Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Alternative ja omakustanteet => Aiheen aloitti: Jiksi - 07.09.2015, klo 06:36:51



Otsikko: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jiksi - 07.09.2015, klo 06:36:51
Etusivulla esitellään kolme nyky-undergroundin perusteosta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2242).

Underground sellaisena mitä se alkujaan oli ja edusti on jo vuosikymmenien taakse jäänyttä historiaa. Mielestäni käyttämäni nyky-underground kuvaa edelleen hyvin tiettyä, pientä osaa sarjakuvan kentästä.

Tuo kyseinen osa on haastavaa luettavaa. Se vaatii lukijaltaan paljon ja lukukokemus on henkisesti rankka, peräti kuluttava. Käsitellyistä teoksista yksikään ei unohdu mielestä.

Kolmea vuotta tuoreempaa opusta näiden joukossa ei ole. Toisaalta teosten matka työpöydältä julkaistavaksi voi jo alkujaan olla poikkeuksellisen pitkä. Ikä ei tee niistä myöskään yhtään vähemmän relevantteja.

Itse olen ulkomaille muutettuani, vuoden 2010 lopusta, seurannut aiempaa kapeammin sarjakuvan kenttää. Siten tutustuin näihin vasta hiljattain. Hieman yllättäen Kvaakissa näitä on tuskin edes mainittu. Matti Ratia sentään on käsitellyt Dahmerin tarinan blogissaan.

Suomessa yleisemmin tällaiset teokset pistävät silmään sarjakuvaan erikoistuneiden kauppojen myyntilistoilla julkaisuvuotenaan – joku näitä siis lukee.

Esittelu sekä tämä ketju on paikkaamassa tilannetta, mutta olkoon tämä myös undergroundin yleisketju, mikäli sellaiselle olisi vielä tarvetta.

(http://www.kvaak.fi/images/articles/06092015010550-6.jpg) (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2242)


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 07.09.2015, klo 11:34:16
Tuo kyseinen osa on haastavaa luettavaa. Se vaatii lukijaltaan paljon ja lukukokemus on henkisesti rankka, peräti kuluttava. Käsitellyistä teoksista yksikään ei unohdu mielestä.

Itse olen ulkomaille muutettuani, vuoden 2010 lopusta, seurannut aiempaa kapeammin sarjakuvan kenttää. Siten tutustuin näihin vasta hiljattain. Hieman yllättäen Kvaakissa näitä on tuskin edes mainittu. Matti Ratia sentään on käsitellyt Dahmerin tarinan blogissaan.

Suomessa yleisemmin tällaiset teokset pistävät silmään sarjakuvaan erikoistuneiden kauppojen myyntilistoilla julkaisuvuotenaan – joku näitä siis lukee.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/06092015010550-6.jpg) (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2242)
On varmasti haastavaa jos on tottunut pelkkään Marvel-DC-manga-kulttuuriin.  :)

Jos nyt puhutaan alkuun vaikka saatavuudesta. Käsittelemistäsi tekijöistä Brown on Suomessa tutuin, mutta näkökulmasi taitaa tosiaan tehdä tepposet, sillä vaikkapa Sarjakuvafestivaaleilla "Underground tänään" on sitä valtavirtaa ja postaukseni ensimmäisen lauseen kuvaamat sarjat marginaalia. Samoin on laita Sarjainfossa. Kvaakissa taas useimmat niistä taidehiippareista, jotka noita lukevat, eivät tahdo jakaa ajatuksiaan.
Uskon kuitenkin että etusivulta tuo juttusi löytää lukijoita, ja kuten toimituksen puolella totesin, näkökulmasi siinä skenen ulkopuolelta tulleena on mielenkiintoinen.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: VesaK - 07.09.2015, klo 12:12:07
Muuten ihan kivaa että näistä kirjoitetaan, mutta eivät ainakaan Brown ja Backderf mitään Undergroundia tee.

Vähän kuin sanoisi grungea underground-musiikkityyliksi...


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jiksi - 07.09.2015, klo 15:35:41
Sarjakuva käyttää elokuvien ja musiikin kanssa yhteistä sanastoa, kun omaa sanastoa ei ole tai sitä hävetään käyttää.

Moniko omakustanne on rehellisesti "self-publishing". Toki indie kuulostaa hienolta, kun oli viimeisenä oljenkortena raavittava rahat itse kasaan.

Kun täällä ei näistä keskustella, ei niin voi jatkossakaan tehdä?

Vielä muistan, kun täällä kilvan paukuteltiin toisiamme selkään, että Kvaak ylläpitää ja laajentaa sarjakuvasivistystä.

