oli ottaa joka ikiseen albumiin, alkaen viidennestä, rasittavat pienet vihreät avaruusolennot, galaksilaiset, joista Gos halusi uudet strumffit. En tiedä onnistuiko, ei ainakaan samassa mittakaavassa.

Skrahilpari on muuten alkukielellä ainoa nimihahmo. Ehkä aluksi Khena oli myös, mutta uudet painokset ovat ainakin vain Scrameustachen nimellä.

Macherot olisi tosiaan mainio valinta myöskin !

Aivan helposti bd-väki ei ottanut uskoakseen, että smurffit tukkivat tehokkaasti hassun pikkuväen mentävän raon oheistuotemarkkinoilla. Galaksilaiset ja snorkkelit yrittivät, mutta Peyon megamenestys jäi toistamatta.

Toisella Aktarkan kuulla asuvat kromokit olivat hauskempia. Ja sotaisempia.

Hmm....ei tullut Macherotia vaan Tim & Tom, hieman parempi juttu kuin Benjamin, mutta silti.....näinköhän sitä M. saadaan koskaan?

Parhaat Tillieuxin Gil Jourdanit (https://en.wikipedia.org/wiki/Gil_Jourdan) pitäis saada. Sopisivatten kuni nenä naamaan.

Timo

Jourdaneita en ole lukenut tai muutenkaan tutustunut. Ainoastaan High Tide-albumin kannen joskus nähnyt mutta eikös niitä ole julkaistu useampi kymmenen albumia, joten ennen julkaisematonta olisi kyllä paljon. Tim ja Tom on mielestäni huippu juttu mutta kun nuo tarinat on jo kertaalleen julkaistu. Eikös niitäkin olisi ennen suomentamattomiakin tarinoita ja Schokin jutut vielä päälle?

Ekku

Mehän emme tiedä ollenkaan varmasti,  mitä Tim ja Tom -tarinoita Like aikoo julkaista.

Totta kyllä. Odotellaan jännityksellä.

Ekku

Nyt pääsin näiden NonStop -kirjojen makuun minäkin. Benjaminin luin ensimmäisenä, en muistanutkaan, että nämä olivat Waltheryn piirtämiä.

Blogissa enempi.


Voimakas poika Benjamin (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2018/01/voimakas-poika-benjamin.html)

Muistaakseni Walthery otti piirtovastuun Benjamineissa vasta albumissa "12 urotyötä". Että siinä mielessä Benjamin ei ole "Waltheryn piirtämä"  sarjakuva. Ja ensimmäiseen albumiin, Punaiset taksit, taustat piirsi Will  (Peyo ihmiset) . Rouva Adolfina -tarinan parissa hääri edellisen kaksikon lisäksi myös muuan Jean Roba.

Bruno-enossa se huonosti piirretty valkoinen auto (Mersu?) on Wasterlainin kynästä.

Gil Jourdania ilmestyi 16 albumia vuodesta 1956 käsikirjoittajan ja alkuperäisen piirtäjän (Gos piirsi sarjaa vuodesta 1970) Tillieuxin kuolemaan 1978 asti. Vuonna 1989 ilmestyi erikoisalbumi, jossa useammat tekijät ovat tehneet oman näkemyksensä Jourdanista.

Ruudussa ilmestyneissä tarinoissa oli surkea painojälki, ja 80-luvun ainoa albumisuomennos oli heppoisimmasta päästä.

Joskus 30 vuotta sitten löysin divarista kaksi ensimmäistä albumia ruotsin kielellä (Max Jordan), ja niistä huomasin vasta että sarjahan on varsin hyvä. Nuo kaksi ovat yksi kaksiosainen tarina.

Monissa albumeissa noiden jälkeen on taas useampi lyhyt tarina. Ja kun ne laskee erikseen, saa useita kymmeniä määräksi.

EDIT: Ja melkein samat asiat olen kertonut Tillieux-ketjussa aikaisemmin.

Otava julkaisi aikoinaan myös neljän albumin verran Ritari Ardentia.

Kelpaisi kyllä integraalinakin Non Stop -sarjaan.

https://www.casterman.com/Bande-dessinee/Auteurs/craenhals-francois

Tätä olen itsekin miettinyt. Ardent olisi mukava lisä nostalgian nälkäisille keski-ikäiselle keräilijälle. Piirrostaidekin miellyttää allekirjoittanutta. Musta prinssi oli ja on pirun jännä tarina.

Ekku

Ardentin seikkailuita ilmestyi parisenkymmentä, joten matskua olisi.