Onhan näitä varmasti viime vuosinakin ollut taas sarjakuvafestareilla niin, että pinot vain notkuivat. Mitä jos ei pääse sarjakuvafestareille?


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 07.09.2015, klo 16:19:05
Kun täällä ei näistä keskustella, ei niin voi jatkossakaan tehdä?
Yksin ei tosiaan voi kaksin ei ole paljon mieltä jne.  :)

Vielä muistan, kun täällä kilvan paukuteltiin toisiamme selkään, että Kvaak ylläpitää ja laajentaa sarjakuvasivistystä.

Onhan näitä varmasti viime vuosinakin ollut taas sarjakuvafestareilla niin, että pinot vain notkuivat. Mitä jos ei pääse sarjakuvafestareille?
Nettikaupat, kuten Kreegah ja Turun Sarjakuvakauppa tyrkyttävät myös taidesarjakuvaa ja siinä ohessa myös kaikkea indietä. Kirjastoja unohtamatta. Kvaakissa puhutaan kyllä uutuuksista ja käännössarjoista, mutta se sarka on tainnut painottua viime vuosina Eurooppaan ja joka tapauksessa muualle kuin Pohjois-Amerikkaan.
Ja kyllähän koipeliinin voitti Craig Thompson, Tony Millionaresta väännettiin muutama vuos sitten jne. Eikäs Crumpin Genesis ollut keskustelun aiheena hiljan. Haulla tai tätä osastoa selaamalla selviää. Tietenkin harrastaminen on heikompaa ellei pääse festareille. Tänä vuonna siellä nähtiin todella isoja indienimiä Ben Kachor ja Seth (jo toista kertaa Suomessa), aiemmilta vuosilta tulee mieleen heti Cruse (2014) sekä Jeff Smith ja Jefrey Brown muutaman vuoden takaa.

Tämän osaston sarjisten myynti/levikit ovat pienempiä kuin supersanterien ja asterixien, uskon että siksikään keskustelijoita ei löydy niin helposti. Jotain Texiä on luettu Suomessa aina, sen sijaan Chester Brownia kerran 20 vuotta sitten ja toisen kerran kun pari vuotta sitten kun tuli uusintapainos.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 07.09.2015, klo 16:29:06
Erityisen jännittäväksi tälläisen ketjun ilmaantuminen itselleni tekee se, että ajattelin tuossa lauantaina aloittaa ketjun otsikolla "Underground Comix ja sen perintö" mutten päässyt tarpeeksi kauaksi aikaa koneelle.  ;D

Eipä tosin itsellänikään ole aiheesta erityisen erikoistunutta tietoa. Siinä mielessähän underground oli aikansa tuote kun se vastusti Comics Code Authoritya, ja siksi koska asennemurroksessa olevassa nuorisokulttuurissa oli sille kysyntää. Kuitenkin uskoisin, että niitä juttuja lukivat muutkin kuin hipit.

Sex, drugs & rock n´ roll, musta huumori ja yhteiskunnallinen satiiri. Parodisuus. Nuo lienevät sitä tematiikkaa mitä underground edusti (näin lonkalta heittäen ilman sen tarkempaa historiallista asiantuntemusta). Ne ovat sittemmin tulleet lähemmäksi valtavirtaa ja tosiaan amerikkalaisella alternativellakin on oma valtavirtansa, muutama tekijä jotka tietyllä tavalla sanelevat normit.

Mutta koska tätä aihetta taisi Reima tuossa aiemminkin sivuta että taidesarjakuva on Suomessa valtavirtaa, niin kiinnostaisi kommentit aiheesta miten alkuperäisen undergroundin periaatteella tuodaan esille jotain mitä nykyiset julkaisukanavat eivät tunnista? Onko jotain tyylillisiä tai sisällöllisiä asioita missä ollaan liian ehdollistuneita ja mihin on lisättävää, mielikuvituksen ja todellisuuden viitekehyksessä?


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jiksi - 07.09.2015, klo 17:15:39
Erityisen jännittäväksi tälläisen ketjun ilmaantuminen

Hyvä homma, monesti ja monesta aiheesta tekisi mieli kirjoittaa, mutta jää kirjoittamatta kun ei viitsi aloittaa uutta aihetta.

Kvaakissa mielletään olevan korkea kynnys osallistua keskusteluun. Ei sitä niin voi kuitenkaan ajatella, että kaikki mahdollinen täytyy lukea ja tietää kaikki ennen kuin voi suunsa avata.

Sehän se vasta hienoa on, kun löytää itselle jonkin uuden jutun ja pääsee hehkuttamaan. Mitä sitten, jos sen ovat kaikki jo hiirenkorville lukeneet.

Nuo lienevät sitä tematiikkaa mitä underground edusti

Kyllä ennemmin tuo sex, drugs & rock'n roll oli ulkoa undergroundille sovitettu lokero.

Toki undergroundissa hippijutut ja muu ulkona yhteiskunnassa näkyvä – mutta sensuurin torppaama – murtautui sarjakuviin.

Tekijät kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa kapinoivat tätä undergroundiin iskettyä leimaa vastaan ja sittemmin sanoutuivat irti koko undergoundista.

Oliko alternative sitten parempi, lavea se ainakin on. Suomessa taidesarjakuva on hieno termi, latauksineen kaikkineen.

Mistä sitten underground alkaa ja loppuu, vaikutteethan kulkevat kaikkiin suuntiin, asiat keksitään uudelleen jne.

Minulta meni kahvit väärään kurkkuun, kun Backderf totesi ammentaneensa "yleisestä punk-kuvastosta". Katsokaa nyt vaikka My Friend Dahmer -opuksen alusta kohtaus, jossa päähenkilö särkee kissapurkin: irvistys ja raivostuminen tulevat suoraan niistä sarjakuvista, joita Backderf teini-iässä luki.

Mitä olisi tapahtunut, jos mies olisi suoraan sanonut ottaneensa vaikutteet suoraan undergroundista? Robert Crumb iskee salamalla kuoliaaksi?

Nettikaupat, kuten Kreegah ja Turun Sarjakuvakauppa tyrkyttävät myös taidesarjakuvaa ja siinä ohessa myös kaikkea indietä. Kirjastoja unohtamatta.

Tyrkyttää pitääkin, jos Suomen suurin sarjakuvafoorumi ne ensin vaikenee kuoliaaksi.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 07.09.2015, klo 19:54:32
Oliko alternative sitten parempi, lavea se ainakin on. Suomessa taidesarjakuva on hieno termi, latauksineen kaikkineen.
Ihmetyttää miten moninainen kenttä mielletään taidesarjakuviksi. Ja ihmetyttää miksi sitä käytetään haukkumasanana, sarjakuvahan on taidetta ja viihdettä sopivassa suhteessa riippumatta tyylistä. Näin sen ainakin itse koen.

Ehkä tosiaan voisi olla myös underground-retroilun aika!


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jiksi - 07.09.2015, klo 20:10:57
Ehkä tosiaan voisi olla myös underground-retroilun aika!

Wizzywig on tyylillisesti jotain retroa, sen lapsihahmojen liikehdintä ja taustat tuovat mieleen videopeliestetiikan 80-luvulta. Päässä vain kuuluu sellainen videopelipimputus.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 07.09.2015, klo 20:28:48
Ja ihmetyttää miksi sitä käytetään haukkumasanana, sarjakuvahan on taidetta ja viihdettä sopivassa suhteessa riippumatta tyylistä.
Kuka käyttää?

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=17045.0;attach=31313;image)

Aika monta dokumentoivaa kirjaa on jo ehditty aiheesta painaa. Rosenkranzin Rebel Visions The Underground Comix Revolution 1963-1975 kuvailee näin:

Lainaus
The first major historical work about the most influential artistic movement in America since the Beat Generation revolutionized literature.
This is a provocative chronicle of the guerilla art movement that changed comics and popular culture forever. This comprehensive book follows the movements of about 50 artists from 1963 to 1975, the heyday of the underground comix movement. Through interviews with the participants and other materials, Rebel Visions is the most intimate look ever at the people and events that forged the phenomenon known as underground comix, from New York to San Francisco, from the corn belt to deep in the heart of Texas, beginning that day in 1968 when R. Crumb debuted Zap #1 from a baby carriage in San Francisco's Haight-Ashbury district. Rosenkranz spent over 30 years researching this book and acquiring the cooperation of every significant underground cartoonist who worked throughout this period, including Crumb, Gilbert (Fabulous Furry Freak Brothers) Shelton, Bill (Zippy) Griffith, Art (Maus) Spiegelman, Jack Jackson, S. Clay Wilson, Robert Williams, and many more. The book is illustrated with many never-before-seen drawings by all of the underground cartoonists and exclusive photographs.