Kvaakin Ardent-ketjussa muuten pohjustettiin Bois-Mauryn tornien ilmestymistä jo vuonna 2013...
 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12973.msg406893.html#msg406893)

Tabary olisi aika hyvä tähän NonStop -sarjaan. Ahmed Ahneen lisäksi muita sarjakuvia on ilmestynyt kymmeniä albumeja. Enimmäkseen lapsille tarkoitettuja, mutta ihan hauskoja.

Myös monet Jippo-lehdessä ilmestyneet sarjat olisivat kivoja. Matskua on paljon.

Valentin Vaeltaja on jonkin verran kärsinyt ajan rattaissa, mutta olisi kiinnostava hahmo. Goscinnyltäkään ei ole suomennettu läheskään kaikkea, mutta ehkä silti oleellisimmat.

Jipposta jees... Urho Tulitukka, tuo maailman ensimmäinen kapitalisti joka aina karjuu "RAHAAAAAA!"

Tääkin on aika kiinnostava. Ilmeisesti sarjan idea on että päähenkilöt ei kauheasti diggaa toisiaan. Corinne et Jeannot (https://www.bedetheque.com/serie-4179-BD-Corinne-et-Jeannot.html).

Corinne ja Jeannot taisivat alunperin ilmestyä Tabaryn Totoche (http://www.jeantabary.fr/series/totoche.htm)-sarjakuvassa. Kyllä sitäkin varmaan voisi suomeksi lukea.

Ruudussa Valentinin lukeminen jäi vähemmälle. Ehkä Tabaryn grafiikka kärsi huonista painojäljestä muutamaa muuta sarjaa enemmän.

Lapsihahmot esiintyivät toistensakin sarjoissa. Kyllähän Corinne ja Jeannot olivat parhaat kaverit. Jeannot oli köyhä rääsyläinen, Corinne keskiluokkaisesta kodista.

Yksi lapsihahmo oli vielä, nimi pakeni, kova syömään, erityisesti patonkia. Ilmestyi Pif-lehdessä, josta Jippo tuli mieleen.

Tabaryn lapsisarjojen hahmot esiintyivät Ahmed Ahneessakin. Siinä sarjassa jossa hypättiin ruutua. Aloitusruutu.

Myös Berck olisi sellainen jolla on muitakin sarjakuvia kuin Sammy Day.

Varsinkin miehen itse kirjoittama Lou on melko samanlaista kohellusta kuin Sammykin. Lou on pikkupoika, joka on perinyt omaisuuden, ja tämän täti koettaa tapattaa poitsun. Samat kaksi gangsteria ovat aina tädin apureina. Mukana holhoojana on hovimestari, ja Loun lemmikkihylje, joka aluksi ryypiskelee ahkeraan.

Ilmestyy maaliskuussa.

Mahtavaa ! Ei kauheasti muistikuvia Gil Jourdanista, mutta pääasia että tää kirjasarja jatkuu.

Itse en omista ensimmäistäkään Zoom, Ruutu, tai Non-Stop lehteä, en osaa sanoa miksi ne aikoinaan jäi hankkimatta. Ehkä siksi, että kannessa oli usein joku niin iso sarja, että se löytyi jo albumina. Anyway, minusta tämä Otavan sarja lähentelee kulttuuritekoa ja tuonut minulle monta uutta tuttavuutta luettavaksi.

Toivottavasti sarja jatkuu vielä pitkään.

Tässä on semmoinen kihelmöivä tunne sarjakuvaharrastajan munaskuissa, että sarjakuvan julkaisu on lähtemässä taas nousuun täällä Suomessa. Kotimaista ja ulkomaista, ja tasokasta, on mukavasti tarjolla ja tulolla.

Jos Non Stop -esittää kirjasarja saa jatkua vuosia, niin onhan se pieni ihme. Voi jopa kestää pitempään kuin lehti aikoinaan.

Minulta tämä Vallu on jäänyt kokonaan huomiotta, vaikka olin kyllä kova Ruutu-fani pikkupoikana.

Mitkähän tarinat mahtaa olla kyseessä? (Otava ei kerro???) Mulla on nuo jenkkiläiset Fantagraphics:hin tupla-albumit+ Räjähtävät leivät löytyy.

Luin vuoden 1969 Pif-lehtiä. Alkuvuoden numeroissa oli tuolloin peräti kolme Tabaryn lapsisarjaa. Totoche, Corinne et Jeannot sekä Bouboule (poika jolle maistui ruoka). Muutaman sivun mittaisia.

Ja hahmot esiintyivät toistensa sarjoissa koko ajan. Mukana oli myös lauma muita lapsia, joilla ei tuntunut olleen omia sarjoja, mutta noissa kaikissa nekin esiintyivät.