The book is centered in San Francisco's Haight-Ashbury district, where Crumb and the rest of his Zap cronies commingled with the rest of the city's countercultural scene, notably musicians like the Grateful Dead and Janis Joplin. The counterculture was omnipresent in San Francisco for those few years, with underground tabloids like Yellow Dog and the San Francisco Oracle steering the zeitgeist out-of-control, along with the music, political, and psychedelic drug scenes, all of which found a group of unlikely revolutionaries who drew cartoons right at the epicenter. This is the definitive book on a memorable and historic era.

Eiköpähän aiheesta juuri tehty myös meillä väittäri. EDIT: kyllä, asialla Päivi Arffman (https://www.booky.fi/search.php?search=Arffman+P%C3%A4ivi&x=0&y=0&kb=1&gclid=CPH1zri65ccCFULncgodOJMAAQ). Suomi olikin hyvin mukana jenkkiundergroundissa jo -70-luvulla. Paremmin kuin moni muu maa.
Olen tosiaan seurannut ja lukenut aihetta aktiivisesti parikymmentä vuotta (ja sen jälkeen noin 15 vuotta vähemmän aktiivisesti). Jo -80 luvulla alkoi olla hankala tietää puhuako u:sta, alternativesta vai mistä? Underground(sarjakuva) on vähän kuin rock. Terminä se kaupallistettiin jo varhaisessa vaiheessa (60-ja70-luvun vaihteessa, mistä voisi tehdä omat johtopäätökset) ja sillä on jo loputtoman monta muotoa, jopa niin että kannattaisi ehkä suoraan puhua tekijöihin, eikä epämääräisiin käsitteisiin viittaamalla.

Suomea ja jenkkikamaa ei kannata rinnastaa ainakaan lähtökohtien puolesta. Toki täällä kopioidaan kaikkea mahdollista u:n visuaalista puolta, mutta ainakaan minä en osaa sanoa mikä olisi tai olisi ollut sitä varsinaista suomi-undergroundia, kun meiltä hyvin pitkään puuttui se suomi-mainstreamikin! Puhtaimmillaan se kai nyt on pienlehdissä, sellaisissa jotka monistetaan himassa ja jaetaan muutaman kappaleen painoksina. Silloin underground voidaan ymmärtää jonkinlaisena rajoituksen kautta muodostuvana, asiaan vihkiytyneen pienen piirin "ylellisyytenä".

Vaihtoehtosarjakuvassakin on sitäpaitsi klassikkonsa, jotka nuorempi polven edustajatkin löytävät sitten aina vuorollaan. Ja mikäs siinä hienoa että hyvää sarjakuvaa julkaistaan ja luetaan.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Petteri Oja - 07.09.2015, klo 22:47:40
My Friend Dahmer on Turun Sarjakuvakaupan myydyimpiä englanninkielisiä albumeita. Aika monta kappaletta toki olen myynyt suosittelemalla, harva siitä on etukäteen tiennyt.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 08.09.2015, klo 01:24:59
Derfiltä olen lukenut Punk Rock and Trailer Parks -kirjan. Aidon oloista kuvausta ohiolaisen Akronin kaupungin punk-scenestä 1970-luvun lopulta, vaikka onkin ymmärtääkseni ainakin osittain fiktiivinen juttu. Oikeita musiikkityyppejä siellä kyllä pyörii oikeissa ympäristöissä. Ihan suositeltava juttu, ehken vähän liialti silkkaa äijämeininkiä, mutta semmosta kai se sit oli. Derf kirjoittaa taustoista blogissaan. (http://www.derfcity.com/thebank/thebank.html)

Brownilta en ole yhäkään lukenut vielä mitään muuta kuin sen Ed, iloisen klovnin, vaikka pitäis. Mutta ainakin hommasin sen jo eka kierroksella.

Kevin Mitnick on tyystin uusi tuttavuus.

Timo


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 08.09.2015, klo 10:59:13
Kuka käyttää?

Jossain välissä sellaistakin nokittelua on ollut. En tarkoittanut että sinä käytät.
Sarjakuvafestivaaleilta ostetuista kutikuti-kollektiivin kymmenvuotisjulkaisu oli lähimpänä kuvataidetta, koska sivusommittelussa oli selvästi huomioitu miltä eri tekijöiden jutut näyttävät seinällä. Kuulemma Galleria Huudossa olivat/ovat myös esillä. Silti joukossa oli ihan naseviakin juttuja.