Mukana Pifissä oli myös Sarjakuvalehdessä suomeksi ilmestyneet Musse & Pusse sekä Avulias Aatu-aave. Samoin Jiposta muistetut Urho Tulitukka sekä Jeppe ja Kolli.

Jeppe-koiran alkuperäinen nimi on Pif, eli koko lehden nimikkohahmo.

Gotlibin ja Mandrykankin lastensarjoja on.

EDIT: Aattelin jo, että olipas Tabary tuottelias, kun kerran viikossa tuli monta sivua lastensarjoja, ja Ahmed Ahnettakin piti tehdä. Mutta ilmeisesti Tabaryn veli Jacques Tabary piirsi osan. Hyvin samanlainen tyyli. Jacques Tabary kuoli lokakuussa 2018.

Luin Papyrukset uudelleen. Nimihahmo vaikuttaa olleen alussa noin 12-vuotias, samoin kuin mukana aina seikkaileva prinsessa Theti-Chéri. Mutta ne kasvavat vähitellen.

Päähahmot on piirretty sellaiseen Walthéry-tyyliin, ja taustat ovat uskomattoman upeita. Alixhan näistä mieleen tulee. Ja Theti-Chéri on Enakin asemassa.

Katselin listaa lähiaikoina julkaistuista ranskankielisistä integraaleista. Tuttuja nimiä olivat Bob Morane ja Benjamin. Mielenkiintoista nähdä, mikä on Otavan seuraava opus.

Chalandin Noir-integraali ois kyllä kova veto heiltä.

Vielä ei ole tullut kiusausta ostaa yhtään Non Stop -julkaisua. Attilan olisin ostanut, mutta olin ehtinyt hankkia sen hetkeä aikaisemmin alkukielellä.

Sama täällä, jännityksellä odotetaan seuraavaa. Gil Jourdan on ollut omakohtaisesti ehkä iskevin valinta tähän mennessä.

Tuskin sarjassa kuitenkaan mitään kovin yllättävää nähdään. Veikkaisin Johannesta tai Pirkaletta...

Saa nähdä milloin seuraava NonStop tulee, Otavan kesä-syysluettelossa ei ole NonStopia.

https://issuu.com/otavankirjat/docs/otavan_uutisia_kesa__ja_syksy_2019

Panin saman merkille. Eivät siis suotuisilta näytä Nonarin jatkonäkymät.

Attila ja Morane menivät nopeasti alennusmyyntiin. Muista ei ole havaintoa, varmaan pienempi painos on ollut.

Minusta Non Stop -valinnat olivat aika hyviä suurta yleisöä ajatellen. Tosin taitaa olla niin, että lasten seikkailusarjakuvalla ei ole enää Suomessa mitään “suurta yleisöä".

Kirjat myös olivat hyvin saatavilla ja esillä kirjakaupoissa, ainakin Helsingissä.

Tuskin näitä isoja kovakantisia kirjoja kovin moni lapsi osti, toivottavasti sentään Nonaria aikoinaan lukeneet vanhemmat lapsilleen.

Olisin vielä kaivannut sarjaan edes yhden kirjan verran Johannesta ja Pirkaletta...

Harvemmin sarjakuvia tuli silloin käytyä kirjakaupoista etsimässä kun olin lapsi. Nenä kiinni kioskin ikkunassa silloin oltiin.

Markettien tai kioskien lehtihyllyjen edessä sarjakuvia pläräävä lapsi on tätänykyä aikas harvinaisuus. Nyt kun ajattelee, en ole aikoihin nähnyt.

Nostalgiaa kaiketi näilläkin uus-Nonareilla heruteltiin.

Setämiesten jutuksi nämä jäivät, mutta ei kai kukaan muuta kuvitellutkaan.

ensin ajetaan kovakantisia framille ja ennen muuta lehdet ylipäätään alas, supistetaan tarjonta ja sitten ihmetellään kun kysyntää ei ole.

Kuten sanoit: moniko lapsi ostaa kovakantisia sarjakuvia?
Poistetaan se halpa ja maanlaajuinen tapa tutustua ko. kulttuurimuotoon ja presto.
Kyse ei ole edes mistään "eivät lue nykyään edes, muuta osaa kuin nenä kiinni mopiililaitteessa tai takovat leikkaria, nih"

No muutama noita tuli hankittua naisen kummilapsille.

Nooou, tahtoo lisää Non Stoppia ! Nyt vasta kerkesin hakemaan Gilin - ei mikään mun suosikkihahmo, ja ollut vähän kiireitä. Tosi kiva sarja ja soisin todellakin jatkoa tulevan.

Täällä olisi yksi setämies, joka on nostalgioissaan tähänastiset hankkinut ja hankkisi mielellään jatkossakin...