Pienellä googletuksella löytyi myös tällainen tietopaketti
https://books.google.fi/books/about/A_History_of_Underground_Comics.html?id=hQb_q6DWle4C&redir_esc=y (https://books.google.fi/books/about/A_History_of_Underground_Comics.html?id=hQb_q6DWle4C&redir_esc=y)


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jukka Laine - 08.09.2015, klo 11:00:14
Previewsissä oli Complete Zap Comixin mainos. Ylisanoja piisasi: Maailman tärkein sarjakuvajulkaisu koskaan.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 08.09.2015, klo 11:49:15
Jossain välissä sellaistakin nokittelua on ollut. En tarkoittanut että sinä käytät.
En ajatellutkaan että minua syytit, mutta se Hesarin masinoima keskustelu, jossa puhuttiin kai taidehiippareista ja jostain vastakkainasettelusta oli aika keinotekoinen. Mielestäni tuon voisi täällä hyväksyä löysäksi rajaukseksi ilman mitään arvolatauksia, käsittääkseni useimmat ovat hyväksyneetkin. Olisi kätevää. Kaikki kuitenkin tietävät mitä taidesarjakuvalla tarkoitetaan (ja mitä ei). Eri asia sitten on että joissain piireissä jopa adjektiivi sarjakuvamainen on negatiivisesti arvolatautunut.

Suuren Kurpitsan nostama Peter Baggen Buddy Bradley pääsi unohtumaan. Ehkä vain osoitus siitä että aika paljon näitä undergroundin perillisiä kumminkin on meillä nähty. Historiaa voisi tosiaan hahmottaa ja siitä puhua myös kustantajien ja lehtinimikkeiden kautta, tyyliin: Zap, Rip Off Press, Raw, Weirdo, Love & Rockets, Kitchen Sink, Drawn & Quarterly, Fantagraphics, Top Shelf...


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 08.09.2015, klo 12:09:22
...ja vaikka Suuri Kurpitsa, Sarjari, Naarassarjat, Vacuum yms. Suomessa.

Joakim Pirisen Sokeri-Sakari oli hittimateriaalia muidenkin kuin sarjakuvaharrastajien keskuudessa, koska sitä sai myös kirjastoista.




Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 08.09.2015, klo 12:18:15
Meniskö rajaus liian löysäksi, kun kaikki 60-luvulla tai myöhemmin, ja osa aiemmin  syntyneistä on oikeastaan undergroundin perillisiä. Siinä mielessä loppupään rajaus jonnekin 70-luvulle tai alueellinen rajaus jenkkeihin olisi minusta mielekäs.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jiksi - 08.09.2015, klo 18:33:21
Brownilta en ole yhäkään lukenut vielä mitään muuta kuin sen Ed, iloisen klovnin, vaikka pitäis.

Ed ei ollut minun juttuni, mutta Brownin tuotanto käy lävitse sellaisen kehityskaaren, ettei sieltä tarttumakohtaa niin löydy. Ensin tulee anarkia, sitten taiteellisuus, omaelämäkerrallisuus ja Paying For It on jo jotain täysin uutta. Se lasketaan poliittiseksi, mikä tietysti toimittajia ja harrastajakentän ulkopuolisia kiehtoo, mutta kyllä sen taiteellinen ulottuvuus on melkoinen.

I Never Liked You on herkkä, Brownin kauneimmin kuvittama nuoruusmuistelu. Sitä lukiessa ei se niin kummoiselta tunnu, lähinnä tulee mieleen slice-of-life-jutut. Silti se jollain tavoin painuu alitajuntaan. Hetkeen sen luettuaan ei tee mieli tarttua mihinkään muuhun.

The Playboy jäi aiheensa vuoksi väliin, mutta kun muuta tuotantoa on ehtinyt lukemaan, sitä jotenkin herää uteliaisuus kurkistaa tekijän pään sisään. I Never Liked You ei vastaa, miksi Brown on niin estynyt, vaikka luulisi vanhemmillaan olleen suurempi rooli asiassa.

Underwater on aika taiteellinen, mutta miksi toisaalta kukaan kaivaisi enää kesken jätettyä tuotantoa. Kyllä se aika lailla hajoaa riekaleiksi pitkin matkaa tässäkin muodossa. Idea on kunnianhimoinen, siinä kun rinnastetaan miten lapsi oppii kielen ja kuinka opetuslapset oppivat uskon (Jeesus on ainoa aikuisen mittainen, opetuslapset puolta lyhyempiä). Usko on opetuslapsille yhtä kryptinen kuin kieli lapselle, mikä naurattaa pitkin matkaa. Lapsen kohdalla tulee vielä yhteiskunnan normien oppimista, mutta siihen se sitten jo tyssää.

Siinä mielessä loppupään rajaus jonnekin 70-luvulle tai alueellinen rajaus jenkkeihin olisi minusta mielekäs.