Nelinkertainen setä ja nelinkertainen eno tässä.
Kaikki NonStop-integraalit ovat hyllyssä ja lisääkin kelpaisi.

Ruutua en vielä lukenut, kun en ole ihan niin vanha setämies, mutta se mitä olen tietävinäni, niin ei kummassakaan ollut mitään sietämätöntä sarjaa, joten kaikki kelpaa.

Oli siellä yksi täysin sietämätön sarjakuva.

Vekarat?

Hyvä naapuri.

Hämärä muistikuva tuollaisesta.

Muistutti Ibanezin Timo Tiikeriä ? Sietämätön ja itsekäs idiootti, joka aiheuttaa toilailuillaan harmia viattomalle sijaiskärsijälle, eikä ikinä näe mitään vikaa itsessään ?

Joo.
Ja aivan pirun kuiva sarjakuva.

(https://www.bedetheque.com/media/Planches/PlancheA_31363.jpg)

Höh. Minusta se oli hyvä. Lukisi tuota enemmänkin.

Tykkäsin Vekarat lennossa -tarinasta. Galopingos-tarina ja  Vekarat Skotlannissa ei olleet niin hyviä.

Vekarathan oli loistosarja ! Siis ainakin tuoreeltaan nassikkana. Mä olen Non Stoppini ja Ruutuni ostanut aikoinaan divareista. Ruutuja taitaa jokunen puuttua edelleenkin. Hyvä naapuri oli aika kehno kyllä.

Hyvän naapurin piirtäjä Francis kuoli vuonna 1994 vain 57-vuotiaana. Wikisivu sanoo että hän jatkoi sarjaa Tillieuxin kuoleman jälkeen omilla kässäreillään. Niitä ei sitten näytä tulleen albumeina. 15 albumia, viimeisin 1986, kuusi vuotta edellisen jälkeen, ja kirjoittajana oli joku ei-sarjakuvamies vaan teatterimies.

Kahden albumin verran tuli suomeksi, numerot 4 ja 6.

Oh. En tiennytkään.

Eivät albumeina, vaan kahden albumin verran, ensin Ruudussa yksi ja toinen Non Stopissa. Käsittääkseni kaikki 15 albumia koostuvat lyhyistä tarinoista.

Johannes ja Pirkale -integraali olisi kyllä mahtavuutta.

Kvaakin pikkiriikkisessä twitter-kyselyssä (https://twitter.com/KvaakFi/status/858255329552994304) tätä sarjaa toivottiin eniten NonStopiin.

Mahtoikoihan kustantaja seurata kyselyä, sillä ketjussa mainittu Gil Jourdan saatiin mukaan.

Kyllä, Francis Bertrand on yksi Marcinellen kirouksen uhreista. Joi itsensä hautaan ruumiinjäsen kerrallaan, muisteli Yvan Delporte.

Hevosen eli Otavan suusta: Sarja jatkuu ensi vuonna 🙂

Alkupään Johanneksia ja Pirkaleita ei ole tainnut ilmestyä suomeksi. Kysymys kuuluu, ovatko ne nykymittapuulla mitattuna kelvollista luettavaa?

Johannes ensin ilman Pirkaletta on aika akustista prinssirohkeaa. Peyo ei ihan ollut Franquin varsinkaan uransa alkuvaiheessa. Tuskin mankkakansa niistä innostuisi.

Hyvä uutinen että jatkuu, mutta nyt saisi tulla jotain meikäläistäkin sytyttävää, nämä kolme viimeisintä NS:a eivät oikein kolahtaneet.

Johannes ja Pirkale integraali 2 sisältää seikkailut: Kuukivi, Viikinkien vala ja Jumalten lähde.
Jumalten lähde on tullut suomeksi, muut kirjan seikkailut ovat meillä tuntemattomia.

Tietolähde oli twitter. (https://twitter.com/OtavanKirjat/status/1133264951274029056)

EDIT: Käykää tykkäämässä Otavan tviitistä, sillä on iso merkitys. Kustantajat ottavat asiakaspalautteen tosissaan.


Johannesta ja Pirkaletta kustantajalle vinkattiin. Jos vaikka sitä... mutta se nähdään sitten.

Sipuleenaa mä eniten toivon. Ois kiva saada ne rottasodat kovissa kansissa.

Archie Cashistä ei ole integraleja julkaistu. Harmi.

Erinomainen valinta.

Osoita toive kustantajalle twitterissä. Saatiinhan se Gil Jourdankin!

Johannes 1 ja 2: Niinkuin Vesa sanoi. Eikä ole huumoria. Vuorentaan paroni, Raakel-velho ja Kuningas esiintyvät.
Johannes 3: Pirkale tulee mukaan. Oikein hyvä albumi.
J&P 4: Kuukivi. Olivier ja Hieronymus tulevat mukaan. Hyvä tämäkin.
J&P 5: Viikinkien vala. Muistuttaa jo piirrostyöltään parhaita albumeja. Tarina on vain tylsä.

Neljä ensimmäistä ovat piirrostyöltään aika akustisia. Niukat taustat. Viidennessä asiaan saatiin parannus, vaikka tarina ei olekaan ihmeellinen. Vanhin suomeksi tullut, Jumalten lähde oli ensimmäinen, jossa sekä piirrostyö että tarina toimivat.

En ole tainnut vielä ostaa ainuttakaan Otavan Non Stop -kirjaa.
Toivoisin, varsinkin jos sarjaa on tarkoitus jatkaa, että kiinnittäisivät huomiota puhekuplien fonttiin.  Se on nyt aika ladotun oloinen eli ei muistuta kovinkaan paljon käsintekstausta. Luulisi, että netistä  löytyisi pienellä vaivalla joku tyylikkäämpikin fontti.

Sipuleena olisi kyllä kova juttu, tuen ajatusta.

Raymond Macherotin "Mustien solmioiden" sykli. Eka osa tulikin suomeksi, "Sipuleena siivillä" tjsp, vaikka olikin surkea. Sen jälkeen tuli parempaa.

Pienenä ihmeenähän tätä täytyy pitää, että julkaisusarja jatkuu sittenkin ensi vuonna - hatunnosto kustantajalle!

Noissa klassisissa tunnetuissa eurosarjakuvissa on loppujen lopuksi aika vähän valinnanvaraa. Eversti Cliftonia toivoin jo aikaisemmin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,17872.msg486543.html#msg486543).

Bob Moranea tietty riittää julkaistavaksi, joten voihan sekin saada jatkoa.

Ainakin näistä Ruudussa/Non Stopissa/Zoomissa ilmestyneistä sarjakuvista on julkaistu integraalisarja:

- Jerry Spring
- Sipuleena
- Klorofylli
- Sammy Day
- Johannes ja Pirkale
- Vekarat
- Pienet miehet
- Buddy Longway
- Pompom
- Valentin Vaeltaja
- Bernard Prince
- Yakari
- YokoTsuno
- Buck Danny
- Michel Vaillant
- Haikaralaivue (Jijé)
- Clifton

Ja Benjamin ansaitsisi toisen julkaisun, jotta Adolfinan alkutarina saataisiin lukijoiden ihasteltavaksi.


Nämäkin voisivat sopia Non Stop -logon alle:

- Jeanette Pointu
- Tohtori Tasku
- Valhardi
- Ritari Ardent
- 4 ässää
- Heiska ja Heta
- Broussaille
- Jerome Bloche
- Bidouille & Violette
- Jojo

No tuota Pompomia eli Cubitusta ei kai oikeasti... eikä Michel Vaillantia ei kai ei... Macherot on minunkin suosikkejani. Sammy Daysta olisi mainiota saada alkupään tarinoita yksiin kansiin.

Valentin Vaeltaja olisi mielenkiintoinen, ja lähes mikä vaan toistaiseksi suomentamaton Goscinnyn kirjoittama teos.

4 Ässää -sarjassa on varmasti hyviä tarinoita julkaisematta ja Tohtori Tasku vaikuttaa yhden albumin perusteella hyvin sympaattiselta sarjalta.

Mä tykkään Pompomista.  >:D

Edit:
Mulla on yksi integraali. Siinä vain on liikaa tekstiä mun ranskan sanavarastooni nähden. .
Edit2:
Onhan toi Cubitus ilmestynyt suomeksi albumeinakin!
Unohdin ihan.

4 ässää on nykypäivän lapsille liian vanhanaikainen ja meille kalkkiksille nolo. Macherot on ajaton, ja kaikenikäisille sopiva. Onhan Macherotilla väkivaltaakin, mutta tuskinpa haittaa. Tabaryn Corinne & Jeannotia luettuani ei sitä oikein voi suositella. Jeannot tai poliisi saa yleensä kunnolla turpaansa, ja alkoi jo tuntumaan vastanmieliseltä.

Goscinny kirjoitti 50-luvulla PALJON, mutta käsittääkseni silloin vielä määrä korvasi laadun. Valentin Vaeltajasta on Goscinnyn kirjoittamia vain yksi.

Jos Otava jatkaisi Buddy Longwayta Apollon jälkeen, niin se olisi kyllä juhlan paikka.

Blueberryn integraalitkn on käsittääkseni menneet ihan hyvin, joten luulisi Buddyn nappaavan ainakin siivunsa saman ruudinkatkuisen ostajakunnan lompakoista.