Onko sillä "akateemisella" rajalla muuta arvoa kuin rajata keskustelua tiettyyn kauteen. Itse en niin näkisi rajoilla olevan väliä.

Olihan tuo "nyky-underground" provokatiivisempi kuin jokin "undergroundin perilliset", mutta ei minua sitten kai kieritettykään tervassa.

EDIT: Koetettu sovittaa hieman järkeä aamukahvin ohessa kirjoitettuun tekstiin.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 09.09.2015, klo 15:14:40
Sitten voidaankin puhua Harvey Kurtzmanin perillisistä, sillä moni underground-sukupolven tekijä on sanonut inspiroituneensa erityisesti hänen töistään. Sanottiinpa häntä myös underground comixin isäksi, mihin Kurtzman letkautti että haluaisi paremminkin tulla tunnetuksi appiukkona.

Tosin olihan toki Kurtzmanillakin omat vaikutteensa ja innoittajansa, ja niin edelleen. Mutta voi sanoa että tietyt undergroundin geenit ovat lähtöisin Mad-lehden luojasta ja ideanikkarista sekä hänen soolotöistään.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jari Lehtinen - 09.09.2015, klo 16:24:52
Tosin olihan toki Kurtzmanillakin omat vaikutteensa ja innoittajansa

En tiedä miten asia on kirjallisuudessa ja tutkimuksessa esitetty, mutta minulle on päivänselvää, että yksi heistä on Tex Avery.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: J Lehto - 09.09.2015, klo 17:19:51
En tiedä miten asia on kirjallisuudessa ja tutkimuksessa esitetty, mutta minulle on päivänselvää, että yksi heistä on Tex Avery.

Yhtäläisyyksiä Kurtzmanin ja Averyn välillä on
sikäli, että kumpikin oli henkeen ja vereen oman
alansa erikoisosaaja ja uranuurtaja. Ja kumpikaan
ei ollut parhaimmillaan piirtämisessä.

Mitä muita yhtäläisyyksiä lieneekään, ovat ne peräisin '
sen ajan ilmapiiristä, joka suosi mustempaa ja villimpää huumoria
kuin aiemmin. Suoria vaikutteita en usko kummankaan
ottaneen toiseltaan.

Kurtzmaniin vaikutti eniten Eisner ja hänen kuvakerrontansa,
ja se näkyy jo hänen Madia edeltäneissä töissään. Ja jos
joku oli Kurtzmanin mestarioppilas ja manttelinperijä, niin
René Goscinny.



Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 10.09.2015, klo 14:39:54
Art Spiegelman katsoi Jungle Bookin yhdessä esipuheista, että Kurtzman on vaikuttanut paitsi underground-liikkeeseen, myös eurooppalaisen sarjakuvan renessanssiin. Ja Goscinnyhan lienee osa sitä.

EDIT: Korjaan, Spiegelmanin esipuhe on vuodelta 1986 ja näkemys renessanssista koskee mennyttä 15 vuotta. 1970-luvulla Goscinny oli ollut vauhdissa jo jonkin aikaa. Lisäksi se koskee Kurtzmanin välillisiä vaikutteita undergroundin kautta Euroopassa, ei suoria vaikutteita mitä Goscinny on voinut saada.

Jungle Bookilla(1959) oli vaikutuksensa myös Eisneriin, A Contract with God(1978) noudattelee jokseenkin samanlaista muotoa kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Siinä missä Kurtzmanin "graphic novel" oli tappiollinen, Eisnerin teos menestyi ja popularisoi termin. Miehet olivat toki myös kavereita.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: J Lehto - 10.09.2015, klo 19:48:51

Jungle Bookilla(1959) oli vaikutuksensa myös Eisneriin, A Contract with God(1978) noudattelee jokseenkin samanlaista muotoa kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Ellei Eisner ole itse sanonut noin, en niele
purematta. Sen verran pitkä aikavälikin noilla
on. Jungle Bookissa on sitäpaitsi 1 harmaasävy ruutu/sivu,
toisin kun Contractissa
.

edit: jaa, olihan siinä useampi ruutu per sivu, kun
tarkistin. Tiedä sitten...

Novellikokoelmia tosin
kumpikin, mutta tunnelmiltaan aika kaukana kirjat
toisistaan.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 11.09.2015, klo 01:03:07
Ööh. jos mennään siihen kuka vaikutti kehenkin tai innoitti ketäkin, joudumme monimutkaiseen hetteikköön, joka jatkuu taaksepäin vaikka minne asti. Crumb innottui Barksista ja Walt Kellystä, jotka puolestaan innoituivat... joistakin...  Huomannet..?