Ja olishan se hienoo, jos Non Stop -sarjassa esiteltäisiin  meille ihan uusi sarjakuvakin. Mutta sen aika ei varmaan ole vähään aikaan.

Juuh, nostalgiapyörällä tässä poljetaan. Ehkä joltain aikaisemmin tutulta tekijältä jokin meillä julkaisematon sarja?

Tosin vahvasti arvelen, että tutuilla hahmoilla mennään...

Non Stop on Otavalle hyvä brändi, jonka alla julkaisua voisi jatkaa vuositolkulla, varovasti repertuaaria laajentaen.

Mainittua Cubitusta selailin kirpparilla. Albumi oli suomeksi huonosti toimitettu ja puhekuplat karmeasti ladottuja. Ansaitsisi kyllä paremman ilmiasun.

Helatorstain kunniaksi uusi twitter-kysely siitä, mitä sarjakuvaa toivot Nonareihin!

(https://pbs.twimg.com/media/D7zX6ImW4AAzf3w.jpg)
 (https://twitter.com/KvaakFi/status/1134021871123476480)

Tällä kertaa valittavana Sipuleena, Alix, Buddy Longway ja Eversti Clifton.

Minä kun en twitterissä äänestä, niin kyllä toi Buddy Longway olisi mulle kaikista tärkein ja sen jälkeen Alix (ne Suomessa julkaisemattomat tarinat).

En äänestä Twitterissä, mutta ääneni menisi Sipuleenalle, muutenkin liputan Macherotin puolesta, hän on ajaton monet muut ovat ajan syömiä, enkä lämpene enää Buddy Longwaylle. Alixille ja Eversti Cliftonille.

Dupan tekstaus on todella hienoa. Noi suomi-julkaisut on aivan mykistävän huonoja.

Väkivaltaa. Lisäksi Anateema esiintyy naisena ja hurmaa poliisin. Tämä seuraavaksi NonStop-sarjassa.

Ainoa oikea vastaus on tietenkin Raymond Macherot. Pidin noista aikoinaan ihan kybällä ja hankin ruotsiksi joitain albumeja, joita ei ollut tullut suomeksi.

Klorofylli! Sipuleena!

Klorofyllin parhaat tulivat Non Stopissa 70-luvulla. Tietysti uusillekin sukupolville olisi nautittavaa. Ja Zoomissa ollut Dupa & Gregin albumi oli mahtava. Muuten Macherotin jälkeen on ollut ihme kokeiluja.

Sipuleenasta on pari huippualbumia kokonaan suomeksi näkemättä.

Aikaisemmin ilmestyneistä sarjoista saisi toki hienoja kokoomia, mutta miusta parasta olisi aikaisemmin julkaisematon tuotanto. Olipa sitten mitä sarjaa tahansa. Jos ehdotuksia saa esittää niin Ilmojen haukat-jatko, Jerome k Bloche ja Jeremiah olisi mielekkäitä.

Ekku

Kun listoja ja kyselyjä on taas tehty, niin on unohdettu Filemon.

Filemon on paras vaihtoehto, ehkä ennen Macherotia.

Kuinkas monta Filemon-albumia ehdittiin julkaista suomeksi?
Vai aletaanko Blueberryn tapaan kakkos- tai jopa kolmosintegraalista?

Minusta saisi julkaista myös ennen julkaistua, siis jos julkaistaan Macherotia, siitä on jo niin paljon aikaa, eikä uudet lukijat varmaan ole lukeneet noita, en usko että kaikki NS-kirjojen lukijat ole "setiä", vaan joukossa  on myös nuorempaa kaartia.

Toinen asia, pitäisin NonStopin klassisen sarjakuvan julkaisuna, tuoretta ranskalaista sarjakuvaa julkaistaan Suomessa jo ihan kiitettävästi.

Saisi tuota tuoretta eurooppalaista sarjakuvaa julkaista paljon enemmänkin, mutta tässä(kin) ketjussa aikaisemmin mainittu vanhan eurooppalainen sarjakuva Thorgal on alkanut ilmestyä suomeksi.

En kutsuisi uuden eurooppalaisen sarjakuvan julkaisua Suomessa määrältään kiitettäväksi.
Mitäs tuoretta meillä nyt ilmestyy? Cognac, Maggy Garrisson, Glénat'n Mikit, Robert Sax...

Ja 80-luvulta asti on moni hieno sarja jäänyt meillä täysin tuntemattomaksi.

https://www.bede.fr

Edit: No, sitten on vielä Lucky Luke ja Asterix. Joten kyllä noita uutukaisia eurosarjiksia ilmestyy meillä määrällisesti ihan kivasti. Harmi, että oikein mikään noista ei iske omaan makuuni.

Ranska-Belgia -suunnalla tuutataan ulos vuosittain kyllä ihan käsittämättömät määrät sarjakuvaa. Suurin osa on kyllä sinällään komean näköistä tauhkaa, jota ei jaksais kuitenkaan lukea vaikka osaiskin. Mutta onhan siellä paljon hyvääkin, joista ei sitten varmasti tiedä mitään. Kustantajatkaan ei tiedä mitään. Täällä.

Timo

Joskus sitä haaveilee, että jospa olisi syntynyt ranskalaiseksi tai belgialaiseksi tai olisi aivan käsittämättömän hyvä kielipää.
Mut äiti on hämäläinen ja isä pohjalainen ja kielten opiskelu on aina ollut kuin tervanjuontia...näillä mennään.

Ehkä tulevaisuudessa keksivät tekniikan, jolla printattu paperi olisi jotain älypaperia ja siinä puhekuplat kääntäisivät kielen omalle äidinkielelle. Paperi kuiteskin tuntuisi, tuoksuisi ja näyttäisi siltä oikealta paperilta.

Äh, Filemon olisi pitänyt olla totta kai mukana. Twitter-äänestys tosin sallii vain neljä vaihtoehtoa.


Eikös tämmöisiä älypapereita ole suunnitteilla? Kyllä insinjöörit tämänkin ratkaisevat.

Ekassa Filemon integraalissa on viisi albumia. Vaikka olisi lukenut aiemmin suomeksi julkaistut albumit, niin uutukaisessa riittäisi silti uutta luettavaa.

Näyttävät helkkarin tyylikkäiltä nuo Filemon-integraalit. Unenomaisessa surrealismissaan yksi parhaista eurooppalaisista sarjakuvista, ikinä.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=17872.0;attach=39306;image) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=17872.0;attach=39306;image)

Lueskelin tässä juuri nuo suomeksi ilmestyneet Ritari Ardentit (taas) Nyt kun jengi tänne toiveita laittelee, ja ehkä joku, jolla on sanomista tähän julkaisupolitiikkaan, näitä lukee, niin kaino pyyntö: Ardentia integraaliksi. Minä ostan!

Edelleen pyydän osoittamaan nämä toiveet twitter-ketjuun, (https://twitter.com/KvaakFi/status/1134021871123476480) siellä kun se kustantajakin on.

Ainoa huono puoli noissa Filemon-integraaleissa on, että niissä kirjojen selkämykseen ei muodostu sanaparia Ocean Atlantique, kuten täydellisessä albumisarjassa.

(https://www.paris-bd.com/images/large/28/lot_philemon_s2_facdos.jpg)

Jos Likeä kiinnostaa, mitä sedät haluaa lukea ja ostaa, niin käykööt Kvaakissa.

No piti nyt sitten (stna) mennä Twitteriin, jotta voi äänestää. Kyllä sieltä Otavalta käydään kuulemma välillä kuikuilemassa täälläkin. Mutta jos sitten Twitterissä enemmän. Tuskin teen Twitterissä enempää kuin tuon äänestyksen.  ;D  ::)

STD: Eikös tuossa lue "Antique" ?

Timo

Otava kustantaa Non Stop -kirjat. Toki vuodesta 2006 Like Kustannus on ollut Otavan omistama (silti itsenäisenä yhtiönä).


Osa kahdeksan näyttää olevan ilman selkämyskirjainta, eli ällää.

Laita sieltä twitteristä linkki tähän ketjuun, niin saavat vähän parempaa infoo!

Kiitos vinkistä.

Kvaakin twitteristä on toistuvasti linkitetty niin Kvaakin arvosteluihin kuin foorumin mielenkiintoisimpiin keskusteluihin.

Miksi sama äänestys ei voisi olla molemmissa, niin twitterissä kuin kvaakissa. Ja laskettaisiin vaan yhteen sekä twitterin, että kvaakin äänet. Näin nekin ihmiset, jotka vierastavat twitteriin kirjoittamista ja äänestämistä saisivat äänensä kuuluviin.

En tiedä miksi some-jutut pelottaa, korpeaa, ärsyttää tai tuntuvat jotenkin omituiselta. Pitäisi yrittää tuonnekin vastata, mutta se sotii jotain periaatteitani vastaan. Vielä joku päivä mä sen teen, mutta jääkö se siihen yhteen kertaan vai pääsenkö minä tästä umpisolmustani irti...se jää nähtäväksi.