Mickey Rat'iä ja muita underground -sarjakuvia tehnyt Robert Armstrong:

Lainaus
- Who did you study to learn illustrating?

- I tried to be unique, but we’re all influenced. Carl Barks, who did Donald Duck, is a huge influence.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: tertsi - 11.09.2015, klo 06:10:26
Goscinny oli ollut vauhdissa jo jonkin aikaa. Lisäksi se koskee Kurtzmanin välillisiä vaikutteita undergroundin kautta Euroopassa, ei suoria vaikutteita mitä Goscinny on voinut saada.

Kurtzmanin vaikutus Goscinnyyn lienee siinä, että minkälaisen lehden Goscinny teki Pilotesta. Eli sellaisen, joka kommentoi päivänpolitiikkaa ja muuta ajankohtaista menoa.
Erona Madiin oli se, että Pilotessa tuli paljon myös perinteisellä kaavalla tehtyä (jatkuvajuonista) sarjakuvaa: Fort Navajo, Asterix, Lucky Luke, Tanguy et Laverdure...


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: J Lehto - 11.09.2015, klo 07:12:54
Ööh. jos mennään siihen kuka vaikutti kehenkin tai innoitti ketäkin, joudumme monimutkaiseen hetteikköön, joka jatkuu taaksepäin vaikka minne asti. Crumb innottui Barksista ja Walt Kellystä, jotka puolestaan innoituivat... joistakin...  Huomannet..?

Mielenkiintoisia "sukupuita" nämä. Juuri luin uuden
Barks in English 2-kokooman, ja uskon että E.C.Segar
vaikutti vahvasti Barksin tyyliin ihan repliikkejä myöten.
"Phooey to you"

Kurtzmanin vaikutus Goscinnyyn lienee siinä, että minkälaisen lehden Goscinny teki Pilotesta.

Kyllä Kurtzmanin vaikutus näkyy myös G:n huumorissa.
Vahvat kontrastit henkilöiden välillä, vitsin variointi ad absurdum
jne. G:n kerronta on kuitenkin rönsyilevämpää ja elämäniloista,
siinä kun taas K tuppaa olemaan kylmän älyllinen.


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 11.09.2015, klo 09:59:28
Ellei Eisner ole itse sanonut noin, en niele
purematta. Sen verran pitkä aikavälikin noilla
on. Jungle Bookissa on sitäpaitsi 1 harmaasävy ruutu/sivu,
toisin kun Contractissa
.

edit: jaa, olihan siinä useampi ruutu per sivu, kun
tarkistin. Tiedä sitten...

Novellikokoelmia tosin
kumpikin, mutta tunnelmiltaan aika kaukana kirjat
toisistaan.
Toistinkin lähinnä huomioita jokseenkin samanlaisesta muodosta, 4 novellisarjakuvaa molemmissa. Lisäksi molemmissa kahdessa sarjassa on omaelämänkerrallisia aineksia. Ne kaksi olivat ensimmäiset tuollaiset kirjat. Kurtzmanin teos on tituleerattu "satiiriseksi mestariteokseksi" mikä sitten taas ei ole varsinaisesti Eisnerin tyylilaji ja se luo toki eroja tunnelmiin.

Samaa mieltä siitä että mielenkiintoista saada tietää sukupuita. George Herriman lienee luonnollisesti vaikuttaneen moniin. Wikipedia sanoo että Winsor McCaysta vaikutteita ovat ottaneet Moebius ja Chris Ware, senhän näkee. Ja hehän ovat lähtökohtaisesti myös osa undergroundia, alternativea, taidesarjakuvaa tai millä nyt haluaa kutsua.



Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jari Lehtinen - 11.09.2015, klo 11:12:04
Tarvitaan vuokaavio!


Edit: Alla yksi ehdotus tyyliin "8 tuntia töitä paintilla".


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 16.09.2015, klo 11:41:43
Hah haa Jari, näin vasta nyt. :)


Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 22.02.2016, klo 09:28:16
Ööh. jos mennään siihen kuka vaikutti kehenkin tai innoitti ketäkin, joudumme monimutkaiseen hetteikköön, joka jatkuu taaksepäin vaikka minne asti.

Se on totta. Tekijän identiteettiin kun vaikuttavat sarjakuvafanituksen lisäksi erilaiset poikkitaiteelliset virikkeet, perinteiden lisäksi erilaiset moniselitteiset oivallukset ja sattumat paperilla.