Vielä en siihen pysty ja meitä on muitakin, jotka kamppailee saman jutun kanssa. Joten meidätkin voisi ottaa huomioon, että saisimme äänemme kuuluviin. Siksi tuommoinen yhteinen äänestys-juttu olisi ihan kiva, koska noi äänestettävät asiat ovat olleet twitterissä tosi hyviä ja olisi ollut halua niihin äänestää, mutta...

Niinpä lukee. Mut ei siinä oo mitään järkeä. Joku moka, kaikissa albumeissa just tolla tyypillä ei oo kirjaimia selyksessä? Eri painos?

Kas, tässä.


(https://www.paris-bd.com/images/large/25/lot_philemon_1-16_dos.jpg)

Sipuleena ja Buddy Longway olivat yhtä suosittuja twitter-kyselyssä (https://twitter.com/KvaakFi/status/1134385942935064576)!

Oma suosikkini Eversti Clifton jäi hännänhuipuksi.

(https://pbs.twimg.com/media/D8CXHa_W4AApk6y.jpg)

Joo. Siinä aiemmassa kuvassa luki Oceanat Antique. :D
Twitterin kanssa kävi heti näin, vaikken tehny tuolla muuta kuin äänestin Kvaak-äänestyksessä:

Hahahahahhaaaaa!
Some pettää aina!

Hah! Hyvä Twitter! Timoro on selvä huijari.

Googlekin kunnostautuu näissä blokkauksissa. Mun gmail-sähköpostitili suljettiin, kun en suostunut antamaan Googlelle oikeuksia seurata pöytäkoneeni ohessa myös kaikkia puhelimeni tietoja (vieraillut nettisaitit, soitetut ja vastatut puhelut, ladatut ja käytetyt appsit, ostokset, sijainti etc etc etc).

Konfirmaatiokoodilla takaisin. Nyt pitäis kuulemma lukea Twitterin säännöt, ettei näin käy taas uudestaan. "§25 Älä äänestä Kvaak-äänestyksessä".

Timo

Sinullahan on jo 6 seuraajaa, ei huono saavutus yhdellä tviitillä! Tviittaa lisää.

Onko mitään tietoa jatkuuko sarja ? Mähän ostan mitä vaan Non Stopin nimellä, ja toistaseksi tää on ollut mainio sarja.

"Jatkoa on luvassa ensi vuonna" oli Otavan edustaja sanonut twitterissä.

Viiden Filemon-albumin kääntäminen ottaa oman aikansa.

Kiitos ! Hienoa että jatkuu, vaikka sitten ens vuonna. Mikäs kiire meillä tässä.

Kustantaja todennäköisesti odotteli sopivia yhteispainatuksia - eivätkä ne suomennoksetkaan tosiaankaan ihan noin vain valmistu.

Suomentajalla voi olla myös muita töitä jonossa, tai sitten kustannusohjelmassa ei vain ole tilaa.

Otava on iso kustannustalo, Suomen isoin. Omistaa myös Liken, joka sekin julkaisee sarjakuvaa, mm. Blueberry-kokoomia, jotka ovat nekin samaan kustannusrakoon sijoittuvaa eurooppalaista sarjakuvaa.

Sipuleena ja Buddy todellakin kelpaa molemmat ! Cliftonkin joo, mutta ei sitä mun takia tartte painaa...

Herätys Otava tai joku muu julkaisija. Ruotsissa näyttäisi nyt tulevan Buddy Longwayta integraaleina. Vieläkö ehtii mukaan kimppaan?

https://www.adlibris.com/fi/kirja/buddy-longway-samlade-aventyr-1-9789188897039

Tekeekö joku suomalainen kustantaja Coboltin kanssa yhteistyötä?

Timo

Ainakin tuolta Adlibriksen julkaisijalinkin takaa löytyy julkaisuja, jotka vastaavat Liken Blueberryja ja Otavan aiempia Tenavat-kirjoja.

Eli Strumffeja sitten seuraavaksi. "Muhkea, suurikokoinen Non Stop -kirja kokoaa yksiin kansiin alkuperäiset smurffi-sarjakuvat." Julkaisusta on jutskattu Strumffit-ketjussa. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9436.msg505595.html#msg505595)

Käyttääköhän Otava Non Stop -lehden suomennoksia. Strumffaattori oli sen verran hyvin keksitty nimi!

Tuo Strumffineidon valinta kansikuvaan ei ole mielestäni kovin onnistunut veto, varsinkin kun hän esiintyy vain vajaan albumin mittaisessa tarinassa, joka poikkeaa aika radikaalisti muista.

A propos.
Näistä varhaisista Strumffi-albumeista ei sarjakuva paljon enää parane. Mielestäni.

Edit:
Pari kirjoittamaani tekstikappaletta poistettu virheellisesti muistamani albumijärjestyksen takia.