Toisaalta se on innostavaa, kuinka vahvasti Vaughn Bode on vaikuttanut suomalaisiinkin graffitin tekijöihin ja kuinka "karaktereissa" on yleisesti kaikuja Boden sarjakuvista, tai sitten suoria lainoja hahmoilla tehtynä. Underground on rinnakkainen rockin kulta-ajan kanssa, mutta armeijassakin palvellut hippi Bode on myös postuumisti ollut pitkään vahvasti hip hop.

Yksi syy miksi nostin tämän esille on kun löytyi tällainen saitti, poikansa Mark Boden arkistojen kätköistä koottu sivusto hienosta tekijästä. Esimerkiksi omakustanne Das Kämpf vuodelta 1963 on luettavissa kokonaisuudessaan, kuten myös muita helmiä lyhytikäiseksi jääneen uran varrelta.

http://www.junkwaffel.com/ (http://www.junkwaffel.com/)




Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Kostirobotti - 16.04.2016, klo 23:47:46
Underground on hyvä juttu. Kiitos Jiksille tästä topicista, kuuluu ehdottomasti sarjakuva-aiheiselle keskustelufoorumille!

Kyllä underground oli alle parikymppisenä kova juttu ja miksei se asenne mikä siihen kuuluu niin vieläkin. Kyseenalaistaminen ja uuden etsiminen. Merirosvomaisuus. Ehkä tuossa on se mitä se lähinnä on itselle, wikipedia yms määrittelee undergroundin varmasti eri tavalla luulisin. Silloin nuorena undergroundiin pääsi käsiksi ensin joidenkin kirjallisten teosten (mm. Hunter S. Thompson, Markku Into) sekä musiikin (Suomen Talvisota 1939-1940) kautta, joissakin kokoelmakirjoissa oli sarjakuvanäytteitä mutta monet jäivät itselle vieraiksi ehkä seinille räjähtävän eksplisiittisen sisältönsä (XD) vuoksi. Harro Koskisella oli mielenkiintoisia ideoita. Crumb nyt tietenkin. Vaikka kaikkihan nämä on jo kuulleet.

Elokuvan puolella undergroundia parhaimmillaan edustaa mielestäni Aki Kaurismäen "Calamari Union" (1985) joka nyt muutenkin on maailman paras elokuva ja Kafka-henkisin näkemäni elokuva (se Jeremy Irons Kafka-leffa lol tai löl).

Näytteeksi ja mielen virkistykseksi kaksi underground-aiheista kuvaa. Maan alta jytisee!



Otsikko: Vs: Underground – eilen ja tänään
Kirjoitti: Jiksi - 19.05.2017, klo 18:21:37
The Playboy jäi aiheensa vuoksi väliin, mutta kun muuta tuotantoa on ehtinyt lukemaan, sitä jotenkin herää uteliaisuus kurkistaa tekijän pään sisään.

Etukäteen pelkäsin tämän olevan itsehäpeässä kieriskelevä itsetyydytyspäiväkirja, joten tämä jäi lukupinoon pitkäksi aikaa. Paying For It oli teoksena todella kuluttava, joten täytyi kerätä voimia ennen muuhun tuotantoon siirtymistä.

The Playboy on kuitenkin aivan toista maata, kepeä nuoruusmuistelu, jossa tosin katse pysyy tiukasti Playboy-tytöissä. Pettymyksen tämä aiheuttaa siinä suhteessa, ettei tämä vastaa, kuinka Brownista kasvoi tavattoman estynyt ja pakkomielteinen.

Kriitikoilla on ollut selkeä tarve ylitulkita Brownia ja toki itsekin lukiessa jää miettimään yhteiskunnan, lähinnä siis mediaympäristön jonka katalyytti Playboy Brownin työssä on, vaikutusta seksuaalisuuden kehitykseen ja seksuaalisiin mieltymyksiin.

Käytännössä tämä on kuitenkin terapeuttinen muistelmateos eikä siltä muuta tule odottaa, näin Brown itsekin toteaa. Humoristinen sävykin syntyy puolittain lukijan päässä, kun Brownin kuiva tarinointi hipoo parhaimmillaan Hans Nissenin tilityksiä Tohtori Outotaudin suulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1151).

Kun opuksen suurin jännite syntyy paljastumisen pelosta, tahti on hyvin verkkainen, alkaa mieli väkisin vaeltaa omilla teillään. Tämä olisi todennäköisesti täyttä neroutta, jos Brown olisi heittänyt tämän ideatasolla eteenpäin ja Garth Ennis olisi käsikirjoittanut loppuun...